perjantai 31. tammikuuta 2014

Ruusu tälle päivälle.


Tänään on viimeinen päivä asunnossa, jossa olemme asuneet 5 1/2 vuotta. Tämä aika pyöreässä funkkistalossa ansaitsee ruusun.

Yksi blogi, jota seuraan inspiroivan tunnelman vuoksi, on SANCTUARY (yllä oleva kuva myös lainattu sieltä). Viimeisimmässä blokkauksessa oli inspiroiva kirjoitus. Siinä puetaan mielestäni todella hyvin sanoiksi luomisen tuska, sisäisen inspiraation tuoma jännite ja tunteiden vyöry. Ja ihanasti rohkaistaan keskittymään hetki kerrallaan siihen mikä on hyvää ja kaivertamaan arjesta aikaa oman luovuuden työstämiselle. Rakkaudesta käsin. 

Otan tämän rohkaisuksi tälle vuodelle:



"Over the past years I’ve gone through stages of total frustration, 

desperately yearning for something more, 

a deeper creative outlet - 

then getting frustrated over being frustrated… 


Last year I decided to devote a journal to my creative pursuits


and where I hoped these would lead. 

At that point I made a promise to myself 

never to write anything down between those black covers 

if it was coming from a place of despair. 

I began to make sure that this thing that I loved so much 

would not be tainted 

with frustration, comparison, anything negative, 

but should be cherished, nourished and nurtured. 

And that’s when something quiet but certain began to take room. 

A lightness about things and a restful knowledge 

that any aspirations would move on at their own pace, 

unforced, when the time is ripe.

So much is going through my head right now,

but in essence I guess I wanted to encourage 

anyone else who perhaps recognises 

this struggle and joy and frustration in themselves 

to keep nudging, cherishing and honing that thing 

that makes you happy inside, whatever it may be. 

To keep every sense wide open 

to the bigger or smaller opportunities

and take hold of those threads of hope 

that life throws your way. 

And to consciously carve that space to do what you love. 

The next year and a half are glistening in front of me,  

and whatever may or may not happen after that 


remains a mystery.  


But walking that path that's in tune with one's heart 


is as good as it gets."

torstai 23. tammikuuta 2014

Järki ja tunteet.





Kuvat inspiroivasta ravintolasta, jossa kävimme yksi ilta illallisella. SIMPLE.  Natural kitchen. -klik - Ja täytyy myöntää, että parempaa sanaa kuvaamaan filosofiaansa sisustuksessa ja ruuanlaitossa he eivät olisi voineet valita. Meidän seurueemme oli otettu mutkattomasta tunteesta. Lisäksi arvostimme orgaanisuutta ja perusruoka-aineiden esilletuloa annoksissa. Ja minä inspiroiduin pitkästä aikaa omien yrttien istuttamisesta.... 

Mutta ravintoloita enemmän olen pohdiskellut viime päivinä pääasiallisesti jotakin ihan muuta. Oikeastaan sisäisesti nauroin itselleni kun tajusin eilen, että tälle vuodelle asettamaani tavoitelausetta testataan tällä hetkellä rankasti. Muistako vielä? Olin asettanut tämän vuoden tavoitelauseeksi (klik) keskittyä mietiskelemään ennenkaikkea asioita, jotka saavat aikaan kiitollisuutta, jotka ovat positiivisia, jotka ovat oikein, kunnioitettavia ja hyvältä kuulostavia... 

...ja tässä minä elän normaalia työarkeani tuhat-ja-yksi-rautaa-tulessa, asun keskellä kaupunkia joka on poliittisesti jakautunut kahtia (ja poikkeuslakikin jo julistettiin rauhoittamaan tilannetta), ja vieläpä yritän saada itseni pakkaamaan ja muuttamaan mantereelta toiselle. Siis Suomeen kahdeksan vuoden jälkeen.

Se kirjo mitä erilaisempia pohdintoja, joita aivoni työstävät päivittäin, on valtava. Saati sitten niihin ajatuksiin liittyvät tunteet. Tunteita ei vaan useinkaan pysähdy tietoisesti pohtimaan, vaikka juuri ne ohjaavat käytöstämme ja valintojamme erittäin paljon. 

No, minä pysähdyin hetkeksi ja huomasin, että olen tällä viikolla tuntenut iloa, tyytyväisyyttä, turhautumista, ärsyyntymistä, yksinäisyyttä, surua, kateutta, hämmennystä, epävarmuutta, päättäväisyyttä, katumusta, hilpeyttä... ja onneksi myös toivoa. HUH. Melkoinen kirjo, vai mitä? Ja varsinkin olin yllättynyt kaikista negatiivisista tunteista. Ja siitä, että vaikka huomasin järjelläni ajattelevan jollakin tavalla tietystä tilanteesta, niin se järjen selitys ei automaattisesti siirtynyt tunnemaailmaani. Loogiset päätelmäni eivät samantien platonisoineet tunnemaailmaani.

Tänään ajattelin, että mielen hillintä on hyve ja sitä pitäisi osata arvostaa ja tavoitella. Mutta samaan aikaan viisas on se ihminen, joka osaa tunnistaa omat tunteensa ja käyttää niitä voimavarana elämässään - ei kompastuskivenä tai hallitsamattomana uhkana. Tunteet eivät ole negatiivinen asia, niiden kieltäminen on pelottavaa.

Mitä mieltä olet?




keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Päivän inspiraatio: Wanha Eurooppa.

Sille ei vaan voi mitään, että olen ihan myyty Wanhalle Euroopalle... siis tarkemmin sanottuna kolonialistiselle tyylille. Esimerkiksi The Eugenia Hotel & Spa Bangkokissa edustaa juuri sitä tunnelmaa, johon voisin sukeltaa... siis pidemmäksikin aikaa kuin yhdeksi yöksi. 

Kaikki kuvat Eugenian sivuilta: