lauantai 20. joulukuuta 2014

Päivän inspiraatio: Klaus Haapaniemi.


Olen jo jonkin aikaa ollut lumoutunut Klaus Haapaniemen lavastuksesta oopperaan Ovela Kettu. Siis koko oopperaahan ei ole vielä esitetty, mutta olenhan jo nähnyt mainoksia... ja ostanut toki liputkin helmikuulle. Eläinhahmojen koristeellisuudessa ja elekielessä on jotakin, joka vangitsee minut täysin. Täten ei olekaan yllätys, että odotan innolla tammikuussa Iittalan lanseeraamaa uutta Tanssi-astiastoa.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Club for Five.


Club for Five palautti minulle suomalaiset joululaulut näiden vuosien jälkeen, kun ne alkoivat tuntumaan liian melankolisilta, totisilta ja hartailta. Iso kiitos!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas.


Kuva täältä.
Meille on muodostunut joulukuiseksi perinteeksi "Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas". Siksi olikin niin riemastuttavaa, että tuo E.T.A. Hoffmannin satua mukaileva, Toer van Schaykin ja Wayne Eaglingin baletti tuli tänä vuonna kansallisbaletin ohjelmistoon. Vietimme siis kulttuuri-iltaman Helsingissä.

Tunnelma oli sykähdyttävä, kun orkesteri alkoi soittaa Pjotr Tsaikovskin musiikkia ja esirippu aukesi. Aivan mieletön lavastus: talvinen kaupunki, talo jäätyneen kanavan vieressä... kuutamossa luistelijoita ja joulupakettien viejiä. Ja lunta satoi hiljalleen taivaalta. 

Tarina oli erilainen kuin mihin olin tottunut. Se oli oikeastaan boonusta, sillä jännitys pysyi yllä, kun ei voinut tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hienoa oli myös se, että baletti oli toteutettu yhdessä lasten kanssa - lapsien osuus oli mielestäni onnistunut hyvin.

Lumihiutaleiden valssi oli sykähdyttävä ja pääparin suuri grand pas de deux oli elegantisti tanssittu. Sykähdyttävä.

Taianomainen tunnelma säilyi vielä kauan sen jälkeen, kun esitys oli päättynyt.  

Kiitos kansallisooppera ihanasta jouluisesta baletista!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Maailman paras bataattimuusi.


Pipsa kehuu tätä bataattimuusia maailman parhaaksi keittokirjassaan "Pipsan keittiössä" (Tammi 2012). Eikä siinä ole lainkaan liioittelun makua. Sehän vie kielen mennessään. 

Valmistin bataattimuusia suvun pikkujouluihin. Päätin siis testata uusia reseptejä silläkin uhalla, että ne-eniten-perinteisiin-kangistuneet olisivat jääneet nälkäisinä ihmettelemään, minne perinteiset laatikot oikein katosivat. Tulos: tämä muusi nähdään meillä myös joulupöydässä. Ja varmasti monta kertaa sen jälkeenkin. 

BATAATTIMUUSI
(ohje neljälle)

4 isoa bataattia
2 dl kermaa
50g pehmeää voita
3 rkl vaahterasiirappia
suolaa
mustapippuria

1- Lämmitä uusi 200 asteeseen.

2- Pese bataatit ja pistele niihin reikiä haarukalla. Laita bataatit kokonaisina uuniin ritilän päälle ja laita ritilän alle leivinpaperilla peitetty pelti, jottei bataateista valuva siirappi ala savuta uunin pohjalla. Paista bataatteja noin tunnin verran ja kokeile kypsyyttä veitsellä. Kun bataatit ovat pehmeitä sisältä asti, ota ne pois uunista ja anna jäähtyä.

3- Kuori bataatit (Kuoret irtoavat todella helposti). Laita bataatit kulhoon yhdessä kerman, voin ja vaahterasiirapin kera. Muussaa nuijalla tai sauvasekoittimella. 

4- Mausta suolalla ja pippurilla.

PS: Suosittelen muutenkin Pipsan kirjaa kaikille. Se on inspiroiva.


maanantai 1. joulukuuta 2014

Omenalla ja kanelilla maustettu kurpitsakeitto.


"Hesarin tilauksesta näyttää olevan meille hyötyä - ainakin keittiössä" totesi meidän perheen mies lusikoidessaan suuhunsa Hesarin Laura Kaaprolta lainaamallani idealla valmistaa lounaaksi kurpitsakeittoa, joka on maustettu hieman jouluisesti omenalla ja kanelilla. Pienimuotoinen raatimme arvioi keiton loistavaksi ja se pääsi listallamme jatkoon.
Keittolounaat on ihan MUST juuri nyt, kun alkoi adventtikausi ja illanistujaiset. Notkuvien herkkupöytien ja viileiden säiden vastapainoksi erilaiset kasviskeitot ovat mitä parhaimpia!
Omenalla ja kanelilla maustettu kurpitsakeitto
1 hokkaidokurpitsa (eli 1 kg kurpistapaloja siemenosa ja kuoret poistettuna)
rypsiöljyä

3 (luomu)omenaa (300 g)

2 isoa porkkanaa (200 g)

1 sipuli

½ dl rypsiöljyä

1,2 l vettä

3 rkl kanafondia (tai kasvisfondia)

2 pientä, ohutta kanelitankoa (tai 1 iso)

½ tl mustapippuria

2 ½ dl kookoskermaa

1–1 ½ tl suolaa
1- Halkaise hokkaidokurpitsa ja leikkaa lohkoiksi. Koverra lusikalla pois haituvainen siemenosa. Kuori lohkot ja paloittele ne. 
Laita palat leivinpaperilla vuoratulla uunipellille. Pirskottele paloille rypsiöljyä.
Paahda kurpitsapaloja 250-asteisessa uunissa 40–45 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet paahtunutta väriä.

2- Halkaise omenat ja poista siemenkota. Jos käytät luomuomenoita, kuoria ei tarvitse poistaa. Paloittele omenat kuutioiksi.
 
3- Kuori ja pilko porkkanat. 
4- Kuori ja hienonna sipuli.

5- Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipulia ja porkkanaa muutama minuutti.
Lisää omenakuutiot, paahdetut kurpitsakuutiot, vesi ja kanafondi (tai kasvisfondi), kanelitangot ja pippuri. Kuumenna kiehuvaksi. 
6- Anna keiton poreilla hiljalleen kannen alla 20–25 minuuttia.
 Poista kanelitangot.
 Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
 Lisää kookoskerma. Kuumenna ja maista. Mausta suolalla tarpeen mukaan.
 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

On aika koristella kotia...



Hyasintit saivat valkoisen kääreen ja kranssia koristaa tänä vuonna musta nauha.

Meidän joulukoristeet on Thaimaassa varastossa. Tämä "Suomi-joulu" syntyy siis jostakin muusta kuin viimevuosien traditioista. Tavoite on pysyä kaukana markkinahumusta tai tohina-suorituksesta, mutta nauttia alkavasta kaudesta ja sen suomista mahdollisuuksista nauttia yhdessäolosta rakkaiden kanssa.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Lukukokemus: Punainen morsian.

"Hän saapuu eräänä syyskuun aamuna, kuivana kautena, jolloin sateet viipyvät. Hän on pukeutunut punaiseen. Punaiseen kuin veri. Kuin ihmisuhri, joka on annettu jumalille sateen toivossa. Kuin morsian."

Kiehtova, maaginen ja realistinen. Kaikkea samaan aikaan on Punainen morsian, Aninda Ibrahimin esikoisromaani, joka kertoo neljän sukupolven naisten kautta Albanian tarinaa. 

"Mummi katsoi korvakoruja haikeasti, siveli riippuvia kiviä kuin vakuuttuakseen että ne olivat samat kuin ennenkin, sitten hän ojensi kämmenensä minua kohti. En ollut uskoa, että hän todellakin halusi lahjoittaa ne minulle. 
"Ei mummi, en voi ottaa niitä. En voi", sanoin ohuella äänellä. 
"Sinun täytyy", hän vastasi. "Olen säilyttänyt niitä koko elämäni käyttämättä niitä kertaakaan. Minä en voinut, mutta sinä voit. Ne ovat hypänneet yhden sukupolven yli. Taiat, jotka pitivät ne kirstuun suljettuina, ovat nyt rauenneet, kaikki on päättynyt..."

Kirja on osittain omaelämänkerrallinen ja on melkeinpä riipaisevaa ajatella, kuinka paljon pienen albanialaiskylän elämä muuttui viimeisen vuosisadan aikana. Ikiaikaiset uskomukset taikauskoineen, sodat sekä alati vaihtuva maan liittoutuminen ja sulkeutuminen eri valtioiden kanssa, valtaapitävien uskonnonharjoittamisen kieltäminen oopiumina ja niin edelleen. Ja sitten kaikki jo-kerran-hajoitettu-ja-uudelleenrakennettu revitään jälleen alas ja yhteiskunnan rakentaminen alkaa alusta. Kaikkeen tähän sopii osuvasti se, että 70-luvulla syntynyt kirjailija asuu tällä hetkellä perheineen Roomassa ja kirjoittaa italiaksi, lastensa kielellä. Viime vuosikymmeninä tämä pieni idän ja lännen, muslimien ja kristittyjen, Euroopan ja Aasian, väliin jäänyt kansa onkin levittäytynyt pieninä puroina moniin maihin. Ehkä kaikki eivät aina jaksa hajoittaa ja rakentaa. He haluavat elää.

"Pelkästään miehesi sydämen avulla et olisi päässyt mihinkään. Miehet ovat talossa vain vieraita."

"Äiti ja tytär juovat kahvia. He eivät pyörittele kuppia ennustaakseen kahvinporoista. Tänään tulevaisuus ei kiinnosta heitä kumpaakaan."

Kirjassa on todella mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja kertomus saa lukijasta otteen - ainakin niistä lukijoista, joita yhtään kiinnostaa eri kulttuurit ja naisten maailma.

"Kun sota syttyy, hän ajatteli, että sen keskellä on vain elettävä. Sitten sodan jälkeen yksi päätyy yhdelle ja toinen toiselle puolelle. Kenties aivan sattumalta tehtyjen valintojen vuoksi. Tai järkeilyjen, joilla oli arvoa vain sillä hetkellä. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, mitään ei voi enää jälkeenpäin selitellä; se ei merkitse mitään, että valitsi tietyn puolen tehdäkseen samoin kuin isoveli tai lempiserkku. 
Saba ei ollut koskaan lukenut Pääomaa eikä edes tiennyt, mitä kommunismi tarkoitti."