maanantai 26. maaliskuuta 2012

Uusi lumi....

Sanonta 'Uusi lumi vanhan sulattaa' sai tällä viikolla merkityksensä minullekin, kun yön pikkutunteina havahduimme lumisateeseen ja ystäväni selitti, että juuri tätä maaliskuista lunta on se sulattava lumi, joka seuraavan päivän kevätauringossa sulaa pois vieden mukanaan myös talven vanhaa lunta...


Olen kävellyt pari päivää pitkin Tampereen katuja ja haaveillut kesästä. Hiekkaiset kävelykadut ja alastomat puut eivät ehkä ole niitä kaikkein hurmaavimpia, mutta onneksi keväinen aurinko on ollut ihastuttava. 

Asiaankuuluvasti olen suorittanut myös jonkinlaisen shoppailukierroksen. Pari pääsiäiskoristetta ja sitten pari hieman vastuullisempaa tuotekokeilua. Ja ruokaa... tässä tulee siis viikon suositukseni: 

Muistatteko vielä, kun joulukuussa haaveilin ARMAS MAITOKAUPASTA? (click) Tänään kävin siellä Ashleighn kanssa kahvilla. Lähiruokaa ja puhtaita raaka-aineita. Ihania skonesseja. Ja mikä parasta: tavallinen filtterikahvi oli oikeasti hyvän makuista (mitä se ei aina ole) ja kupillinen maksoi vain 1€! Siis varsin kilpailukykyinen kaikin puolin niillä kulmilla liikuttaessa...

Orientoiduin muutenkin vastuullisesti ja ostin NANSOlta (click)tunikamekon, joka oli tehty reilun kaupan puuvillasta. Siitä tuli tämän hetken lempivaate. Mukava päällä, mutta edustava.

Plussaa täytyy antaa myös Tampereen RUOHONJUURI-kaupalle (click) laajoista valikoimista, vaikka en ehkä elämänkatsomuksellisesti ihan kuulukaan kaupan kohderyhmään... monta tarvitsemaani ekologista tuotetta löytyi kuitenkin sieltä helpoiten (018). Samalla jään odottelemaan lisää erilaisia ekologisia ja vastuullisia kauppoja Tampereelle.

...ja kun nyt aloin listaamaan paikkoja ja palveluita Tampereen seudulla, niin mainittakoon vielä, että olin lauantaina ystäväni häissä (ihanat häät), jotka järjestettiin Kangasalan MOBILIA AUTOMUSEOSSA ja tältä istumalta uskallan suositella Mobilian ravintolapalveluita vaativankin juhlijan käyttöön (click).

Mitä vielä? Kävin veljieni kanssa perinteisesti syömässä ja tällä kertaa menimme pihville Frenkellin aukiolle THE GRILLiin (click). Siellä on aina sunnuntaisin pihvipäivä, joten jos et ole kasvissyöjä, tämä ravintola kannattaa laittaa korvan taakse...

Minulla on ollut siis mukava Suomi-matka. Hyvä välillä näinkin. Vielä pari päivää tapaamisia ja sitten takaisin Bangkokiin... vaikka Suomessa on kivaa, niin mikään ei voita oman kullan seuraa <3






perjantai 23. maaliskuuta 2012

Talitintti.

Tänä aamuna kuulin herätessäni talitintin laulavan. Se toi mieleeni tämän viikon keskusteluja erään afrikkalaisen kanssa. Kuinka paljon olenkaan hymyillyt mielessäni näille keskusteluille:

'Missä kaikki linnut ovat?

Meillä on tällä hetkellä Afrikassa yli 30 astetta lämmintä. 
Kun tulin lentokentältä ulos, en nähnyt maata ja multaa. 
Mietin, mitä tälle maalle on oikein tapahtumassa.
Ja kaikkialla oli niin hiljaista. Missä kaikki linnut ovat?'

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Linja-autolukemista.

'Kiitospäivä.
Tärkeintä on keskeyttää askareet, ajatella ja olla kiitollinen. Ruuasta. Perheestä. Pienistä iloista, kuten pehmeän langan tunnusta sormenpäissä, ja vaivattomuudentunteesta, joka syntyy silmukka silmukalta neulemallin rytmiä seuratessa. Juhlapyhien hengen kunnioittamisesta voi tulla myös käsitöiden tekemisen juhlaa.'

---

'No, salli minun siinä tapauksessa antaa sinulle yksi neuvo: Älä pelkää sotkua elämässäsi. Minä aina pelkäsin. Murehdin, että minulle tulisi ylimääräistä työtä. Tai ettei minua arvostettaisi. Mutta tiedätkö mitä? Sotku ei katoa mihinkään. Maailma ei pysähdy, vaikka pitäisitkin tauon.'

---

'Muistoista voi oppia paljon. Hauskoista muistoista ja vaikeista muistoista. Aivan yksinkertaisia asioita. Esimerkiksi sen, että haudassa lepää oikeita ihmisiä, joilla oli oikea elämä. Ehkä heillä oli äkkipikainen luonne. Tai taipuvaisuutta murjottamiseen. He eivät olleet täydellisiä. Mutta heitä rakastettiin.' 

---

'Se, että lähteminen surettaa, ei ole aina hyvä syy jäädä. Toisinaan voi olla parasta ottaa ihan uusi suunta, vaikka se ei olisi ollut alkuperäisissä suunnitelmissa.'

---

'Uudenvuodenpäivä.
Uudenvuodenpäivä on huomisista merkittävin: hetki, joka tulvii uudistumista ja lupauksia. On riemastuttavaa aloittaa alusta, sillä silloin ei ole tehnyt lainkaan virheitä. Ainakaan vielä. Samalla tavoin jokainen uusi neuletyö alkaa virheettömänä alusta, koskemattomasta langasta, ja kaikki lopputulokset ovat mahdollisia. Tartu puikkoihin. Se on ainoa tapa saada lopputulos selville.' 

---

Kuka tietää? Ei kaikkia asioita tarvitse selvittää kerralla. Ensin selvität yhden asian, ja sitten eteen tulee jotakin muuta. Ja sen jälkeen se helpottuu. Ja vaikeutuu taas uudelleen. Elämä on jatkuvaa muutosten ja valintojen virtaa.'

---

Edessäni oli parin tunnin linja-automatka eikä minua väsyttänyt. Mutta kaipasin levähdyshetkeä ajatusmaailmaani. Koska olin tunnollisesti pakannut kassini täyteen vain töihin liittyvää kirjallisuutta, silmäilin hajamielisesti Helsinki-Vantaan lentokentän lehtihyllyjä: puutarhalehtiä, sisustuslehtiä, pokkareita... ja lopulta silmiini sattu sama tuttu Kate Jacobs, jota olen lukenut kuluneen talven aikana kaivatessani jotakin-ei-niin-vakavaa-mutta-kuitenkin-ajatuksella-kirjotettua-ja-elämänläheistä. 'Lankakaupan talvi' sukeltaa talven juhlapyhiin, jotka käärepapereista ja notkuvista herkkuhyllyistä nostavat esiin kipeitäkin muistoja elämän varrelta. On taito oppia elämään muistojensa kanssa ja olla sinut niiden kaikkien kanssa. Samoin on helpottavaa oivaltaa, että elämässä ei saavuteta jotakin siistiä, stabiilia, järjestyksenomaista tilaa, vaan elämä on enemmänkin jatkuvaa muutosta ja valintoja. 

Kirja herkuttelee neulomiseen liittyvillä kielikuvilla. Minullakin on yksi keskeneräinen neule mukana: vauvan myssy, jonka lupasin tehdä, mutta joka näyttää vaan kulkeutuvan keskeneräisenä paikasta toiseen. Tällä viikolla sen on kuitenkin määrä valmistua. Sitten voisin vaikka palkita itseni menemällä lankaostoksille...   

  





torstai 15. maaliskuuta 2012

Manteli-pistaasi-minttupesto.

Makaroonilaatikkoa kahdella Oo:lla. Se oli yksi minun lapsuuteni vakioruuista. Hieman harvemmin oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Siis ruskeaa jauhelihakastiketta. Saattoi myös olla lihapullia. Sitten vielä oli tietenkin se makaroonimössö, joka oli ikäänkuin nopeampi sovellutus makaroonilaatikosta: Hellalla keitettiin makaroneja ja niihin lisättiin (muistaakseni) paistettua jauhelihaa, lihaliemikuutio ja hernemaissipaprikapussi. Ja Voilá: viisilapsisen perheen arkiruoka oli valmis!

Kaukana siitä, että olisin ikinä syönyt punaista tomaattikastiketta. 

Sitten joskus myöhemmin yleistyi lasagne, mutta sen valmistamisessa oli jo paljon enemmän säätämistä valkokastikkeineen. Ravintoloissakin, "avaramielisenä kokeilijana", tyydyin vuosia valikoimaan kermapohjaisia pastakastikkeita. Pasta minulle merkitsi siis vuosia jotakin näistä neljästä: makaroonilaatikkoa, lasagnea, spagettia jauhelihakastikkeella/lihapullilla tai Tagliatellea carbonara-kastikkeella.

Vaikka en voikaan kehuilla viimeaikaisten kotikokkausten määrällä, voinen ehkä kuitenkin lohduttautua sillä, että laatu korvaa määrän. Ensinnäkin minusta on tullut omatekoisen pastan fanittaja. Ja mikä parasta: Henry tykkää kokata sitä ;) Sitten ostin viime syksynä kivisen huhmareen, ja huomaan oikeastikin käyttäväni sitä erilaisten mausteiden, pähkinöiden ja ties-minkä murskaamiseen. Huhmare on keittiön aarre! Ja vielä: olen oppinut syömään tomaattikastikkeita ihan vaan tässä vähitellen kuin huomaamatta, koska Henry on ollut niistä niin innoissaan aina. Mutta olen avartanut makuaistejani vieläkin enemmän...

Siitä samaisesta Gloria-lehdestä, josta nappasin ne TÄÄLLÄ jakamani mustikka-ricotta-hotcaket, nappasin myös Pipsan muita reseptejä. Vaikka en olisi ikinä uskonut syöväni "ei-kastikkeellista" (mitä-se-sitten-ikinä-oikeasti-tarkoittaakaan) pasta-annosta, tästä Pipsan Manteli-pistaasi-minttupestosta on tullut yksi suosikkini (hieman mukaellen eli poistin ohjeesta tryffeliöljyn ja muutenkin heittelen aineita hieman summamääräisesti mielitekojeni mukaan). Pastan voi tottakai keittää valmiista pastasta, enkä ala tässä omatekoisen pastan reseptejäkään kirjoittelemaan, koska esimerkiksi Pastanjauhantaa-blogi antaa jo loistavat ohjeet esimerkiksi täällä. Mutta tässä itse resepti -suosittelen:

  MANTELI-PISTAASI-MINTTUPESTO

1 1/2 dl minttua
1 1/2 dl basilikaa
yhteensä 1 1/2 dl manteleita, pistaaseja ja pinjansiemeniä
100 g kirsikkatomaatteja
1 dl oliiviöljyä
1 dl vastaraastettua parmesaania
suolaa, mustapippuria

Tarjoiluun: spagettia/fusillia ja 2 dl raastettua parmesaania.

Murskaa kaikki kastikeaineet huhmareessa tai tehosekoittimessa.
Tarjoa keitetyn pastan kanssa. 
Viimeistele annokset parmesaanilla. 





Ihanaa ruoka-torstaita kaikille!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Päivän inspiraatio: Laatat.

Olen viime aikoina inspiroitunut erilaisista laatoista. Varsinkin sellaisista ei-niin-pohjoismaisista. Erilaiset laatat kiinittävät katseeni ja pysähdyn katselemaan niitä. Jos tällä hetkellä olisin remontoimassa jotakin asuntoa, sinne saattaisi hyvinkin tulla laatoitusta kylpyhuoneen lisäksi myös keittiöön ja eteiseen.

Mitäs tykkäät näistä? Vai etkö voi sietää? Minkä valitsisit ja mihin käyttötarkoitukseen?

A:
 B:
 C:
 D:
 E:
 F:
 G:
 H:
 I:

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kuala Lumpur.









Viime viikonloppuna irrottauduimme hetkeksi arjen pyörteestä ja matkustimme Kuala Lumpuriin. Malesian pääkaupunki yllätti muun muassa vehreydellään; tuntui kuin jokaista tietä olisivat reunustaneet puut. Luksusta Bangkokin sekamelskassa elävälle oli myös leveät ja hyväkuntoiset jalkakäytävät, sekä verrattain pieni ja selkeä kaupunkistruktuuri. Ihan kuin joku olisi jopa suunnitellut kaupunkia arkkitehtuurisesta näkökulmasta. 

Me nukuttiin pitkään. Muuten ohjelma sisälsi lähinnä hengailua kaupungilla: tutuiksi tulivat niin Petronas Towers (maailman korkein kaksoistorni... loistavat näköalat!) kuin kiinakaupunki. Loistava valinta oli myös käydä kansallismuseossa. Malesian historia on mielenkiintoinen sekoitus vuosisatoja vanhaa kaupankäyntiä eri Aasian maiden kanssa, monen maan siirtomaa-aikaa (Portugali, Hollanti ja Britit) ja islamilaista kulttuuria. Minusta on erityisen mielenkiintoista käydä eri maiden kansallismuseoissa ja yhdistellä ja vertailla päässäni niitä faktoja ja esitystapoja, miten kukakin tulkitsee samat maailmanhistorian tapahtumat. Kieltämättä avartavaa. Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Näkökulmia on monia - enemmän kuin pelkkä voittajan ja häviäjän historiantulkinta. 

Ruokapuoli sujui aasialaisittain. Toisinaan lomalla haluaa syödä kaikkea muuta kuin aasialaista, mutta nyt annoin makunystyröiden vaellella aasialaisissa mauissa oikein kunnolla: nautin malesialaisesta (Nasi Goreng Istimewa), join japanilaista Bubble teetä, söin lounaaksi kiinalaista wonton-keittoa, illallisella intialaista currya ja kiinakaupungissa vielä hörppäsin janojuomana 'Five Flower Herbal Tea'.

PS. Tiesitkö, että myös TEEstä on olemassa vuosikertoja? Minä en tiennyt ennenkuin löysin KL:n kiinakaupungista teekaupan, missä oli vuosikertakiekkoja.

Päivän inspiraatio: Limoncello.



Mitä näihin kuviin voi enää lisätä? 
Kissa vei kielen.
Koska omaehtoiseen kokkailuun ei nyt vaan näytä riittävän tahto-voimatila, niin sitäkin enemmän uuden laadukkaan italialaisen ravintolan löytyminen kruunasi viikonlopun!