Käsi ylös: Onko kellään ikinä sellaista tunnetta, että kirjan lukeminen jännittää niin paljon, ettei uskalla tarttua siihen?
Siis en tarkoita pelotus-jännitystä, vaan sellaista jännistystä siitä, mitä päähenkilöille tapahtuu (kun aavistaa, ettei kaikki mene ihan putkeen) ja sitten jännittää lukea sitä. Myötähäpeä tai ainakin myötäeläminen?
Olin ainakin kuukauden lukematta kirjaa heti ensimmäisten sivujen jälkeen, kun minulle syntyi aavistus siitä, minkä käänteen juoni tulisi ottamaan. En vain pystynyt lukemaan eteenpäin, vaikka tarina on itsessään mielettömän mukaansatempaava ja teos lyhyt.
Kesän alussa innostuin Steinbeckistä ja menin etsimään hänen tuotantoaan lisää kirjastosta. En vieläkään saanut käsiini klassikko-listalla olevaa teosta nimeltä "Helmi", mutta löysin hyllystä kirjan, jonka avulla Steinbeck teki läpimurron ja hänestä tuli laakista yksi Amerikan luetuimpia kirjailijoita. Eli kyseessä oli 1937 julkaistu Hiiriä ja ihmisiä.
"The best laid schemes of mice and men
Often go awry."
"Kaikki hiirten ja ihmisten hyvinkin suunnitellut jutut
menevät usein pieleen."
-Robert Burns-
... ja pieleenhän moni asia kirjassa menee.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti