Usein tiskatessani katselen keittiön ikkunan viereisessä puussa olevaa keltanokkaista lintua. Itseasiassa olen miettinyt jo kuusi vuotta, mikä linnun nimi on, mutta kukaan thailainen ei ole sitä minulle kertonut ja sitten olen rehellisesti ollut vaan saamaton. Lintu on täällä siis mielettömän yleinen, kuten nimikin sanoo: Common. Mutta saamattomuuttani siis kuvaa se, että en ole osannut päättää edes sitä, alkaisinko täällä Aasiassa opettelemaan lintujen nimiä thaiksi, suomeksi vai englanniksi... joskus vaan jymähdän aika turhanpäiväisiin kysymyksiin...
Viime kesästä alkaen olen myös harkinnut kiikareiden ja lintukirjan ostoa (kuten teistä tarkkaavaiset ovat saattaneet havaitakin blogin alareunan haavelistasta). Ystäväpiirissäni ei vaan ole ollut yhtään lintubongaria, joten asia on jäänyt harkinnan asteelle.
Tällä viikolla asia kuitenkin ratkesi.
Meillä oli intensiivinen työmatka Itä-Thaimaahan ja matkaseurueessamme oli lintubongari. Yllättäen yhden automatkan aikana opin vaikka mitä lajien tunnistamisesta, vuodenpinnoista, elämänpinnoista, hyvistä kiikareista jne. Loistava matka! Samalla matkalla tunnistimme yhdessä jo neljä lajia.
Olen siis virallisesti aloittanut lintubongauksen ja kerään elämänpinnoja. Heti kun ehdin kirjakauppaan, ostan ensimmäisen lintukirjani. Kiikareiden osto tosin saa vielä odottaa, koska rima nousi hieman...
Anyway, jos joku blogini lukioista harrastaa lintuja, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kiva olla jälleen kotona. Meillä on appivanhemmat kylässä, ja vaikka tämä viikonloppu meneekin vielä töiden merkeissä, niin onneksi luvassa on viikon päästä viikonloppu Kuala Lumpurissa...