torstai 23. heinäkuuta 2015

Vapriikissa: Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla.


Kuva VAPRIIKIN sivuilta.
Tampereen Museokeskus Vapriikissa on vielä 18.10.2015 asti näyttely "Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla". Suosittelen, mikäli historia ja uskonnollinen elämä lainkaan kiinnostaa. 

Minusta on mielenkiintoista pohtia, kuinka keskiaikainen Suomi olikin itseasiassa osa Ruotsin valtakuntaa (1300-luvulla syntyi käsite Österland eli Itämaa) ja osa katolista kirkkoa lukuunottamatta aivan itäisintä aluetta. Varsin erilainen maailma. Varsinkin kun tähän vielä lisää kartan asutuksesta... ei taidettu puhua "koko Suomen asuttamisesta" ihan samaan tapaan kuin tänään....


Kartta lainattu wikipediasta täältä ja se kuvaa Suomen suuriryhtinaskuntaa 1600-luvulla.
Pyhiinvaellukset olivat keskiajalla suosittuja ja lähes jokainen kynnelle kykenevä osallistui ainakin kerran elämässään pyhiinvaellukselle - vaikka edes naapuripitäjään. Etelä-Suomessa onkin lukuisia keskiaikaisia kirkkoja. Syitä lähteä matkaan olivat mm. kirkon opetukset, aneet tai syntien anteeksi anominen sekä kunnioitus, avunpyyntö tai kiitollisuus tiettyä pyhimystä kohtaan.

Jäin pohtimaan, kuinka pyhimyksen kuvat ja tarinat, erilaiset uskonnolliset rituaalit, tuoksuvat kynttilät ja kuvat kirkkojen seinillä saattavat tuntua nykyiselle lukutaitoiselle länsimaalaiselle vieraalta ja mystiseltä. Etenkin mikäli on tottunut reformaation jälkeiseen riisuttuun jumalanpalvelustraditioon. Joskus niihin liitetään myös negatiivisia merkityksiä. Asiaan saa uudenlaisen näkökulman pohtimalla maailmaa, jossa suurin osa ihmisistä ei osannut lukea. Oraalinen (suullinen perinne) kulttuuri nimenomaan perustuu kuville, myyteille, lauluille ja tarinoille. 
Minusta on surullista, että kirjallisen kulttuurin kehityksen myötä länsimaissa on tietyllä tapaa alettu väheksyä muiden aistien merkitystä kokemusmaailman ja muistin kannalta. Ihminen on kokonaisuus, mutta monesti jätämme huomioimatta muiden aistien merkityksen tai pidämme niitä vähemmän tärkeinä. "Taiteet ovat extraa" ja ei-kirjallista ei osata tulkita. 

Näyttelyssä tuotiin esille myös näkökulma nykyaikaisiin pyhiinvaelluksiin. Jossakin vaiheessahan pyhiinvaellukset kiellettiin, niiden kulta-aika hiipui, mutta ne ovat jatkuneet aina jossakin muodossa. Nykyisin pyhiinvaellukset ovat taas yleistyneet ja yksi suosituimmista ja kuuluisimmista reiteistä on Pohjois-Espanjan satoja kilometrejä pitkä Camino de Santiago. Näyttelyssä oli esimerkki nykyaikaisesta suomalaisesta pyhiinvaeltajasta, joka oli vaeltanut yli kolmesataa kilometria kihlattunsa kanssa. Tarinassa korostettiin, kuinka matkan motiivi ei ollut kristillinen, sillä he eivät olleet kristittyjä. Enemmänkin matka edusti kahdenkeskistä saavutusta ja hiljentymistä. Huomasin olevani aiheesta eri mieltä. Maailma on pullollaan vaellusreitteja ja yleensä pitkiä matkoja kulkemista kutsutaan vaellukseksi, joten ei kai se muutu pyhiinvaellukseksi jos sattuu tekemään sen reitillä, jota ovat perinteisesti käyttäneet uskonnollisella matkalla olevat? Enemmän kuin sauvan ja huopahatun hankkiminen pyhiinvaellukseen kuuluu tavoite kohdata pyhä. Eikö? Ja mikäli muuten haluaa vierailla kuuluisissa kohteissa, joihin lukeutuvat myös pyhiinvaellukselle omistetut kirkot, niin eikö sitä yleensä kutsuta turismiksi? Eläessäni Aasiassa muiden suurien uskontojen keskellä olen huomannut, kuinka niissä kaikissa - Islam, hindulaisuus ja buddhalaisuus - on erilaisia traditioita ja yhä käytössä olevia pyhiinvaelluksia osana uskonnon harjoittamista. Tavat ja muodot muuttuvat, mutta pyhiinvaellus on selkeästi osa maailmanlaajuista uskonnollista elämäntapaa monissa erilaisissa uskonnoissa. Vai onko niin, että tässä Euroopan kulttuurimurroksessa, kun valtaosa väestöstä ei enää tunnusta kristinuskoa omakseen, ei uudella uskonnolla ole vielä nimeä?


Kolmas asia mitä jäin pohtimaan näyttelyn jälkeen oli se, että mistä johtuu, että puhuttaessa kristillisestä traditiosta ja pyhiinvaelluksista, en ole vielä kertaakaan kuullut puhuttavan esimerkiksi karismaattisten suuntausten parissa tapahtuvasta pyhiinvaelluksesta. Onko se niin nuorta että sitä ei ole vielä tutkittu? Vai onko se ulkoisesti niin eri näköistä, että sitä ei ole osattu tunnistaa? Minusta sitä on. Ja yllättävän paljon. 



Oletko käynyt näyttelyssä ja mitä ajattelit? 

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Saanen esitellä uusimman mattoni.


Elämäni ensimmäistä kertaa huusin jotain. Siis tein sen netissä, mutta kuitenkin. Meidän mattokokoelmamme kasvoi yhdellä isolla käsinsolmitulla matolla (160x265) klassisen sinipunaisesti. Olen(mme) varsin tyytyväisiä, mutta pieni fibaus mulle kuitenkin kävi: Ajattelin kantavani maton kevyesti Thaimaahan jollakin syksyn reissuista Suomeen. Siis taiteltuna neliöksi ja siitä sitten pakettiin.  Käsinsolmitut matothan ovat siitä niin käteviä - siis ohuet sellaiset. Mutta tämä taitaa olla 15mm paksu. Paketti ei ollut mikään pieni kun noudimme sen Matkahuollosta tänään. Joten siitä tulee "Suomi-matto" ja se jää tänne odottamaan....



maanantai 20. heinäkuuta 2015

Blogi-inspiraatio: nettisurffailua.


Kuvat/Pictures: http://brooklyntowest.blogspot.fi/2013/02/projects-at-home.html

Oi tätä maanantain hurmaa... nythän on maanantai, eikö? Vaikka loma on periaatteessa ohi, on viikonpäivät vielä hieman hakusessa. Tämä on se tunne jonka toivoisin kestävän vielä jonkin aikaa... autuas huolettomuus ;) Kun padassa porisee keitto valkoisilla pavuilla runsaan chilitujauksen kera, on paras antaa herkun porista pitkään ja hartaasti. Sillä välin voi vaikka surffailla netissä.

Minä tykkään blogeista, joissa on jokin juju, jotakin twistiä ja vinkkejä siitä, mitä voisi tehdä itse. Niinkuin vaikka TÄMÄ Tarja Kankaanpää-Salosen blogi BE CREATIVE AND DO IT. Viime viikolla löysin sieltä vinkin ja linkin tähänkin ihanaan projektiin, missä REMODELISTA uudistaa nojatuolin. Ja klikkailemalla lisää löytyy tuolin oikea tekijä, eli BROOKLYNTOWEST. Tämän projektin haluaisin toteuttaa heti vaan kun saisin käsieni ulottuville tuolin, jota tuunata... ehkä tässä on kuitenkin edessä ensin muutto jälleen Aasiaan ennen suuritöisiä projekteja... aamukampa näyttää 26 aamua ;)

Iloista viikkoa sinulle!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Päivän Inspiraatio: Yumiko Higuchi.

Kuva http://yumikohiguchi.com/gallery2

Yumiko Higuchi on japanilainen tekstiilitaiteilija, jolla on ihan mielettömiä kirjontatöitä. Oh. Kannattaa tutustua hänen töihinsä joko täällä hänen blogissaan tai Pinterestissä.

Minäkin olen aloittanut uuden käsityöprojektin. Se liittyy lintuihin, ristipistoihin ja kirjontaan. Siitä lisää myöhemmin.

Iloista sunnuntaita Sinulle!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Foodie Italiassa ja maailmalla... päivän vinkit.






"Kaikki täällä kasvattavat itse oman oliiviöljynsä," totesi Sonia yhtä luontevasti kuin olisimme puhuneet lähikaupassa käymisestä. Olimme Piemontessa ja aloin ymmärtää uudella tavalla italialaisten suhtautumista ruokaan. Huomasin myös ihailevani Sonian tapaa kertoa omasta maakunnastaan, mikä siellä erityisesti on parasta ja minne kannattaa mennä... silmiin syttyi valo ja hymy kasvoi hitusen leveämmäksi. Eikä se ollut näytönhalua tai ylpeyttä - ehei, se oli puhdasta iloa. Iloa hyvästä ruuasta ja kauniista ympäristöstä. 

Meillä on monta foodie-ystävää. Toiset heistä suunnittelevat lomamatkansa tarkoin etukäteen etsimällä suositukset ravintoloista ja varaamalla paikat. Toiset taas toivovat löytävänsä hyviä makuelämyksiä matkan varrelta. Me itse taidamme kuulua jälkimmäisiin ja ainakin tähän asti olemme nauttineet makumatkoistamme. En voi millään tapaa sanoa olevani italialaisen keittiön asiantuntija, mutta koska tulimme vastikään sieltä ruokamatkalta, ja niin moni näyttää pettyvän Italiassa ruokakokemuksiinsa (???), ajattelin antaa pari vinkkiä, joiden pitäisi helpottaa onnistuneita makuelämyksiä:

#1: Älä valitse kalleinta ravintolaa. Äläkä sitä, mikä on turistinähtävyyden vieressä tai missä on "turistimenu". Katso missä on paljon paikallisia. Seuraile myös minkälaisia annoksia he syövät... 

#2: Käy kauppahallissa. Tai torilla. Kauppahalleista ja toreilta löytyvät yleensä ruuan rakastajat ja vaalijat. Ympäristöä ei ole hiottu salonkikelposeksi, mutta paikallinen gastronomia on parhaimmillaan. Jotakin taitaa kertoa myös se, että me nautimme tämänkertaisen reissun parhaan cappuccinomme Firenzen kauppahallissa. 

#3: Pitäydy paikallisessa. Yleensä ravintolalla on "Päivän Menu" tai suositukset. Ota niitä. Yksi klassinen virhe on se, että ajattelee koko maan edustavan automaattisesti samaa ruokaperinnettä. Se ei aina mene niin. Esimerkiksi Italiassa maakunnat eroavat melko paljonkin toisistaan ja siinä kun Pohjois-Italiassa syödään risottoa ja se näkyy aina ruokalistassa, ei se muualla maassa ole enää niin yleinen ja arkipäiväinen. Joten ei välttämättä onnistunut tilauskaan. 

#4: Mikäli mahdollista, yövy ainakin yksi yö matkasi aikana Bed & Breakfast -majoituksessa. Pääset hitusen lähemmäksi paikallisia ja todennäköisesti pääset syömään paikalliseen tyyliin aamiaista. Kannattaa myös harkita majoitusta maatiloilla: Meidän yksi parhaista kokemuksistamme oli yöpyminen Toscanassa viinitilalla (Agriturismo Il Piastrino), missä oli mahdollisuus syödä myös päivällinen talon tapaan... taatusti hyvätasoista italialaista ruokaa, uusia makuelämyksiä ja lämmin ilmapiiri!

#5: Osallistu kokkikurssille tai maisteluun tai ruokakierrokselle. Ainakin Italiassa niitä järjestetään turisteille vaikka millä mitalla erilaisia. Ja jos ei halua järjestetylle kierrokselle, löytyy netistä googlaamalla vinkkejä kävelyreiteistä, jotka opastavat kuuluisiin ruokakauppoihin tai kahviloihin. Turistikurssien pituus vaihtelee puolesta päivästä useampaan päivään. Meistä oli hauska viettää yksi ilta firenzeläisessä pizzeriassa opetellen täydellisen pizzataikinan valmistamista ja gelaton alkeita... aina oppii jotakin uutta ja ainakin tapaa mielenkiintoisia ihmisiä :)

#6: Ole utelias ja heittäydy. Maistele ennakkoluulottomasti uutta ja ole myös jo etukäteen valmistautunut siihen, että Suomessa syömäsi "italialiainen" tai "kiinalainen" tai "thailainen" on todennäkoisesti täysin eri juttu kuin paikanpäällä.  

Näillä sanoilla toivotan teille hyviä makuelämyksiä!



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kesän parhaat mansikkamuffinit.


Auringonsäde varastaa jostakin rakosesta pääsynsä huoneeseen ja osuu kasvoilleni. Käännän kylkeä. Ihanan raukea ja tyytyväinen olo. Lintujen sirkutus kuuluu ulkoa. On kesä. 

Rauhallisiin aamuihin kuuluu tietenkin täydellinen kuppi kahvia ja muffinit sesongin marjoista. Tänään mansikoista. Hieman jauhoja ja muita joka-keittiön-perustarvikkeita ja aamun hetki on kruunattu:

KESÄN PARHAAT MANSIKKAMUFFINIT

2dl jauhoja
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
sitruunan/limen kuori raastettuna
1 1/4 dl maustamatonta jugurttia
100 g sulatettua voita
1 muna
200 g tuoreita mansikoita

Tämä onnistuu myös "mökkikeittiössä", koska tarvitset vain kulhoja ja puuhaarukan. 

1 - Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2- Sekoita yhteen kuivat aineet suuressa kulhossa: jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja raastettu sitkuunankuori.

3- Valmista nesteseos: Riko pienempään kulhoon kananmuna, vatkaa se rikki ja sekoita joukkoon sulatettu voi ja jugurtti. 

4- Sekoita nestesos kuiviin aineisiin rauhallisesti käännellen kunnes syntyy tasainen taikina. Älä sekoittele liikaa. Lopuksi kääntele varovasti joukkoon pilkotut mansikat.

5- Lusikoi seos yhdeksään muffinivuokaan ja paista kuumassa uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes muffinit ovat nousseet ja ovat kauniin kullanruskeita.

- Tarjoile hymyillen! -




perjantai 3. heinäkuuta 2015

Päivä Vincissä.


Leonardo da Vinci oli Vincin poika. Pienestä kylästä keskeltä Toscanaa. Avioton lapsi, joka kasvoi isoisänsä kodissa ja lähti myöhemmin maailmalle ja loi oman uransa. Pieni maaseutukylä kätkeekin Leodardon museon ja synnyinkodin, mikä ei tässä tapauksessa tarkoita tylsää patsasta jossakin korvessa, vaan pikemminkin kurkistusikkunan 1400-1500 -lukujen renesanssiin... taiteiden, arkkitehtuurien, keksijöiden ja insinöörien maailmaan. Onhan lähellä myös Firenze, jonka hallitsijasuku Medici päätti rakentaa kaupunkiin palatseja ja kirkkoja ainakin seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi. Kaupunki, jossa herkät sairastuvat kulttuurin paljoudesta...

Aika ennen kirjapainoa. Aika, jolloin yltäkylläisyys haluttiin näyttää ja taiteet olivat kunniassa taiteiden itsensä vuoksi. Ja aika, jolloin keksittiin ja kehitettiin. Tiesitkö esimerkiksi, että sukelluspuvun kehittäminen oli suhteellisen yleistä keskiajalla ja renesanssin aikana?  

Minä olen yllättynyt tällä matkalla. Julistin nimittäin viikko sitten, etten ole koskaan piitannut renesanssista. No, en ole mikään harrastaja vieläkään - varsinkaan 36 asteen helteissä. Mutta... olen nähnyt jotain, mikä on herättänyt uusia ajatuksia ja kysymyksiä. Näyttää olevan paljon asioita taidehistoriasta, jotka minua sittenkin kiinnostaisi. Ehkäpä tulen palaamaan vielä aiheeseen... otan myös vastaan vinkkejä aiheesta aloittelijalle ;)