tiistai 22. huhtikuuta 2014

Matkalukemisina pokkareita.

Kyllä se on todettava ääneen, että mikään ei voita matkalukemisena pokkaria. Se on kevyt kantaa. Se ei ole arvokas eikä sitä sen tähden tarvitse liioitellusti varoa (se ei siis tule koristamaan mitään arvokirjahyllyä paraatipaikalla.) Pokkarit on myöskin tehty nimenomaan viihdytystarkoituksessa. Siitä kielii kaikki: tarinan etenemisen tempo, lukujen jaksotus jne. Juoni saattaa nostaa esiin ajankohtaisia tai kipeitäkin elämänasioita, mutta ei liikaa. Sopivan kevyesti. 

Olen siis vakaasti päättänyt (hymyvarauksin), että tästä eteenpäin en yritäkään kuljettaa matkoillani mietintää vaativia työhön liittyviä kirjoja, painavia klassisia romaaneja tai muuta sivistävää. Kuten viime reissulla tuli havaittua, parhaiten illalla ajatuksen katkaisi Anne Holtin dekkari 'Presidentin salaisuus'. Ja lentokoneessa viihdytti ihan hihityksiin saakka Jonas Jonassonin 'Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.'

Mutta kertokaapas se, miksi pokkareita ei tunnu niin mielekkäältä  kirjata "Kaikki lukemani kirjat" kirjalistalle? Eikä niistä oikein keskustella? Onko se niin, että viihteen tarkoitus on viihdyttää siinä hetkessä (olipa sitten kysymys kirjasta, musiikista tai tv-sarjasta) ja sitten on erikseen vakavammin otettava taide, jonka oletetaan herättävän vahvoja tunne-elämyksiä ja sitä on sitten arvokasta arvioida?

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Korruptoitunut kirkko?


Ensin se oli minusta kuin paraskin vitsi. Siis apostoli Luukkaan maalaama öljyväriteos Mariasta ja Jeesus-vauvasta 50-luvulta. Näin sen alkuvuodesta Chennailla kukkulalla, jossa uskotaan apostoli Tuomaan olleen. 

En oikein tiedä mitä oletin näkeväni kukkulalla. Lähtökohtaisesti minua kiehtoo idän kirkkohistoria ja tarinat, joita en ole ennen kuullut. 

Odotin siis tarinaa, mutta löysinkin tyypillisen pyhiinvaelluskohteen pyhimys-reliikkeineen. Sen verran paatunut olen, että jonkun-satoja-vuosia-sitten-eläneen-kolmannen-varpaan-toisen-nikaman-luu-pienessä-lasiastiassa ei herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Mutta että apostoli Luukas olisi harrastellut öljyvärimaalausta ja maalaillut teoksen 50-luvulla, joka tyyliltään muistutti myöhempiä aikoja ja oli kerrassaan säilynyt paremmin kuin mikään Roomassa näkemäni. Se oli jo paksua.

Ja hihittelin koko ajatukselle kierrellessäni Intiaa.

Kunnes kolikon toinen puoli kolahti. Mitä koko juttu kertoo siitä paikallisesta kirkosta ja sen korruptuneisuudesta? Mistä nousee tarve ja motiivi väärennellä teoksia, joita ei ole ikinä ollut? Kertoa tarinoita, joita ei ollut olemassakaan? Tarjota väärennettyjä todisteita uskon kiinnepisteiksi?

Tulin hämmentyneeksi ja surulliseksi.

Minua on aina hämmentänyt se, kun jokin tapahtuma tai kokemus täytyy näyttää todeksi fyysisellä todistusaineistolla, jotta se olisi arvokas tai uskottava. Varsin hämmentäviä ovat monet muodot, joita nämä todistusaineistot saavat. Samoin minua on hämmentänyt ihmisten kiivaat puolustuspuheenvuorot Jumalan puolesta. Tiedätkö, ne sellaiset, joissa Jumala halutaan siloitella ja hioa meille ihmisille sopivaksi, salonkikelpoiseksi tyypiksi.  Mitä se sitten kunakin aikakautena tarkoittaa. Miellyttävä paketti ajan trendien mukaan. Ilman vaikeita, vastaamattomia kysymyksiä.

Tänään on pitkäperjantai. Koko pääsiäisen sanoma on mysteeri. Se muistuttaa minua kristinuskon ytimestä, Kristuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kärsimys on samanaikaisesti mysteeri Jumalasta puhuttaessa ja samanaikaisesti niin todellisesti läsnä kaikkialla maailmassa.  

Pääsiäisen sanoma tuo inhimillisyyden, heikkouden ja kärsimyksen lähelle. Maljaa ei poisteta, vaan se juodaan. Alkaa hiljaisuus ja kuinka tuskallista sen tuoma epävarmuus onkaan. Kantaako usko? Riittäkö se? Eikö tämä koskaan lopu? Missä on lupaus?

 Odotuksen päivät ennen ylösnousemuksen aamua olivat pitkiä. Onneksi meille ylösnousemuksen sanoma on jo tänään todellisuutta. Jo nyt on olemassa esimakua rauhasta, ilosta ja syntien anteeksisaamisesta. Jo nyt on olemassa yhteys Jumalan kanssa ilman syyllisyyttä ja pelkoa. Ja toivo. Toivo tulevasta maailmanajasta ilman kyyneleitä ja kuolemaa. Jotain uskomattoman lohduttavaa on siinä, että Heprealaiskirje kertoo Jeesuksen ymmärtävän ihmisten kärsimyksiä. Jopa minunkin. 

Raamattu kuvaa Jeesuksen lohdutuksen Jumalana.

Pääsiäistarina ei ole niin siloiteltu kuin moni haluaisi sen olevan. Eikä kaikkien mielestä todisteita ole säilynyt jälkipolville riittävästi. Minulle usko Jumalaan ei ole ikinä ollut kasa todisteaineistoa. Se on sydämeen piirtynyt kuva, se on kokemukseni kohtaamisistani yliluonnollisen, kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. 

Tämä kokemus on levollinen ja turvallinen, täynnä iloa elämästä, toiveikas ja rohkea sekä tämän hetken että tulevaisuuden suhteen.  

Toivorikasta pääsiäistä teille kaikille!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Päivän Inspiraatio: Jasmiinit.

                       

Jasmiini on yksi yleisimmistä kukista Thaimaassa. Siitä myös valmistetaan kauniita kukkapudoksia ja -asetelmia. Minulla on haaveena päästä kukka-asetelmakurssille. Ihan vielä en ole ehtinyt, mutta tänään sain vieraanvaraisuuden osoituksena thailaisilta kaulaani jasmiininkukkaköynnöksen. Tuoksu oli ihana. Inspiroiduin. 

Kursseja järjestetään Bangkokissa muun muassa kukkamuseossa Dusitissa.


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Päivän Inspiraatio: Toast.

TOAST (klik) sopii tämän päivän sisäiseen tunnelmaani. 
Ihanaa huhtikuuta kaikille!