Helsingin kaupunginteatterin (kuva sieltä) ohjelmistossa on tänä syksynä venäläinen klassikko Vanja-eno. Vietimme torstaisen teatteri-illan eli eläydyimme venäläiseen sielunmaisemaan ja tunnelmoimme tuhlatulla elämällä, tavoittamattomilla unelmilla ja uhrautumisella. Nautin.
Ennen teatteria piti kuitenkin syödä jotakin. Klassisia pulmia: kiireellä töistä seuraavaan paikkaan ja kaikki ravintolat, joita ajattelin, olivat liian kaukana. Joko aika olisi loppunut kesken ennen näytöstä tai jopa näytöksen jälkeen, koska keittiöt menevät niin aikaisin kiinni. Pulmallista kerrassaan. Onneksi keksimme lähistöltä pienen Bistron, nimittäin Ravintola Kolmosen. Emme olisi kyllä sinnekään enää mahtuneet sisään, koska kaikki pöydät olivat varattuja ennakkoon, mutta kerrankin meille oli hyötyä alkavasta näytöksestä: ennätimme syömään ennenkuin pöydän varanneet saapuivat paikalle... tuli melkein olo, kuin olisin ollut kuokkavieraissa.
Mutta asiaan: minulla on pelkkää plussaa sanottavana Kolmosesta. Tunnelma oli mutkaton ja rento, asiakaspalvelu mielettömän ystävällistä, ei pönötystä ja suositukset asiakkaan huomioonottavia. Henry tilasi burgerin ja minä päivän kalan, joka oli L-O-I-S-T-A-V-A-A. Se sienimuhennos... Voisin syödä heti samanlaisen.
Ihana ilta keskellä hektistä viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti