torstai 28. helmikuuta 2013

Unettomat yöt?

Huomasin sittenkin, että kykenen siihen. Siis unettomiin öihin. Siihen, kun aivot vaan pyörii ja pyörii eikä loppua näy. Siihen, kun aamuyöstä havahtuu unesta käymään kylpyhuoneessa vain huomatakseen, ettei levolliseen uneen ole enää pääsyä vaan aivot ratkovat jo kovaa kyytiä ongelmia.

Onko teillä kokemusta tästä? Aivojen ylikierroksilla kulkemisesta?

Ja tällä en tietenkään tarkoita sitä, että näistä kierroksista syntyisi mitään laadukasta... korkeintaan jo viikon kestänyt päänsärky.

Älkää käsittäkö väärin - ei oleminen ja eläminen tuskaa ole tälläkään hetkellä. Mukavaakin on. Mutta jotakin vaan tapahtui. 

Päivät kiitää ja havahdun huomaamaan tärkeitä asioita hetkittäin. Kuten viime tiistaina juuri ennen nukkumaanmenoa tajusin, että oli rakkaan äitinä poisnukkumisen kolmas vuosipäivä. Ennen nukkumaanmenoa vielä muistelin Henryn kanssa tunnelmia ja kohtaamisia, jotka olivat ainutlaatuisia, mutta joita ei enää ole saatavilla. 

Ikävä.

Mutta olen karaistanut itseäni alkuvuodesta tämän surun suhteen: Poistin nimiä skypestä ja puhelimesta. Eihän kuolleille voi soittaa. --- Olenhan toki nähnyt poistettavat nimet luetteloissa jo useasti aiemminkin, mutta silloin en nähnyt tarpeelliseksi pakottaa itseäni painamaan deleteä. Mutta enää en pelkää unohtavani. Rakkaat ovat sydämessäni, he kulkevat mukanani.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Päivän inspiraatio: Kotitohvelit.

Ihastuin Pohjois-Thaimaan vuoristoheimolaisten tekemiin tossuihin. Ostin ne Mae Hong Sonin torilta Hmongi-naiselta, joka oli ne itse tehnyt. Näistä tuli uudet kotitohvelini. Muutenkin ihailen täkäläisiä käsityöjuttuja, joten tulette varmasti jatkossa näkemään vielä monenlaista.

Talo vielä pursuilee vieraita. Niitä on tullut ja mennyt erilaisilla kokoonpanoilla niin, ettei tänne nettiin ole oikein ehtinyt päivittelemään tunnelmia. Tunnelmaa on kyllä ollut;) Samaan aikaan vaihdoin tietokonetta ja kesti hieman aikaa ladata kaikki ohjelmat ja muokata koneelle omat asetukset. Siis enhän minä vieläkään kaikkea ole saanut sujuvaksi (kuten esimerkiksi en ole ladannut nettipankkiin tarvittavaa Javaa), mutta alkuun on kuitenkin päästy. Ja täytyy sanoa, että iloitsen valinnastani. AIR on pieni, kevyt ja näpsäkkä. Sitä mitä alunperinkin odotin kannettavilta tietokoneilta...

Huomenna on jälleen maanantai ja uusi viikko alkaa. Iloista ja inspiroivaa viikkoa kaikille!