Ensin se oli minusta kuin paraskin vitsi. Siis apostoli Luukkaan maalaama öljyväriteos Mariasta ja Jeesus-vauvasta 50-luvulta. Näin sen alkuvuodesta Chennailla kukkulalla, jossa uskotaan apostoli Tuomaan olleen.
En oikein tiedä mitä oletin näkeväni kukkulalla. Lähtökohtaisesti minua kiehtoo idän kirkkohistoria ja tarinat, joita en ole ennen kuullut.
Odotin siis tarinaa, mutta löysinkin tyypillisen pyhiinvaelluskohteen pyhimys-reliikkeineen. Sen verran paatunut olen, että jonkun-satoja-vuosia-sitten-eläneen-kolmannen-varpaan-toisen-nikaman-luu-pienessä-lasiastiassa ei herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Mutta että apostoli Luukas olisi harrastellut öljyvärimaalausta ja maalaillut teoksen 50-luvulla, joka tyyliltään muistutti myöhempiä aikoja ja oli kerrassaan säilynyt paremmin kuin mikään Roomassa näkemäni. Se oli jo paksua.
Ja hihittelin koko ajatukselle kierrellessäni Intiaa.
Kunnes kolikon toinen puoli kolahti. Mitä koko juttu kertoo siitä paikallisesta kirkosta ja sen korruptuneisuudesta? Mistä nousee tarve ja motiivi väärennellä teoksia, joita ei ole ikinä ollut? Kertoa tarinoita, joita ei ollut olemassakaan? Tarjota väärennettyjä todisteita uskon kiinnepisteiksi?
Tulin hämmentyneeksi ja surulliseksi.
Minua on aina hämmentänyt se, kun jokin tapahtuma tai kokemus täytyy näyttää todeksi fyysisellä todistusaineistolla, jotta se olisi arvokas tai uskottava. Varsin hämmentäviä ovat monet muodot, joita nämä todistusaineistot saavat. Samoin minua on hämmentänyt ihmisten kiivaat puolustuspuheenvuorot Jumalan puolesta. Tiedätkö, ne sellaiset, joissa Jumala halutaan siloitella ja hioa meille ihmisille sopivaksi, salonkikelpoiseksi tyypiksi. Mitä se sitten kunakin aikakautena tarkoittaa. Miellyttävä paketti ajan trendien mukaan. Ilman vaikeita, vastaamattomia kysymyksiä.
Tänään on pitkäperjantai. Koko pääsiäisen sanoma on mysteeri. Se muistuttaa minua kristinuskon ytimestä, Kristuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kärsimys on samanaikaisesti mysteeri Jumalasta puhuttaessa ja samanaikaisesti niin todellisesti läsnä kaikkialla maailmassa.
Pääsiäisen sanoma tuo inhimillisyyden, heikkouden ja kärsimyksen lähelle. Maljaa ei poisteta, vaan se juodaan. Alkaa hiljaisuus ja kuinka tuskallista sen tuoma epävarmuus onkaan. Kantaako usko? Riittäkö se? Eikö tämä koskaan lopu? Missä on lupaus?
Odotuksen päivät ennen ylösnousemuksen aamua olivat pitkiä. Onneksi meille ylösnousemuksen sanoma on jo tänään todellisuutta. Jo nyt on olemassa esimakua rauhasta, ilosta ja syntien anteeksisaamisesta. Jo nyt on olemassa yhteys Jumalan kanssa ilman syyllisyyttä ja pelkoa. Ja toivo. Toivo tulevasta maailmanajasta ilman kyyneleitä ja kuolemaa. Jotain uskomattoman lohduttavaa on siinä, että Heprealaiskirje kertoo Jeesuksen ymmärtävän ihmisten kärsimyksiä. Jopa minunkin.
Raamattu kuvaa Jeesuksen lohdutuksen Jumalana.
Pääsiäistarina ei ole niin siloiteltu kuin moni haluaisi sen olevan. Eikä kaikkien mielestä todisteita ole säilynyt jälkipolville riittävästi. Minulle usko Jumalaan ei ole ikinä ollut kasa todisteaineistoa. Se on sydämeen piirtynyt kuva, se on kokemukseni kohtaamisistani yliluonnollisen, kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.
Tämä kokemus on levollinen ja turvallinen, täynnä iloa elämästä, toiveikas ja rohkea sekä tämän hetken että tulevaisuuden suhteen.
Toivorikasta pääsiäistä teille kaikille!
