Tämä viikko on ollut h-i-e-m-a-n kiireinen. Kaiken keskellä olen kuitenkin miettinyt sitä, kuinka pääsiäinen julistaa armoa ja ylösnousemuksen toivoa. Eikä ainostaan toivoa tuonpuoleisesta, vaan toivoa ihan tähän hetkeen ja näihin elämäntilanteisiin. Kunpa vaan aina osaisikin keskittyä oleelliseen, nostaa katseensa ylös ja nähdä vuorien taakse, eikä jäädä paikalleen tuijottamaan sitä mutaa, joka lilluu jalkojen alla. Se ei upota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti