sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kotitekoinen chiliöljy on parasta.



Edessä on jälleen matkalaukkujen pakkaaminen ja siirtyminen toiseen kotiin. Iltapäivien tyypilliset trooppiset monsuunisateet vaihtuvat pohjoisen valoisiin öihin. Päätin valmistautua sisarustapaamiseen jo hyvissä ajoin ja tehdä kotitekoista chiliöljyä. Bongasimme reseptin PIZZE -kirjasta (OTAVA / Saku Tuominen, Luca Platania, Tuukka Koski & Kimmo Kivilahti). Aivan paras kirja pizzan ystäville... ja jos haluat haluat laajentaa makunautintojasi!

CHILIÖLJY

1l oliiviöljyä
200g tuoretta chiliä
2 valkosipulinkynttä 
tuoretta persiljaa
lasipullo säilytykseen

1- Huuhtele chilit, poista siemenet, kuivaa ja hienonna. (Kannattaa käyttää käsineitä...) Halkaise valkosipulinkynnet. Hakkaa hienoksi persilja. 

2- Laita sekä chilit, persilja että halkaistut valkosipulinkynnet syvään kasariin ja peitä ne öljyllä. Lämmitä öljyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. (HUOM! Älä missään nimessä anna öljyn kiehua, jottei se muutu kitkeräksi)

3- Desinfioi lasipullo uunissa 100 asteen lämpötilassa. Pullota öljy. 

- Chiliöljy säilyy valolta suojattuna noin vuoden. - 



Juhlavuonna 4/40 Bangkokissa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Viikonloppu & Keittiö.


Tällä kertaa päätin aloittaa viikonlopun aikaisin - onhan nyt kesäkuu ja se ikäänkuin kutsuu päästämään irti ja rentoutumaan! Blogin hiljaiselosta huolimatta erilaista puuhailua on tänä vuonna riittänyt. Lähinnä huomaan olleeni niin paljon koneella työpäivinä, että vapaa-ajalla olen halunnut karsia kaiken ylimääräisen median ja keskittyä kaikkeen muuhun: ystäviin, kulttuuritapahtumiin, virkkaamiseen, lukemiseen ja ruuanlaittoon. Kirjoissa on menossa Alexander McCall Smithin "44 Scotland Street" -sarja ja keittiössä muffinssireseptin kehittely. 

Vuosi sitten luin Shauna Niequestin kirjaa ja vitsailtiin hänen näkemykselleen siitä, milloin jotakin reseptiä voi kutsua omakseen... se oli kolmen askeleen lopputulos: Ensin resepti piti tehdä juuri niinkuin sen tekijä on sen kirjoittanut. Seuraavassa vaiheessa sai muokata reseptiä omien makumieltymystensä mukaan ja kolmannella kerralla resepti piti tehdä omasta päästä - ja silloin se oli oma. No, minulla harvoin on kärsivällisyyttä tehdä sitä ensimmäistäkään kertaa ilman pienintäkään soveltamista. Saati sitten, että tekisin samaa ruokaa kolme kertaa lyhyen ajan sisällä niin että muistaisin tarkalleen, mitä edellisellä kerralla ajattelin. Mutta... kaiken tämän sanottuani huomaan, että on ruokia, leivoksia ja makuja, joihin palaan aina uudelleen. Ne on niitä suosikkeja, joiden eteen kannattaakin nähdä vaivaa ja hioa oma suosikkireseptinsä. Yksi kaikkien-aikojen-suosikki-hyvän-kahvin-kanssa on muffinssi, missä on mustikoita, sitruunaa ja unikonsiemeniä. Ja sitä tässä kehittelen. Ihan vähän vielä fiksaamista se vaatii, mutta nyt jo olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen... ehkä jos tulet meille kylään niin saatat jopa saada sitä kahvipöydässä :)

Iloista & rentouttavaa viikonloppua!



Juhlavuonna 3/40 Bangkokissa.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Löytöjä takakujilta.


Täällä ei näy valkoisia kasvoja. Ei sillä, että edes kiinnittäisin siihen huomiota. Kaikkien näiden vuosien jälkeen Aasiassa olen tottunut siihen, että olen paikalla olevista ainoa sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. 

"Tulkaa, seuratkaa minua. Minulla on tuolla takana varasto, missä on enemmän valikoimaa." Olemme Mumbaissa vanhojen huonekalujen torilla ja seuraamme paikallista muslimimiestä pitkin kapenevaa kujaa kauppakadun taakse. Kiipeämme tikkaita pitkin vintille ja ihastelen vanhoja huonekaluja kolonialistiselta ajalta. Huonekalut vaatisivat asiantuntijan käsittelyä ja ilmassa leijuva pöly saa minut aivastelemaan lakkaamatta, mutta minulla ei ole mihinkään kiire. Tämä on juuri sitä mistä nautin: yllätyksistä arjen keskellä... silmänräpäyksessä olen toisessa maailmassa ja vain mielikuvitus on rajana pohtiessani, mitä kaikkea huonekaluilla voisi tehdä ja mihin ne sopisivat... 

Hetken kuluttua nautimme chait paikallisessa kuppilassa ja keskustelemme siitä, kuinka monet kasvot Intialla on. 



Päivän löydöt, jotka mahtuivat matkalaukkuun: 
Kameli, puuta (Intia)
Elefantti, puuta (Intia)


Juhlavuonna 2/40 Bangkokissa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Juhlavuosi & kulttuurit.


Täytän tänä vuonna neljäkymmentä ja se jos mikä on syy pysähtyä paalupaikalle ja juhlia. Olenkin nimennyt tämän vuoden kokonaisuudessaan juhlavuodeksi. Neljäkymmentä elettyä vuotta antaa paljon aihetta tarkastella ja nostaa esiin juuri minun elämäni palapelin merkityksellisiä kohtaamisia, muistoja, kokemuksia ja päätöksiä.

Yhden merkittävimmistä teemoista elämässäni muodostavat eri kulttuurit. Vaikka synnyin Hämeessä tavalliseen suomalaiseen perheeseen, on sisälläni ollut jo nuoresta asti tietoisuus siitä, että minun elämäni suurin tehtävä liittyy toisten kulttuurien parissa toimimiseen. Myöhemmin olen huomannut kuuluvani niihin, joille sanonta "kutsumus kantaa" sisältää merkityksen. Koen kutsumukseni kantaneen niinäkin hetkinä, kun ulkoisesti katsottuna missään ei ole näyttänyt olevan mitään järkeä. Se on myös ankkuroinut minut paikoilleen niinä vuosina, jolloin tuntui siltä, että suuret surun aallot vyöryvät ylitseni kerta toisensa jälkeen, eikä tyyntä näkynyt horisontissa. 

Elämästäni viimeiset 11 vuotta ovat kuluneet valtaosin Aasiassa. Aasia on minulle samanaikaisesti joka päivä kotoinen ja vieras. Tuttuus ja erilaisuus muodostavat jokaisen päivän aikana suolaisen ja makean lailla liiton, josta on tullut arjen tunnuspiirre.

Tämä vuosi alkoi matkalla Nepaliin. Uskomattoman kaunis maa vuoristoineen ja ihmisineen. Valokuvaan voi vangita pinnan, mutta syvemmälle ei pääse näkemään kuin ajan kanssa. Siksi rakastan kulttuurien tulkkeja sekä tarinoita, jotka avaavat kulttuuria, maailmankuvaa ja arjen tapoja syvemmältä. Sen lisäksi, että voin matkojeni aikana kohdata monia henkilöitä ja kuulla heidän tarinoita,  nautin lukemisesta. Tämän matkan aikana luin Seattlesta kotoisin ja nepalin kanssa naimisissa olevan antropologin muistelmia 80-90-luvuilta Nepalin maaseudulta. Amerikkalaisen sopeutuminen brahmin-perheeseen hinduismin uskomusten ja kastijärjestelmän keskelle ei ollut mutkatonta. Globalisaatiosta huolimatta Aasia ja Eurooppa eroavat toisistaan huimasti monella tapaa. Juuri nyt minuun näyttää kolahtavan lännen ja idän eroavaisuus yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden rajanvedossa. Kuinka se vaikuttaakin kaikkeen ja kuinka pienen pintaraapaisun siitä vasta ymmärrän!

Mietin tänään, että jos minun pitäisi nimetä yksi Raamatun lupaus, johon turvaan lapsenomaisesti ja jonka mukaan elän, se olisi Matteus 6:33 "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." (Tämäkin = ruoka, juoma, vaatteet, koti jne. Kaikki elämiseen liittyvä.) En liikaa murehdi huomista vaan luotan, että minusta pidetään huolta.  En pitele kaikkia elämäni lankoja omissa hyppysissäni enkä ainoastaan luota omaan järkeilyyni ja suunnitteluuni. Useaan kertaan olen huomannut, että parhaistakaan yrityksistä huolimatta en nähnyt kaikkea, mitä oli tulossa. 

Tänä juhlavuonna olen matkalla sekä fyysisesti että sisäisesti. Toivon osaavani matkustaa jokaisen päivän etappini niin, että kiirehtisin hitaasti ja  osaisin olla läsnä kulloinkin käsillä olevassa hetkessä. Haluan kasvaa aitoudessa, rohkeudessa, nöyryydessä ja kiitollisuudessa. Tänne blogiin tallennan tunnelmia ja mietteitä matkan varrelta. 

---


Lukukokemus: "While The Gods Were Sleeping. A Journey through Love and Rebellion in  Nepal" (Elizabeth Enslin)

Kuvat: Kathmandussa ja viereisellä vuorilla, Hattibanissa. 





Juhlavuonna 1/40 Bangkokissa.

torstai 29. joulukuuta 2016

12-päivää-joulua





Hämärtyvää taivasta vasten loistava joulutähti, liljojen tuoksu ja jouluseimi tuovat jouluisen tunteen myös tropiikin keskelle. Loppiaiseen on vielä päiviä. Vielä on aikaa nauttia läheisten seurasta ja antaa joulun sanoman upota viimeiseenkin sydämen sopukkaan. 

Tänä vuonna huomaan olevani erityisen onnellinen siitä, että minulla on mitä rennoimpia ja joustavampia ystäviä ja perheenjäseniä.  Ja mies jolla ei mene sormi suuhun keittiössä. Tässä talossa vieraili nimittäin eräs virus, ja ensin potilaana oli suvun pienin.... sitten oli Henryn vuoro ja lopulta myös minä kaaduin sänkyyn... jouluaattona. Joten sen lisäksi, että menussa jo sovellettiin (koska kaupoista ei tänä vuonna yllättäen löytynytkään kalkkunaa) niin lopulta sovellettiin kaikessa mikä liittyi minun vastuisiini, koska parhaimmillaan jaksoin istua sohvalla joulun pääpyhinä.  Mutta onneksi meillä oli silti iloinen juhlamieli! 

Olen myös ollut tällä viikolla lomalla... ottanut rennosti ja lukenut kirjoja. Alexander McCallin Isabel Dalhousie -sarja on luettu. Kohta suljen koneen ja tartun joululahjakirjaani "I am a Cat". 

Toivottavasti myös sinulla on aikaa olla vaan tai tehdä kaikkea sitä mihin arjessa ei ole mahdollisuutta!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Neulottu suoja tabletille.


Lanka: Novita Luxus,  Eco & organic
Puikot ja virkkuukoukku: 3
50 silmukkaa. Neulottu suljettuna helmineuleena (oikein-nurin).
Viimeistely virkkaamalla puolipylväillä pitsiä.
Puinen nappi.

maanantai 24. lokakuuta 2016

The Summer Book.

"When are you going to die?" The child asked.
And Grandmother answered, "Soon. But that is not the least concern of yours."


Tove Janssonin kesäkirja porautuu ihmiselämän peruskysymyksiin ja nautin siitä, vaikka nyt onkin jo syksy.