Viime aikoina olen miettinyt jouluajan juhlia... ja joulun pituutta.
Meille suomelaisillehan on muodostunut vahva adventtiperinne. Niinkin vahva etten ihan sellaista kaikissa maissa näe, en ainakaan täällä. Neljä viikkoa joulun odotusta, yhdessäoloa ja pikkujouluja alkaa ensimmäisestä adventista, marras-joulukuun vaihteesta. Neljä kynttilää: toivo, usko, ilo ja rakkaus.
Sitten tulee joulu. Perinteen ja liturgisen kalenterin mukaan joulu kestää 12 päivää. Suurimmassa osassa maailman maita joulu alkaa joulupäivänä 25.12., mutta Suomessa joulunjuhlinta alkaa jo aattona 24.12. puolenpäivän joulurauhanjulistukseen ja siitä aattoillasta onkin muodostunut monissa suomalaisissa perheissä se kaiken H-hetki... ja rehellisesti: kun luen joululehtiä ja -blogeja, niin alkaa aivan hengästyttämään ja ummetuttamaan jo ajatuskin siitä, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tekemään ("rennosti") ja syömään, jotta toteuttaisi suomalaisen ihanan perinnejoulun. Ja sitten on samaan aikaan niitä ihmisiä, joille kaikki tämä synnyttää suunnattoman ahdistuksen, pelon ja epävarmuuden - joko koska perhejoulussa kaikki ei yleensä ihan menekään putkeen (syinä esim. riitely ja alkoholi) tai sitten koska sitä perhettä ei edes ole. Vielä kun lisään vanhat, vieläkin toisinaan vaanivat, traditiot katosta lattiaan joulusiivouksineen ja iloisine jouluemäntineen, niin huomaan yllättävän monen naisen potevan kroonista huonoa omaatuntoa enemmän ja vähemmän koko joulun ajan.
Mietin, että miten tässä näin pääsi käymään?
Minulle lapsena loppiainen merkitsi päivää, jolloin joulu loppui eli kuusi kannettiin ulos. Kun kymmenen vuotta sitten vietin alkuvuoden Espanjassa, olin todella yllättynyt tajutessani, että espanjalaisille loppiainen olikin se joulun kohokohta itämaisinen tietäjineen, jotka toivat lapsille lahjoja... Ja kun vähääkään päivittää tietojaan joulunvietosta maailmalla, huomaa nopeasti, että joulutraditiot ovat eläneet ja muokkautuneet eri aikakausina ja saaneet uusia piirteitä eri maissa. Niinkin erilaisia, että siinä kun läntinen kirkko juhlii loppiaista itämaan tietäjien saapumisesta, juhlivat itäiset ortodoksit sitä Jeesuksen kastejuhlana.
Summa summarum. Kaikesta tästä lopputuloksena minulle on kasvanut vahvempi sisäinen vakaumus siitä, että joulua on hyvä juhlia 12 päivää hiljalleen, ilolla ja rennoin ottein. Ei niin, että sillä yritetään korvata koko vuoden laiminlyönnit ja huonon omatunnon kolkutukset, vaan pikemminkin niin, että antaa itselleen luvan viettää 12 päivää joulua rauhassa, ilman kiirettä, antaen aikaa perheelle, ystäville ja ehkä vähän vieraammillekin. Uskaltaa antaa aikaa itselleen, mutta myös muille. Ilman suoritusta. Pysähtyy pohtimaan joulun sanomaa ja Kristuksen syntymistä, ja antaa sen tuoman toivon jälleen kerran iskostua syvälle omaan sisimpään valaisten ne pimeimmätkin sopet, joille ei arjen melskeessä oikein tahdo riittää aikaa ja voimia, tuoden toivoa ja lohtua. Aito ilo, toivo, usko ja rakkaus - etkö toivoisikin niiden virtaavan sydämeesi ja täyttävän kaikki sopukat joulun aikana?
12 päivässä ehtii enemmän ja laadukkaammin kuin pelkässä jouluaatossa - tai kolmen joulupäivän aikana. Ja loppiaisestakin voisi tehdä jälleen suuren juhlan ja kehittää siihen oman perheen kesken merkityksellisen tradition, ettei se kutistu pelkäksi joulukoristeiden riisumiseksi... koska onhan myös sillä meille oma suuri sanomansa!
Näitä pohdin tänään. Oletko pohtinut tätä aihetta ja onko sinulla jotain erityisiä traditioita joulun aikana?
