tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi: Tervetuloa!


Kuten moni teistä jo tietääkin, kuuluu minun vuodenvaihteen traditioihini kuluneen vuoden reflektointi ja mielen suuntaaminen tulevaan vuoteen. Tavoitteena välttää kohtalonomainen ajautuminen. Tietoisesti käännän uuden sivun Elämäni Kirjassa. Toiveena uudistumista, iloa ja virkeätä mieltä. 

Toisinaan sorrun yli-optimistisiin uudenvuodenpäätöksiin, jotka eivät kohtaa arkea, vaan jäävät leijailemaan jonnekin haave-elämän sfääreihin. Tosin en ole täysin niitäkään vastaan: kaikenlaiset haaveet, lupaukset ja pohdinnat saattavat olla osa prosessia... osa sitä käännöstä, joka muuttaa sitä tapaa, jolla tapaamme taapertaa päivästä toiseen. 

Niin, en usko liian äkkijyrkkiin kurveihin. Elämä on enemmänkin loivaa purjehtimista. Luovimista myötä- ja vastatuulessa. 

Mutta mikään elämässä ei muutu, ellei jokapäiväisessä arjessa muutu jokin. Pieniä valintoja toistuvasti. Hyvien tapojen kasvattamista, huonoista tavoista poiskasvamista. Leo Buscaglia on harvinaisen oikeassa sanoessaan: "Life lived for tomorrow will always be just a day away from being realized."

Viime vuonna taisin olla fiksu. Asetin itselleni vain kaksi tavoitetta. Sellaista lyhyttä, helposti muistettavaa. Ne ovatkin olleet usein ajatuksissani menneen vuoden aikana... ja koen ne edelleen niin ajankohtaisiksi elämäni suhteen, että otan ne navikointimerkeikseni myös vuodelle 2014:

1. Haluan kasvaa ja kehittyä siinä tavassa, miten odotan ja miten kestän arjen ja elämän keskeneräisyyttä.

2. Kaikessa haluan yksinkertaistaa asioita: "Make it Simple" (...And keep it that way!)

...ja kuin jatkona edellisille, otan kolmanneksi karttamerkiksi Filippiläiskirjeen 4:8

3. Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.

Näillä mennään. Ja uskon, että ensi vuodesta tulee mahtava... ja tiedän, että siitä tulee totaalisen erilainen pitkään aikaan, mielenkiintoinen ja haastava monin tavoin!

Hyvää uutta vuotta 2014 Sinulle!!

Ehdottomasti loistava Canneloni.

Noin kaksi vuotta sitten: Hämyisä ilta Rooman vanhalla aukiolla. Hyvä seura ja ehdottomasti paras ikinä syömäni pinaatti-ricotta-canneloni. Mehevä ja maukas tomaattikastikkeineen. - - Kaikki sen jälkeen tilaamani canneloni-annokset ovatkin olleet pettymyksiä: kuivia ja hieman mauttomia. 

Jännitystä oli siis todellakin ilmassa, kun päätimme tehdä jouluviikolla kotitekoista pastaa ja nimenomaan cannelonia. Etsin reseptejä ja yritin päätellä kuvista, onko luvassa makuelämys vai pettymys. Jamie Oliverin resepti näytti lupaavimmalta ja hienoisilla sovellutuksilla toimimme sen mukaan (teimme itse pastat ja emme käyttäneet anjovista). 

Ateria oli mitä loistavin! ...ja vaikka illallisvieraiden joukossa oli cannelonien epäilijöitä, ei jäljelle jäänyt kuin kaavitut uunikulhot...



PINAATTI-RICOTTA-CANNELONI

2 rkl voita
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina ja siivutettuina
1 suuri kourallinen meiramia/oreganoa, pilkottuna
1/4 nutmeg, raastettuna (käytin jauhettua)
8 suurta kourallista pinaattia
1 kourallinen tuoretta basilikaa, varret pilkottuna ja lehdet revittyinä
2x 400g luumutomaatteja tölkissä, pilkottuna
merisuolaa
hyppysellinen sokeria
pippurimyllystä mustaa pippuria
400g ricotta-juustoa
2 kourallista parmesaania, raastettuna
16 canneloni-tuubia
200g mozzarellaa, rikottuna

VALKOKASTIKKEESEEN:
500 ml ranskankermaa
2 kourallista parmesaania, raastettuna

1- Laita uuni lämpiämään 180C. Etsi sopiva uunivuoka, johon cannelonit mahtuvat mukavasti tiiviiseen siskonpetiin. Jamie suosittelee metallista uunivuokaa, jota meillä ei tietystikään ollut, mutta testattiin siis että muunkinlaiset käyvät ;)

2- Ota esiin suuri kasari (tai wokkipannu) ja käännä levy kuumalle: Laita voi ja oliiviöljy sulamaan. Siihen joukkoon valkosipulinkynsi, meirami ja nutmeg. Siinä vaiheessa kun levy on kuuma, ovat valkosipulit pehmenneet. Heitä mukaan pinaattia niin paljon kuin pannuun sopii. Kääntele ja lisää loput pinaatit sitä mukaan kuin pannuun sopii. Kääntele 5 min ja siirrä sitten pinaatti viilenemään suureen kulhoon.

3- Laita pannu takaisin liedelle, lisää hieman oliiviöljyä, toinen valkosipulinkynsi, basilikan pilkotut varret ja tomaatit. Täytä vedellä tyhjä tomaattisäilyke ja lisää vielä se joukkoon. Kun kastike kiehuu, käännä levy pienemmälle ja lisää mausteet: sokeri, pippuri ja suola. Kiehuta hieljalleen noin 10 minuuttia, nosta liedeltä ja lisää basilikanlehdet.

4- Nyt pinaatti on jäähtynyt. Pilko pinaatit esim. keittiösaksilla suoraa kulhossa. Lisää sitten pinaatteihin ricotta ja kourallinen parmesaania. Täytä seoksella cannelonit (voit käyttää lusikkaa tai tehdä tuubin ja pursottaa täytteen cannelonien sisään, ihan mikä sinulle on helpointa).

5- Laita tomaattikastike uunivuuan pohjalle. Lado sen päälle täytetyt cannelonit kauniiseen riviin. 

6- Tee valkokastike: sekoita ranskankerma ja 2 kourallista parmesaania, mausta suolalla ja pippurilla. Mikäli kastike jää liian tiiviiksi, löysytä sitä tilkalla vettä. Lusikoi kastike cannelonien päälle. 

7- Ripottele päälle ripaus oliiviöljyä ja loput parmesaanit, samoin mozzarellan palaset. Paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes kastike kuplii ja pinta muuttuu kauniin kultaiseksi (paistoaikaan vaikuttaa nimeomaan uunivuuan materiaali). 

Hyvä ruoka, parempi mieli!





tiistai 24. joulukuuta 2013

Joy to the World.


Jouluaatto. Adventti on takana, 24 luukkua joulukalenterista avattu. Koko joulukuuta voi oikeastaan kuvata näin: Odotuksen aika, ilon aika. Erityinen aika ilolle, yhdessäololle, antamiselle ja juhlimiselle. Joulukuu on vuoden viimeinen kuukausi ja silloin on hyvä sulkea mennyt vuosi muistojen kirjaan, sanoa itselleen "Hyvin tehty!" ja antaa itselleen aikaa levätä ennen tulevaa vuotta. 

Tänä iltana on ihana käydä ystävien kanssa joulupöytään, nauttia yhdessäolosta ja samalla myös kiittää Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta.  


Iloista joulua sinulle!


PS. Yllä oleva kuva lainattu täältä.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ihanat tuplalihapullat.

Täytyy antaa tunnustus: Suomalaisista lehdistä Glorian ruoka & viini on aivan ehdoton, mitä tulee resepteihin... Tämäkin otos on jo parin vuoden takainen (7/2011), mutta loistava päätös joulukuiselle lihapullareseptinmetsästyskiertueelleni. Siis surffailin netissä ja testasin yhtä sun toista reseptiä, mutta tämän oli mukavin uusi ylläri. Suuret, lempeät timjamiset lihapullat yhdessä pienten pippuristen braatvusrtipallojen kanssa. Jätin roseepippurin pois ja timjamiinkin täytyi tyytyä kuivattuna versiona, mutta loistavia oli silti! 


TUPLALIHAPULLAT

Isot & Lempeät (12 kpl)
400g naudan paistijauhelihaa
1/2 ruukkua timjamia
120g ranskankermaa
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Pienet & Pippuriset (25-50 kpl)
200-400g raakamakkaraa (italialainen makkara tai Saarioisten yrttibraatvusrti toimivat hyvin)
2 rkl roseepippuria

1 rkl voita 
1 rkl rypsiöljyä

1- Hienonna timjami. Sejoita isojen lihapullien ainekset tasaiseksi. Pyöritä massa kostutetuin käsin pulliksi.

2- Tee pikkupullat: purista makkara kuorestaan reilun peukalonpään kokoisiksi nokareiksi. Pyörittele nokareet pyöreiksi pulliksi käsissä. 

3- Jauha roseepippuri morttelissa ja siirrä kulhoon. 

4- Kuumenna voi ja öljy suuressa paistinpannussa. Ruskista suuret lihapullat joka sivulta. Laske lämpöä ja lisää pienet lihapullat pannuun. Paista noin 5 min kunnes molemmat pullat ovat kypsiä. 

5- Nostele pienet lihapullat roseepippurin joukkoon ja pyörittele pippuriin.

Tarjoile muusin kera ;)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Ihana yllätys: Koto.

 

Tänään postilaatikossa odotti ihana ylläri. Kotoilua lehti pullollaan. Ja ihanan ystävän esikoisen jalanpainallus kortissa. Ehkäpä Suomeen onkin ihan kiva muuttaa kahden kuukauden kuluttua?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Päivän inspiraatio: Kinfolk.


Uusin inspiraationi on KINFOLK. Se on lehti. Se on kirja. Se on lyhytfilmejä. Se on tapahtumia.

Se on elämäntapa.

Kohta tämä viikonloppu on ohi ja koittaa maanantain arki. Tyypillisesti monikaan asia ei mennyt lainkaan niin kuin mitä alunperin ajatteli. Mutta nukuttiin pitkään. Ja tavattiin ystäviä. Vieläpä käytiin leffassakin katsomassa Hobbit 2. Ihan mukavaa siis. 

Toivon teille kaikille mukavaa viikkoa!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Lukukokemus: Three Little Words.


Jessica Thompsonin kirja tarttui käteen punaisen, lempeän kantensa houkuttelemana. Se oli juuri sitä mitä ajattelin tarvitsevani tällä viikolla. Jotakin kevyttä, ei liian vakavaa.

Paitsi että se ei kyllä ollut niin kevyt kuin luulin. Eikä ne kolme sanaa ollut "Minä rakastan sinua." 

Kirja oli rakenteeltaan juuri sellainen "kevyesti luettava", mitä nykyisin monet pokkarit ovat: juonta kuljetetaan suhteellisen lyhyillä kappaleilla ja tarina nivoutuu kolmesta erilaisesta tarinasta, jotka lopussa yhdistyvät odottamattomalla tavalla. Systeemi toimii: nykyajan kiireinen lukija (Lue: minä) tarttuu kirjaan pienenkin tauon aikana helposti, koska tietää ajan riittävän yhteen "episodiin"... samoin lukiessa koukuttuu, koska ei heti saanutkaan vastausta kaikkiin mielessä pyöriviin kysymyksiin tietyn henkilön kohdalla, vaan täytyy ensin lukea pari kappaletta, ennenkuin seuraa jatkoa. Ja kuin huomaamatta sitä on lukenut yömyöhään asti, koska aina ajatteli lukevansa vielä yhden pienen kappaleen....

Tänään on luvassa ihana lauantai. Kotipäivä. Bangkok on viileä, minulla on parvekkeen ovet auki. Luvassa on käsitöitä ja lukuhetkiä.

Miten sinä vietät joulukuista lauantai-päivää?



torstai 5. joulukuuta 2013

Thai-teatteri: Khon Kumphakan.



Tänään on Thaimaan kuninkaan syntymäpäivä. Kansallinen vapaapäivä ja isäinpäivä. Meille tämä päivä oli hyvä mahdollisuus kulttuuririentoihin. Menimme katsomaan traditionaalista Khon-tanssiteatteria. Bangkoissa on Khon-teatteri, mutta nyt on menossa erityisohjelma kulttuuritalolla. Vaikea kuvitella mitään thailaisempaa:  Täysin oma taiteenlajinsa, musiikki ja elekieli. Myös tarinat sisällöiltään eroavat paljon länsimaalaisista juonikuvioista, kuten tämä tämänkertainenkin (nöyrästi tunnustan tarvisevani vielä kulttuuritulkkia):
"Kumphakan, the king of giant, Totsakan’s brother. He is a kindest person and never thought about betraying. After Totsakan’s grandson Maiyarap passed away, he is only thinking about the battle with King Rama. Then he invite his borther Kumphakan for assist and advise him to fight. However, Kumphakan think differently when he realized all problems are raised from Totsakan kidnapped King Rama’s wife Sita. Totsakan is mad about it and expelling Kumphakan out of the empire.

Kumphakan finally decide to start the war by bringing Mokhasak spear which is kept by Poramatibodee to this war.Kumphakan comes to Poramatibodee bagging his Mokhasak spear, however, after he lost his kindness and honor, the spear is just turned to without magic. He was told the solutions by setting rite area near by the river and must process the rite in the cleanest environment. If the process was successful, the spear will return to the strongest stage again. Fortunately, King Rama’s soldier informs him about this plan, King Rama commanding his soldier transforming to be rot dogs floating into the river while some will transform to be the crews eating that rot dogs. All those rot dogs and crews cause Kumphakan cannot finish the rite so Lakshmana and the apes army go destroy the rite when Kumphakan is ready to fight back. Accidentally, Lakshmana was hurt by Mokhasak spear and pass out so Kumphakan and the army enter to Lanka empire.

The ape inform King Rama the current situation and invite him to see Lakshmana with full of regrets. The only way to heal is to find Sankaranee tree and Panjamahanatee water but must finish the healing within a night. Hanuman fly to the sky stop the sun from shining but he can’t resist the power of the sun, he dies finally. The sun has seen this weird situation, so revive Hanuman for answering and help him by hiding himself in the cloud. Hanuman finally can bring Sankaranee tree and Panjamahanatee water to heal Lakshmana and return to their pavilion."

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulunkuun illanistujaisiin: Lämmin Brie pekaan-pähkinöillä.


Joulukuiset illat ovat ihania. Paljon kynttilöitä, tunnelmallista musiikkia ja yhdessäoloa. 

Ihanan täyteläinen ja jouluinen juustolautanen syntyy uunissa käytetystä brie-juustosta. Me nautimme siitä ohuiden patonki-siivujen kera. Myös vesikeksit ovat loistavia!

LÄMMIN BRIE PEKAAN-PÄHKINÖILLÄ

1 pieni kiekko brie- tai camembert -juustoa
1 dl pekaan-pähkinöitä (tai enemmänkin jos rakastat niitä!)
3 rkl vaahterasiirappia
3 rkl ruskeaa sokeria (fariini käy)
(Patonkia tarjoiluun)

1- Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Laita juusto leivinpaperille ja paista 15-20 minuuttia, kunnes juusto on pehmennyt sisältä. Siirrä tarjoilulautaselle ja anna jäähtyä 20 minuuttia.

2- Sillä välin kun juusto jäähtyy: Laita pekaanit puhtaalle uunipellille ja paahda niitä uunissa noin 7 minuuttia. Ripottele sitten pähkinät juuston päälle.

3- Ota esiin pieni kattila. Laita kattilaan vaahterasiirappi ja sokeri. Kuumenna keskilämmöllä ja kiehuta 1-2 minuuttia vaahtomaiseksi. Kaada juuston ja pähkinöiden päälle. 

Herkullisia hetkiä!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Lukukokemus: To a Mountain in Tibet.


"You cannot walk out your grief, "he tells himself. "Or bring anyone back. You are left with the desire only that things not be as they are." This is the reason he has resolved to go "walking to a place beyond your own history, the sound of the river flowing the other way." To embark on a journey is, he reminds himself, "my profession, after all."

Kailas on yksi maailman pyhiinvaelluskohteita - vaikeimmin lähestyttäviä sellaisia. Yksinäinen lumihuippuinen vuori Tiibetissä. Siellä, missä suuret joet saavat alkunsa. Vaikea pääsy ei ole kuitenkaan estänyt historian saatossa muitakin kuin matkakirjailija Colin Thubronia pääsemästä perille... siellä on käynyt jo vuosisatoja sitten brittiläisiä botanisteja, intialaisia vakoojia, jesuiitta-lähetystyöntekijöitä jne. Thubronin oma matka alkoi viimeisen perheenjäsenen kuoleman jälkeen:

---he asks: "and you? Why you are doing this, travelling alone?
I cannot answer.
I am doing this on account of the dead.
Sometimes journeys begin long before their first step is taken. Mine, without my knowing, starts not long ago, in a hospital ward, as the last of my family dies. There is nothing strange in this, the state of being alone. The death of parents may bring resigned sadness, even a guilty freedom. --
---

--"Our lives were very poor. When I saw how my parents worked on the fields, and how they had to take my eldest sister out of school to join them, I knew I didn't want that life. I don't know how much my father had to cheat and lie in order to feed us - eight children. He has a job looking after the company armoury, but would leave it to catch fish whenever he could. He must have caused suffering to many fish, to feed us... What do Christianity say about things like this?

I rummaged in my memory. But Jesus's apostles left lake of Galilee not out of pity for fish, but consern for humans. Tashi's face had an almost contrite gentleness. When I looked him, I wondered how compassion formed. But he answered that Buddhism was a science, that compassion could be taught, that you could train for it. --

-- 

Kirjan kannessa oli John Simpsonin hehkutus: "I would rather read Collin Thubron than any other travel writer alive." - Eikä se näyttänyt olevan liioiteltu ylistys. Colin saa sinut mukaansa matkalle, avaa eteesi kiehtovalla tavalla maisemat, historian sekä keskustelut erilaisia maailmankatsomuksia edustavien ihmisten kanssa.