Päivän Inspiraatio: Castle in the Sky.

Olenko sattumoisin koskaan maininnut, että japanilaisten animaatioiden musiikki toimii ihan itsekseenkin?

PS. Sanomarikasta pääsiäisaikaa kaikille!

Päivän inspiraatio: Kotitekoinen sinappi.

Veljeni osaa tehdä kotitekoista sinappia. Hyvää sellaista. Sellaista mitä meillä oli lapsena kotona. Kotitekoinen sinappi kuului äitini bravuureihin.

Minusta on hauska ajatella, että jostakin syystä sinappi kuuluu niihin asioihin, joiden valmistamiseen en ikinä osallistunut eikä minulla ole myöskään sen reseptiä. Mutta traditio säilyy perheessä. Ja minä sain tätä matkalta mukaani purkillisen sinappia. Juuri niinkuin ajattelenkin että elämän pitäisi olla: Yhdessä enemmän. Jokaisella on jotakin tuotavaa yhteiseksi hyväksi. Meitä ei ole kutsuttu kilpailemaan toistemme kanssa tai että yrittäisimme muuttua toistemme klooneiksi. 

Tänään lennän takaisin kotiin. Takana on mukava viikko, mutta on kiva palata kotiin....

Siihen asti, pärjäilkää ;)

Tänään...

Tähänkin päivään mahtui monenlaisia asioita, kuten:

Ihailin lumista, kaunista luontoa. Keskustelin ystäväni kanssa siitä, että männyt ovat erittäin kauniita puita.

Havahduin jälleen aamulla limakalvojen kuivumiseen ja sierainten verestämiseen. Tässä hiljalleen vahvistuu se, että ihmistä ei ole tarkoitettu siirtymään hetkessä 30 asteen lämpötilaeroja varsinkaan silloin, kun ilmojen kosteuserot ovat huikeimmillaan.

Olen tarkkaillut, kuunnellut ja pohtinut.... ja todennut ihailevani monia ihmisiä. Tänään eniten olen ihaillut monia kollegoitani, heidän lahjojaan ja viisauttaan. 

Söin lounaaksi karitsanpaistia ja puolukkahilloa. Totesin jälleen kerran, että hyvä ruoka tekee elämästä juhlan arvoisen kokemuksen. 

Olen haaveillut päivistä, jolloin voisin vetäytyä omaan soppeeni... tutkia ja työstää teologisia pohdintoja. Ensisijaisesti vastatakseni omiin kysymyksiini. 

Olen miettinyt alkuvuodesta lukemaani toteamusta, että mikäli aikoo kasvaa ja kehittyä elämässään täyteen potentiaaliinsa, on ensisijaisen tärkeää oppia elämään ulkona omasta mukavuusvyöhykkeestään. Huh. Pelottava ajatus, mutta en silti pääse siitä eroon. 

...Ja paljon muutakin mietin. Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan. 

Hyvää yötä!

Viikon kruunasi....

Viikonlopun kruunasi Bangkokin Sinfoniaorkesterin 30-vuotis juhlakonsertti. Musiikillisen nautinnon jälkeen makuaisteille vielä oma sinfoniansa Roast Coffee & Eatery:ssä. Brushettan ystäville suosittelen vuohenjuusto-walnuts brushettaa vadelmabalsamicolla höyshettynä. Lisäksi hunajaa, jos vielä kaipaa makeutta lisää.

Näitä päiviä lisää, kiitos!

PS. Huomenna alkaa uusi viikko ja minä lähden keskiviikkona Suomeen työmatkalle. Saas nähdä josko saisin sitä ennen ostettua meille imurin. Kuka veikkaa että ehdin?

Blogi-tunnustus ja arjen realiteetteja.

En ole vielä tainnut vielä tainnut kertoa, että olen tässä jo jonkin aikaa säännöllisen epäsäännöllisesti seurannut Blogia Kirjatoukka ja Herra Kamera. Minusta se on inspiroiva. Ja kuin todisteena siitä kokkasin eilen iltaruuaksi pihvin kera kasviksia uunissa Kirjatoukan (klik) helpolla reseptillä... 200 asteisessa uunissa vajaat puoli tuntia ja herkku on valmis. Suosittelen!

Unitaitoni ovat palanneet ja olen nukkunut hyvin jälleen pari yötä. Muuten arjesta kertonee jotakin se, että menin tänä aamuna kahvilan kautta ystävälle... ja vasta viiden tunnin kuluttua huomasin, että muovipussi (joka piti viedä ystävälle) oli unohtunut kahvilaan. Onneksi se oli vielä siellä ja ystävä saa sen kenties huomenna. Siitä sitten jatkoin kotiin vain huomatakseni, että olin unohtanut aamulla avaimet kotiin. Jälleen  minua onnisti, sillä toimistossa oli henkilökuntaa paikalla ja pääsin sisään... tosin en muistanut aiemmin tavanneeni kyseistä työntekijää, joka kuitenkin kertoi minulle olleensa tässä talossa töissä seitsemän kuukautta.

Mietin, että missäköhän sfääreissä nykyisin elän (ja kuinka kehtaan kirjoittaa näitä asioita julkisesti itsestäni. haha).

Eilen pohdin niinkin syvällisiä asioita, kuin että elämänhallinta syntyy pienistä konkreettisista teoista kuten pyykinpesusta. Ja itsetehdystä ateriasta. Työnsä jäljen näkee selkeästi. Käsintuntuvaa ja mitattavaa. Asia on ajankohtainen, sillä meidän arki on rakentunut paikalliseen tapaan kaksi kertaa viikossa käyvän apulaisen varaan. Nyt vaan kävi niin, että kuukausi sitten ihana emäntämme katkaisi kätensä ja on siis sairaslomalla. Ja sen huomaa. -- Te voitte siellä rauhassa puistella päätänne tai hymyillä, mutta minä sanon että vielä ennen sotaa Suomessakin oli piiat.  

Well, hengissä kuitenkin ollaan ja epätoivoon ei olla vajottu. Osaan vielä ainakin nauraa itselleni. Silloin kun ei kaikista suorituksista saa täyttä kymppiä, on parempi valita ne asiat, joissa matalan aidan ylittäminen ei ole niin haitallista... esimerkiksi ne pölyt taulujen päällä tai silittämättömät lakanat.

Ja tämän kaiken vuodatuksen jälkeen haluan toivottaa Teille kaikille elämäntäyteistä tätä viikkoa! Kuten joku joskus totesi: Elämä on Laiffii ;)

Lukukokemus: Tomas Tranströmer.

Tämä kirja oli yöpöydälläni jokseenkin kauan. Tarkemmin sanottuna vuoden ja kolme kuukautta. Ehkä se kertoo jotakin siitä, löysinkö itsestäni runonlukijan vaiko enkö.

En siis ole ollut vannoutunut runojen ystävä. Ja täytyy tunnustaa, että asia on toisinaan vaivannut minua... varsinkin, kun runoja ylistetään kielikuvista, sivistyksestä ja ties mistä. Tottakai haluaisin lukeutua siihen arvoisaan joukkoon, joka lasketaan sivistyneeksi kermaksi. (HAHA)

Joten pelasin varman päälle: Päätin aloittaa runosuoneni esiinkaivamisen Tomas Tranströmerin runokokoelmalla "KOOTUT TEOKSET 1954-2004" (Suomentajana Caj Westerberg). Hänhän sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2011.  Palkinnon perustelujen mukaan ”hänen tiiviisti pakatut, läpikuultavat kuvansa avaavat tuoreen näkymän todellisuuteen.” Hänen tuotantoaan on käännetty yli 60 kielelle eli enemmän kuin yhdenkään toisen eurooppalaisen nykyrunoilijan. 

Runojen kermaa siis.

Mutta... mutta.... mutta.... en kokenut uppoutuvani mihinkään maailmaan. En unohtanut ympäröivää maailmaa. Minulle ei avautunut kielikuvien todellisuusverkosto, johon olisin tuntikausiksi jäänyt miestiskelemään ja maiskuttelemaan sanoja ja ilmaisuja. Ja jotakin tämänkaltaista odotin. Väärin tai sitten ei? Miten runoja oikeaoppisesti pitäisi lukea? Yksi päivässä? Ääneen lausuen? Silmäillen ja etsien otollista sykettä?

Niin, miksi minulla ylipäänsä on vajaamittainen olo runoja lukiessa ---ikäänkuin en onnistuisi tekemään sitä oikealla tavalla?

Mutta oli siellä mielenkiintoisiakin runoja. Ja erityisen mielenkiintoisena koin Tranströmerin lapsuus- ja nuoruusmuistelman "Muistot näkevät minut."

Tässä pari runoa tunnelman vuoksi ennenkuin siirryn Aung San Suu Kyin kirjeiden pariin...

ESPRESSO

Musta kahvi terassilla, tuolit ja pöydät

värikkäät kuin hyönteiset.

Kallisarvoisia pyydystettyjä pisaroita

täynnä samaa voimaa kuin Kyllä ja Ei.

Sitä kannetaan kahviloitten hämärästä, 

se katsoo rävähtämättä suoraa aurinkoon.

Päivänvalossa piste hyväätekevää mustaa,

joka nopeasti leviää kalpeaan asiakkaaseen.

Se muistuttaa mustan syvällisyyden pisaroita,

joita sielu toisinaan sieppaa haltuunsa,

joista lähtee hyväätekevä isku: Käy!

Innoite silmien avaamiseen.

-------

Meri on muuri.

Kuulen lokkien huudot -

ne vilkuttavat.

-------

MUSTIA MAISEMAKORTTEJA

I

Kalenteri täyteen kirjoitettu, tulevaisuus tuntematon.

Kaapeli hymisee kansanlaulua, jolla ei ole kotimaata.

Sataa lunta lyijynjähmeään mereen. Varjot

painivat laiturilla.

II

Kesken elämän kuolema käy

ottamassa ihmisestä mitat. Vierailu

unohtuu, ja elämä jatkuu. Mutta puku

ommellaan hiljaisuudessa.

_____

SCHUBERTIANA

I

Illan pimeydessä New Yorkin ulkopuolella, näköpisteessä, jossa yhteen

katseeseen mahtuvat kahdeksan miljoonan ihmisen kodit.

Etäällä näkyvä jättikaupunki on pitkä värehtivä hanki, sivulta nähty 

kierteisgalaksi.

Galaksin sisällä kahvikuppeja sysätään myyntipöytien yli, näyteikkunat

kerjäävät ohikulkijoilta, jälkiä jättämättömien kenkien vilinä.

Kiipeilevät paloportaat, kiinni liukuvat hissinovet, varmuuslukkojen

takana jatkuva äänten pauhu.

Maanalaisen rientävissä katakombeissa itseensä vajonneet ruumiit 

nuokkuvat puoliunessa.

Tiedän myös - tilastoihin kajoamatta - että juuri nyt tuolla soitetaan 

Schubertia jossakin huoneessa, ja että jollekin ne sävelet ovat 

todempaa kuin mikään muu.

-------

KESKENERÄINEN TAIVAS

Toivottomuus keskeyttää kulkunsa.

Ahdistus keskeyttää kulkunsa.

Korppikotka keskeyttää lentonsa.

Innokas valo virtaa esiin,

kummituksetkin ottavat kulauksen.

Meidän maalauksemme astuvat päivänvaloon,

jääkausiateljeittemme punaiset eläimet.

Kaikki alkaa katsoa ympärilleen.

Me kuljemme auringossa satapäin.

Jokainen ihminen on puoliavoin ovi,

joka vie huoneeseen, joka kuuluu kaikille.

Allamme ääretön maa.

Vesi loistaa puitten välistä.

Järvi on ikkuna maahan.

_____  

Lauantai-illan Nachoes & Cheese.

Iltapala vaihteeksi näinkin:

Tortillasipsejä

Punaista sipulia pilkottuna

Tomaattia pilkottuna

Paistettua jauhelihaa maustettuna texmex-mausteseoksella

Jalapeñoa pilkottuna

Avokadoa pilkottuna

Salsaa

Mozzarella-juustoraastetta

Uuniin 200 noin 10-15 minuuttia.

Tarjoile salsan ja kermaviilin kera.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!