Lämpö nousee, totesimme ja avasin auton ikkunan, jotta tuuli raikastaisi kasvoja. Auton ilmastointilaitteen sulake oli mennyt. Tuuli ei raikastanut. Se oli kuumaa. Mutta kohta loppui sekin ilmavirtaus, sillä pysähdyimme vaihtamaan sulaketta tienvarressa olevan autokorjaamon pihaan. Ongelma vaan taisi olla suurempi kuin yksi sulake, koska enää ei koko auto käynnistynyt. Ensin lämpötila oli 36 astetta, sitten 40 astetta ja lopuksi 42 astetta. Siinä kun istuin takapenkillä ja odottelin, että auto saadaan jälleen käyntiin, ihmettelin, mikä minua oli puraissut kaulaan. Lähempi tutkimus osoitti, että auton penkissä olikin muurahaispesä. Istuin sen päällä. Onneksi en ollut täynnä muurahaisia ja onneksi herrasmiehet päästivät minut etupenkille istumaan. Siellä ei ollut muurahaisia, mutta ikkuna oli rikki eikä sitä saanut auki. Lopulta auto käynnistyi. Ja seuraavat pari tuntia istuin autossa ilman ilmastointia ja ilmavirtaa. Aivan kuin saunassa, josta ei pääse ulos.
Mietin monta kertaa hiljaa mielessäni, että onneksi tämä kaikki tapahtui vasta sen jälkeen, kun olimme jo vierailleet Gandhin talolla. Jos tämä olisi ollut ennen sitä, olisin todennäköisesti perunut koko reissun. Olimme siis ajelemassa Länsi-Intiassa alueella, jossa Gandhi asui ja vaikutti. Oli kullanarvoinen tilaisuus piipahtaa hänen talossaan ja pysähtyä hetkeksi miettimään historiaa viime vuosisadalla. Mitä kaikkea kolonisaatio tarkoittikaan ja kuinka pitkä tie niistä asentesta ja asetelmista on päästä pois.
Mitä ajattelet Gandhin väitteestä kiireessä elävistä ihmisistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti