Päivän Inspiraatio: Intialaiset leimasimet.

Löysin Intiasta puisia, käsinkaiverrettuja leimasimia. Mielettömän hienoja ja inspiroivia. Toistaiseksi ne ovat korissa, mutta haluan kyllä käyttää niitä johonkin kivaan proggikseen...

Täällä ollaan lomatunnelmissa. Minua ei haittaa edes vesisade. On kiva nukkua pitkään, syödä uusia perunoita ja silliä, istua lasitetulla parvekkeella ja katsella järven selkää - eikä ystävien tapaaminen ja kahvittelu torillakaan ole hullunpaa.

Lukukokemus: I am Malala.

Nuorin-ikinä-Nobelin-rauhanpalkintoehdokas vuonna 2013. Kirja on pakistanilaisen Malala Yousafzain omaelämänkerta, joka valaisee hyvin sitä tilannetta ja ilmapiiriä, mikä Pakistanissa tälläkin hetkellä vallitsee. Jos puhutaan koulutuksen linkistä terrorismiin, niin tämä ei ole ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen kirja aiheesta. Juuri nyt se kuuluu kirjakauppojen TOP-osastolle ainakin Aasiassa. Ostin sen Intian lentokentältä vierailtuani Pakistanissa ja täytyy sanoa, että kirja antaa hyvän näkökulman maassa tapahtuneisiin asioihin paikallisen henkilön näkökulmasta. Useinhan meille kerrotaan maailman tilanteista raportteja länsimaalaisesta näkökulmasta.  

Malala on uskonnollinen muslimi. Hänen isänsä on opettaja ja perustanut peruskoulun. Hänen äitinsä on lukutaidoton. He ovat asuneet SWAT-laaksossa, joka jää Pakistanin ja Afganistanin väliin. Niin, juuri siellä, mistä Osama Bin Laden löydettiin. 

Meille, jotka olemme syntyneet valtioihin, jossa peruskoulupakko on ollut itsestäänselvyys jo pari sukupolvea, eikä meidän perheeseen kuulu yhtään lukutaidotonta, on kenties vaikea ymmärtää sitä maailmaa, missä koulutusta ei tarjota kaikille - eikä varsinkaan tytöille. Toisinaan pienet asiat, kuten aapiskirja ja kynä, olisivat merkittävässä asemassa muutoksen aikaansaamiseksi... mutta yhä näyttää olevan niin, että peliä halutaan pelata suurilla panoksilla: aseilla, rahalla ja politiikan valtapelillä. Ja useimmiten jalkoihin jäävät lapset. 

Onneksi vielä löytyy ihmisiä, kuten Malala ja hänen isänsä, jotka eivät ole luovuttaneet vaan ovat halunneet taistella sen puolesta, että kaikki lapset pääsisivät kouluun. 

Martin Niemöller asui Saksassa natsien aikaan ja kirjoitti tämän runon:

"First they came for the communist,

and I didn't speak out because I wasn't a communist.

Then they came for the socialists,

and I didn't speak out because I wasn't a socialist.

Then they came for the trade unionist,

and I didn't speak out because I wasn't a trade unionist.

Then they came for the Jews,

and I didn't speak out because I wasn't a Jew.

Then they came for the Catholics,

and I didn't speak out because I wasn't a Catholic.

Then they came for me,

and there was no one left to speak for me."

Oletko lukenut? Tai ylipäänsä, onko aihepiiri tuttu?

Lukukokemus: Jhumpa Lahiri: Kaima.

Jhumpa Lahirin kirja KAIMA on romaani, jota suosittelen kaikille teille, jotka pohdiskelevat siirtolaisuutta, kulttuurien eroavaisuuksia, sopeutumista ja sukupolvien eroavaisuuksia. 

Tarina seuraa kolme vuosikymmentä Intiasta Amerikkaan muuttaneen bengalilaisperheen elämää. Juoni kietoutuu "kotinimen" ja "virallisen nimen" ympärille. Kysymys on identiteetistä... eri perheenjäsenillä on erilainen kokemus muutosta, asettumisesta, kuulumisesta ja identiteetistä. Se mikä toiselle on rakasta ja tuttua, mukavuusvyöhyke, onkin toiselle vierasta. Tunneskaalalla vaihtelevat vieraus, sopeutumattomuus ja sopeutuminen. Oman identiteetin etsiminen on joskus hidas prosessi. Niin, onko Gogol amerikkalainen vai intilalainen?

Kokemus: Gandhin talo.

Lämpö nousee, totesimme ja avasin auton ikkunan, jotta tuuli raikastaisi kasvoja. Auton ilmastointilaitteen sulake oli mennyt. Tuuli ei raikastanut. Se oli kuumaa. Mutta kohta loppui sekin ilmavirtaus, sillä pysähdyimme vaihtamaan sulaketta tienvarressa olevan autokorjaamon pihaan. Ongelma vaan taisi olla suurempi kuin yksi sulake, koska enää ei koko auto käynnistynyt. Ensin lämpötila oli 36 astetta, sitten 40 astetta ja lopuksi 42 astetta. Siinä kun istuin takapenkillä ja odottelin, että auto saadaan jälleen käyntiin, ihmettelin, mikä minua oli puraissut kaulaan. Lähempi tutkimus osoitti, että auton penkissä olikin muurahaispesä. Istuin sen päällä. Onneksi en ollut täynnä muurahaisia ja onneksi herrasmiehet päästivät minut etupenkille istumaan. Siellä ei ollut muurahaisia, mutta ikkuna oli rikki eikä sitä saanut auki. Lopulta auto käynnistyi. Ja seuraavat pari tuntia istuin autossa ilman ilmastointia ja ilmavirtaa. Aivan kuin saunassa, josta ei pääse ulos.

Mietin monta kertaa hiljaa mielessäni, että onneksi tämä kaikki tapahtui vasta sen jälkeen, kun olimme jo vierailleet Gandhin talolla. Jos tämä olisi ollut ennen sitä, olisin todennäköisesti perunut koko reissun. Olimme siis ajelemassa Länsi-Intiassa alueella, jossa Gandhi asui ja vaikutti. Oli kullanarvoinen tilaisuus piipahtaa hänen talossaan ja pysähtyä hetkeksi miettimään historiaa viime vuosisadalla. Mitä kaikkea kolonisaatio tarkoittikaan ja kuinka pitkä tie niistä asentesta ja asetelmista on päästä pois. 

Mitä ajattelet Gandhin väitteestä kiireessä elävistä ihmisistä?

Lukukokemus: John Steinbeck. (No.1)

John Steinbeck pääsi matkaseurakseni viihdyttämään minua yhdellä lentomatkallani Helsingistä Aasiaan. Valinta osui nappiin. En ole aiemmin sinänsä miettinyt tätä 1962 kirjallisuuden Nobel-palkinnolla kunnioitettua tarinankertojaa... klassikoista Hiiriä ja ihmisiä sekä Edenistä itään olivat (tottakai) isäni ikisuosikkeja, mutta niinä vuosina kun asuin vielä kotona, en jaksanut keskittyä ottamaan selvää, mitä erikoista niissä oli... ajattelin varmaan häntä miesten kirjailijaksi. 

Mutta minä en lukenutkaan elokuvien tuttuja tarinoita, vaan kirjan Hyvien ihmisten juhla. Teemana on siis juhlien järjestäminen kaikkien arvostamalle hyväntekijälle. Tarina sijoittuu 1930-luvulle Kaliforniaan. Lama-ajalle siis. Rakastettavaa tarinankerrontaa. Ja ihastuttava tapa kuvata laitapuolen kulkijoita! Kirjassa on siis hilpeä tunnelma ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Eli turhaan ei tästä kirjasta todeta, että "hänen henkilönsä eivät ole malli-ihmisiä, mutta kukas meistä on sellainen jos joskus hiukan riehaantuu." Ainakin ystävyys ja yhteisöllisyys ovat tässä kirjassa esillä.