Viikonloppu kuvina ja sanoina.

Aamulla oli aivan tyyntä. 

Jostakin kaukaa, 

usvan takaa 

kaikui laulujoutsenten huuto. 

Ehkä nekin olivat lähtöpuuhissa?

Niin monet olivat jo lähteneet,

jopa kesän vakioystäväni hirvilintu.

Aamuauringon alettua lämmittää ilmaa halkoi 

palokärjen kimakka ääni ja rummutus.

Siinä me olimme kahden, minä 

seistä töllöttelin hiekkatiellä kun palokärki hakkasi

 koivun runkoa. 

Kohta se kyllästyi ja jatkoi matkaa.

Mutta seuraavana aamuna kohtasimme jälleen. 

Kirkas syystaivas. 

Mättäillä poimimista odottamassa 

puolukat ja sienet. 

Puista koivut olivat jo päättäneet luopua kesän vihreydestä

ja vaihtaa itselleen

keltaisen väriasun.

Keittohaaste.

Oh, joskus sitä pää tulvii ideoita ruuanlaittoa varten, mutta toisinaan sitä vaan pää lyö tyhjää. Siis varsinkin arjen keskellä, kun keskittyy kaikkeen muuhun kuin syömiseen. Osittain siitä syystä (sekä kirpeiden syysilmojen houkuttelemana) päätin haastaa itseni 10 x KEITTOA HAASTEELLA. Eli käytännössä tavoitteenani on valmistaa kymmenen hyvänmakuista, terveellistä ja hyvää oloa tuovaa keittoa. Mieluiten ne saisi olla joko kasvis- tai kalakeittoja, sillä niihin ruoka-aineisiin haluaisin panostaa tänä syksynä. 

Tänään aloitin valmistamalla punaisista linsseistä keiton, johon hauduttelin kylkiäisiksi sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Makua keitto sai yrteistä: oreganosta, timjamista ja lopuksi myös tuoreesta korianterista. Ei tainnut olla ihan tavallinen yrttien liitto, mutta yhtäkkiä vaan mieleni teki nyppiä muutama korianterin lehti keittoa maustamaan. 

Yhtä kaikki, keitto maistui hyvältä. Ja minulle tuli hyvä mieli. Ja kuin bonukseksi ulkona paistoi aurinko ja ilma oli mitä kaunein. 

Kivaa alkanutta viikkoa sinulle!!!

Ja PS: otan vastaan keittovinkkejä ;)

Päivän Inspiraatio: Japani.

Pääsin lauantaina osallistumaan japanilaiseen teeseremoniaan. Olisi hienoa itsekin oppia valmistamaan yhtä hyvää vihreää teetä. Samoin haaveilen siitä, että minulla olisi mahdollisuus opetella tekemään erilaisia aasialaistyylisiä kukka-asetelmia. Huomaan nauttivani japanilaisesta estetiikasta. 

Tänään olen myös mietiskellyt ystäväni FB:ssä julkaisemaa siteerausta Peter Halldorfilta: 

"Juuri tämä on myös vanhan kreikkalaisen harjoitusta tarkoittavan askeesi-sanan merkitys: on rajoitettava elämäänsä voidakseen laajentaa sitä."

Niin, nykyisin elämän omaehtoinen rajoittaminen erilaisilla osa-alueilla ei ole ehkä kovin trendikästä, vai onko? Onko elämäntyylissä ja vallalla olevassa kulttuurissa havaittavissa vapaaehtoista rajoittamista vai enemmänkin pakonomaista olosuhteisiin sopeutumista? Millaisissa asioissa olisi hyvä rajoittaa?

Lukukokemus: Jules Verne.

Palasin parinvuoden takaiseen KLASSIKKOKIRJALISTAANI ja nappasin matkalukemisekseni Jules Vernen "Maailman ympäri 80 päivässä." 1872 Suezin kanava oli vielä uusi juttu, eikä junaradatkaan ihan vielä halkoneet koko Intiaa. Leppoista luettavaa. 

Päivän inspiraatio: Ravintola Kolme Kruunua.

Tänään inspiroiduimme Helsingissä Liisankadulla sijaitsevasta ravintolasta KOLME KRUUNUA (Klik). Suosittelen lämpimästi, mikäli haluat traditionaalista suomalaista ruokaa... menusta löytyy kaikki poronkäristyksestä lihapulliin ja silakoihin. Itse söin Mannerheimin kuhaa (joka oli tänään siikaa) ja loistavaa oli! Myös alakuvassa näkyvä Metsästäjän leipä sai suosiollisen vastaanoton. 

Eli: jos et etsi tusinaravintolaa, etkä varsinaista fine diningia, mutta perinteistä suomalaista, suuntaa kulkusi Liisankadun "kulmakuppilaan", jossa tarjoillaan hyvää ruokaa. Ja vielä viimeisenä vinkkinä: vaikka oli arki-ilta, jouduimme jonottamaan ja miltein jäimme ilman pöytää, koska meillä ei ollut pöytävarausta.

Tämänpäiväisiä reflektioita.

Takana on ensimmäinen työviikko loman jälkeen. On ollut hyvä aamu pysähtyä, istua hiljaa, lukea ja reflektoida. 

Kohtaan jatkuvasti haasteen murtautua ulos boksista. En tarkoita jotakin repivää, rikkovaa ja väkivaltaista murtautumista - pikemminkin uskallusta kysyä, kurkistaa ja astua ulos. Usein kysymykset toimivat paremmin. Kysymykset ennenkaikkea itselle, koskien omia käsityksiä, arvomaailmaa ja arkisia käytäntöjä... ja sitten kenties niiden muuttaminen. Tavoitteena olla kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva ja elää täyteläistä elämää. 

Kaipaan kokonaisvaltaisempaa kuvaa elämästä tässä pluralistisessa ja vaihtuvassa maailmanajassa. Siksi pitää uskaltaa kohdata tämä päivä aidosti ja kysyä aidosti kysymyksiä elämästä, Jumalasta, suhteista, seurakunnasta, seksuaalisuudesta, traumoista, epäoikeudenmukaisuudesta, eheytymisestä ja viestinnästä. Listaa voisi jatkaa. Uskon kuitenkin, että ymmärrät pointtini. 

Kysytkö sinä kysymyksiä? Vai koetko sen liian pelottavana kiireisen arjen keskellä? Pelkäätkö, että jos avaat oven kysymyksille, taitavasti kokoamasi korttitalo alkaa huojua ja menetätkin otteen, koska valmista vastausta ja uutta piirrosta ei vielä ole? Mihin olet loppujenlopuksi perustanut kunkin pilarin ja huoneen elämäsi talossa?

Kollegani kertoi, kuinka hän voi peilata omaa elämäänsä yli kymmenen vuotta taaksepäin ja nimetä eri elämäntilanteista mentorinsa. Hän on tietoisesti pyrkinyt valitsemaan aina itselleen mentorin, eikä tämä ole jokin "ole-minulle-mentori-juttu", vaan mentorit eivät ole useinkaan kenties tiedostaneet saaneensa tämän kunnian. I like that. Pidän siitä ajatuksesta, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat kulkeneet minua ennen. Minulla on heiltä opittavaa ja heidän kanssaan vuorovaikutuksessa voi oma kuvani todellisuudesta kirkastua ja monipuolistua. Olenkin valinnut itselleni täksi talveksi mentorit. Ehkä kerron sen heille, ehkä en. Tärkeintä on, että minä teidän ketä he ovat ja mitä haluan heidän elämänsä kautta oppia näkemään. 

Näitä pohdin tänä aamuna. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä sinä olet miettinyt?

Päivän inspiraatio: Sykemittari.

Kukapa olisi uskonut, että bloggaan urheilukelloista? Niin se vaan tänään on, että minua inspiroi eniten urheilukelloni. Se on SUUNTO. Jep, kaikista urheilukelloista se melkein yksinkertaisin malli (M2)... mutta siis aivan täydellinen minulle juuri nyt. 

Kelloon päivitettiin ensin minusta kaikki perustieto, kuten paino, pituus ja ikä. Ja sitten urheillessa saan seurata reaaliaikaisesti syketasoani. En siis enää liiku MuTu-tuntumalla, vaan tiedän oikeasti, kuinka liikkumiseni edistyy. Sitten vielä urheilusuorituksen jälkeen tsekkaan, kuinka monta minuuttia urheilin milläkin syketasolla. 

Suosittelen. Ja suosittelen nimenomaan omalla tasolla ja tavoitteilla kuntoilua. Niin että tulee hyvä mieli.   Itse olen jonkin aikaa laiminlyönyt kuntoilun, mutta en enää. Ja tuntuu hyvältä.

Iloista lauantai-iltaa kaikille!