sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Valkosuklaakaakao & Coco Chanel.

PS. Audrey Tautou on loistava näyttelijä!
Ilmat ovat olleet niin viileitä, että meille on maistunut iltaisin myös lämpimät juomat. Leffaillan kruunasi valkosuklaakaakao, jonka pinnalla oli vaahtokarkkeja. 

Viikon leffaillan teemana oli Coco Chanelin elämänkerta. Leffa oli jo aikapäiviä sitten elokuvateattereissa, mutta en ehtinyt sitä silloin katsomaan... Mitä voisin sanoa hänestä? Hän oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista ihmisistä muodin alalla ja oli oman aikakautensa Ranskan ajatusmaailman uudistaja näyttämällä, että nainenkin voi tehdä töitä ja menestyä. Ja silti kaiken tämän jälkeen minulle jäi hänen elämästään hieman haikea jälkimaku.

Mutta Cocon tyyli on minusta loistava.

Samoin huomaan, että Ranskan kulttuurista ja elämäntavasta on tullut minulle yksi aihe, mitä mietiskelen... ihmettelen, pohdin ja pureskelen. En siis mitenkään vain positiivisella tavalla, mutta tarkkaillen jotakin kulttuuria, joka on vahvasti Eurooppaa, mutta silti niin erilaista verrattuna Pohjois-Eurooppaan.  

Kaikista Chanelin kuuluisista lausahduksista nämä ovat suosikkejani:  

"Fashion fades, only style remains the same."

"A woman who doesn't wear perfume has no future."

"Some people think luxury is the opposite of poverty. It is not. It is the opposite of vulgarity."

"Nature gives you the face you have at twenty. Life shapes the face you have at thirty. But at fifty you get the face you deserve."

"Elegance is not the perogative of those who have just escaped from adolescence, but of those who have already taken possession of their future."








4 kommenttia:

  1. Hei, miten teet valkosuklaakaakaon? Sulatatko suklaata maitoon vai mikä on salainen resepti? Kuulostaa hyvältä. :)

    VastaaPoista
  2. Itseasiassa ollaan saatu lahjaksi Whittardin valkosuklaakaakaojauhetta... mutta muuten varmaan sulattaisin suklaalevyn maitoon ;)

    VastaaPoista
  3. Cocon elämänkerralla oli myös muhun vähän ristiriitainen vaikutus, samanlainen kun Simone de Beauvoirin elämällä on. Toisaalta ihaileva, arvostava ja jollain hassulla tapaa samaistuva, mutta toisaalta taas jäljelle jää nimenomaan haikeus ja pieni hämmennys. Hmm..

    VastaaPoista
  4. Mä luin viime vuonna Simone de Beauvoirin MANDARIINIT 1-2 ja tykkäsin. Mielenkiintoinen ajankuvas tietyn älymystöpiirin Euroopasta sodan jälkimainingeissa. Sen jälkeen ajattelin, että pitäis tutustua Simonen elämään enemmänkin, onhan aika kapeeta, että jotkut pitää sitä niin "pelättynä feministinä"... mutta en ole vielä ehtinyt. Ehkä tulevana vuonna...

    VastaaPoista