sunnuntai 23. marraskuuta 2014

On aika koristella kotia...



Hyasintit saivat valkoisen kääreen ja kranssia koristaa tänä vuonna musta nauha.

Meidän joulukoristeet on Thaimaassa varastossa. Tämä "Suomi-joulu" syntyy siis jostakin muusta kuin viimevuosien traditioista. Tavoite on pysyä kaukana markkinahumusta tai tohina-suorituksesta, mutta nauttia alkavasta kaudesta ja sen suomista mahdollisuuksista nauttia yhdessäolosta rakkaiden kanssa.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Lukukokemus: Punainen morsian.

"Hän saapuu eräänä syyskuun aamuna, kuivana kautena, jolloin sateet viipyvät. Hän on pukeutunut punaiseen. Punaiseen kuin veri. Kuin ihmisuhri, joka on annettu jumalille sateen toivossa. Kuin morsian."

Kiehtova, maaginen ja realistinen. Kaikkea samaan aikaan on Punainen morsian, Aninda Ibrahimin esikoisromaani, joka kertoo neljän sukupolven naisten kautta Albanian tarinaa. 

"Mummi katsoi korvakoruja haikeasti, siveli riippuvia kiviä kuin vakuuttuakseen että ne olivat samat kuin ennenkin, sitten hän ojensi kämmenensä minua kohti. En ollut uskoa, että hän todellakin halusi lahjoittaa ne minulle. 
"Ei mummi, en voi ottaa niitä. En voi", sanoin ohuella äänellä. 
"Sinun täytyy", hän vastasi. "Olen säilyttänyt niitä koko elämäni käyttämättä niitä kertaakaan. Minä en voinut, mutta sinä voit. Ne ovat hypänneet yhden sukupolven yli. Taiat, jotka pitivät ne kirstuun suljettuina, ovat nyt rauenneet, kaikki on päättynyt..."

Kirja on osittain omaelämänkerrallinen ja on melkeinpä riipaisevaa ajatella, kuinka paljon pienen albanialaiskylän elämä muuttui viimeisen vuosisadan aikana. Ikiaikaiset uskomukset taikauskoineen, sodat sekä alati vaihtuva maan liittoutuminen ja sulkeutuminen eri valtioiden kanssa, valtaapitävien uskonnonharjoittamisen kieltäminen oopiumina ja niin edelleen. Ja sitten kaikki jo-kerran-hajoitettu-ja-uudelleenrakennettu revitään jälleen alas ja yhteiskunnan rakentaminen alkaa alusta. Kaikkeen tähän sopii osuvasti se, että 70-luvulla syntynyt kirjailija asuu tällä hetkellä perheineen Roomassa ja kirjoittaa italiaksi, lastensa kielellä. Viime vuosikymmeninä tämä pieni idän ja lännen, muslimien ja kristittyjen, Euroopan ja Aasian, väliin jäänyt kansa onkin levittäytynyt pieninä puroina moniin maihin. Ehkä kaikki eivät aina jaksa hajoittaa ja rakentaa. He haluavat elää.

"Pelkästään miehesi sydämen avulla et olisi päässyt mihinkään. Miehet ovat talossa vain vieraita."

"Äiti ja tytär juovat kahvia. He eivät pyörittele kuppia ennustaakseen kahvinporoista. Tänään tulevaisuus ei kiinnosta heitä kumpaakaan."

Kirjassa on todella mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja kertomus saa lukijasta otteen - ainakin niistä lukijoista, joita yhtään kiinnostaa eri kulttuurit ja naisten maailma.

"Kun sota syttyy, hän ajatteli, että sen keskellä on vain elettävä. Sitten sodan jälkeen yksi päätyy yhdelle ja toinen toiselle puolelle. Kenties aivan sattumalta tehtyjen valintojen vuoksi. Tai järkeilyjen, joilla oli arvoa vain sillä hetkellä. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, mitään ei voi enää jälkeenpäin selitellä; se ei merkitse mitään, että valitsi tietyn puolen tehdäkseen samoin kuin isoveli tai lempiserkku. 
Saba ei ollut koskaan lukenut Pääomaa eikä edes tiennyt, mitä kommunismi tarkoitti." 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Lukukokemus: Ulla-Lena Lundbergin "Jää"


Ulla-Lena Lundbergin teosta Jää lukiessani aloin automaattisesti miettimään, että kuka on Ulla-Lena Lundberg... niin aidon tuntuista ja sisältäpäin kumpuavaa kuvausta ulkosaariston elämästä toisen maailmansodan jälkeen ei luulisi mannermaalaisen pystyvän kirjoittamaan. Eikä ainakaan tässä tapauksessa kirjoittanutkaan, sillä Lundberg on syntyisin Kökarista. Hän voitti Finlandia-palkinnon 2012.

Kirja on kertomus Suomen ulkosaaristoon muuttavasta papista ja saaristokunnan ihmisistä. Monenlaisia tarinoita. Luonnon rytmien muokkaama elämäntapa. Luontouskontoa, kirkollisia traditioita ja kahden kylän jännitteitä. Myös postinkuljettaja, jolla on kyky nähdä tulevaa. 

Tarina etenee verkkaiseen tapaan. Kuvailu on kaunista ja lukija kykenee hyvin eläytymään saaristolaiseen elämäntapaan ja eri henkilöiden mielenliikkeisiin. Ehkä tarina on toisinaan jopa liiankin verkkainen... tai ainakaan siitä ei kannata odottaa toimintapläjäystä. Mutta kaikkia, joita ulkosaaristolaiselämä yhtään kiehtoo, suosittelen kirjan lukemista. Se sopii myös niille, jotka psykologisoivat ja filosofisoivat erilaisia ihmisiä ja pienryhmiä... 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Sumuinen viikonloppu Italiassa.


Vietimme lokakuisen pikkuloman Pohjois-Italiassa. Ilma oli sumuinen, Alpit raskaiden pilvien peitossa. Me olimme kaksi syysflunssaista, mutta se ei haitannut lainkaan. Nautimme hyvästä ruuasta ja inspiroiduimme kaikesta kauniista.... kun majoittuu vuoren rinteellä 1600-luvulla rakennetussa talossa, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen oloonsa. 

Aloitin jo suunnittelemaan ensi vuoden lomia. Tällä hetkellä vahva vaihtoehto on vuokrata talo Italiasta. Onko suosituksia/kokemuksia?














maanantai 20. lokakuuta 2014

Päivän Inspiraatio: "Luomu-Leo".


Pakko kehaista: Tampereen kauppahallissa on mutkaton pieni ravintolanurkkaus, josta saa aamiaista ja lounasta. Luomua. Täältä pääsette nettisivuille, joista voi lukea muun muassa siitä, kuinka Ravintola Leo on saanut Suomen luomuravintolapalkinnon. Itse kävin siis Leossa aamiaisella ystävän kanssa ja täytyy sanoa, että syksyn viimaisesta säästä oli ihana astua sisään kauppahallin tunnelmaan...

Luomusta, lähiruuasta, kotimaisesta yms. puheenollen: olen löytänyt itselleni tällä hetkellä toimivan mallin. Siinä pyrin siihen, että jokaisella kauppareissulla ostoskorissa aina joku tuote voi olla lähiruokaa tai luomua (tämä siis siksi, etten ihan tolkuttomasti jaksa/ehdi tutkia koko kaupan valikoimia)... ja kotimaiseen vaihtoehtoon pyrin aina kun mahdollista. 

Muita ideoita tai suosituksia laadukkaista lähiruoka- luomuvaihtoehdoista?

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tänään...



Tänään 
harmaa taivas 
tuo seesteisyyden 
syksyn väriloiston keskelle.
Keltaiset ja punaiset
lehdet valtoiminaan 
puissa
maassa 
ilmassa
juhlistavat syksyä
ja 
toitottavat fanfaaria 
pian laskeutuvalle hiljaisuudelle.

Luonto 
kuuluttaa muutosta,
kutsuu sielun 
mukaan 
vaellukselle.

Minä päätin juhlistaa syksyä uudella teemukilla. KÄRLEK, rakkaus, on hyvä teema mille päivälle hyvänsä. Mun täytyy tässä ihan todeta, että olen niin nauttinut tästä syksystä ja ruskasta. Ihanaa ja kaunista! Kirpeitä aamuja ja värikkäitä päiviä! Ja sitten pieniä ilonasioita ovat myös itsetehdyt keitot, kuten tämän viikon linssikeitto: punaisia linssejä, keltaista ja punaista paprikaa, punainen chili, kesäkurpitsa, porkkanaa, kasvislientä....

Onnellisten aatosten keskiviikkoa kaikille!




tiistai 7. lokakuuta 2014

Sisustushaave: höyhenlamppu.


Tämän kuvan nappasin täältä, mutta oikeastihan näin kuvan lampun tänään Tampereella pienessä sisustuskaupassa matkalla viedessäni kengät suutariin. Se on ihana. Se luo kevyen tunnelman. Ja sitä on kolmea kokoa. Eli nyt vaan pohdin, olisiko se juuri oikea lamppu makuuhuoneeseen... ja minkä kokoisena. 

Mitäs tykkäät?