sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Päivän Inspiraatio: luonto.


Kun ilma on harmaa, on ehdottomasti parempi lähteä ulos luontoon kuin jäädä neljän seinän sisälle. Me menimme tänään patikoimaan kivenheiton päähän Tampereelta, Birgitan polulle, jonka varrella on mukavia nuotiopaikkoja. Eväät kulki repussa ja lämmin kahvi AIRAMin klassisessa termarissa. Puukko kannattaa ottaa mukaan sytykkeiden vuolemiseksi - paikalta löytyy kyllä kirves ja nuotiopuita. 

Minua kiehtoo tällä hetkellä eniten luonnossa se, että se on mikä se on. Se ei mukaudu minun kalenteriini, tavoitteisiini tai toimiini... enkä voi määritellä, mitä milloinkin koen ja kohtaan. Ei siis mitään tilausjuttuja, mitä tänä päivänä joka paikka on pullollaan. Ei. Luontoon menen tietämättä etukäteen, mitä kohtaan. (Tähän liittyen voisin esimerkiksi blogata lintubongarin päiväkirjaa päivistä, jolloin en ole törmännyt yhteenkään lintuun variksia lukuunottamatta. Niitä on monta.) Paitsi että yksi asia on varma: joka kerta palaan mieli virkeämpänä ja seesteisempänä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

lauantai 28. helmikuuta 2015

Neulojalle: raitojen saumat tasaisimmiksi.

Kun löysin IINUN BLOGISTA vinkin sille, miten neuloessa voisi saada raitojen vaihtumiskohdan tasaisemmaksi, mietin heti, milloin voisi opetella uutta taitoa käytännössä. Tilaisuus tuli, kun mies pyysi raitapipoa. Ei ihan ekalla kerralla tullut täydellistä jälkeä, mutta vähitellen sitä oppii ja jälki on jo parempi kuin se edelliset "porrasmaiset" värinvaihtumissaumat....

Eli tee näin:

Värien vaihtumiskohdassa neulotaan ensin yksi kerros uudella värillä ja seuraavalla kerroksella nostetaan edellisen kerroksen ensimmäinen silmukka puikolle uudestaan ja neulotaan yhteen kakkoskerroksen ensimmäisen silmukan kanssa. 





sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Viikon parhaat.

Kuluneella viikolla oli monta inspiroivaa hetkeä. Tässä niistä viisi:

1. Aamujunassa veljen kanssa. Satuin samaan aamujunaan veljeni kanssa. Matka Tampereelta Helsinkiin taittui rattoisasti keskustellen ja taas kerran olin kiitollinen siitä, että mulla on mahtava perhe!


2. Ilta oopperassa: Ovela kettu. Kansallisoopperan kevättalven ohjelmistoon kuuluu Leos Janacekin ooppera Ovela kettu, joka on satu kahlitun ihmiselämän ja vapaan luonnon suhteesta. Erityisesti odotin nähdä Klaus Haapaniemen visualisoinnin. Samoin oli hienoa kokea Dalia Stavevskan työskentely orkesterin kanssa. Kaikinpuolin onnistunut kokonaisuus eri taiteiijoilta! 

3. Italialainen trattoria Töölössä: Villetta. (klik) Ennen oopperaa piti toki syödä. Googlesta voi helposti löytää lähimmät ravintolat omasta olinpaikasta katsoen ja sillä tavalla mekin kevyessä räntäsateessa kävelimme tämän trattoria ovelle. Meinasimme kyllä jänistää, koska ulkopuolelta sai sen vaikutelman, että olimme saapuneet johonkin tavalliseen B-luokan pizzeriaan... mutta onneksi avasimme oven ja astuimme sisään... italialainen henkilökunta, rento meininki ilman hifistelyjä, hyvä ruoka, kohtuuhinnat... juuri se mitä hyvän ruuan ystävä odottaa trattorialta. Uusi suosikkipaikka on siis löytynyt.      

4. Turku ja leppoisa hengailu. Vietimme päivän Suomen Turussa ystävillä. Ja koska päivän menu oli sushia, piti tuoreet kalat tietenkin hakea kauppahallista. Siinä samalla kävelimme hieman lähistöllä ja sattui muutakin lupsakkaa... menimme esimerkiksi tutustumaan hirsiseen pikkumyymälään, Lintukotoon, mutta väenpaljous yllätti meidät ja päätimme siirtää tutustumisemme toiseen kertaan, olihan paikalle tulossa itse isäntä, Lauri Tähkä. Meidän pakoilu ei sinänsä tarkoittanut sitä, että meillä olisi jotakin Tähkää vastaan. Ei toki. Asia vaan sattui niin, että kaikki meidän ryhmästämme ei tunnistanut koskaan kuulleensa koko nimeä (Henry: "Kuka hän on?") ja toiset meistä ei onnistunut muistamaan yhtään artistin biisiä (Ruut: "Onko tämä nyt se sama kuin kaihon karavaani... ai ei?")... joten sellaisessa hetkessä ei halua olla parin neliömetrin suuruisessa tilassa fanitilaisuudessa. 


Joten kävelimme joenrantaan, mistä löytyi Turun kahviloiden helmi: CafeArt. Kahvilan työntekijöille on herunut useana vuonna barista-palkintoja, joten henkilökunnan tietotaitoon on luottaminen. Otimme siis mukaamme cafelattet ja kotiin maistiaisiksi Turun kahvipaahtimon espressopapuja (Ruandasta). Hyvä, tumma ja marjainen maku. Suosittelemme!


5. Ravintolapäivä. Kirpakka pakkanen ja kirkas aurinkoinen talvisää suosi tämänkertaista ravintolapäivää ja mekin lähdimme kaupunkikävelylle... Pork on a fork tarjosi porsaan kylkeä ja se oli mielettömän hyvää! Aloimme jopa harkitsemaan suoraa tilalta kokonaisen porsaan ostoa ja sen grillaamista tangossa keväisissä grillibileissä.... 



sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Päivän Inspiraatio: eteinen.

Kodin eri tiloissa pienet esteettiset yksityiskohdat tuovat yllättävän paljon iloa jokapäiväiseen elämään. Yksi sellainen tässä nykyisessä suomiasunnossa on eteisen lipastolle asettamani taulunkehys ja eteerinen huonetuoksu. Ne näyttävät kuvaavan tällä hetkellä sieluni maisemaa, sillä katseeni kiintyy niihin usein.

Taulunkehys: Udaipur, Intia
Siamese Water -huonetuoksu: Panpuri, Thaimaa

torstai 15. tammikuuta 2015

Bliniviikot ovat täällä!


Bliniviikot ovat varma merkki siitä, että elämme Pohjolan sydäntalvea. Kun ulkona on lunta ja kirpsakka sää nipistelee kasvoilla, on ihana astua sisään lämpimään huoneeseen ja nauttia blineistä. Aloitimme tänään blinikauden testaamalla Ravintola Tillikan blinejä lounaalla - sekä perinteisesti mädin kera että kokeilevasti sienipaistos ja suolakurkku lisukkeena.

Niin. Nautin siis tästä talvesta aivan mielettömästi.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Tuhat langankiertoa.


Viimeinen joulupyhä tarkoittaa myös suomalaisessa jouluperinteessä myös lepohetken päättymistä ja arkeen palaamista. Jouluviikolla mieleni oli vielä levoton. Stressasin jopa Hesarissa ollutta asiantuntijan tekstiä siitä, kuinka onnistuneeseen lomaan kuuluu neljä vaihetta (jotka menivät jotakuinkin siten, että ensin irrottauduttiin ja pysähdyttiin, sitten rentouduttiin... ja lopun huipennuksena oli mahdollista saavuttaa luova uudelleenorientoituminen ja elämänhallinta, jonka kokemiseen ei siis tavallinen viikonloppu riitä). Olin varma, etten ehdi saavuttaa mitään vaihetta, kun mieli ei kyennyt asettumaan edes viideksi minuutiksi paikoilleen. Neulottuani yhden rivin piti jo tarkistaa kännykästä viestejä tai ainakin nettilehti. Yöpöydän romaaninkin etsin käsiini ja sitä onnistuin lukemaan yhden luvun. 

Hajanaista. 

Onneksi jossakin vaiheessa helpotti ja onnistuin pysähtymään ja kuuntelemaan itseäni. Ja olemaan rehellinen. Tein muun muassa päätöksen, että vaikka kuinka haluaisin lukea loppuun Viktor Hugon "Kurjat", se saa nyt siirtyä kirjahyllyyn odottamaan tulevia aikoja, sillä juuri nyt sen kurjuus ja melankolisuus ovat minulle auttamattomasti liikaa, enkä pysty uppoutumaan tarinaan. Tekee joskus tiukkaa jättää kesken jo-aloitettu-ja-arvotettu-projekti. Se kuitenkin kannattaa, sillä elämä ei ole suorittamista varten. 

Käsityösaralla voitti tuubi-kaulaliina. Sen kiitollisempaa neuletta ei ole olemassakaan: Tarvitset vain 5 puikot (pyöröpuikot ovat ergonomisimmat) ja 300g lankaa. Luo 34 silmukkaa ja neulo aina-oikein 175cm. Sitten vaan ompelet käsin kaulaliinan päät yhteen ja tuubihuivi on valmis. 


Tuhat langankiertoa auttoi. Mieli rauhoittui ja uusille ajatuksille syntyi tila olla olemassa. Lomaan kuului myös ruuanlaittoa, rakkaiden ihmisten tapaamista, luontoretkeilyä ja tulevan vuoden reflektointia. Mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt menen nauttimaan tästä päivästä. 

Olisi kiva kuulla sinun oivalluksistasi.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Päivän inspiraatio: Klaus Haapaniemi.


Olen jo jonkin aikaa ollut lumoutunut Klaus Haapaniemen lavastuksesta oopperaan Ovela Kettu. Siis koko oopperaahan ei ole vielä esitetty, mutta olenhan jo nähnyt mainoksia... ja ostanut toki liputkin helmikuulle. Eläinhahmojen koristeellisuudessa ja elekielessä on jotakin, joka vangitsee minut täysin. Täten ei olekaan yllätys, että odotan innolla tammikuussa Iittalan lanseeraamaa uutta Tanssi-astiastoa.