En ole vielä tainnut vielä tainnut kertoa, että olen tässä jo jonkin aikaa säännöllisen epäsäännöllisesti seurannut Blogia Kirjatoukka ja Herra Kamera. Minusta se on inspiroiva. Ja kuin todisteena siitä kokkasin eilen iltaruuaksi pihvin kera kasviksia uunissa Kirjatoukan (klik) helpolla reseptillä... 200 asteisessa uunissa vajaat puoli tuntia ja herkku on valmis. Suosittelen!
Unitaitoni ovat palanneet ja olen nukkunut hyvin jälleen pari yötä. Muuten arjesta kertonee jotakin se, että menin tänä aamuna kahvilan kautta ystävälle... ja vasta viiden tunnin kuluttua huomasin, että muovipussi (joka piti viedä ystävälle) oli unohtunut kahvilaan. Onneksi se oli vielä siellä ja ystävä saa sen kenties huomenna. Siitä sitten jatkoin kotiin vain huomatakseni, että olin unohtanut aamulla avaimet kotiin. Jälleen minua onnisti, sillä toimistossa oli henkilökuntaa paikalla ja pääsin sisään... tosin en muistanut aiemmin tavanneeni kyseistä työntekijää, joka kuitenkin kertoi minulle olleensa tässä talossa töissä seitsemän kuukautta.
Mietin, että missäköhän sfääreissä nykyisin elän (ja kuinka kehtaan kirjoittaa näitä asioita julkisesti itsestäni. haha).
Eilen pohdin niinkin syvällisiä asioita, kuin että elämänhallinta syntyy pienistä konkreettisista teoista kuten pyykinpesusta. Ja itsetehdystä ateriasta. Työnsä jäljen näkee selkeästi. Käsintuntuvaa ja mitattavaa. Asia on ajankohtainen, sillä meidän arki on rakentunut paikalliseen tapaan kaksi kertaa viikossa käyvän apulaisen varaan. Nyt vaan kävi niin, että kuukausi sitten ihana emäntämme katkaisi kätensä ja on siis sairaslomalla. Ja sen huomaa. -- Te voitte siellä rauhassa puistella päätänne tai hymyillä, mutta minä sanon että vielä ennen sotaa Suomessakin oli piiat.
Well, hengissä kuitenkin ollaan ja epätoivoon ei olla vajottu. Osaan vielä ainakin nauraa itselleni. Silloin kun ei kaikista suorituksista saa täyttä kymppiä, on parempi valita ne asiat, joissa matalan aidan ylittäminen ei ole niin haitallista... esimerkiksi ne pölyt taulujen päällä tai silittämättömät lakanat.
Ja tämän kaiken vuodatuksen jälkeen haluan toivottaa Teille kaikille elämäntäyteistä tätä viikkoa! Kuten joku joskus totesi: Elämä on Laiffii ;)
Ihan vaan tiedoksi: silittämättömät lakanat on mulle se perus-standardi...
VastaaPoistaOon huomannut myös tuon saman, että ns. perusasioiden (pyykinpesu, ruoan laittaminen jne) tekeminen on terapeuttista ja pitää kiinni todellisuudessa :) Tosin ottaisin kotiapulaisen heti jos siihen olisi mahdollisuus. ;)
Sun arki on kuulostanut hektiseltä jo jonkin aikaa. Toivon, ettei se jatku ikuisesti. Mukavaa viikkoa!
-pilks