Hämärtyvää taivasta vasten loistava joulutähti, liljojen tuoksu ja jouluseimi tuovat jouluisen tunteen myös tropiikin keskelle. Loppiaiseen on vielä päiviä. Vielä on aikaa nauttia läheisten seurasta ja antaa joulun sanoman upota viimeiseenkin sydämen sopukkaan.
Tänä vuonna huomaan olevani erityisen onnellinen siitä, että minulla on mitä rennoimpia ja joustavampia ystäviä ja perheenjäseniä. Ja mies jolla ei mene sormi suuhun keittiössä. Tässä talossa vieraili nimittäin eräs virus, ja ensin potilaana oli suvun pienin.... sitten oli Henryn vuoro ja lopulta myös minä kaaduin sänkyyn... jouluaattona. Joten sen lisäksi, että menussa jo sovellettiin (koska kaupoista ei tänä vuonna yllättäen löytynytkään kalkkunaa) niin lopulta sovellettiin kaikessa mikä liittyi minun vastuisiini, koska parhaimmillaan jaksoin istua sohvalla joulun pääpyhinä. Mutta onneksi meillä oli silti iloinen juhlamieli!
Olen myös ollut tällä viikolla lomalla... ottanut rennosti ja lukenut kirjoja. Alexander McCallin Isabel Dalhousie -sarja on luettu. Kohta suljen koneen ja tartun joululahjakirjaani "I am a Cat".
Toivottavasti myös sinulla on aikaa olla vaan tai tehdä kaikkea sitä mihin arjessa ei ole mahdollisuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti