lauantai 4. kesäkuuta 2022

Hyvää huomenta, Kioto.

 


Heräsin aamulla auringonvalon viekoittelevaan hyväilyyn kasvoillani. En avannut silmiäni vaan kuuntelin ulkoa kuuluvaa lintujen laulua ja ajattelin, että olen perillä. 

En koskaan askarrellut itselleni aamukampaa (klik) ja jossakin vaiheessa tuli myös ne päivät, etten enää halunnut sanoa ääneen, miltä meidän lähtösuunnitelmat Japaniin vaikuttavat. Joka päivä kuitenkin vastasin kysyville. Lopultakin siinä kului noin puolitoista vuotta, jonka odotimme Suomessa Japanin rajojen avautumista ja viisumin myöntämistä. Tämä odotus ja välitilassa oleminen jää minulle varmasti päällimmäiseksi mieleen tästä maailmaa riepoitelleesta Covid-19 -pandemiasta. 

Saavuimme Kiotoon sateisena torstai-iltana kuusi viikkoa sitten ja eilen muutimme tähän asuntoon. Olemme tehneet tähän kahden vuoden vuokrasopimuksen ja näin ollen tästä tulee se asunto, missä
tulemme asumaan pidempään kuin missään asunnossa Bangkokista muuttamisen jälkeen. Tästä asunnosta syntyy hiljalleen koti elettyjen päivien myötä. Tämä on se paikka, mistä lähden ja minne palaan. Toivon tämän kodin muistojen sisältävän paljon naurua, iloa ja ystävyyttä... mutta myös pohdintaa, uusiutumista sekä elämän suurten kysymysten totuudellista kohtaamista.  


torstai 15. heinäkuuta 2021

Kurkistus kesätaloon: ennen ja nyt.

Olemme viimeistelleet kesätalossa huoneita ja ikuinen remontti päättyy niiden osalta. Kaikkien vaiheiden jälkeen meille on tullut kotoinen olo.

#1 Olohuone. Oleskelua, rentoutumista ja ystävien kanssa istuskelua. 


ENNEN:






REMONTISSA:

NYT:







tiistai 22. kesäkuuta 2021

Paras nokilohi.



Parhaat reseptit on niitä, jotka on saatu joltakin ja kiertäneet niin kauan, ettei reseptin alkuperää enää muisteta. Tämä nuotiolla paistettava lohi on juuri sellainen. Bongasin sen Glorian Ruoka & Viini -lehdestä   eräästä henkilöhaastattelusta, mutta hän oli bongannut sen jostakin ja oli myös antanut sitä lukemattomia kertoja eteenpäin. Lohi on simppeli ja ihana kesäinen grilliruoka ja siinä on sopiva mausteseos antamaan potkua ja erilaisuutta verrattuna muihin lohiresepteihini. Olen jopa tehnyt suuremman annoksen mausteosta lasipurkkiin, jotta voin tehdä lohen näppärästi milloin vaan. Suosittelen testaamaan tänä kesänä! 


NOKILOHI

(5-6 annosta)

1 kg nahallista lohifileetä

1 dl voisulaa


MUSTESEOS:

2 rkl paprikajauhetta

2 tl mustapippuria myllystä

2 tl kuivattua timjamia

2 tl kuivattua oreganoa

2 tl curryjauhetta

2 tl sokeria

1 tl cayannepippuria

2-3 tl suolaa


1 - Sekoita mausteseos valmiiksi.

2 - Viipaloi lohi nahkoineen annospaloiksi. Sulata voi. Kasta kalat lämpimään voisulaan, mausta ne mausteseoksella ja nosta kuumalle muurinpohjapannulle tai grillille nahlapuoli ylöspäin. Anna hiillostua tummaksi. Käännä ja paista toinen puoli samaan tapaan. 




keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Kun Singapore tarkoittaa kahvikuppia.

 


Paras löytö nettikirppikseltä tänä keväänä oli Arabian Singapore-kahvikupit. Sain 40-syntymäpäivälahjaksi niitä sinivalkoisina, ihastuin niihin ja ajattelin, että voisin keräillä niitä eri värisinä. Ja tähän kahvikuppien keräilyyn kilpistyy koko tämä kevät: Ajatukseni on ollut Aasiassa, mutta jalat tiukasti Pirkanmaalla. Ei ole siis aamukampoja eikä muuta kuin puoliksi pakattuja matkalaukkuja, koska korona pitää vielä tiukasti Japanin rajat kiinni ja ollaan tehty etätöitä kotoa käsin. 


Mutta arjessa on myös paljon pientä ja kaunista.


Ja jokaisesta päivästä voi iloita. 


Nyt alkoi kesä ja kahden viikon kuluttua pidän kesäloman. Katsotaan sitten uudestaan, mitä tapahtuu muuton suhteen. Nyt mietin eniten sitä, miten siirrän itseni mentaalisesti Kesätalo-elämään, vaikka täällä vietettiin koko viime talvi. Tarvitsen siis riittejä arjesta lomalle siirtymiseen ja keskusteltiin ystävien kanssa, että joskus vaikka huonekalujen tai päivärutiinien muuttaminen voi tuoda lomafiiliksen.... joten nyt tilasin uudet verhot, multakuorman ja siirrän aamiaiset Vilpolaan. Ja näitäkin vielä tärkeämpää minulle näyttää olevan se, että kesätalo-elämän yksi kantavia periaatteita on se, että suunnitelmat saa muuttua ja asiat saa tehdä epäjärjestyksessä. Keskeneräisyys on sallittua. Tärkeintä on inspiraatio ja että on kivaa. 


Toivottavasti sinäkin löydät juuri tämän hetkisestä elämäntilanteestasi pieniä ilonsäteitä!


maanantai 25. tammikuuta 2021

Aamukampa ja lähtöpuuhat.

 


Jos minulla olisi lentoliput taskussa, askartelisin itselleni aamukamman. Mutta lentolippuja ei ole, koska työviisumia on vielä prosessissa. Suunta on kuitenkin selvä: muutamme Japaniin nyt alkuvuodesta heti kun käytännön lupa-asiat ratkeavat. 

Näihin aikoihin kaksi vuotta sitten pakkasin tavaroita Bangkokissa ja mietin, mitä tapahtuu seuraavaksi. Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon ja irtioton jälkeen teimme päätöksen, että jatkamme työtä Aasiassa, mutta vaihdamme asuinmaata. Olemme käyneet Japanissa useaan otteeseen, mutta asuinmaana se on meille uusi. Tässä vaiheessa elämää tiedostan liiankin hyvin sen loputtoman listan niistä asioista, mitkä ovat uusia ja mitä en vielä hallitse. Opittavaa on paljon. Kunpa kaikki olisikin yhtä helppoa kuin yhden blogipostauksen päivitys, raportin kirjoittaminen tai lentolippujen järjestely. Hitainta maasta toiseen muutossa on kuitenkin sielun asettuminen. Se tapahtuu vaiheittain ja elämällä aidosti läsnä - kohtaamisten kautta. 

Tämä elämäntilanne on myös kutkuttava. Rakastan uusia alkuja. 

Kuluneena viikonloppuna olen lukenut ystävältäni lainaamaa kirjaa 'Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin' ja ihastellut Mia Kankimäen taitoa kirjoittaa Japanissa 794-1185 vallinneesta kulttuuria ja estetiikkaa korostavasta Heian-aikakaudesta. Jopa minä nykyisellä lyhytkestoisella keskittymiskyvylläni olen sukeltanut sekä historian että tämänhetkisen kulttuurin syövereihin ja kirjoittanut itselleni listoja, mihin tutustua seuraavaksi ja missä vierailla. Olen innoissani. Ihastelen. Pohdiskelen. Pulputan Henrylle oivalluksiani kävelylenkeillä. Esimerkiksi kuinka inspiroivaa onkaan se, että maailman vanhin kaunokirjallinen teos on japanilaisen naisen kirjoittama 1000-luvulla? Oletko koskaan kuullut Murasaki Shikibusta ja hänen kirjastaan 'The Tale of Genji'? 

Hoitaessani muuttoon liittyviä käytännön asioita minulla oli joulukuussa keskustelu, missä tuli puheeksi tuleva työni Japanissa. Aasian alueellisen työn lisäksi työni tulee liittymään seurakuntatyöhön. Kristittyjen määrä Japanissa on pieni ja minulta kysyttiin, miten japanilaiset suhtautuvat kristinuskoon. Vastasin, että en tiedä. Aasiassa eläessäni olen alkanut välttämään yleistyksiä. Niinkuin ei kaikilla suomalaisillakaan ole eri uskonnoista samanlaista käsitystä, ei kaikilla aasialaisillakaan ole. Enemmänkin näkisin haasteena sen, että suurin osa aasialaisista ei aídosti tunne yhtään kristittyä eikä heillä ole näinollen myöskään mahdollisuutta muodostaa asiasta omakohtaista näkemystä. Yhä enemmän ja enemmän huomaan kaipaavani sitä, että eri elämän osa-alueilla eri uskontojen välillä olisi aitoa dialogia. Aitoja kohtaamisia erilaisuudesta huolimatta. Kuuntelemista ja jakamista. Siihen syntyy mahdollisuus silloin, kun tuntee itsensä ja tietää millä perustalla seisoo ja sitten pyrkii pelotta kohtaamaan toisen rakentaen omaa ymmärrystään antalla toisen kuvata omaa maailmankuvaansa ja perustaansa. Liian usein emme ole valmiita luopumaan omista valmiista käsityksistämme, vaikka emme edes tiedä, mistä ne ovat saaneet syntynsä. Yritämme selittää kaiken niillä. Sovittelemme ja selittelemme. Emme kuuntele vaan tuputamme vastausta kuuntelematta kysymystä. Ja liian usein kohtelemme ihmisiä  postikorttimaisemakuvina, jonka me määrittelemme meidän lähtökohdistamme käsin. Mutta me emme ole koskaan eläneet sitä elämää niissä olosuhteissa, joissa he olivat ja heidän tarinansa syntyi. Tällä hetkellä minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ja sydämessä kasvava uteliaisuus sen suhteen, että voisin kuunnella kun japanilainen japaniksi kertoo minulle elämästään omin sanoin. Siihen lasken päiviä. 

maanantai 13. toukokuuta 2019

Mitä kesätalossa tapahtuikaan viime vuonna?


Viime kesä oli kesätalossa vauhdikas. Ensimmäisenä kesänä purimme alkuperäisiä pintoja näkyviin ja mietimme erilaisia pintaratkaisuja. Toisena kesänä keskityimme edelleenkin pohjatöihin ja raivasimme tilaa uudelle. Uudet vesiputket, pihapuiden kaataminen ja juurien kaivaminen eivät ehkä näy ulospäin talon historiaa tuntemattomille, mutta uusi pönttöuuni, keittiön valkoinen hirsiseinä sekä olohuoneen uudet sähköt tulevat muistuttamaan pizzantuoksuisesta kesästä 2018:




lauantai 11. toukokuuta 2019

Aasialaisen kerronnan lumoissa.

"Are all of us the same, I wonder, navigating our lives by interpreting the silences between words spoken, analyzing the returning echoes of our memory in order to chart the terrain, in order to make sense of the world around us?"
- The Garden of Evening Mists - 

Tänä keväänä Aasia vaihtui Eurooppaan, Bangkok Tampereeseen. Onneksi olen elänyt näitä muutoksia ennenkin ja osasin varautua siihen, että tämä matka kestää kauemmin kuin kymmennen tuntia lentokoneessa. Vaikka oman elementtinsä arkeen tuovat tällä hetkellä muuttolaatikot ja varastojen penkomiset, on suurin matka silti sisäinen ja sosiaalinen. Olen päättänyt nauttia matkanteosta ja siitä, että vielä ei tarvitse olla perillä - itse matkanteko on jo päämäärä itsessään.

Samalla olen nauttinut tavoitteestani sata-tarinaa-aasiasta-aasialaisten kertomina, sillä löysin malesialaisen Tan Twan Engin kaksi kirjaa, joiden tarinoissa sukelletaan Malesiaan toisen maailmansodan aikana, jolloin japanilaiset miehittivät alueen. Päähenkilöiden tarinat kietoutuvat toisiinsa yllättävillä tavoilla ja suureen kipuun yhdistyy myös suurta rakkautta. Niikuin usein elämässä tapahtuu. Suosittelen lämpimästi molempia:

#12/100: 'The Garden of Evening Mists'
#13/100: 'The Gift of Rain'