Bali.

Rasperry Soufflè. Uskomattoman hyvää!

Joskus loistavinta on se, että on varannut itselleen hyvissä ajoin etukäteen lomamatkan, jota ei voi perua. Niin meille kävi viime viikolla. Kuka sitä nyt muuten helposti lähtisi lomalle kesken tulvahässäkän (jos siis on mukana avustustoimenpiteissä) hyvällä omallatunnolla? 

Olin siis jo keväällä varannut meille miniloman Balille, Indoneesiaan. Olimme säästäneet yhden lomaviikon juhlistamaan Henryn synttäreitä ja mikäpäs muukaan oli synttärisankarin toivelistalla kuin Bali ja surffaus. Ajankohta oli mitä loistavin: Saimme koverrettua hetken tauon arjesta. Henry rentoutui surffaten ja minä sain muuten vaan olla itseni kanssa, muistella mummoa ja prosessoida muitakin suuria elämänasioita. 

Lisäksi nautimme hyvästä ruuasta ja lauantaina läksimme vielä retkelle, joka sisälsi mm. raftingia, kahviviljelmiin tutustumista ja kylpylää...

Rafting oli minun toiveeni. Liippaa siis lähelle haavettani kajakista ja melontaretkistä. No, tämä oli vain parin tunnin turistikoskenlasku, mutta kiva kokemus silti - hetki luonnon keskellä. Me istuimme vierekkäin edessä ja jo alussa huomasimme, että ihan automaattisesti emme rytmittäneet toimintaamme samalla tavalla. Siitä kehkeytyi sitten keskustelu, joka muistutti taannoista keskusteluamme siitä, miten parhaiten kokoamme yhdessä 1000 palan palapelia. Pian onneksi totesimme, että kyllä me voimme edelleen harkita ja suunnitella tulevaisuuteen yhteistä melontaretkeä, sillä osaamme kyllä tehdä yhteistyötä, mutta se näyttää siltä, että jokaisessa uudessa elementissä yhteinen rytmi ja yhteistyön pelisäännöt pitää löytää uudestaan. Jos otaksuu täydellisen yhteistyön sujuvan aina uusissakin tilanteissa automaationa, lyö kyllä helposti kirveensä kiveen...

PS. Kuvitelmat autenttisesta ja koskemattomasta Balista on puppua. Paikkaa voi hyvin kuvata 'Austraalialaisten Kanariansaariksi' ja muutenkin suurin tulonlähde on turismi ja sen kyllä huomaa. Eli jos kykenee sen faktan kanssa elämään, niin sitten paikka on jees.