Melkein onnistuin...

Melkein onnistuin sivuuttamaan tämän päivän. Siis ikäänkuin unohtamaan, että tänään on äitienpäivä.

Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulla ei ole ketään kenelle soittaa. Ei ole ketään, ketä onnitella.

Eli todellisuudessa muistin sen heti aamusta. Yritin vain painaa asian mieleni perukoille ja puuhastella kaikkea muuta ikäänkuin se kaikki veisi ajatukseni toisaalle ja unohtaisin asian. Useinhan unohdan monta tärkeää asiaa, läheisten merkkipäivistä puhumattakaan. Tänään se ei onnistunut. Kuin julistaakseen itsevaltiuttaan aivoni työnsivät esiin muistoja ja mielikuvia menneiltä vuosilta. Kaikkein mielenkiintoisimmaksi tilanteen tekee se (milteinpä hupaisaksi), että päivän pääsankariksi muistoissani nousi isän äiti.

Minulla on siis ollut kaksi mummoa: 'Viinikan mummo' ja 'Ikurin mummo'. Molempien kanssa kuljin lapsena Nyssellä Kauppahalliin ostamaan leipää ja lihaa. Älä siis ihmettele, että koen jollakin tavalla itseni syntyperäiseksi tamperelaiseksi ilman että todellisuudessa synnyin Tampereella saati sitten kävin siellä yhtään koulua. - - Mutta asiaan: Isäni äiti oli se 'Viinikan mummo' ja hän kuoli jo silloin, kun olin ala-asteella. Mielikuvani ja muistoni hänestä ovat siis varsin lapsi-perspektiivisiä ja katkonaisia. Muistoja on laidasta laitaan, kuten: 

Mummon kanssa housu-ostoksilla seitsemän vanhana Hämeenkadun vaateliikkeessä. Mummo oli todella tarkka tyylistä. Sain khaki-housut. 

 Mummon kanssa talon edessä. Ei saanut sylkeä eikä viheltää. Ne olivat huonoa käytöstä - jätkämäistä.

 Mummolla kylässä. Olohuoneen seinällä suuri peura-aiheinen maalattu kangas. Sen oli maalannut pappa. Sen edessä piirongin päällä oli jokaiselle lapselle suuri punavalkoinen tikkari ja Marianne-karkkeja.

Mummon käheä ääni, ryppyiset kasvot ja puolihame. En muista ikinä nähneeni mummolla housuja. Ei mummo silti ollut mikään mamma - hän oli kaupunkilainen, käytti nahkaista käsilaukkua, korkokenkiä, poltti tupakkaa ja kiharsi hiuksensa.    

Listaa voisi jatkaa. Todellisuus on se, etten oikeastaan osaisi aikuisten tavalla kuvata mummon persoonaa. Enkä paljoa muutakaan hänen ajatuksistaan ja haaveistaan. Tosin en tiedä, millaisia haaveita sodanjälkeisen Suomen naisilla olisi ollutkaan verrattuna nykypäivään. Millaisia haaveita kantaisi sisimmässään nainen, jolle syntyi heti sodan jälkeen kolme lasta ja jonka mies sairastui sodassa? Käytännössä osittain yksinhuoltaja pula-aikana. Sisukkuus siinä ainakin kasvoi. Olen nimittäin kuullut useinkin tarinan siitä, kuinka mummo käveli kerran Epilän nahkatehtaasta perjantai-iltana palkkapussi käsilaukussaan, kun hän joutui ryöstetyksi. Tai meinasi joutua, sillä hän päätti olla luopumatta kallisarvoisesta omaisuudestaan ja löi ryöstäjää käsilaukulla niin että tämä joutui pakenemaan. 

Olen siis omistanut tämän vuoden äitienpäivän 'Viinikan mummon' muistolle. Olen kiitollinen juuristani ja siitä sukupolvien ketjusta naisia, jonka osa saan olla.   


(Jälkihuomautus: Viinikka ja Ikuri ovat kaupunginosia Tampereella.)    

720 kilometriä.

Kuva panpurin sivuilta täältä.

720 kilometriä oli tämänpäiväinen ajomatka. Onneksi se on jo takana. Oli ihana palata kotiin ja pulahtaa rentouttavaan kylpyyn. Olen tällä hetkellä ihan haltoissani itämaisesta ja orgaanisesta panpuri-sarjasta, joten kylpyhetken kruunasi 'Come Clean Anti-oxidant Milk Bath'.

Muuten olen tässä pari päivää kärsinyt kurkkukivusta ja tukkoisuudesta. Kunhan se helpottaa ja ajatukset selkenee, lupaan kirjoittaa jotakin oman äänen löytämisestä ja sen merkityksestä. 

Sitä ennen voisin vielä jakaa senkin pienen arkisen ilonaiheen, että keksin tällä viikolla tavan, jolla saan kudottua sukkien kantapäät aina samannäköisiksi. Eli en siis enää kokoa kantapäästä silmukoita ensin puikolle ja yritä sitten siitä kutoa niitä kiertäen, koska jostakin ihmeellisestä syystä onnistuin joskus täydellisesti ja toisinaan surkeasti ilman että keksin mitä tein eri tavalla. Nyt kudon silmukat suoraa reunasta poimimalla. Niin itseasiassa mummokin teki, minä en vaan aluksi oikein tajunnut systeemiä, kun olin niin "ohjeriippuvainen" ja kaikissa ohjeissa neuvotaan ensin poimimaan silmukat ja sitten kutomaan kiertäen. (Taas kerran tuli huomattua, kuinka en joskus keskity yhtään.)Jokatapauksessa, jos olet kiinnostunut, löytyy täältä suomenkieliset ja loistavan yksinkertaiset ohjeet kuvineen.

Toivottavasti sinäkin olet iloinnut pienistä asioista tällä viikolla!

Klippejä matkan varrelta.

Muun muassa näihin on katseeni kiinnittynyt tällä viikolla. Erityisesti olen innostunut tuosta kulhon muotoisesta lavuaarista, joita täällä näkee monenlaisia. Yksi helpoimmista tavoista tehdä mihin tahansa - ulkotilaankin - kaunis käsienpesupaikka. Tarvitaan vain vesijohtopiste, jokin alusta (kuten kuvassa vanha kaappi) ja pari putkea. 

Muuten ajatukseni ovat vaellelleet tämän viikon aikana kesäisissä tunnelmissa. Tällä kertaa en ole suinkaan googlettanut omenapuun kukkia, mutta kun pahaa aavistamatta klikkasin blogin 'Estetiikkaa ja Elämää' Vappu-postauksen esiin, niin valehtelematta tunsin melkein pistävää kaihoa rinnassani. Juuri sellaisessa kuvassa haluaisin itseni nähdä: viilenevässä loppukesän illassa, jolloin luonto on jo raskaan vihreä ja illan viileys hyväilee ihoa. Ja tottakai suuri pöytä viestii ystävistä ja hyvästä ruuasta!

Päivän inspiraatio: Tove Jansson.

Muumin ei välttämättä tarvitse olla söpö.


Yksi joululahjoistani oli Tove Janssonin grafikoin kuvitettu Muumi-kalenteri. Yllä olevassa kuvassa maaliskuun teema, alunpitäen kirjasta 'Kuka lohduttaisi Nyytiä'. Minulle Nyytistä nousee mielikuva ala-asteen käsityötunneista, joilla kuunneltiin kasettisoittimella kuunnelmia. Tarina Nyytistä oli luettu dramaattisesti ja sen herättämät tunteet olivat kaikkea muuta kuin mitä ne myöhemmin tulleet japanilaiset muumianimaatiot herättivät pehmeydellään. 

Mitä enemmän katselen Toven kuvituksia, tulee mieleeni Japani. Samantapainen karu, yksinkertainen tyyli, mikä kuitenkin saattaa yllättää katselijan vauhdikkuudellaan ja ilollaan.


Muumit eivät oikeastaan ole söpöjä ja niissä käsitellään myös vaikeita ihmiselämään liittyviä asioita, kuten alkoholia, kuolemaa, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.  


Mietin tässä, että pitäisikö tilata Suomesta Muumi-kuunnelma automatkoille?


Tänään: Malja elämälle!

'The Day I Became a Woman'

Naisen identiteetistä iranilaisen draaman näkökulmasta. Kolmen naisen tarina. Yhdestä tuli 9-vuotissyntymäpäivänään nainen, eikä hän voinut enää sen jälkeen leikkiä parhaan ystävänsä kanssa, joka oli poika. Toinen nainen osallistui pyöräkilpailuun ja kesken kilpailun hänen miehensä ratsastaa paikalle ottaakseen hänestä eron. Kolmas on jo leski, joka on ikäänkuin päässyt vapauteen sosiaalisista roolituksista. En tiedä, oliko kukaan onnellinen tai pitikö edes olla. Kerrassaan kulttuurikokemus. 

Olisi mielenkiintoista kuulla, jos olette harrastaneet eri kulttuurien elokuvia ja minkälaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Jääkö käteen vain hämmennys vai avautuuko klikkejä?

Suututtaa vai ihastuttaa?

Korianteriset katkarapuvartaat.

KORIANTERISET KATKARAPUVARTAAT

(Ohje neljälle)

2 rkl vastapuristettua lime-mehua

2 rkl oliiviöljyä

3 valkosipulinkynttä (puristettuna)

1/2 tl suolaa

1/2 tl pippuria myllystä

900 g kuorittuja katkarapuja (kuorimisohje seuraa myöhemmin)

10 puista varrastikkua

nippu korianteria

1 - Jos käytät puisia varrastikkuja, liota niitä yön yli vedessä. 

2 - Jos katkarapja ei ole kuorittu, tee se tässä vaiheessa (ohje alla). 

3 - Valmista marinadi: Sekoita yhteen kulhossa limen mehu, oliiviöljy, hienonnetut valkosipulinkynnet, suola, pippuri ja hienonnettu korianteri.  

4 -  Lisää kulhoon katkaravut, peitä kulho kelmulla ja marinoi jääkaapissa tunnin verran. 

5 - Kun grillausaika lähestyy, ota katkaravut jääkaapista ja pujottele ne vartaisiin. Grillaa vartaita 2-3 minuuttia ja käännä. Katkaravut muuttuu kypsyessä ihanan vaaleanpunaisiksi ;) 

Tässä vielä extrana lyhyt tuutorointi katkarapujen perkaamiseen, ellet ole ennen moista tehnyt:

1. Poista pää: Tartu kiinni ja katkaise niskat. Poista samalla 'jalat' yms. 

2. Kuori: Ota veisellä ote katkaravun kuoresta ja vedä irti. Kuori lähtee todella helposti. Jos et meinaa saada alkuun, tee pieni viilto kuoreen. Helppo tapa on itseasiassa kääntää katkarapu 'mahalleen' ja aloittaa kuoriminen poistetun pään kohdalta entisen 'kaulan' kohdalta. Voit jättää pyrstön paikoilleen.

3. Poista 'suoni': Tee pieni viilto 'vatsapuolella' näkyvän tumman suonen kohdalle, tartu siihen veitsellä ja vedä pois. Huuhtele lopuksi.

Liekitettyä lohta ja paljon muuta.

Vappupäivä sujui siis grillauksen merkeissä. Onneksi tätä hellettä pehmensi hienoinen tuulenvire aina silloin tällöin... Koska kyseessä oli nyyttärit, emme paljoakaan pohtineet salaatteja tai jälkiruokia (jotka olivat loistavia ja voin blogatakin myöhemmin tänne reseptejä, jos kokit jakavat salaisuutensa) vaan testailimme surutta erilaisia reseptejä kirjasta 'Bob Bowersox: Picnics & Barbecues', kuten: bruschettaa, lihaa, hawaijilaista kanaa, lohta makealla sinappikastikkeella ja korianterikatkarapuvartaita. 

Testivoittajiksi nousivat lohi ja katkarapuvartaat. Tämä kaikesta siitä huolimatta, että lohen kypsyessä grilli leimahti kunnon liekkeihin, joita ei niin vaan saatukaan sammumaan... jäi ihan ikimuistoinen jälki grillin kanteen tästä vapusta. Emme kuitenkaan aio lannistua tästä episodista, vaan jatkossakin kokeilemme lisää kalaisia herkkuja. Niitä odotellessa jaan teille kuitenkin nämä suosikkireseptit (tässä kala ja seuraavassa katkikset).

LOHTA MAKEALLA SINAPPIKASTIKKEELLA

Kunnon lohifile

2 rkl Dijon-sinappia

60 ml juoksevaa hunajaa

1 - Sekoita marinadi eli sinappi ja hunaja keskenään.

2 - Mikäli haluat leikata lohifileen jo valmiiksi annospaloiksi, voit tehdä sen tässä vaiheessa (saattaa helpottaa kääntämistä). Jätä kuitenkin nahka paikoilleen.

3 - Laita lohi kuumaan grilliin nahkapuoli alaspäin. Sivele pinnalle marinadia. 

4 - Kun 1/3 lohen pohjapuolelta on muuttunut kypsän väriseksi (3-5 min), käännä file. Jos nahka juuttuu grilliin kiinni, ei mitään hätää: skrappaa se irti paistinlastalla. Voit tarvittaessa vetäistä veitsellä lihan irti nahasta (ja siivota sotkun myöhemmin). 

5 - Sivele lohen pinnalle lisää marinadia. Ja kun muutaman minuutin kuluttua jälleen 1/3 pohjapuolesta on kypsän väristä, voit nostaa lohen tarjoiluvadille nahkapuoli alaspäin aseteltuna. Nosta myös sinappi-hunajamarinadia tarjolle. 

PS. Tiesithän, että kalalla on taipumus jatkaa kypsymistä vielä sen jälkeen, kun se on nostettu pois grillistä... siksi sitä ei tarvitse 'ylipaistaa'?