Anne Frank. Kenties 1900-luvun kuuluisin teini.
Amsterdamin matkaan kuului myös vierailu ANNE FRANK -MUSEOSSA, sijaitsihan se aivan keskustassa, yhden kauniin kanaalin varressa. Samalla päätin päivittää lukukokemukseni Anne Frankin Päiväkirjasta ja luin siitä uusimman painoksen englanniksi.
Rehellisesti 13-15 vuotiaan teinin päiväkirjan lukeminen ei aina ole niitä satumaisimpia oivalluksen hetkiä. Silti täytyy sanoa, että Anne antaa realistisen aikalaiskuvan 40-luvun eurooppalaistytöstä... ja ennenkaikkea kuvaa pieneksi käpertyvää elämää piilossa neljän seinän sisällä. Jotenkin se on järkyttävintä, että tajuaa, kuinka kahdeksan henkilöä piileskeli pari vuotta neljän seinän sisällä eläen alituisessa pelossa... ja kuinka he sitten jäivät lopulta kiinni. Ja kuinka kaiken sen jälkeen Anne ja hänen siskonsa menehtyivät - todennäköisesti nälkään ja sairauksiin - vain paria kuukautta ennen kuin liittoutuneet vapauttivat leirin. Nuori tyttö, täynnä iloa, energiaa ja uskoa elämään... ja sitten se päättyi hetkessä. Kuinka turha kuolema.
Jotenkin en pääse siitä yli, kuinka julma ihminen voi olla toiselle, ja mitä ennakkoluulot ja pelko saavat aikaan... ja kuinka vasta kahden sukupolven päässä ovat ne tapahtumat Länsi-Euroopassa, joille on vaikea antaa minkäänlaista hyväksyntää... ja silti löytyy ihmisiä, joilla on tarve kieltää kaikki tapahtunut. Ihmettelen sitä, miksi.
Vuonna 1999 TIME nimesi Anne Frankin yhdeksi 1900-luvun ikoneista toteamalla:
"With a diary kept in a secret attic, she braved the Nazis and lent a searing voice to the fight for human dignity."
Oletko lukenut ja mitä ajattelit?
Olen lukenut, ensimmäistä kertaa varmaan 14-vuotiaana ja toisen kerran muutama vuosi sitten. Vaikka kirja on järkyttävyytensä takia myös koskettava, niin kummallakaan kertaa en kyllä minäkään kokenut mitään suuria oivalluksia. Toisella lukukerralla jopa ehkä vähän kyynisesti mietin, että ihmisen mieli on kyllä niin jännä siinä, että vaikka elämä on natsien piileskelyä jossain ullakolla, niin teinitytöt ovat kaikenlaisista olosuhteista huolimatta todella teinityttöjä kaikkine ajatuksinaan. Ja että ihminen on jossain mielessä todella sama, vaikka totta kai Anne eli myös tilanteessa, joka (toivottavasti) on poikkeava ja ainutkertainen.
VastaaPoistaYmmärrän sun kyynisyyden... Koska kirjahan oli täynnä teinipiiperrystä. Ei mikään sotapäiväkirja ja historiallinen katsaus sinänsä. Aika ihmissuhdedramatiikkaan välillä. Ja dramatiikkaan tunteiden kanssa. Mutta ehkä siitä tulee kirjan pointti: kuka haluaa tuhota viattoman teinin?
VastaaPoistaOlin tyytyväinen siitä, että luin kirjan myös aikuisena, koska sitä luki eri tavalla kuin itse teininä.... mutta en varmaan tule lukemaan tätä kirjaa säännöllisesti. Kaksi kertaa riittää.
VastaaPoistaOon lukenut, mutta siitä on melko kauan aikaa. Kirja herätti jokseenkin samanlaisia ajatuksia kuin Ruut blogissa kirjoitat. Ehkä juuri teinimäisyyden vuoksi en ole kirjaa lukenut uudestaan eikä se nytkään ole listalla.
VastaaPoista