Lukukokemus: To Kill a Mockingbird.

Harper Lee -nimikin sen jo paljastaa: nyt ollaan  Alabamassa, yhdessä Amerikan eteläisistä osavaltioista (Oletko huomannut: kaksiosaiset Lee-nimet ovat suosittuja etelässä?).

Klassikkolistallani oli yksi Amerikan nykykirjallisuuden klassikko: To Kill a Mockingbird. Kirja on julkaistu 1960 ja itse tarina sijoittuu 1930-luvun Alabamaan. Melkein tästä kaikesta olisi jo voinut päätellä, että kirjan teemoissa on vahvasti mukana myös rasismi ja segregaatio - eli yksi kirja lisää kirjahyllyyni niiden kirjojen joukkoon, jotka kertovat mustien historiaa (kuten The Help). Kirja oli kuitenkin paljon muutakin. Kaikenkaikkiaan se oli erittäin lämminhenkinen tarina ja rentouttava lukea, vaikka nostikin esiin myös kipeitä aiheita ihmiselämästä. Ennenkaikkea se on kurkistus 1930-luvun elämäntyyliin Alabamassa. 


---
En malta olla vielä lisäämättä siteerausta Miss Maudien ja Scoutin keskustelusta, koska se oli mun mielestä niin hupaisa... voitte sitten itse kukin päätellä, mikä siinä sai mut myhäilemään:


Miss Maudie settled her bridgework. "You know old Mr. Radney was a foot-washing Baptist -"
"That`s what you are, aint`t it?"
"My shell is not that hard, child. I`m just a Baptist."
"Don`t you all believe in foot-washing?"
"We do. At home in the bathtub."
"But we can´t have communion with you all -"
Apparently deciding that it was easier to define primitive baptistry than closed communion, Miss Maudie said: "Foot-washers believe anything that`s pleasure is a sin. Did you know some of `em came out of the woods one Saturday and passed by this place and told me me and my flowers were going to hell?"
"Your flowers, too?"
"Yes ma`am. They`d burn right with me. They thought I spend too much time in God`s outdoors and not enough time inside the house reading the Bible."
-----
"That ain`t right, Miss Maudie. You`re the best lady I know. 
Miss Maudie grinned. "Thank you ma`am. Thing is, foot-washers think women are sin by definition. They take the Bible literally, you know." 


... ehkä tässä pitäisi alkaa itsensä iloksi keräilemään sitaatteja erilaisista kirjoista, mitä lukee. Esimerkiksi ruokaan ja teologiaan liittyvät sitaatit ovat usein aika inspiroivia ;) 

Lohta kolmella tavalla.

Tajusin tässä, että voin tänä kesänä syödä lohta hyvällä omallatunnolla niin paljon kuin huvittaa, koska Kanada on lohen kotimaa. Ainakin siis suosin kotimaista :D Olen myös haastanut itseni testailemaan sumeilematta uusia reseptejä. Kalaruokia ja paljon muutakin on luvassa. Mutta aloitetaan näillä lohiresepteillä: 

Kaikki on tehty uunissa. Ja perusohjehan uuniloheen menee niin, että 175-asteisessa uunissa lohifilettä paistetaan 15-45 minuuttia, riippuu kalan koosta ja lisukkeista. Lohen kypsyyden oppii kyllä helposti tunnistamaan...

Lauantaina kokoonnuimme perheillallisille appivanhemmilleni, ja anoppini oli oli loihtinut pöytään parmesaanilohta. Jos kaipaa pehmeää ja täyteläisä lohta, mutta ei mitään kermamössöä, suosittelen tätä reseptiä:

PARMESAANILOHI ANOPIN TAPAAN

lohifile

majoneesia

parmesaania raastettuna

1- Asettele (mieluiten ruodoton) lohifile uunipellille. 

2- Sivele pintaan kerros majoneesia.

3- Ripottele majoneesin päälle runsaasti parmesaanijuustoa.

Ja paista. 

Sunnuntaina selasin nettiä ja löysin Glorian sivuilta täältä pikantimman kuorrutteen lohelle. Resepti on alunperin grillaamista varten, mutta hyvin se toimi uunissakin. Sivelin kuorrutteen lohifileiden päälle ja laitoin uuniin. Lohen kanssa tarjosin höyrytettyjä kasviksia.

LOHTA SINAPPI-ROSMARIINIKUORRUTTEELLA

0,5 dl dijonsinappia

4 rosmariininoksaa

2 rkl oliiviöljyä

1 tl sokeria

1- Valmista kuorrute: nypi rosmariinista lehdet ja hienonna ne. Sekoita kaikki aineet keskenään.

2- Sivele kuorrute kalan päälle.

3- Paista.

... ja siten olen fiilistellyt Pastanjauhantaa-blogin reseptivalikoimaa selaillessani. Bangkokissa käyn usein japanilaisessa ravintolassa syömässä teriyaki-lohta, mutta en ole oikeastaan tehnyt sitä kotona koskaan - ainakaan oikeaoppisesti. Niinpä kokkasin eilen teriyakilohta  (alunperin resepti Vahteralta ja Nurmelta) ja lisukkeeksi avocadosalaattia, joka toi mieleen tzatzikin. Raikas kesäinen ateria! Vaikka molemmat reseptit löytyy netistä, lisään ne vielä tähän: 

TERIYAKILOHI

lohifile

1 dl teriyakikastiketta

2 rkl vettä

2 rkl fariinisokeria

1- Jos lohifileessä on ruotoja tai nahkaa, nypi ne pois tässä vaiheessa.

2- Leikkaa lohifile annospaloiksi.

3- Lämmitä teriakikastiketta esim. syväreunaisessa paistinpannussa (jotta voit helposti marinoida lohipalat siinä), lisää siihen sokeri ja vesitilkka.

4- Pyöräytä lohifileet kastikkeessa ja laita palat uuniin (kypsää vartissa). Sivele paiston aikana kerran kastikkeella. Ja sivele vielä kerran uunistaoton jälkeen.

AVOKADOSALAATTI

1/2 kurkkua kuorittuna ja siemenet poistettuna

2 avokadoa kuorittuna ja paloiteltuna

3 reilua ruokalusikallista luonnonjugurttia

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 tl sitruunamehua

4 tuoretta basilikanlehteä silputtuna

suolaa ja pippuria

1- Sekoita kastike: jugurtti, valkosipuli, sitruunamehu, basilikasilppu, suola ja pippuri.

2- Yhdistä kulhossa kurkku, avokado ja salaattikastike.

3- Anna salaatin vetäytyä jääkaapissa sillä aikaa, kunnes muu ruoka on valmis.

Hyvää ruokahalua!

Täällä ollaan - Siis lomalla.

Kuluneella viikolla olen viettänyt aikaa ainakin 25 tuntia lentokoneessa (jossakin vaiheessa menin laskuissa sekaisin), vertaillut hiljaa mielessäni neljän maan palvelukulttuuria lentokentillä, lukenut kasapäin lehtiä, piipahtanut Suomessa kolme yötä ja asettunut lopulta Vancouveriin, Kanadan länsirannikolle. 

Tänään on kesäloman kolmas päivä. Täällä on epätavallisen viileä kesäkuu... (toisin kuin Suomessa, missä perinteeksi näyttää muodostuneen sateinen juhannus). Olen silti nauttinut mielettömästi raikkaasta ilmasta, ikkuna auki nukkumisesta, perheestä ja ystävistä, metsästä kävelemisestä jne. 

Ajattelin eilen, että olen onnellinen. Juuri tässä ja nyt.   


PS. Hei Vesa! Ajattelin teitä erityisesti Chicagossa: Harmi ettei meillä ollut aikaa piipahtaa tapaamassa teitä! Nauttikaa rentouttavasta lomasta!!!!

Kaakkois-Aasian linnut.

Näin se menee: Kävin viime torstaina Bangkokin laitamilla toimittamassa erästä asiaa, ja kun seisoin hetken pihassa, näin pienen linnun, joka oli muuten musta, mutta kaulassa sillä oli valkoinen 'kauluri'. Kotona sitten selasin lintukirjaani ja tajusin, että kyseinen lintu oli tietenkin WHITE-COLLARED BLACKBIRD, Turdus albocintus. Paitsi ettei ollut. Luin nimittäin lisää tietoja, eikä lintu täsmännyt kokonsa puolesta eikä sijainninkaan - enhän kuitenkaan sattunut näkemään lintua Tiibetissä...

Kuka sen sitten tietää, minkä linnun näin?

-- Ensi kertaan.

Yritys ja erehdys. Tämä on silti hauskaa. Tarkkailen luontoa ja olen kosketuksissa sen kanssa enemmän kuin aikoihin.  Olen tunnistanut jo monta lintua. Siis jopa ilman niitä kiikareita! Ja pääskysiäkin olen nähnyt vaikka kuinka paljon, mutta ne tuppaavat suhahtelemaan ohi niin kiireellä ennen sadetta, ettei niistä kukaan ota selvää...

Kesälomalla aion bongata ja opetella kanadalaisia lintuja. Siitä tulee varmasti yhtä hauskaa kuin tästä aasialaisten lintujen opettelusta :D

PS. Onko sinulla luontoharrastusta?

Lukukokemus: Dostojevski.

"Katsos, on katsottava hänen partaansa. Hänellä on punaiset, sottaiset ja ohuet partahaivenet. Jos parta tärisee ja hän itse puhuu sekä hän on äkäinen, - silloin asiat ovat oikealla tolalla, hän puhuu totta, tahtoo saada kaupat syntymään. Mutta jos hän silittelee partaansa vasemmalla kädellä ja naurahtelee, - no, silloin hän haluaa pimittää, puijata. Silmiin ei häntä pidä koskaan katsoa, silmistä ei saa mitään selvää, pelkkää sameaa vettä, hän on veijari, - katso partaa."

---

"- Ja ymmärsittekö?

- Voi kyllä, kaikki... siis... miten luulette, että minä en olisi ymmärtänyt? Siinä on tietysti paljon rivouksia... Minä pystyn tietysti ymmärtämään, että se on filosofinen romaani ja kirjoitettu aatteen esittämiseksi... Kolja sotkeentui jo kokonaan. - Minä olen sosialisti, Karamazsov, minä olen parantumaton sosialisti, hän sanoa paukautti syyttä suotta.

- Sosialisti? Alesa naurahti, - no milloin te jo sitäkin olette ennättänyt olemaan? Ettekö te ole vasta kolmetoistavuotias?"

---

1800-luvun kirjallisuus on kyllä oma genrensä ja silloin se täytyy lukea sitä aikakautta vasten. 1800-luvun Euroopan kuohunta ja muutospaineet myös Venäjällä eivät voi olla heijastumatta  sen ajan kaunokirjallisuudesta. Silti en voinut olla hämmästymättä, kuinka Dostojevskin kirjasta nousevat teemat ovat edelleen ajankohtaisia. Ehkä paatoksen sävy on tänä päivänä erilainen, mutta emme me vielä niin pitkälle ole valistuksen ajan kysymyksistä päässeet kuin mitä joskus näytetään luulevan- vai ovatko ne paremminkin kaikkien aikakausien peruskysymyksiä?... mielestäni on hassu ilmiö, että kaikki sukupolvet ajattelevat olevansa aina niin erikoisia ja ainutlaatuisia, että sortuvat helposti katsomaan alaspäin edeltäviä sukupolvia... mutta tämä menee jo aiheen sivuun, sillä tavoitteenani on pohtia lukemaani Dostojevskin kirjaa...

Monet pitävät 'Karamazovin veljeksiä' Dostojevskin pääteoksena. Se jäi myös hänen viimeiseksi teoksekseen ja siinä käsitellään koko hänen tuotannolleen tyypillisiä teemoja. Kirja käsittelee erään perheen tarinan kautta moraalia, uskoa, vapaata tahtoa ja rakkautta. Mielen pimeä puoli nostetaan esille ja kysytään: Synnyttääkö epoikeudenmukaisuus ja huono kohtelu automaattisesti koston kierteen? Onko murha toisinaan oikeutettu? 

Karamazovilainen luonne. Karamazovilainen hekuma. Kirjan päähenkilöt, kolme veljestä, edustavat kukin äärimmilleen vietyjä prototyyppejä erilaisista elämänkatsomuksista: viettien ja intohimojen ohjaama hedonisti, skeptinen intellektuelli ja moraalinen enkeli. 

Toisinaan minun täytyi laittaa kirja sivuun, koska tunteen palo ja hekumointi oli niin ylitsevyöryävää. Minulle sopii näemmä venäläinen dramatiikka vain pieninä kerta-annoksina. 1100 sivuinen kirja oli yöpöydälläni puoli vuotta. Se ei kenties noussut lempikirjojeni joukkoon, mutta en silti ihmettele, että moni kuuluisa vaikuttaja on tituuleerannut kirjan yhdeksi merkittävimmistä kirjallisuuden tuotoksista (Sigmund Freud, Albert Einstein, Ludwig Wittgenstein, Jean-Paul Sartre, Pope Benedict XVI jne.)

Mielenkiintoinen on mielestäni myös TÄSSÄ Blogissa esiintuotu ajatus Dostojevskista ensimmäisenä venäläisenä eksistentialistina: 

"Dostojevskilla on paljon sanottavaa 1800-luvun maallistuneesta Venäjästä. Pitkistä, muutaman henkilön välisistä keskusteluista muodostuvat kohtaukset ovat näytelmämäisen rajattuja. Henkilöt eivät ole luonnollisia "ihmishahmoja", vaan eräänlaisia moraalisia arkkityyppejä, joiden avulla Dostojevski kirjoittaa omaa moraalifilosofiaansa. Rinnastaisin hänet Platonin, Kierkegaardin ja Camus'n kaltaisiin kirjailijafilosofeihin, sillä ihmisen olemuksen tarkasteleminen on hänelle luonteeltaan eettistä ja eksistentiaalista. Väittäisinkin, että Dostojevskia voisi pitää ensimmäisenä venäläisenä eksistentialistina."

Mitä ajattelette? 

Onko kukaan teistä lukenut kirjaa ja mitä ajatuksia se herätti? 

Tai oletteko muuten tutustuneet Dostojevskin tuotantoon?

PS. Kesälomalle otan mukaan:

Harper Lee: To Kill A Mockingbird

Gabriel Garcia Marquez: Love in the Time of Cholera

Haaveilua.

Eikö perjantaihin kuulukin haaveilu? Fiilistely, ja ajatusten täyttäminen ihanilla asioilla, unelmilla ja villeillä suunnitelmilla, jotka eivät välttämättä koskaan toteudu... No, ainakin minä olen jälleen huomannut inspiroituvani ties mistä, kuten:

1. Pyöreä puumaja. Kuka voisi tehdä tämän minulle? Siis hei, voisiko olla mitään hauskempaa kuin kahvit puumajassa? 

Kuvat TÄÄLTÄ.

2. Leffailta ulkona. Tämänhän voisi toteuttaa tänäkin kesänä, eikö? Kuka lähtee mukaan?

Kuva ja linkki TÄMÄN BLOGIN KAUTTA.

3. Veden äärellä. Oli kyseessä sitten saaristo, järvi, meri, purjevene, soutuvene, satama tai mikä hyvänsä vesistöön liittyvä, huomaan inspiroituvani. Jokin sisälläni sykähtää. Tänä kesänä tuskin saan asuntolaivaa --- voisinko siis saada kanootin?  

Tämä tyylikäs kanootti TÄÄLTÄ.

PS. Kesälomaan 7 yötä. 

Shakespeare.

-- Noloa on se, etten parhaallakaan pähkäilyllä muista, mistä tallensin tämän kuvan työpöydälleni (Paras aavistukseni on että jostakin 'BY FRYD'- tuotannosta täältä.).

Mutta koska se tuo jatkuvasti minulle niin hyvän mielen, julkaisen sen siltikin. Ihana.

Around here.

Olla tekemättä mitään. Voiko mikään olla sen auvoisempaa? - - Viime viikonloppuna päätin olla tekemättä mitään. Pitää oikein kunnon vapaapäiviä. Tiedättehän: niitä päiviä, jolloin ei ole agendaa, ei tehtäväluetteloita, ei suoritettavia asioita ja kellolleen sovittuja tapaamisia... Ja voi nukkua niin kauan kuin huvittaa.

Ehdottoman parasta oli se, että sain tehdä mitä vaan ja sitten yhtäkkiä siirtyä tekemään seuraavaa juttua. Minkään ei tarvinnut tulla valmiiksi. Ihmettelen vaan, miksen useammin harrasta tälläistä? Sain kicksejä jopa lyijykynien teroittamisesta... ja yllätyksekseni päätin järjestellä kaikki lehtipinoni ja vaikka mitä...

1. Myrskyn jälkeen ulkoa sisälle kantautui lintujen laulu. Kuinka kaunista ja levollista se onkaan.

2. Viikonlopun smoothie-resepti: banaania, karpaloloita ja soija-maitoa. Ihanan hapanta ja pehmeää samanaikaisesti.

3. Aloitin pakkaamisen. Siis sekä pienten pakettien että kesälomaa ajatellen muutenkin. Samalla tuskastelen sitä faktaa, että lentolipussa oikeasti lukee 23kg. Kenelle se riittää?

4.&5. Käsityökirjoja ja kaavoja. Mulla on ollut lainassa kohta varmaan 10 kuukautta ystäväni käsityökirjat. Kun piirtelin haluamiani kaavoja tajusin yhtäkkiä, etten ole ommellut mitään kaavoja vaativaa yli kymmeneen vuoteen. Nyt on ainakin kaavat valmiina, kesäloman jälkeen on siis kangastorin vuoro.

6. Aloitin jälleen virkkaamaan isoäidinneliöitä. Niihin on monenlaisia silmukkakomboja, mutta huomaan tykkääväni tästä (ei tuu liian lörppöä): aloitussilmukoissa 6 ketjusilmukkaa. Kulmissa aina 3p+3kjs+3p, mutta sitten muissa pylvästen väleissä vaan 1kjs.

7.&8. Järjestelin joka-paikassa-hujan-hajan olevat käsityötarvikkeeni uuteen kaappiin. Ihan vaan siksi, kun muistui mieleeni Virginia Woolfin teesi siitä, että 'kirjoittaakseen nainen tarvitsee oman huoneen' - -ja sovelsin sen ajatukseen siitä, että tehdäkseni käsitöitä, kirjoittaakseni tai tuottaakseni ylipäänsä mitään, tarvitsen siisteyttä ja järjestystä...

9. Quiche. Julia Child korostaa ranskalaisen ja amerikkalaisen piirakkapohjan olevan erilaisia. Päätin ottaa asiasta selvää ja leipoa pitkästä ajatusta käyttäen (ja ohjetta seuraten) piirakkapohjan. Tällä kertaa ranskalaisen kaavan mukaan. Täyte löytyi soveltaen kaapin kätköistä: omatekoista pestoa, tonnikalaa, mustia oliiveja ja tomaatteja.  

 

Lukukokemus: A Conspiracy of Friends.

Jälleen kerran silmäilin lentokentällä kirjoja. Miten sitä aina nykyisin käykin niin, että mukaan pakkaamani kirjat eivät houkuttele lainkaan seurallaan? Ja vaikka mieleni tekikin lukea Orwellin kokemuksia Burmasta tai tutkia yhden maailman kuuluisimman naisen, Aung San Suu Kyi:n, elämänkertaa, niin totesin, että ehkä sittenkin on parasta välttää kaikenlaista kirjallisuutta, joista Myanmar/Burman tullimiehet voisivat yllättäen olla eri mieltä. Kuka sitä ikinä tietää, missä menee raja minkäkin maan sensuurin suhteen? (Ja täällä Aasiassahan tunnetusti harrastetaan nimenomaan sensuuria.)

Totesin siis lopulta, että Aleksander McCall Smith ei varmastikaan loukkaa ketään hyväntuulisilla tarinoillaan. Tiedäthän kirjailijan? Sama mies, joka on kirjoittanut Afrikkaan sijoittuvat 'No. 1 naisetsivä-kirjat'. Nyt viikonlopun matkaseurakseni tarttui Britanniaan sijoittuvan 'A Corduroy Mansions -sarjan' kirja nimeltään 'A Conspiracy of Friends'. Smith punoi pienillä eriskummallisilla tarinoilla kertomusta niin ovelasti, että kieltämättä ehdin jo moneen kertaan miettiä, miten ihmeessä tarinan ihmiset liittyvät toisiinsa ja kuinka kummassa tarinan avoimet päät ehditään solmia ennen kirjan loppua (jos-ja-mikäli-kirja-ei-sattumoisin-paljastuisi-yhdeksi-noista-jotka-eivät-pääty-mihinkään-vaan-jättävät-tarinan-totaalisen-auki). 


Mukavaa lukemista. Ja helmenä vertauskuva siitä niin rakastamastani risotosta:


"There's something very calming about risotto. 
You can eat it very slowly, if you like, grain by grain, cherishing each one. 
That's how we should approach life, I think. 
We should savour every little bit of it, every single grain."