Luomu, Reilu Kauppa, orgaaninen, lähiruoka jne. Kuluttaja, joka haluaa valinnoillaan tukea eettistä ja kestävää elämää muillekin kuin vain itselleen, elää jatkuvassa termiviidakossa ja toisinaan jopa tuntuu siltä, että sitä pitäisi olla erityisasiantuntija tai salapoliisi voidakseen tietää, mikä minkin tuotteen ekologinen jalanjälki on tai ainakin edes sen, onko tuotteen valmistajat saaneet työstään oikeudenmukaisen palkkion.
Mitä mietteitä minussa pitäisi herätä esimerkiksi kuullessani, että suomalaisten lihankulutus on kaksinkertaistunut sadassa vuodessa, perunankulutus pudonnut alle puoleen 60 vuodessa ja tuoreiden vihannesten käyttö lähes kolminkertaistunut 80-luvulta alkaen? Parempaan vai huonompaan suuntaan?
Pää pyörällä olen tässä tänään pohtinut WWF:n ympäristökasvattajan, Essi Aarnio-Linnanvuoren, toteamusta:
Arkioletusten vastaisesti pitkätkään kuljetusmatkat eivät yleensä kasvata tuotteen ympäristövaikutuksia kovin paljon. Erityisesti suuret valtamerikuljetukset ovat tehokkaita: suureen laivaan mahtuu valtavasti tuotteita, jolloin tuotekiloa kohti laskettu ympäristökuormitus pysyy pienenä. Lennätettyjen elintarvikkeiden määrät ovat nykyisin hyvin pieniä. Elinkaariarviointi ei siis itsestään selvästi anna tukea lähiruuan suosimiselle ympäristösyistä. Sen sijaan lähiruoan suosimiselle voi olla muita perusteita, kuten se, että lähiruokaa suosivalla kuluttajalla on melko hyvät edellytykset tietää, miten tuotettua ruokaa hän syö. Myös jonkinasteinen elintarvikeomavaraisuus on kunkin valtion tai alueen kannalta tärkeä säilyttää.
Sama asiantuntija suosittaa soijan ja luonnonkalan lisäämistä ruokavalioon, sekä muutenkin kasvispainotteista ruokavaliota. Pohdinnasta uusiin tottumuksiin siirtyminen onkin sitten eri juttu... katsotaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti