Pähkinänsärkijä 120 vuotta.

Viime vuonna katselimme Pähkinänsärkijän piirrettynä elokuvana. Huomasin myös, että Pyotr Ilyich Tchaikovskyn sävellys soi meillä aina joulunaikaan. Sävellys on loistava, täynnä sadunomaista maagisuutta. Rakastan varsinkin oboen osuuksia.  

Ensimmäisen kerran näin Pähkinänsärkijä-baletin 12 vuotta sitten Prahan Baletin esittämänä. Eilen kävimme Bangkok City Ballet:in näytöksessä. Ei ehkä niin professonaalia, mutta kieltämättä pienet balettioppilaat hiiriasuissaan taistelukohtauksessa olivat hurmaavia! 

Tämä on Pähkinänsärkijä-baletin juhlavuosi, sillä se sai ensinäytöksensä Pietarissa 1892. 120 vuotta. 

Oletko nähnyt? Mikä on lempibalettisi? Mikä musiikki tuo sinulle joulun?

Päivän isnpiraatio: Toivo.

Kuusessa kimaltelevat kristallit kynttilöiden loisteessa. Niiden loistekaan ei vedä vertaa sille rohkaisulle, jota koin sydämessäni kun tänä aamuna luin Patty Kirk:in artikkelin Slower than Christmas (clik - ja pääset lukemaan koko jutun.) Se muistutti minua siitä, kuinka adventti on odotuksen aikaa.

Odotimmepa mitä hyvänsä, on pakko myöntää, että suurin osa meistä haluaisi skipata koko odotuksen kokonaan.

'Tule, Herra. Tule, Messias.' Satojen vuosien odotus ennenkuin Jumalan lupaus Messiaan syntymisestä täyttyi. - Se mahtoi tuntua loputtomalta odotukselta.  Patty Kirk kirjoittaa osuvasti, kuinka odottaminen on yksi uskon pääelementeistä. Kristityt odottavat Jumalan lupausten täyttymistä. Huolimatta nykyisistä haasteista - ehkä sukupolvienkin vaivannäöstä - oikeanlainen odotus antaa perspektiivin arjen keskelle ja tuo ilon tulevasta täyttymyksestä: 

"Waiting is a key component of faith. Virtually every divine covenant in Scripture has time built into it, and believers must wait for God's promises to be fulfilled. Waiting effectively, continuing to anticipate future joy throughout years or even whole lifetimes or generations of often joyless struggle, might be seen as synonymous with great faith. As such, Mary's joyful, confident response to her part in God's plan has much to teach us about what Jesus said was the "work of God"—that is, "to believe in the one he has sent" (John 6:29)."

Ajattelin tänä aamuna: 'Tule, Herra Jeesus.' Sanoin sydämelleni, että onni on täyttymässä. Onni ei ole käsinkoristellussa kuusessa, pullantuoksuisessa keittiössä, pankkitilin numeroissa tai ansiolistoissa. Ja mikä ikinä murehduttaa mieltä - se on katoavaa. Paljon lupauksia on vielä odotuksen alla. Ja edessä on vielä jälleenkohtaamisia rakkaiden, nyt jo edesmenneiden, kanssa.

Huomasin jälleen tällä viikolla saavani allergiaoireita uskosta ilman tekoja, odotuksesta ilman mielenlaatua, sanoista ilman merkitystä. Moni piiloutuu kliseiden ja kaanankielen taakse, peittää sydämensä samalla tavalla kuin lumi peittää maan syksyn jäljiltä... eikä aitoa kohtaamista pääse tapahtumaan. Ihmisyys hukkuu. Kaipaan ihmisyyttä. Kaikkea sitä todellista ihmisen elämää, jonka Jumala antoi ihmiselle elettäväksi - ja jonka keskellä toivon sanoma haastaa meitä. Toivo tulee soveltaa omaan arkeen tai se jää tyhjäksi sanahelinäksi.

Tänä jouluna haluan juhlia syntymäpäiväsankaria niin että Hän on läsnä ajatuksissani ja sydämessäni. Niin, ja ensi vuottakin olen ehtinyt jo pohtimaan: Tänä vuonna en aio tehdä pitkiä ja monimutkaisia listoja eri elämän osa-alueilta, missä haluan kasvaa ja mitä haluaisin saavuttaa. Ensi vuodelle riittäkööt kaksi lyhyttä lausetta. Ne luokoot suuntaviivoja arjen valintoihin:

1. Haluan kasvaa ja kehittyä siinä tavassa, miten odotan 

ja miten kestän arjen ja elämän keskeneräisyyttä.

2. Kaikessa haluan yksinkertaistaa asioita: 'Make it simple.' (---and keep it that way!)

Mitä sinä mietit tänään, kun jouluun on vain kaksi yötä ja vuosikin lähenee loppuaan?

PS. Luin jostakin, että moni toivoo/unelmoi asioista, joita ei oikeasti edes halua tapahtuvan sittenkään. Mitä mieltä olette?  

Keittiössä tuoksuu.

Jouluna herkut ovat sallittuja. Suorastaan vaadittuja.

Kaivoin eilen reseptikirjani esiin ja loihdin suussasulavia keksejä joulun paketteihin: mantelibiscotteja, cappuccino-suklaabiscotteja,  chocolate chip cookieseja ja inkiväärikeksejä, jotka ovat melkein kuin pipareita mutta vaivattomampia.

Kyynärpään ja ranteen kipu vaan pahenee. Jospa selviäisin vielä pari päivää ja sitten voisin ottaa käden kanssa hieman rennommin. Lupaan julkaista loistavia reseptejä heti kun käsi sallii kirjoittamisen ;)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!   

Myöhässä?

Voiko joulusta olla myöhässä?

Heräsin tänä aamuna siihen todellisuuteen, että jouluaattoon on jäljellä 7 yötä. Ja siitä seurasi vääjäämätön tunne siitä, että olen myöhässä.

Olen myöhässä,

... koska seitsemän päivää ei riitä postipakettien lähettämiseen Suomeen.

... koska moni paketti ei ole edes valmis.

... koska joulukortteja ei ole lainkaan.

... koska joulun menua ei ole suunniteltu.

... koska edes lahjat Bangkokin väelle eivät ole valmiit.

...koska ja että kun. Huh. 

Koska joulun kuuluisi olla kaikkea muuta kuin stressiä, pohdin tässä, mitä kannattaa vaan suosiolla jättää väliin tältä vuodelta. No, joulukortit ainakin. Tässä se siis tulee julkisesti: kun et saakaan meiltä tänä jouluna korttia, et ole poikkeus ja boikotoinnin kohde, vaan voit luottaa siihen, että ajattelin sinua lämmöllä juuri tänään. Arjen organisointi vaan petti tässä perheessä.

Kiinnostaisi kuulla, onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia. Siis onko minulla sielunsisaruksia juuri nyt? 

Joulukuun rientoja.

Kuvat on napattu kuluneen viikon riennoista kännykällä. Laatu ei ehkä ole loistavin, mutta jotakin ne silti näyttävät tunnelmasta.

Ylempi kuva on otettu maanantai-iltana, kun olimme katolisessa kirkossa kuuntelemassa Handelin Messias-oratoriota. Se jos mikä kuuluu Bangkokin kansainvälisen/musiikkipiirien joulutraditioihin, sillä sitä on esitetty Bangkokissa aina 1960-luvulta asti. Oratorio on kolmiosainen ja kertoo Kristus-tarinan aina profeetoista Jeesuksen syntymään, kuoleman ristillä ja jopa kuolleista heräämisen ja iankaikkisen elämänkin. Meillä oli tänä vuonna ystäviä sekä orkesterissa että kuorossa, joten oli kiva olla kuuntelemassa. Oli myös hauska kaivella mielen sopukoista hämäriä mielikuvia ensimmäisestä konserttikokemuksestamme 11 vuotta sitten samaisessa paikassa, silloin kun olimme vielä nuoria ja vallatomia harjoittelijoita ;)

Alempi kuva onkin sitten eilisistä pippaloista. Aikaero ei selitä tätä vaan pikemminkin Thaimaan kuninkaan syntymäpäivän osuminen Suomen Itsenäisyyspäivän aattoon. Eli Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotto oli täällä vasta eilen. Vaikka juhlimmekin viikon myöhässä, ei koreutta juhlista puuttunut. Hyvää ruokaa, kauniita ihmisiä ja kamariorkesteri sekä viulisti Linda Hedlund. Bangkokin suurlähettiläs Sirpa Mäenpää käsitteli puheessaan osuvia teemoja, kuten rauhanturvaamista ja sovintoprosessin tärkeyttä. Tämä liittyi sekä Suomen itsenäistymisen vaiheilla tapahtuneeseen sisällissotaan että täällä Kaakkois-Aasiassa tapahtuneisiin kansojen jakaantumisiin. Sitten hän myös nosti positiivisena teemana eteenpäin katsomisen: Tulevaisuudessa voisimme suomalaisinakin juhlia itsenäisyyspäivänä suomalaisuuden positiivisia puolia ja rikkauksia iloiten, sillä menneiden sotien muistelu ei ole ainut oikea tapa juhlistaa päivää...

Niin, meidän Aasian joulunviettotraditioista kyseltiin. En tiedä. Siis kaikkeahan tässä tapahtuu, mutta jos rehellisesti mietin näitä vuosia täällä, niin eipä tässä paljoa traditioita ole lyöty lukkoon. Vähän uutta, vanhaa ja lainattua. Ehkä sellaista. Siis hyvää ruokaa ja kokkailua kotona, koti täynnä koristeita, joulujuhlia, jouluaiheisia elokuvailtoja, joulumusiikkia... ja sitten erilaisissa tapahtumissa käymistä fiiliksen mukaan. Samalla downsihtaamista ja henkisesti menneen vuoden arviointia ja uuteen valmistautumista. Selkeä käännekohta siis. 

PS. Tänä iltana kokeilin uutta salaattireseptiä kanan seuraksi ja se oli loistava!!! Uusi suosikki. Lupaan jakaa teille reseptin ehtiessäni. Tätä kirjoittaessani mies makaa sohvalla lukien Sherlock Holmesin tarinoita. Taustalla soi Michael Bublen joululevy. Minä puolestani valitsin joulukuun kirjaksi Martti Ahtisaaren elämänkerran. Sen nimi on osuva: Matkalla. 

Joulukoristeet paikoilleen.

Joulukoristeet löysivät paikkansa. Mietin niitä laittaessani, kuinka niihin jokaiseen on jo alkanut kertyä omaa muistoa ja tradiotiota. Mielenkiintoista on se, että joulukoristeista kaikki muu paitsi joulukuusi on hankittu viimeisen seitsemän vuoden aikana, kun olemme asuneet täällä Aasiassa. Kävi nimittäin niin, että muuttolaatikoita pakatessa jostakin piti luopua, kun tilaa ei ollut tarpeeksi... ja joulukoristeet jäivät sillä ajatuksella Suomeen, että ne voi myöhemmin kuka tahansa tuoda matkalaukussa tullessaan. No, koskaan ei ole tullut. Ja joulukuusiakin saa täällä joka vuosi entisiä aidomman näköisinä. 

Osa joulukoristeista on lahjaksi saatu. Osa on tuotu muista maista. Kaikki ne muistuttavat rakkaista ihmisistä ja yhteisistä hetkistä. Osa on käsintehty. Esimerkiksi nimikirjaimin koristellut joulusukat valmistuivat kielikouluvuoden aikana ja tuovat Pohjois-Thaimaan muistot mieleen. Ja tänä vuonna paikkansa löysi paikkansa myös mummon virkkaama punainen joululiina. Mummo teki paljon käsitöitä ja antoi niitä rakkaudenosoituksenaan. Niiden kautta mummon muisto ja perintö käsintehdyn arvostukseen säilyy.

Päivän Inspiraatio: Punottu korikassi.

Minun ihana mieheni käväisi eilen työmatkalla Chiangmaissa (=Pohjois-Thaimaassa) ja toi sieltä tuliaisiksi korikassin, josta olin haaveillut. Voiko olla tämän ihanampaa? Tämähän on kuin joulukalenterin luukkuja availisi....

...eli nyt vaan pitäisi pohtia mitä ihanaa mies saisi vuorostaan vaikkapa huomenna? 

Loistava New York Cheesecake-resepti.

Niin se vaan on, että mulla on jopa kaksi lyömätöntä reseptiä New York Cheesecake:lle. Toinen pettämätön resepti löytyy edesmenneen Maralynin keittokirjasesta ja toinen on tämä, jonka jaan teille tänään. Se on nimittäin hieman pienempi eikä tarvitse jännittää tavallisesta vuuasta ylipursuamista... Testasin muuten kakkua ilman pohjaa tässä kuukausi sitten Henryn synttärikahveille, koska joukossa oli gluteeniton. Ja toimi loistavasti niinkin. Eli olkaat hyvät:

NEW YORK CHEESECAKE

Grahamkeksipohja: 

250 ml grahamkeksimuruja (kuten Digestive)

2 rkl sokeria

3 rkl suolatonta voita sulatettuna

Täyte: 

900 g kermaista tuorejuustoa (esim. Philadelhpia)

3 dl sokeria

4 isoa kananmunaa

1,5 dl kermaviiliä

1 tl vaniljasokeria /esanssia

1- Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

2- Tee grahamkeksipohja: Yhdistä keksimurut, 2 rkl sokeria ja voisula pienessä kulhossa. Sekoita hyvin ja painele murutaikina sormin tasaiseksi kerrokseksi irtopohjavuuan pohjalle (halkaisija 22 cm).

3- Valmista täyte: Vatkaa juusto isossa kulhossa ilmavaksi (noin 2 min). Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan siten, että vatkaat huolellisesti jokaisen kananmunan lisäämisen jälkeen. Vatkaa lopuksi joukkoon kermaviili ja vanilja. 

4- Kaada täyte vuokaan. Paista kakkua 15 min, avaa uuninluukku ja alenna lämpö 100 asteeseen pitämällä uuninluukkua jonkinaikaa auki. Sulje uuninluukku ja paista kakkua vielä noin tunnin ajan, kunnes sen reunat ovat hyytyneet, mutta keskusta hetkuu hyytelömäisenä vuokaa ravistettaessa. 

5- Anna juustokakun jäähtyä ritilällä huoneenlämpöiseksi. Siirrä kakku jääkaappiin tekeytymään vähintään 3h ennen tarjoilua. Voit myös hyvin valmistaa kakun jo edellisenä päivänä.

(PS. Kakunleikkuussa auttaa, kun kastelet veitsen kuumaan veteen ennen kunkin palan leikkaamista.)  

Alkoihan se Adventtiaika viimein.

Minulla taisi olla kuukausi sitten paljon suurempi joulufiilis kuin sittemmin on ollut... paitsi että onneksi viime viikonloppu aloitti adventtiajan yhtäaikaisesti sekä kalenterissa että sydämessäni.

Saimme ensimmäisen joulukortin: Rudolf Koivun kuvitusta. Ihana. Ja kaikki ne muutkin pussista paljastuneet yllätykset lämmittivät sydäntä. Kiitos, ihanat ystävät!

Hoosianna -hymni kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen adventtiin! Niin myös me kävimme sunnuntaina laulamassa Suomen Lähetysseuran järjestämässä 'Kauneimmat Joululaulut -tapahtumassa' suomeksi joululauluja. En koskaan ennen tänne maailmalle muuttoa edes pysähtynyt miettimään, kuinka moni Suomessa suosittu joululaulu on itseasiassa täysin suomalainen eikä sitä lauleta missään muualla. Paljon on ihania joululauluja, mutta vuodesta toiseen sydämeni hiljentyy tämän Sibeliuksen säveltämän ja Topeliuksen sanoittaman laulun sanoman ääressä:

En etsi valtaa, loistoa,

en kaipaa kultaakaan,

mä pyydän taivaan valoa 

ja rauhaa päälle maan. 

Se joulu suo, mi onnen tuo

ja mielet nostaa Luojan luo.

Ei valtaa eikä kultaakaan,

vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa

ja lasten joulupuu,

Jumalan sanan valoa,

joss' sieluin kirkastuu.

Tuo kotihin, jos pieneenkin,

nyt joulujuhla suloisin,

Jumalan sanan valoa 

ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niin kuin rikkahan

saa, joulu ihana!

Pimeytehen maailman 

tuo taivaan valoa!

Sua halajan, sua odotan,

sä Herraa maan ja taivahan!

Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo

suloinen joulus tuo.