 |
| Liljat kuuluvat ehdottomiin lempikukkiini. Kotona voisi aina olla tuoreita kukkia tuomassa iloa. Nämä sain lauantaina yllätyksenä Henryltä. Ihanat! |
Minulla on viisaita työtovereita. Se on yksi asia, joista olen juuri tänään kiitollinen. Eräs heistä on nainen, jolle on kerääntynyt paljon monenlaista elämänkokemusta. Juttelin hänen kanssaan jostakin viime viikolla ja hän sanoi sen niin osuvasti (minun vapaa versioni):
"Nykyään monilla ihmisillä on valheellinen mielikuva siitä, että elämässä olisi mahdollista jatkuva onnellisuuden tunne. Ei se ole mahdollista. Monikaan asia elämässä ei tunnu mukavalta, mutta kuuluu siitä huolimatta oleellisena osana ihmisen elämään. Ei onnellisuuden tunteen pitäisi olla päämäärä ja kriteeri. Pikemminkin pitäisi löytää tyytyväisyys arkeen ja iloita niistä pienistä arjen positiivisista asioista, joita saa kokea."
Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että joidenkin elämä näyttää ikäänkuin kiiltokuvaunelmalta ja kermatäytekakulta. Käytin tarkoituksella sanaa näyttää, koska ulkoinen ei välttämättä vastaa sisäistä kokemusta. Ja mitä enemmän astuu sisälle vertailu-maailmaan, on hyvä muistaa, että siellä yleensä säännönmukaisesti vertaillaan asioita vain osittain --- jolloin lopputuloksena on yleensä kateus toisen paremmuudesta tai ylpeys toisen kustannuksella. Karua mutta totta.
Viime viikolla pohdiskelin tätä neuvoa:
Do more of what makes you happy.
---
Tee enemmän sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.
Minusta se on hyvä neuvo arki-tasolle pieniin asioihin. Näyttää siltä, että vaikka olisikin valinnut elämässä ihanan puolison, itselleni sopivan työn, mielekkäät huonekalut tai mitä hyvänsä, niin arkeen mahtuu aina monenlaisia tunteita laidasta laitaan. Joskus vaan tylsistyttää. Joskus suoraan sanoen tympäisee. Ja vaikka mitä. Surukin kolahtaa vääjäämättömän varmasti jossakin vaiheessa tavalla tai toisella jokaisen elämään, eikä se ainakaan saa aikaan minkäänlaista onnellisuuden kutinaa.
Mielestäni omaa onnellisuus-tasoaan on välillä hyvin vaikea mitata. Ja käytännössä saattaa olla melkoinen riski laatia mittareitakaan, sillä niin alttiita voimme arjen hyörinässä olla median piilokavalalle vaikutukselle siitä, miltä onnellinen ja menestynyt elämä milloinkin näyttää ja tuntuu... Pikemminkin olisi hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään, että onko huomaamattaan alkanut asettaa elämälleen ja arjelleen epärealistisia tavoitteita ja onnellisuusmittareita?
Niin, joinakin päivinä saatan olla hyvinkin turhautunut omassa sisäisessä maailmassani. Ja koska luonteeni on mikä on, en kuulu niihin, joiden on helppo siirtyä asiasta toiseen ja vaihtaa tunnetilaa, vaan helposti aivoni vaan raksuttavat ja raksuttavat. On päiviä, jolloin nautin Aasiassa asumisesta - - ja kuitenkin ikävöin perhettä. Ja samanaiakaisesti voisin ajatella muuttavani sekä Suomeen että Kanadaan. Saatan myös olla helpottunut siitä, että osaan elää arkea Bangkokissa ilman että jatkuvasti tulee vastaan uusia opeteltavia asioita arjen suhteen... mutta kuitenkin olisi kiva fiilistellä uusilla haju-, maku- ja maisemakokemuksilla, joita oli ensimmäisinä kuukausina, mutta joita on mahdotonta enää tavoittaa. Ja joskus olisi vaan kiva olla sinisilmäinen blondi - kaiken suhteen. Lyhyesti: Postikorttimaisema on kadonnut ja tilalle on tullut arki.
Tämän viikon aion pohdiskella seuraavaa neuvoa:
You can do two things with expectations: Meet them or change them.
---
Voit tehdä kaksi asiaa odotusten suhteen: saavuttaa ne tai muuttaa ne.
Loppuviimein elämä muodostuu valinnoista ja suurimmat valinnat liittyvät asenteeseen omassa sisäisessä maailmassa. On olemassa suuria elämän linjauksia ja sitten on arki täynnä elämää ja pieniä valintoja. Minulle arjen keskelle iloa tuottavat monenlaiset asiat, kuten simppeli kotona puuhastelu: lukeminen, leipominen, ruuanlaitto, käsityöt jne.
Noudatin siis edellämainittua neuvoa tehdä enemmän asioita, joista tykkää viime lauantaina, kun puuhastelin keittiössä ja kokeilin uudenlaista mango chutneyn reseptiä. Hyvästä reseptistä huolimatta koostumus ei onnistunut ehkä parhaiten, koska keittelin hilloa liian kauan ja mangot sulivat... mutta kaikesta huolimatta minulla oli ihana päivä, sillä testasin väkertämiäni hillopurkkeja, jotka siis saivat uusiokäytön entisten nimilappujen poiston ja kansien spay-maalauksen jälkeen. Samoin nautin itse hilloainesten pikkomisesta ja keitoksen hämmentämisestä.
On taito elää hetkessä ja ottaa annettu päivä vastaan iloineen ja suruineen. Totta on myös se, että useimmiten itse päämäärän saavuttaminen ei tuota suurinta iloa ja tyydytystä, vaan tärkeintä on osata nauttia matkanteosta.
Näillä mietteillä aloitan tämän viikon. Olisi kiva kuulla teidän mietteitänne onnellisuudesta. Varsinkin kiva olisi kuulla kommentteja teiltä, jotka luette tätä blogia, mutta ette ole vielä kommentoineet mitenkään ja ilmaisseet olemassaolostanne ;)
