perjantai 31. tammikuuta 2014

Ruusu tälle päivälle.


Tänään on viimeinen päivä asunnossa, jossa olemme asuneet 5 1/2 vuotta. Tämä aika pyöreässä funkkistalossa ansaitsee ruusun.

Yksi blogi, jota seuraan inspiroivan tunnelman vuoksi, on SANCTUARY (yllä oleva kuva myös lainattu sieltä). Viimeisimmässä blokkauksessa oli inspiroiva kirjoitus. Siinä puetaan mielestäni todella hyvin sanoiksi luomisen tuska, sisäisen inspiraation tuoma jännite ja tunteiden vyöry. Ja ihanasti rohkaistaan keskittymään hetki kerrallaan siihen mikä on hyvää ja kaivertamaan arjesta aikaa oman luovuuden työstämiselle. Rakkaudesta käsin. 

Otan tämän rohkaisuksi tälle vuodelle:



"Over the past years I’ve gone through stages of total frustration, 

desperately yearning for something more, 

a deeper creative outlet - 

then getting frustrated over being frustrated… 


Last year I decided to devote a journal to my creative pursuits


and where I hoped these would lead. 

At that point I made a promise to myself 

never to write anything down between those black covers 

if it was coming from a place of despair. 

I began to make sure that this thing that I loved so much 

would not be tainted 

with frustration, comparison, anything negative, 

but should be cherished, nourished and nurtured. 

And that’s when something quiet but certain began to take room. 

A lightness about things and a restful knowledge 

that any aspirations would move on at their own pace, 

unforced, when the time is ripe.

So much is going through my head right now,

but in essence I guess I wanted to encourage 

anyone else who perhaps recognises 

this struggle and joy and frustration in themselves 

to keep nudging, cherishing and honing that thing 

that makes you happy inside, whatever it may be. 

To keep every sense wide open 

to the bigger or smaller opportunities

and take hold of those threads of hope 

that life throws your way. 

And to consciously carve that space to do what you love. 

The next year and a half are glistening in front of me,  

and whatever may or may not happen after that 


remains a mystery.  


But walking that path that's in tune with one's heart 


is as good as it gets."

torstai 23. tammikuuta 2014

Järki ja tunteet.





Kuvat inspiroivasta ravintolasta, jossa kävimme yksi ilta illallisella. SIMPLE.  Natural kitchen. -klik - Ja täytyy myöntää, että parempaa sanaa kuvaamaan filosofiaansa sisustuksessa ja ruuanlaitossa he eivät olisi voineet valita. Meidän seurueemme oli otettu mutkattomasta tunteesta. Lisäksi arvostimme orgaanisuutta ja perusruoka-aineiden esilletuloa annoksissa. Ja minä inspiroiduin pitkästä aikaa omien yrttien istuttamisesta.... 

Mutta ravintoloita enemmän olen pohdiskellut viime päivinä pääasiallisesti jotakin ihan muuta. Oikeastaan sisäisesti nauroin itselleni kun tajusin eilen, että tälle vuodelle asettamaani tavoitelausetta testataan tällä hetkellä rankasti. Muistako vielä? Olin asettanut tämän vuoden tavoitelauseeksi (klik) keskittyä mietiskelemään ennenkaikkea asioita, jotka saavat aikaan kiitollisuutta, jotka ovat positiivisia, jotka ovat oikein, kunnioitettavia ja hyvältä kuulostavia... 

...ja tässä minä elän normaalia työarkeani tuhat-ja-yksi-rautaa-tulessa, asun keskellä kaupunkia joka on poliittisesti jakautunut kahtia (ja poikkeuslakikin jo julistettiin rauhoittamaan tilannetta), ja vieläpä yritän saada itseni pakkaamaan ja muuttamaan mantereelta toiselle. Siis Suomeen kahdeksan vuoden jälkeen.

Se kirjo mitä erilaisempia pohdintoja, joita aivoni työstävät päivittäin, on valtava. Saati sitten niihin ajatuksiin liittyvät tunteet. Tunteita ei vaan useinkaan pysähdy tietoisesti pohtimaan, vaikka juuri ne ohjaavat käytöstämme ja valintojamme erittäin paljon. 

No, minä pysähdyin hetkeksi ja huomasin, että olen tällä viikolla tuntenut iloa, tyytyväisyyttä, turhautumista, ärsyyntymistä, yksinäisyyttä, surua, kateutta, hämmennystä, epävarmuutta, päättäväisyyttä, katumusta, hilpeyttä... ja onneksi myös toivoa. HUH. Melkoinen kirjo, vai mitä? Ja varsinkin olin yllättynyt kaikista negatiivisista tunteista. Ja siitä, että vaikka huomasin järjelläni ajattelevan jollakin tavalla tietystä tilanteesta, niin se järjen selitys ei automaattisesti siirtynyt tunnemaailmaani. Loogiset päätelmäni eivät samantien platonisoineet tunnemaailmaani.

Tänään ajattelin, että mielen hillintä on hyve ja sitä pitäisi osata arvostaa ja tavoitella. Mutta samaan aikaan viisas on se ihminen, joka osaa tunnistaa omat tunteensa ja käyttää niitä voimavarana elämässään - ei kompastuskivenä tai hallitsamattomana uhkana. Tunteet eivät ole negatiivinen asia, niiden kieltäminen on pelottavaa.

Mitä mieltä olet?




keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Päivän inspiraatio: Wanha Eurooppa.

Sille ei vaan voi mitään, että olen ihan myyty Wanhalle Euroopalle... siis tarkemmin sanottuna kolonialistiselle tyylille. Esimerkiksi The Eugenia Hotel & Spa Bangkokissa edustaa juuri sitä tunnelmaa, johon voisin sukeltaa... siis pidemmäksikin aikaa kuin yhdeksi yöksi. 

Kaikki kuvat Eugenian sivuilta:















tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi: Tervetuloa!


Kuten moni teistä jo tietääkin, kuuluu minun vuodenvaihteen traditioihini kuluneen vuoden reflektointi ja mielen suuntaaminen tulevaan vuoteen. Tavoitteena välttää kohtalonomainen ajautuminen. Tietoisesti käännän uuden sivun Elämäni Kirjassa. Toiveena uudistumista, iloa ja virkeätä mieltä. 

Toisinaan sorrun yli-optimistisiin uudenvuodenpäätöksiin, jotka eivät kohtaa arkea, vaan jäävät leijailemaan jonnekin haave-elämän sfääreihin. Tosin en ole täysin niitäkään vastaan: kaikenlaiset haaveet, lupaukset ja pohdinnat saattavat olla osa prosessia... osa sitä käännöstä, joka muuttaa sitä tapaa, jolla tapaamme taapertaa päivästä toiseen. 

Niin, en usko liian äkkijyrkkiin kurveihin. Elämä on enemmänkin loivaa purjehtimista. Luovimista myötä- ja vastatuulessa. 

Mutta mikään elämässä ei muutu, ellei jokapäiväisessä arjessa muutu jokin. Pieniä valintoja toistuvasti. Hyvien tapojen kasvattamista, huonoista tavoista poiskasvamista. Leo Buscaglia on harvinaisen oikeassa sanoessaan: "Life lived for tomorrow will always be just a day away from being realized."

Viime vuonna taisin olla fiksu. Asetin itselleni vain kaksi tavoitetta. Sellaista lyhyttä, helposti muistettavaa. Ne ovatkin olleet usein ajatuksissani menneen vuoden aikana... ja koen ne edelleen niin ajankohtaisiksi elämäni suhteen, että otan ne navikointimerkeikseni myös vuodelle 2014:

1. Haluan kasvaa ja kehittyä siinä tavassa, miten odotan ja miten kestän arjen ja elämän keskeneräisyyttä.

2. Kaikessa haluan yksinkertaistaa asioita: "Make it Simple" (...And keep it that way!)

...ja kuin jatkona edellisille, otan kolmanneksi karttamerkiksi Filippiläiskirjeen 4:8

3. Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.

Näillä mennään. Ja uskon, että ensi vuodesta tulee mahtava... ja tiedän, että siitä tulee totaalisen erilainen pitkään aikaan, mielenkiintoinen ja haastava monin tavoin!

Hyvää uutta vuotta 2014 Sinulle!!

Ehdottomasti loistava Canneloni.

Noin kaksi vuotta sitten: Hämyisä ilta Rooman vanhalla aukiolla. Hyvä seura ja ehdottomasti paras ikinä syömäni pinaatti-ricotta-canneloni. Mehevä ja maukas tomaattikastikkeineen. - - Kaikki sen jälkeen tilaamani canneloni-annokset ovatkin olleet pettymyksiä: kuivia ja hieman mauttomia. 

Jännitystä oli siis todellakin ilmassa, kun päätimme tehdä jouluviikolla kotitekoista pastaa ja nimenomaan cannelonia. Etsin reseptejä ja yritin päätellä kuvista, onko luvassa makuelämys vai pettymys. Jamie Oliverin resepti näytti lupaavimmalta ja hienoisilla sovellutuksilla toimimme sen mukaan (teimme itse pastat ja emme käyttäneet anjovista). 

Ateria oli mitä loistavin! ...ja vaikka illallisvieraiden joukossa oli cannelonien epäilijöitä, ei jäljelle jäänyt kuin kaavitut uunikulhot...



PINAATTI-RICOTTA-CANNELONI

2 rkl voita
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina ja siivutettuina
1 suuri kourallinen meiramia/oreganoa, pilkottuna
1/4 nutmeg, raastettuna (käytin jauhettua)
8 suurta kourallista pinaattia
1 kourallinen tuoretta basilikaa, varret pilkottuna ja lehdet revittyinä
2x 400g luumutomaatteja tölkissä, pilkottuna
merisuolaa
hyppysellinen sokeria
pippurimyllystä mustaa pippuria
400g ricotta-juustoa
2 kourallista parmesaania, raastettuna
16 canneloni-tuubia
200g mozzarellaa, rikottuna

VALKOKASTIKKEESEEN:
500 ml ranskankermaa
2 kourallista parmesaania, raastettuna

1- Laita uuni lämpiämään 180C. Etsi sopiva uunivuoka, johon cannelonit mahtuvat mukavasti tiiviiseen siskonpetiin. Jamie suosittelee metallista uunivuokaa, jota meillä ei tietystikään ollut, mutta testattiin siis että muunkinlaiset käyvät ;)

2- Ota esiin suuri kasari (tai wokkipannu) ja käännä levy kuumalle: Laita voi ja oliiviöljy sulamaan. Siihen joukkoon valkosipulinkynsi, meirami ja nutmeg. Siinä vaiheessa kun levy on kuuma, ovat valkosipulit pehmenneet. Heitä mukaan pinaattia niin paljon kuin pannuun sopii. Kääntele ja lisää loput pinaatit sitä mukaan kuin pannuun sopii. Kääntele 5 min ja siirrä sitten pinaatti viilenemään suureen kulhoon.

3- Laita pannu takaisin liedelle, lisää hieman oliiviöljyä, toinen valkosipulinkynsi, basilikan pilkotut varret ja tomaatit. Täytä vedellä tyhjä tomaattisäilyke ja lisää vielä se joukkoon. Kun kastike kiehuu, käännä levy pienemmälle ja lisää mausteet: sokeri, pippuri ja suola. Kiehuta hieljalleen noin 10 minuuttia, nosta liedeltä ja lisää basilikanlehdet.

4- Nyt pinaatti on jäähtynyt. Pilko pinaatit esim. keittiösaksilla suoraa kulhossa. Lisää sitten pinaatteihin ricotta ja kourallinen parmesaania. Täytä seoksella cannelonit (voit käyttää lusikkaa tai tehdä tuubin ja pursottaa täytteen cannelonien sisään, ihan mikä sinulle on helpointa).

5- Laita tomaattikastike uunivuuan pohjalle. Lado sen päälle täytetyt cannelonit kauniiseen riviin. 

6- Tee valkokastike: sekoita ranskankerma ja 2 kourallista parmesaania, mausta suolalla ja pippurilla. Mikäli kastike jää liian tiiviiksi, löysytä sitä tilkalla vettä. Lusikoi kastike cannelonien päälle. 

7- Ripottele päälle ripaus oliiviöljyä ja loput parmesaanit, samoin mozzarellan palaset. Paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes kastike kuplii ja pinta muuttuu kauniin kultaiseksi (paistoaikaan vaikuttaa nimeomaan uunivuuan materiaali). 

Hyvä ruoka, parempi mieli!





tiistai 24. joulukuuta 2013

Joy to the World.


Jouluaatto. Adventti on takana, 24 luukkua joulukalenterista avattu. Koko joulukuuta voi oikeastaan kuvata näin: Odotuksen aika, ilon aika. Erityinen aika ilolle, yhdessäololle, antamiselle ja juhlimiselle. Joulukuu on vuoden viimeinen kuukausi ja silloin on hyvä sulkea mennyt vuosi muistojen kirjaan, sanoa itselleen "Hyvin tehty!" ja antaa itselleen aikaa levätä ennen tulevaa vuotta. 

Tänä iltana on ihana käydä ystävien kanssa joulupöytään, nauttia yhdessäolosta ja samalla myös kiittää Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta.  


Iloista joulua sinulle!


PS. Yllä oleva kuva lainattu täältä.