Risotto kanttarelleista.

Kun ensimmäinen vapaapäivä koitti, siirryin keittiöön. Minun oli jo kauan tehnyt mieli risottoa kanttarelleista.

Aivan oikein: Kanttarelli ei kuuluu Kaakkois-Aasian sienivalikoimiin. Suomen kylläkin. Ja terävänä tyttönä ostin sienet juuri ennen lentoa matkalaukkuni uumeniin kätkettäviksi. Ja onnekseni ne säilyivät kokkailupäivääni asti. 

Kerrassaan ihanaa! Käytännössä tein perusrisoton, johon loppusuoralla lisäsin esikäsitellyt kanttarellit (250g). Esikäsittely tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että olin putsannut ja pilkkonut sienet, paistanut niitä kuumalla pannulla (ensin pelkällä pannulla ja sitten lisäsin nokareen voita) ja lopuksi maustanut hieman yrteillä, suolalla ja pippurilla. 

Tykkäsin niinkin paljon, että ajattelin tänä syksynä kokeilla täkäläisistä sienistä. Ehkä sitten jaksaisin kirjoittaa tänne koko reseptinkin...



Nyt sarasti uusi viikko. Täällä vaan sataa ja sataa ja sataa ja sataa. Sateesta huolimatta olen toiveikas tämän viikon suhteen. Ja sitä samaa haluan toivottaa teille:
TOIVORIKASTA VIIKKOA!

Päivän inspiraatio: lintualuset.

Ystävänikin jo sen tietää: tykkään linnuista. Joten ei ihmekään, että sain häneltä tuliaisina lintuaiheisia lasisia pikkukulhoja. Sellaisia melko litteitä, 10x10cm. Loistavia esimerkiksi yöpöydälle korvakorujen säilyttämistä varten! 

Kastike suppilovahveroista.

Niin se vaan meni, että minun keittiössäni oli melko hiljaista koko elokuun. Siis todella hiljaista. Aikomuksia kyllä oli, reseptejäkin jo valmiiksi katsottuna... Jotenkin ei vaan voimat riittäneet... siis ei kyllä ollut varsinaisesti voimien puutetta, mutta energia vaan ohjautui käsitöihin ja ihmisiin. Onneksi oli se yksi iltapäivä, jolloin vierailin ystäväni luona tutustumassa hänen nypläysharrastukseensa. Hän lahjoitti minulle pussillisen suppilovahveroita ja kertoi, miten saisin niistä helpon, mutta maukkaan kastikkeen. Ja tottakai kokeilin! Tykkään sienistä ja haaveilen sienimetsään pääsystä! 

 Suppilovahveroiden maku on voimakas. Paljoa ei tarvita. Tämä kermainen kastike sopii loistavasti tarjottavaksi perunoiden kera. (Huomaathan, että reseptin määrät ovat totaalisen suuntaa-antavia, ajatus on, että käytät aineita makusi mukaan ja niin, että syntyy sopiva koostumus.) 

KERMAINEN SUPPILOVAHVEROKASTIKE

 250 g suppilovahveroita

3 dl kermaa

3 rkl voita

suolaa ja pippuria 

1- Laita suppilovahverot pannulle ja paista kuumalla niin kauan, kunnes neste irtoaa ja haihtuu. (Katso ylempi kuva.)

2- Lisää voi ja anna sen sulaa sienten joukkoon.

3- Lisää kerma, kuumenna niin että kiehahtaa ja mausta samalla suolalla ja pippurilla makusi mukaan. 

Tarjoile heti.

Oletko sienien ystävä? 

Mikä on lempireseptisi? 

Kulttuurishokin ABC.

Viikon leffa on 'The Best Exotic Marigold Hotel', joka on komediadraama ja kertoo erilaisista brittiläisistä eläkeläisistä, jotka lähtevät viettämään eläkeläispäiviään eksoottiseen Intiaan luksushotelliin. Niin, kukapa ei haluaisi asua siellä, missä on aina kaunista ja lämmintä ja halpaa?

Filmissä moni asia menee nykykaavalle tyypillisellä tavalla, mutta mielenkiintoisen elementin katselemiseen saa, kun seuraa eri henkilöhahmojen motiiveja lähtöön, heidän persoonallisuuttaan ja tapaansa kohdata kulttuurishokki. Kaikkihan me viemme itsemme ja historiamme vieraaseen maahan mukana. Ja totta on sekin, että odotukset eivät aina vastaa todellisuutta eikä sopeutuminen uusiin elämäntilanteisiin ole aina niin helppoa. Lopussa kaikki on kuitenkin hyvin. Ja jos ei ole, niin vielä ei ole loppu. -- on intialaisen miehen motto. Joka tapauksessa, aivan kuten elävässä elämässäkin, yllättävät ihmiset voivat sopeutua täysin uudenlaiseen elämänpiiriin. Ja Toiset taas todellakaan ei. 

Yksivuotiaalle neuletakki.

Lupasin täällä esitellä elokuun neuletuotoksiani. Eilen esittelinkin jo yhden ja tässä on toinen: Veljeni lapselle 1-vuotislahjaksi villatakki. Ihanan pehmeä ja lämpöinen - voisin ottaa itsellenikin samanlaisen (paitsi hieman suurempana)... Ohjeen tähän villatakkiin sain näiltä DROPSin sivuilta ja langat ostin Tampereen Lankaideasta. Ensimmäinen kerta, kun neuloin niinkin paksuilla puikoilla kuin no 8. Mielettömän kiitollista: valmista syntyy nopeasti! Samoin otin neuleen kanssa tekniikkahaasteen vastaan ja opettelin tekemään raglanhihat. Miten turhaan olenkaan pelännyt niitä vaikeiksi... senkunvaan luin huolella ohjeet ja sitten vielä katselin varmuudeksi tätä ohjevideota. 

PS. Kuten kuvan käärityistä hihoista näkyy, takki on jo ollut käytössä. Ja vaikka valitsin koon 12-18kk, on siinä sirpakalle tytölle vielä kasvamista....

Neulehaalari vauvalle.

Ensimmäinen ikinä neulomani vauvanhaalari oli yksi elokuun projekteistani. Nyt se on matkalla postissa kohti Kanadaa, koska sen tarkoitus on juhlistaa elokuussa syntynyttä pikku-prinsessaa. Ohje haalariin löytyi kevään Kotiliedestä (muistaakseni no 10) ja käytin vauvoille tarkoitettua villalankaa, joka oli sekä mielettömän pehmeää, mutta samalla konepestävää. Jotakin samanlaista voisin ottaa omaa ihoanikin vasten! 

Haalarin neulominen sisälsi monta vaihetta, joita opettelin ja harjoittelin uudelleen vuosien jälkeen. Siinä oli myös virkattuja yksityiskohtia. Ja käytin elämäni ensimmäisen kerran pyöröpuikkoja. Pari kertaa ehdin jo ajattelemaan, että aloitinko liian optimistisesti urakan, mutta nyt on ilo hymyillä ;) 

10 tuntia ja kolme leffaa.

Viikon inspiraatiot kuvassa:

- Anopilta saamani Tommy Hilfiger-ruutukassi on aivan loistava yhdistelmä Replayn kesätennarieni kanssa. Kai olette huomanneet, että ruutukuosi on nyt muodissa?

- Kotiinpaluun juhlaa on saada osakseen hemmottelua:

 Illalliseksi kana-vuohenjuusto-mango-mansikka-pinaattisalaattia balsamico-kastikkeella. 

Aamiaiseksi pannukakkuja Lapin hillakastikkeen ja mustikkasiirapin kera. 

10 tuntia ja kolme leffaa. Parhaimmallakaan matikalla siihen ei mahdu paljoa unta. Paitsi että siinä ajassa siirtyy maanosasta toiseen. Ilmastosta toiseen. Kulttuurista toiseen.

Nyt ollaan siis jälleen Bangkokissa. Kotona.

Nähtäväksi jää, millä viikolla sieluni on täällä. 

Eilen, kun nautittiin Henryn tekemästä illallisesta, ei voitu kuin ihmetellä, kuinka kesä hurahti ohi kaikkine juttuineen. Ja niitä "juttuja" oli paljon: oli paria eri mannerta, yhdet häät, Henryn opiskelut, uusia vauvoja suvussa jne. Niin arvokasta, että voitiin olla niissä hetkissä mukana. Ja yhtä arvokkaita kaikki ne arkiset tapaamiset sisarusten ja ystävien kanssa. Takana on siis jälleen yksi hyvä kesä. Ja edessä loistava syksy täynnä pieniä ihania ilonaiheita - ainakin, mikäli se minusta yhtään riippuu...

Pidetään yhteyttä!