Paras nokilohi.

Parhaat reseptit on niitä, jotka on saatu joltakin ja kiertäneet niin kauan, ettei reseptin alkuperää enää muisteta. Tämä nuotiolla paistettava lohi on juuri sellainen. Bongasin sen Glorian Ruoka & Viini -lehdestä   eräästä henkilöhaastattelusta, mutta hän oli bongannut sen jostakin ja oli myös antanut sitä lukemattomia kertoja eteenpäin. Lohi on simppeli ja ihana kesäinen grilliruoka ja siinä on sopiva mausteseos antamaan potkua ja erilaisuutta verrattuna muihin lohiresepteihini. Olen jopa tehnyt suuremman annoksen mausteosta lasipurkkiin, jotta voin tehdä lohen näppärästi milloin vaan. Suosittelen testaamaan tänä kesänä! 

NOKILOHI

(5-6 annosta)

1 kg nahallista lohifileetä

1 dl voisulaa

MUSTESEOS:

2 rkl paprikajauhetta

2 tl mustapippuria myllystä

2 tl kuivattua timjamia

2 tl kuivattua oreganoa

2 tl curryjauhetta

2 tl sokeria

1 tl cayannepippuria

2-3 tl suolaa

1 - Sekoita mausteseos valmiiksi.

2 - Viipaloi lohi nahkoineen annospaloiksi. Sulata voi. Kasta kalat lämpimään voisulaan, mausta ne mausteseoksella ja nosta kuumalle muurinpohjapannulle tai grillille nahlapuoli ylöspäin. Anna hiillostua tummaksi. Käännä ja paista toinen puoli samaan tapaan. 

Voittamaton alkupala tonnikalasta & uuden vuoden haasteet.

Hyvää alkanutta vuotta 2019! Minulle tämä tulee olemaan monin tavoin muutoksen vuosi ja olen aloittanut sen haastamalla itseni 10 viikon hyvinvointihaasteella. Tässä haasteessa on simppeleitä asioita, jotka pitäisivät olla päivittäiseen arkeen itsestäänselvästi kuuluvia, mutta jotka helposti näyttävät luiskahtavan sivuun olosuhteiden vaihdellessa. Yksi niistä on kala viikoittaisessa ruokavaliossa. Mietin tässä, että miten se meneekään niin, että suositus 'syö vähintään kaksi kertaa viikossa kalaa' näyttää olevan monesti haaste ja hyviä kalaruokia on välillä vaikea löytää edes ravintoloiden menusta? Mietin myös, että kaksi ateriaa viikossa on mielettömän vähän, jos syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä eli 14 ateriaa viikossa. Eihän se ole edes 15%?!?! - - - Joten päätin muuttaa ajatteluani: Kuinka paljon kalaa on mahdollista lisätä viikon ruokavalioon? Ja mitä kalaruokia haluan syödä tai tarjota vieraillenikin? 

Katsotaan, mitä tästä seuraa. Jotakin hyvää, toivon niin. Muista haasteisiin liittyvistä asioista kerron myöhemmin, mutta nyt haluaisin jakaa kanssanne yhden kalareseptin ja samalla pyytää teitä jakamaan suosikkireseptinne kalasta.

TONNIKALAA SOIJA-BALSAMICO-GLASEERAUKSELLA (6 henkilöä)

Tarvitset:

500g tonnikalaa

öljyä voiteluun

suolaa ja pippuria

120 ml tummaa soijaa

80ml balsamico viinietikkaa

1/4 tl jauhettua chiliä

korianteria ja limejä tarjoiluun

Tee näin:

1- Leikkaa tonnikalafilee pitkiksi fileiksi niin, että halkaisija on vähintään 4 cm. Voitele tonnikala öljyllä ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. 

2- Kuumenna paistinpannu erittäin kuumaksi. Paista tonnikalanfilettä pannulla jokaiselta sivulta 30-45 sekuntia niin, että se sisin jää edelleen raa'aksi mutta ulkosivuilta file kypsyy noin 5 mm. Siirrä file sivuun pois pannulta odottamaan. 

3- Laita pannu keskilämmölle ja lisää siihen soija, balsamico ja chili.  Keitä noin 4 minuuttia niin että seos muuttuu siirappimaiseksi. Ota pannu pois liedeltä ja kieputa siinä tonnikalafilettä niin että se imee kasteketta sisäänsä ja saa kaunnin värin pintaansa. Nosta file sivuun jäähtymään ja asettumaan 15 minuutiksi.

4- Leikkaa file terävällä veitsellä ohuiksi siivuiksi ja tarjoile korianderin ja limen kera. 

Meriruuan ystäville alkupalaksi kampasimpukkaa.

Koska marraskuu on yhtä kuin juhlasesonki (olihan Henryllä viime viikolla syntymäpäivät) niin  julkaisen teille voittamattoman ohjeeni alkupalasta merelliselle aterialle.  Helppo, nopea, juhlava - mitä muita adjektiivejä tarvitaan?

Mitäkö muuta kuuluu? Tulimme juuri syyslomalta. Minulle se oli uppoutumista tarinoiden maailmaan... ensin sikhitaustaisten singaporelaisten ja sitten japaninkorealaisten elämään. Uh. Mitä tarinoita. Suosittelen molempia kirjoja kulttuurisukelluksia janoaville - et voi laskea kädestä: 

Balli Kaur Jaswal: SUGARBREAD

Min Jin Lee: PACHINKO

KAMPASIMPUKKAA VOI-YRTTIKASTIKKEELLA

Tarvitset:

oliiviöljyä

kampasimpukoita (varaa alkupalaksi kullekin 1-3 riippuen muusta tarjoilusta)

50 g suolatonta voita

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

0,5 dl silputtua persiljaa (italialaista, sileälehtistä)

suolaa, pippuria

sitruunaa 

Tee näin:

1- Kuumenna noin yksi ruokalusikallinen öljyä kuumalla lämmöllä (Huom! Jos sinulla on paljon kampasimpukoita, on parempi käyttää useaa pannua mielummin kuin latoa simpukoita liian tiheästi). Kun öljy jo miltein sauhuaa, paista kampasimpukoita 60-90 sekuntia molemmilta puolilta niin, että niistä tulee kullanruskeita. (Voit testata kypsyyttä kevyesti painamalla niitä: niiden tulisi olla kiinteitä, mutta edelleen antaa periksi. Varo kypsentämästä niitä liikaa ettei niistä tule kumisia.) Siirrä paistetut kampasimpukat sivuun lautaselle.

2- Puhdista pannu pyyhkimällä öljy talouspaperilla pannusta ja nosta pannu uudelleen liedelle, tällä kertaa miedolle lämpötilalle. Lisää pannulle voi ja heti kun voi on sulanut ja vaahtoaa, lisää valkosipuli ja persilja. Sekoita 30 sekuntia niin, että seos on kauttaaltaan lämmennyt.Ota sitten pannu pois liedeltä.

3- Lisää kampasimpukat uudelleen pannulle voiseokseen ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunanmehulla. 

4- Asettele kampasimpukat tarjoilulautasille, pirskottele päälle voi-yrttikastiketta ja tarjoile sitruunanlohkojen kanssa. 

Appelsiinillä maustettu kookosriisipuuro.

 Juuri syksyssä on mielestäni hienointa myrskyn ja tyynen vaihtelu. Ja vaikkei vuodenaikana varsinaista syksyä täällä tropiikissa olekaan, on täällä sadeaika. Bangkokissa sadeaika on edennyt vaiheeseen, missä aamuisin on tyynen seesteistä ja jopa aurinkoista, mutta päivän mittaan pilvet saapuvat ja taivas käy raskaaksi, kunnes iltapäivällä se on valmis räjähtämään ukkoseen ja sateeseen. Näinä päivinä riisipuuro on pehmeä, lämmin ja ystävällinen ruoka. En tarkoita nyt tavallista riisipuuroa, sillä riisipuuron voi tehdä hyvinkin monella eri tavalla. Tässä tämänhetkinen inspiraationi: 

APPELSIINILLÄ MAUSTETTU KOOKOSRIISIPUURO

Tarvitset:

2dl vettä

2dl riisipuuroriisiä

8 dl kookosmaitoa

0,5 tl suolaa

1 appelsiinin kuori raastettuna

5 rkl vaahterasiirappia

1- Keitä riisi. Jos sinulla on riisikeitin, tämä koko urakka sujuu laittamalla riisit ja nesteet kattilaan ja valitsemalla puuroriisin keittämisen... mutta muutenhan riisin voi keittää kuten tavallinen riisipuuro keitetään: kiehauta vesi kattilassa. Lisää riisi ja ripaus suolaa ja sekoita. Anna kiehua, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää kookosmaito ja raastettu appelsiininkuori, kiehauta ja alenna lämpötilaa, kunnes puuro porisee hiljalleen. Anna puuron porista kannen alla noin 45 min välillä varmistaen, ettei se pala pohjaan.

2- Lisää lopuksi vaahterasiirappi ja tarkista maku. 

Tämä puuro on ihanan lempeä aamulla, mutta sopii myös iltaan ;)

Rosmariinin ja suppilovahveron täydellinen liitto.

Syksy on täydessä olemuksessaan uskollisesti niin auringonpaistetta kuin vesisadettakin. Mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantai-iltapäivää kuin keittiössä huumaavia tuoksuja höyryävien kattiloiden keskellä? Makumaailmaltaan täyteläinen suppilovahverokeitto sopii hyvin syksyyn ja talveen. Sen voi tarjota alkuruokana esimerkiksi liharuuan seuratessa pääruokana. Tähän keittoon käy mainiosti kuivatut sienet.

ROSMARIINI-SUPPILOVAHVERO-CAPPUCCINOKEITTO

Tarvitset:

1,5dl kuivattuja suppilovahveroita

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl sherryä

2,5 dl maitoa

2,5 dl kermaa

1 kasvisliemikuutio

1 rkl tuoretta rosmariinia plus lisää koristeeksi

0,5tl paprikajauhetta

Cappuccinoon: 2dl maitoa

1- Laita sienet likoamaan runsaaseen veteen 15 minuutiksi.

2- Hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuumenna 2rkl öljyä kattilassa ja paista sieniä niin, että nesteet irtoavat. Siirrä sienet sivuun kulhoon.

3- Lisää kattilaan 2rkl öljyä ja sipulit. Paista pari minuuttia, lisää sienet joukkoon ja loraura sekaan 2rkl sherryä. Anna kiehahtaa.

4- Lisää joukkoon maito, kerma, liemikuutio, hienonnetut rosmariinit ja paprikajauhe. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen 10 minuuttia koko ajan sekoitellen.

5- Soseuta keitto kuohkeaksi sauvasekoittimella.

6- Valmista maitovaahto normaaliin tapaan.

7- Valmista annokset: Laita kulhoihin keittoa ja lusikoi annosten päälle maitovaahtoa. Koristele lopuksi rosmariinin oksalla. Tarjoile.

Juuri nyt.

Juuri nyt viimeinen uunipellillinen pikkuleipiä on uunissa ja minä voin istahtaa tähän hetkiseksi. Tai ehkä ei sittenkään pitäisi, koska olen viime päivinä kuullut paljon lähipiiriltäni palautetta siitä, kuinka saatan uppoutua omiin ajatuksiini enkä kuule mitään. Ympäröivä todellisuus siis hämärtyy keskittyessäni. Sikäli tämä on positiivinen löytö: voimavara, jonka avulla selviän jatkuvasti tuntien odottamista ja matkustamista, välitilassa olemista matkalla määränpäähän. Mutta niinkuin kaikilla vahvuuksilla, on tälläkin kolikon toinen puolensa ja siksi taidankin käväistä nyt tarkistamassa uunin...

Elämään kuuluu tällä hetkellä niin paljon sekä töissä että vapaa-ajalla, että huomaan toisinaan vaikeutta hiljentyä henkisesti ja olla läsnä juuri nyt. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen huomatessani, että minulla on tässäkin elämäntilanteessa ihmisiä, jotka voivat lempeästi mutta suoraan kysyä: 

”Mitä kuuluu?” 

”Kuinka voit itse?” 

”Onko sinulla ollut tarpeeksi aikaa itsellesi?”

Tärkeitä kysymyksiä, joita soisin kysyttävän itse kultakin meistä säännöllisesti. Ei syyllistäen eikä painostaen, vaan lempeästi rakkaudella.

Keskustelimme kerran thailaisten ystävieni kanssa käsitöiden teosta ja siinä puhuessamme toinen heistä määritteli sanoi, kuinka hänen mielestään Ruut ei tee käsitöitä stressistä tai suorituspaineesta, vaan hänestä huokuu ilo ja rauha puuhastellessa. Olin silloin yllättynyt näistä sanoista, mutta ne jäivät mieleeni ja myöhemmin olen huomannut hänen olleen oikeassa. Viime viikkoina olen nipistänyt päivistäni hetkiä leipoa ja tehdä käsitöitä koska ne tuottavat minulle iloa ja koen rentoutuvani, kun saan tehdä jotakin hyvää tai kaunista käsilläni. 

Tänään haluaisin toivottaa teille kaikille sellaista adventtiaikaa, jolloin voitte myös kuunnella itseänne ja tehdä voimauttavia asioita samaan aikaan kun arkikiireet painavat päälle (ne mielenkiintoisetkin kalenterintäytteet) ja jouluvalmistelut muistamisineen kasvattavat listaa. Joulun tunteeseen ei aina tarvita massiivisia operaatioita vaan joskus vähän on paljon. Meillä on täällä tropiikin keskellä nautittu mausteisten piparikeksien tuoksusta. Tämä on nopea resepti, mikä ei vaadi vatkaimia eikä piparimuotteja!

PIPARIKEKSIT

180 ml voita

100 ml ruskeaa sokeria

150 ml valkoista sokeria

50 ml siirappia

1 muna

420 ml jauhoja

1/2 tl neilikkaa 

1/2 tl inkivääriä

1 tl kanelia

1/2 tl suolaa

1/2 tl ruokasoodaa

1- Laita uuni lämpenemään 180C.

2- Sulata voi ja sekoita voisulaan sokerit sekä siirappi. Sekoita tasaiseksi (suuri lusikkakin toimii tässä taikinassa).

3- Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita muna voi-sokeriseokseen. Sekoita niin että ainesosat tasoittuvat.

4- Yhdistä jauhot ja mausteet jauhoseokseksi ja lisää taikinaan vähitellen sihtaamalla. Taikinasta kuuluu jäädä löysä.

5- Laita pellille folio. Ota taikinasta ruokalusikallisia ja tipauta ne pellille (testaa ensin 6 keksiä per pelti, jotta näet, kuinka paljon keksisi leviävät). 

6- Paista keksejä noin 10 minuuttia, kunnes ne alkavat saada kaunista väriä. Ota kuitenkin keksit pois uunista silloin kun ne ovat vielä pehmeitä. Anna jäähtyä folion päällä. 

Iloista viikkoa!

Juhlavuonna Bangkokissa 8/40.

Kruunaa viikonloppusi suussasulavilla juustosarvilla!

En olekaan pitkään aikaan jakanut täällä suosikkireseptejäni, joten nyt viikonlopun kunniaksi ajattelin blogata teille herkullisten juustosarvien ohjeeni. Toivottavasti sinulle alkanut viikonloppu tuo myös lepoa ja virkistäytymistä!

Uunista lämpöisenä pöytään nostetut herkut ovat varma tapa nostaa viikonlopun aamiainen omaan kategoriaansa, tuoda juhlaa arjen keskelle. Nämä juustosarvet ovat helpot ja nopeat - kaikintavoin sopivat myös aamu-unisen repertuaariin... oleellisin seikka onnistumisen kannalta on maukas ja laadukas juusto. Minä käytin tällä kertaa pitkään kypsennettyjä cheddaria, mutta gruyere tai old amsterdam olisivat myös loistavia valintoja. Jos aikoo käyttää pehmeänmakuista edamia niin ehkä silloin tekisin suorilta tavallisia sämpylöitä ja säästäisin juuston päällisiin...

SUUSSASULAVAT JUUSTOSARVET (8kpl)

Taikina:

4dl jauhoja

2 dl juustoraastetta

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

50g voita

2 dl kermaviiliä

Täyte: 3dl juustoraastetta

Voiteluun: 1 muna

1- Tee taikina: Sekoita jauhot, juustoraaste, leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon pehmeä voi. Lisää kermaviili ja sekoita taikina tasaiseksi.

2- Leivo juustosarvet: Kauli taikina pyöreäksi levyksi (noin 25cm halkaisijaltaan) ja jaa ympyrä kolmioiksi (8 kolmiota). Laita kolmioiden keskelle juustotäyte ja rullaa kolmiot sarviksi (rullaa pehmeästi, älä yritä tiivistellä taikinaa, tarkoitus on antaa kuohkeuden säilyä).

3- Paista: Nosta sarvet uunipellille, voitele ne rikotulla munalla ja paista 225C noin 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat väriltään kauniin kullankeltaisia.

Nauti!

Juhlavuonna 6/40 Bangkokissa. 

Kotitekoinen chiliöljy on parasta.

Edessä on jälleen matkalaukkujen pakkaaminen ja siirtyminen toiseen kotiin. Iltapäivien tyypilliset trooppiset monsuunisateet vaihtuvat pohjoisen valoisiin öihin. Päätin valmistautua sisarustapaamiseen jo hyvissä ajoin ja tehdä kotitekoista chiliöljyä. Bongasimme reseptin PIZZE -kirjasta (OTAVA / Saku Tuominen, Luca Platania, Tuukka Koski & Kimmo Kivilahti). Aivan paras kirja pizzan ystäville... ja jos haluat haluat laajentaa makunautintojasi!

CHILIÖLJY

1l oliiviöljyä

200g tuoretta chiliä

2 valkosipulinkynttä 

tuoretta persiljaa

lasipullo säilytykseen

1- Huuhtele chilit, poista siemenet, kuivaa ja hienonna. (Kannattaa käyttää käsineitä...) Halkaise valkosipulinkynnet. Hakkaa hienoksi persilja. 

2- Laita sekä chilit, persilja että halkaistut valkosipulinkynnet syvään kasariin ja peitä ne öljyllä. Lämmitä öljyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. (HUOM! Älä missään nimessä anna öljyn kiehua, jottei se muutu kitkeräksi)

3- Desinfioi lasipullo uunissa 100 asteen lämpötilassa. Pullota öljy. 

- Chiliöljy säilyy valolta suojattuna noin vuoden. - 

Juhlavuonna 4/40 Bangkokissa.

Viikonloppu & Keittiö.

Tällä kertaa päätin aloittaa viikonlopun aikaisin - onhan nyt kesäkuu ja se ikäänkuin kutsuu päästämään irti ja rentoutumaan! Blogin hiljaiselosta huolimatta erilaista puuhailua on tänä vuonna riittänyt. Lähinnä huomaan olleeni niin paljon koneella työpäivinä, että vapaa-ajalla olen halunnut karsia kaiken ylimääräisen median ja keskittyä kaikkeen muuhun: ystäviin, kulttuuritapahtumiin, virkkaamiseen, lukemiseen ja ruuanlaittoon. Kirjoissa on menossa Alexander McCall Smithin "44 Scotland Street" -sarja ja keittiössä muffinssireseptin kehittely. 

Vuosi sitten luin Shauna Niequestin kirjaa ja vitsailtiin hänen näkemykselleen siitä, milloin jotakin reseptiä voi kutsua omakseen... se oli kolmen askeleen lopputulos: Ensin resepti piti tehdä juuri niinkuin sen tekijä on sen kirjoittanut. Seuraavassa vaiheessa sai muokata reseptiä omien makumieltymystensä mukaan ja kolmannella kerralla resepti piti tehdä omasta päästä - ja silloin se oli oma. No, minulla harvoin on kärsivällisyyttä tehdä sitä ensimmäistäkään kertaa ilman pienintäkään soveltamista. Saati sitten, että tekisin samaa ruokaa kolme kertaa lyhyen ajan sisällä niin että muistaisin tarkalleen, mitä edellisellä kerralla ajattelin. Mutta... kaiken tämän sanottuani huomaan, että on ruokia, leivoksia ja makuja, joihin palaan aina uudelleen. Ne on niitä suosikkeja, joiden eteen kannattaakin nähdä vaivaa ja hioa oma suosikkireseptinsä. Yksi kaikkien-aikojen-suosikki-hyvän-kahvin-kanssa on muffinssi, missä on mustikoita, sitruunaa ja unikonsiemeniä. Ja sitä tässä kehittelen. Ihan vähän vielä fiksaamista se vaatii, mutta nyt jo olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen... ehkä jos tulet meille kylään niin saatat jopa saada sitä kahvipöydässä :)

Iloista & rentouttavaa viikonloppua!

Juhlavuonna 3/40 Bangkokissa.

Ikääntyvän ajatuksia merkkipäivänä.

Kulunut päivä on ollut kaikkea sitä rentoa-ja-mukavaa, uutta-ja-vanhaa, suolaista-ja-makeaa ...sitä mitä syntymäpäivän kuuluukin olla. Rauhallinen aamu ja brunssi Vancouverin yhdessä suosituimmista aamiaisravintoloista, Yolk'sissa. Kahvia ja kaupungista nautiskelua. Illalla vielä Bufalaan pizzalle. Simppeliä, kursailematonta ja silti suussa maistuu rakkaus ja kunnioitus hyvään ruokaan ja puhtaisiin raaka-aineisiin. Niin, siitä taidan tykätä juuri nyt: pois turha pönötys ja elämän esitys. Oleellista on olla tässä hetkessä ja nauttia juuri tästä päivästä sellaisena kuin se on. 

Syntymäpäivänä aina kysytään, "miltä nyt tuntuu?" Huomasin, että kysymys on varsin kinkkinen ja saattaa varomattoman kriittisen elämäntarkastelijan helposti loukkuun: Sitä alkaa mitata itseään, miettiä omia saavutuksiaan ja (epä)onnistumisiaan. Mutta vaikka syntymäpäivä onkin yksi merkkipaaluista elämänkaaressa, niin sen tarkoitus ei kuitenkaan pitäisi olla mittauspaikka siinä mielessä, että silloin mitattaisiin elämässä onnistumisia ja arvioitaisiin tuloksia... vaan pikemminkin mittari ja merkkipaalu asettaen kiinnepisteen siihen kohtaan niin että siitä voi tarkastella elettyä elämää taaksepäin ja sitä mihin on tultu. Usein elämä vie arvaamattomia teitä ja maisemat ja kulku ihmetyttävät kulkijaa. Sitä suunnittelee monenlaista ja suunnitelmat muuttuvat matkan varrella monestakin syystä. Ajattelin tänään, että syntymäpäivän pitäisi olla kaikista päivistä juuri se päivä, jolloin iloitaan ja juhlitaan elämän lahjaa. Se riittää. Elämä on itsessään äärettömän arvokas. 

Kuluneen viikon aikana olen kyllä muuten elänyt ajatusmaailmassani varsin syvissä vesissä (positiivisessa mielessä). Se tapahtui sattumalta. Olimme lähdössä maalle vuoristoon ja näin kirjahyllyssä erään elämänkerran, josta olen nähnyt aiemmin mainoksia ja ajatellut, että se olisi jossakin vaiheessa mielenkiintoista lukea. Kirja oli Eric Metaxasin "BONHOEFFER. PASTOR, MARTYR, PROPHET, SPY". Wow. Mitä siihen voi sanoa, kun yhtäkkiä tajuaa lukevansa elämänkertaa henkilöstä, joka teloitettin natsien toimesta 39-vuotiaana? Minun iässäni. Väistämättäkin siitä tulee referenssipiste omaan elämään, vaikka en tietenkään kuvittele, että minulla olisi mitään yhtenevää vertailukohtaa henkilöön, joka edustaa eri sukupuolta (mies), eri kansallisuutta (saksalainen), eri aikakautta (1900-luvun alku) ja eri yhteiskuntaluokkaa (Dietrich kuului Keski-Euroopan eliittiperheisiin). Vaikea kuvitella, kuinka epätodellista oli elää natsien valtaannousun jälkeen Saksassa ja yrittää ymmärtää, mitä on tapahtumassa ja miten elää kaiken sen kanssa mitä joutuu kokemaan. Bonhoeffer taisteli teologina ja pastorina ennenkaikkea uskonvapauden ja ihmisarvon puolesta. Ne teemat haastavat edelleenkin. Ja niistä syntyy vertailupisteet. Ja se laittaa miettimään omaa elämää. Sitä toivoisi omaavansa edes hitusen viisautta, jotta osaisi arvioida oikein historiallisen tilanteen... ja rohkea, jotta uskaltaisi toimia sen puolesta, minkä kokee omantuntonsa ja Jumalansa edessä oikeaksi. Monisatasivuisesta kirjasta voisi olla sanottavaa paljonkin, mutta päätin jakaa teille siteerauksen Niemöllerin kuuluisista sanoista (hän vietti kahdeksan vuotta vankilassa sodan aikana Hitlerin henkilökohtaisena vankina):

"First they came for the Socialists, and I did not speak out -

because I was not a Socialist.

Then they came for the Trade Unionists, and I did not speak out -

because I was not a Trade Unionists.

Then they came for the Jews, and I did not speak out - 

because I was not a Jew.

And then they came for me -

and there was no one left to speak for me."

Niemöllerin sanat puhuttelevat, koska usein älähdämme vasta sitten, kun joku astuu meidän varpaillemme. Juuri sorretut ovat meille usein näkymättömiä, koska emme jaa heidän arkeaan. Festinalente kuvaa minulle hidasta kiirehtimistä ja elämän kohtaamista aidosti ja pelottomasti. Siihen kuuluu itseoikeutetusti ilo ja elämän hyvistä asioista nauttiminen, mutta toivoisin, että oman nautinnon varmistaminen ei olisi minun elämäni punainen lanka. Toivoisin tämän merkkipaalun kohdalla, että vielä rohkeammin uskaltaisin kohdata ihmiset aidosti, kuulla heidän tarinansa ja avata mahdollisuuden heidän äänelleen tulla kuulluksi aitoina ja kauniina, todellisina. 

Mansikka-ricotta-bruschettat.

Kesään kuuluu ehdottomasti mansikat ja jos pitäisi valita yksi kesäinen bruchetta, valitsisin tämän:

MANSIKKA-RICOTTA-BRUSHETAT

patonki

ricottajuustoa

mansikoita

basilikaa

balsamicoa

1- Leikkaa patonki vinosti noin 1cm levyisiksi paloiksi (vino siksi että saat suurempia paloja pinta-alalta, mikä helpottaa tottakai päällisten kanssa).

2- Paahda leivät uunissa 200 asteessa leivinpellillä 5-10 minuuttia, kunnes ne ovat rapeat, mutta ei ruskeat.

3- Levitä jokaiselle leivänpalalle ricotta-juustoa, asettele päälle mansikoita siivutettuina, koristele basilikan lehdillä ja pirskottele lopuksi balsamicoa päälle. 

Kanadan päivänä: Punainen hummus.

Kanadan itsenäisyyspäivässä mukavinta on rento tunnelma. Ihmiset eivät pönötä ja usein rento grillaaminen läheisten kanssa juhlistaa päivää. Puna-valkoinen on päivän väri, joten veimme juhliin punaista hummusta sekä mansikka-ricotta-bruchettoja (resepti seuraavassa blokkauksessa). Punajuurihummuksen reseptin löysimme uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä ja sovelsimme sitä hieman.  Suosittelen!

PUNAJUURIHUMMUS 

1 punajuuri

1 valkosipulinkynsi

 1 tlk (285/175g) käyttövalmiita kik-herneitä

1/2 dl oliiviöljyä

4 rkl punajuurimehua (keitinliemestä)

2 rkl tahinia

puolikas sitruunanmehu

suolaa

pippuria

1- Keitä punajuuri kypsäksi.

2- Kuori ja pilko punajuuri ja valkosipuli. Valuta ja huuhtele viileällä vedellä kik-herneet.

3- Soseuta (monitoimikoneella tai sauvasekoittimella) punajuuri, valkosipulinkynsi, kik-herneet, oliiviöljy, punajuurimehu, tahini ja sitruunanmehu tahnaksi. 

4- Mausta hummus makusi mukaan suolalla ja pippurilla.

Tarjoile esimerkiksi tortillachipsien tai pilkottujen kasvisten kera ;)

Maailman toisella laidalla.

Ilmaa halkoo valkopäämerikotkan kimeä huuto. Aallot kuohuvat valkoisina ja minä kävelen kilometrejä hiekkarantaa pitkin. Maailman läntisellä laidalla, Tyynenmeren rannalla, ei ihminen tunnu kovin suurelta. Annan tuulen sekoittaa hiukseni, suljen silmäni ja nautin meren tuoksusta. 

Long Beachilla surffareille märkäpuku on ehdoton must, sillä merivesi on k-y-l-m-ä-ä. Muutenkin kannattaa varautua monipuolisesti pukeutumisen suhteen, sillä meren äärellä sää voi vaihdella paljonkin päivän aikana. 

PS. Meren äärellä kannattaa aina syödä meriruokaa. Mikäli satut matkustamaan Ucluelettiin, suosittelemme RAVENLADYn oistereita. 

Aamiaiskeksit & "kesä on täällä -mentaliteetti".

Sain Annikalta pääsiäisen aikaan lahjaksi kirjan "bread and wine" ja viime viikolla totesin, että tuo kirja on paras tapa orientoitua alkavaan kesälomaan... kirjoittaahan Shauna Niequest nimenomaan yhteisen pöydän ääreen asettumisesta ja yhdessäolosta perheen ja ystävien kanssa. Leipä ja viini kuvaavat Shaunalle kristilliseen tapaan kahta asiaa, sekä uskoa Jeesukseen että konkreettista ruokaa. Kirja on täynnä blogimaiseen tapaan kirjoitettuja tarinoita elämästä ja aina välillä Shauna jakaa jonkun resepteistään. Ja kuluneen viikon aikana olen ehtinyt testaamaan niistä jo neljä: Green Well Salad, Blueberry Crisp, Watermelon Feta Salad & Breakfast Cookies. Tästä voi siis jo päätellä, että pidin kirjasta ;)

Ajattelin jakaa teille aamiaiskeksireseptin (jotka ovat terveelliset-keksit-kategoriassa suositeltavia) lisäksi kaksi siteerausta kirjasta, jotka puhuttelivat minua omalla tavallaan. Ensimmäinen niistä on C.S. LEWIS:ilta kirjasta Mere Christianity ja siinä on mielestäni todella hyvin sanoitettu se, kuinka Jumala on läsnä meidän materiaalisessa elämässämme, hän loi luomakunnan ja halusi meidän nauttivan siitä:

"God never meant man to be a purely spiritual creature. That is why He uses material things like bread and wine to put the new life into us. We may think this rather crude and unspiritual. God does not: He invented eating. He likes matter. He invented it."

...ja toinen siteeraus on suoraan Shaunalta itseltään. Hän puhuu matkustamisesta ja tunteesta, kuinka hän oli lopulta yksinäinen kaikille. En tiedä oletko koskaan kokenut vastaavaa tunnetta (siihen voi olla eri syitä), mutta minä tunnistin tunteen ja olin iloinen, että joku osasi pukea sen sanoiksi:

"This is what I knew: I was tired and lonely in ways I couldn't recover from. I wasn't home enough between trips to get un-tired and un-lonely. I wasn't seeing my friends and family enough, and although I met wonderful people everywhere I went, I said good-bye to them at the airport. At a certain point, I was lonely for everyone"

Loman alkamiseen on kolme yötä ja "Kesä on täällä" -mentaliteetti on astunut talon ovista sisään. Täällä tropiikissahan on kesä koko ajan eli auringonpaiste ja vehreys eivät automaattisesti luo lomatunnelmaa, vaan tarvitaan muuta. Luulen, että veljeni perheen tulo kylään on auttanut roimasti tässä asiassa. On rentouttavaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka tuntevat sinut pitkältä ajalta ja ymmärtävät tunteesi ilman pitkiä selityksiä. Nämä ovat niitä hetkiä, joita tarvitsen kaiken työn vastapainoksi, niin mielenkiintoista kuin se onkaan. Näitä hetkiä sekä omaa aikaa introvertille puolelleni.

Tässä aamiaiskeksiresepti, joka on äärettömän helppo ja nopea. Keksit voi käytännössä tehdä puolinukuksissa ja piristää tavallista arkiaamua tarjoamalla niitä kahvin kera. Kekseistä voi myös tehdä sovelluksia, kuten korvata saksanpähkinät ja suklaat lisäämällä 80ml mantelihiutaleita ja 60ml kuivattuja kirsikoita. Tai mitä tahansa vastaavaa...

AAMIAISKEKSIT

- 12 keksiä

3 suurta kypsää banaania

60 ml kookosöljyä (lämmintä niin että on juoksevaa)

1 tl vaniljasokeria

500 ml kaurahiutaleita

160 ml mantelijauhoa

 1/2 tl merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

160 ml kookoshiutaleita

80 ml pilkottuja saksanpähkinöitä

60 ml sulkaasipsejä (tai murusia)

1- Laita uuni kuumenemaan 190 C.

2- Ota esiin suuri kulho: murskaa banaanit haarukalla hyvin ja lisää kookosöljy sekä vanilja.

3- Lisää seokseen kaurahiutaleet, mantelijauho, suola ja leivinjauhe. Sekoita hyvin. Lisää sitten vielä kookoshiutaleet, pähkinät ja suklaasipsit. Ja sekoita. 

4- Muotoile käsilläsi taikinasta 12 suurta palloa ja laita ne leivinpaperille. Litistä palloja hieman ja paista 190 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.  

Nauti. 

Alkuruuaksi: Portobellinit gorgonzolalla.

Makunystyröitä hivelevä, ehdottomasti juhlahetkiin sopiva alkuruoka on portobello-sienet gorgonzola-kuorrutteella. Tarjosin niitä jouluna italialaisteemaisella ateriallamme. Tämä kuuluu resepteihin, joita ehdottomasti suosittelen kaikille sinihomejuuston ystäville!

PORTOBELLINIT GORGONZOLALLA

(neljälle)

12 keskikokoista potobellini-sientä

2 rkl neitsytoliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi, hienoksi silputtuna

1 sitruunan mehu

1 rkl vaalean leivän muruja (tuoreita)

mustapippuria pippurimyllystä

100 g gorgonzola-sinihomejuustoa (tai vastaavaa)

2 rkl kermaa

40g parmesaania raastettuna

2 rkl tuoretta lehtipersiljaa (koristeeksi)

1- Harjaa sienet puhtaiksi ja poista kannat. Pilko kannat pieniksi ja laita sivuun. Laita sienet uunipellille leivinpaperin päälle, nurinpäin.

2- Sekoita kulhossa yhteen oliiviöljy, valkosipuli, sitruunamehu, leivänmurut, mustapippuri ja pieniksi pilkotut sienien kannat. Lusikoi täyte sienien päälle ja laita pelti uuniin kuuman grillivastuksen alle 5 minuutiksi. 

3- Laita pieneen kattilaan kerma ja sinihomejuusto, laita liesi miedolle lämmölle ja sekoita, kunnes ainesosat yhtyvät. 

4- Lusikoi sinihomejuustoseos sienille, ripottele päällimmäiseksi parmesaanijuustoa ja laita sienet takaisin uuniin 5 minuutiksi, kunnes ne muuttuvat kauniin kullanruskeiksi. 

Asettele sienet lautasille, rippottele päälle lehtipersiljaa ja tarjoile.

Ihana aurinkoinen kesäpäivä!

Taisin nukahtaa kesken pakkauspuuhien. Toisinaan unelle on vaan hyvä antaa periksi. Illemmalla kun heräsin, olin hyvällä mielellä ja päätin kokata: mikään ei voita risoton hämmentämistä. Tällä kertaa se oli sienirisotto, sillä sain sunnuntaina lahjaksi suppilovahveroita ja lisäsin niiden joukkoon loput torilta ostamani keltavahverot. Mielettömän hyvää - kruunasi tämän päivän ja sen myötä alkaneen viikon! Ehkä seuraavalla kerralla ehtisin olemaan Suomessa alkusyksyn ja nauttimaan sienimetsässä kävelemisestä?

Lähtöön on viisi yötä. Nämä on niitä päiviä, kun luovutan ja tunnustan ääneen, etten sittenkään ehtinyt kaikkea mitä halusin ja luulin vielä ehtiväni... Jotenkin viimeiset viikot ovat olleet sellaisia, että aikataulut ovat eläneet päivittäin. Sitten vaan yritän sniikkailla pieniä helmi-hetkiä keskellä tämä hullunmyllyä... Niinkuin tänäänkin: olimme Hesassa viisumireissulla ja tajusimme, että päivä oli mielettömän kaunis. Päätimme hetken mielijohteesta ajaa Aulangon lintulammelle ja nauttia siellä pienen eväshetken. Oletko huomannut, kuinka luonto on niin erilainen nyt kuin keväällä? Keväällä ja alkukesästä luonto on täynnä uuden elämän alkua, viserrystä ja puuhastelua. Nyt lehdet ovat tumman vihreät ja joidenkin puiden yksittäiset lehdet ovat jo vaihtuneet ruska-asuun. Osa linnuista on jo lähtenyt kohti etelää ja kokonaisuudessaan minulle tuli metsästä tyyni ja seesteinen tunne. Olisin voinut jäädä sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa istuskelemaan. Kaihoisasti katselin naista aamupäivän uintiretkellään keskellä Aulankojärven selkää ja mietin, millaisessa maisemassa minä kohta vietän arkeani...

Foodie Italiassa ja maailmalla... päivän vinkit.

"Kaikki täällä kasvattavat itse oman oliiviöljynsä," totesi Sonia yhtä luontevasti kuin olisimme puhuneet lähikaupassa käymisestä. Olimme Piemontessa ja aloin ymmärtää uudella tavalla italialaisten suhtautumista ruokaan. Huomasin myös ihailevani Sonian tapaa kertoa omasta maakunnastaan, mikä siellä erityisesti on parasta ja minne kannattaa mennä... silmiin syttyi valo ja hymy kasvoi hitusen leveämmäksi. Eikä se ollut näytönhalua tai ylpeyttä - ehei, se oli puhdasta iloa. Iloa hyvästä ruuasta ja kauniista ympäristöstä. 

Meillä on monta foodie-ystävää. Toiset heistä suunnittelevat lomamatkansa tarkoin etukäteen etsimällä suositukset ravintoloista ja varaamalla paikat. Toiset taas toivovat löytävänsä hyviä makuelämyksiä matkan varrelta. Me itse taidamme kuulua jälkimmäisiin ja ainakin tähän asti olemme nauttineet makumatkoistamme. En voi millään tapaa sanoa olevani italialaisen keittiön asiantuntija, mutta koska tulimme vastikään sieltä ruokamatkalta, ja niin moni näyttää pettyvän Italiassa ruokakokemuksiinsa (???), ajattelin antaa pari vinkkiä, joiden pitäisi helpottaa onnistuneita makuelämyksiä:

#1: Älä valitse kalleinta ravintolaa. Äläkä sitä, mikä on turistinähtävyyden vieressä tai missä on "turistimenu". Katso missä on paljon paikallisia. Seuraile myös minkälaisia annoksia he syövät... 

#2: Käy kauppahallissa. Tai torilla. Kauppahalleista ja toreilta löytyvät yleensä ruuan rakastajat ja vaalijat. Ympäristöä ei ole hiottu salonkikelposeksi, mutta paikallinen gastronomia on parhaimmillaan. Jotakin taitaa kertoa myös se, että me nautimme tämänkertaisen reissun parhaan cappuccinomme Firenzen kauppahallissa. 

#3: Pitäydy paikallisessa. Yleensä ravintolalla on "Päivän Menu" tai suositukset. Ota niitä. Yksi klassinen virhe on se, että ajattelee koko maan edustavan automaattisesti samaa ruokaperinnettä. Se ei aina mene niin. Esimerkiksi Italiassa maakunnat eroavat melko paljonkin toisistaan ja siinä kun Pohjois-Italiassa syödään risottoa ja se näkyy aina ruokalistassa, ei se muualla maassa ole enää niin yleinen ja arkipäiväinen. Joten ei välttämättä onnistunut tilauskaan. 

#4: Mikäli mahdollista, yövy ainakin yksi yö matkasi aikana Bed & Breakfast -majoituksessa. Pääset hitusen lähemmäksi paikallisia ja todennäköisesti pääset syömään paikalliseen tyyliin aamiaista. Kannattaa myös harkita majoitusta maatiloilla: Meidän yksi parhaista kokemuksistamme oli yöpyminen Toscanassa viinitilalla (Agriturismo Il Piastrino), missä oli mahdollisuus syödä myös päivällinen talon tapaan... taatusti hyvätasoista italialaista ruokaa, uusia makuelämyksiä ja lämmin ilmapiiri!

#5: Osallistu kokkikurssille tai maisteluun tai ruokakierrokselle. Ainakin Italiassa niitä järjestetään turisteille vaikka millä mitalla erilaisia. Ja jos ei halua järjestetylle kierrokselle, löytyy netistä googlaamalla vinkkejä kävelyreiteistä, jotka opastavat kuuluisiin ruokakauppoihin tai kahviloihin. Turistikurssien pituus vaihtelee puolesta päivästä useampaan päivään. Meistä oli hauska viettää yksi ilta firenzeläisessä pizzeriassa opetellen täydellisen pizzataikinan valmistamista ja gelaton alkeita... aina oppii jotakin uutta ja ainakin tapaa mielenkiintoisia ihmisiä :)

#6: Ole utelias ja heittäydy. Maistele ennakkoluulottomasti uutta ja ole myös jo etukäteen valmistautunut siihen, että Suomessa syömäsi "italialiainen" tai "kiinalainen" tai "thailainen" on todennäkoisesti täysin eri juttu kuin paikanpäällä.  

Näillä sanoilla toivotan teille hyviä makuelämyksiä!