Linja-autolukemista.

'Kiitospäivä.

Tärkeintä on keskeyttää askareet, ajatella ja olla kiitollinen. Ruuasta. Perheestä. Pienistä iloista, kuten pehmeän langan tunnusta sormenpäissä, ja vaivattomuudentunteesta, joka syntyy silmukka silmukalta neulemallin rytmiä seuratessa. Juhlapyhien hengen kunnioittamisesta voi tulla myös käsitöiden tekemisen juhlaa.'

---

'No, salli minun siinä tapauksessa antaa sinulle yksi neuvo: Älä pelkää sotkua elämässäsi. Minä aina pelkäsin. Murehdin, että minulle tulisi ylimääräistä työtä. Tai ettei minua arvostettaisi. Mutta tiedätkö mitä? Sotku ei katoa mihinkään. Maailma ei pysähdy, vaikka pitäisitkin tauon.'

---

'Muistoista voi oppia paljon. Hauskoista muistoista ja vaikeista muistoista. Aivan yksinkertaisia asioita. Esimerkiksi sen, että haudassa lepää oikeita ihmisiä, joilla oli oikea elämä. Ehkä heillä oli äkkipikainen luonne. Tai taipuvaisuutta murjottamiseen. He eivät olleet täydellisiä. Mutta heitä rakastettiin.' 

---

'Se, että lähteminen surettaa, ei ole aina hyvä syy jäädä. Toisinaan voi olla parasta ottaa ihan uusi suunta, vaikka se ei olisi ollut alkuperäisissä suunnitelmissa.'

---

'Uudenvuodenpäivä.

Uudenvuodenpäivä on huomisista merkittävin: hetki, joka tulvii uudistumista ja lupauksia. On riemastuttavaa aloittaa alusta, sillä silloin ei ole tehnyt lainkaan virheitä. Ainakaan vielä. Samalla tavoin jokainen uusi neuletyö alkaa virheettömänä alusta, koskemattomasta langasta, ja kaikki lopputulokset ovat mahdollisia. Tartu puikkoihin. Se on ainoa tapa saada lopputulos selville.' 

---

Kuka tietää? Ei kaikkia asioita tarvitse selvittää kerralla. Ensin selvität yhden asian, ja sitten eteen tulee jotakin muuta. Ja sen jälkeen se helpottuu. Ja vaikeutuu taas uudelleen. Elämä on jatkuvaa muutosten ja valintojen virtaa.'

---

Edessäni oli parin tunnin linja-automatka eikä minua väsyttänyt. Mutta kaipasin levähdyshetkeä ajatusmaailmaani. Koska olin tunnollisesti pakannut kassini täyteen vain töihin liittyvää kirjallisuutta, silmäilin hajamielisesti Helsinki-Vantaan lentokentän lehtihyllyjä: puutarhalehtiä, sisustuslehtiä, pokkareita... ja lopulta silmiini sattu sama tuttu Kate Jacobs, jota olen lukenut kuluneen talven aikana kaivatessani jotakin-ei-niin-vakavaa-mutta-kuitenkin-ajatuksella-kirjotettua-ja-elämänläheistä. 'Lankakaupan talvi' sukeltaa talven juhlapyhiin, jotka käärepapereista ja notkuvista herkkuhyllyistä nostavat esiin kipeitäkin muistoja elämän varrelta. On taito oppia elämään muistojensa kanssa ja olla sinut niiden kaikkien kanssa. Samoin on helpottavaa oivaltaa, että elämässä ei saavuteta jotakin siistiä, stabiilia, järjestyksenomaista tilaa, vaan elämä on enemmänkin jatkuvaa muutosta ja valintoja. 

Kirja herkuttelee neulomiseen liittyvillä kielikuvilla. Minullakin on yksi keskeneräinen neule mukana: vauvan myssy, jonka lupasin tehdä, mutta joka näyttää vaan kulkeutuvan keskeneräisenä paikasta toiseen. Tällä viikolla sen on kuitenkin määrä valmistua. Sitten voisin vaikka palkita itseni menemällä lankaostoksille...