Kuka muistaa vielä FB:n alkuvuoden CRAFT-haasteen? Yltiöpäisenä tartuin haasteeseen lainkaan empimättä varmana siitä, että viisi käsillätehtyä juttua on hetkessä tehty. Siis ennenkuin kevät on edes ohi.
Mutta en tiedä mitä sitten tapahtui.
Silti sain kuin sainkin viimeisetkin käsityöt pakettiin kunnialla ennen vuodenvaihdetta. Ensi vuonna en osallistu mihinkään julkisiin haasteisiin, vain salahaastan itseni. Näette sitten tulokset, jos-ja-kun-niitä-syntyy.
Toivottavasti syntyy. Ideoita ainakin on. Eli jos käsityörintamalla on hiljaista, työ on vienyt liikaa huomiota ja minua saa nuhdella ;)Sanon tämän pilke silmäkulmassa, mutta silti tosissani. En usko siihen, että työn menestymisen kannalta on tehokkaampaa mitä enemmän työtunteja kertyy. Enkä usko siihenkään, että yhden ihmisen kannattaa haalia työtä niin paljon, että se vie kaiken ajan ja voimavarat. Työ on positiivinen ja suuri osa elämää, mutta ei koko elämä.
Oleellista ajankäytön lisäksi on voimavarat, sekä henkiset että fyysiset. Kiire ja väsymys tappavat ensimmäiseksi luovuuden. Mutta juuri rennot, luovuutta tihkuvat hetket ovat niitä voimavaralatauksia, joita tarvitaan henkisen työn vastapainoksi. Niiden aikana syntyy jotakin uutta. Parasta olisikin, jos onnistuisi löytämään elämänrytmin, jossa olisi kaikki ihmiselämän ulottuvuudet sovussa ja tasapainossa keskenään: henkinen, hengellinen, fyysinen ja sosiaalinen.
Toivottavasti syntyy. Ideoita ainakin on. Eli jos käsityörintamalla on hiljaista, työ on vienyt liikaa huomiota ja minua saa nuhdella ;)Sanon tämän pilke silmäkulmassa, mutta silti tosissani. En usko siihen, että työn menestymisen kannalta on tehokkaampaa mitä enemmän työtunteja kertyy. Enkä usko siihenkään, että yhden ihmisen kannattaa haalia työtä niin paljon, että se vie kaiken ajan ja voimavarat. Työ on positiivinen ja suuri osa elämää, mutta ei koko elämä.
Oleellista ajankäytön lisäksi on voimavarat, sekä henkiset että fyysiset. Kiire ja väsymys tappavat ensimmäiseksi luovuuden. Mutta juuri rennot, luovuutta tihkuvat hetket ovat niitä voimavaralatauksia, joita tarvitaan henkisen työn vastapainoksi. Niiden aikana syntyy jotakin uutta. Parasta olisikin, jos onnistuisi löytämään elämänrytmin, jossa olisi kaikki ihmiselämän ulottuvuudet sovussa ja tasapainossa keskenään: henkinen, hengellinen, fyysinen ja sosiaalinen.
No, palatakseni takaisin siihen käsityöhaasteeseen: käytin tilaisuutta hyväkseni ja testailin suvereenisti uusia ohjeita, neuloin jotakin mitä en ollut koskaan aikaisemmin neulonut. Alla tuotoksista kuvat mustavalkoisina sekä linkit ohjeisiin:
Novita Isoveli-langalla tehdyt kämmekkäät (rannelämmittimet) löysivät ohjeensa täältä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin paksua lankaa.
Se oli I-H-A-N-A-A neuloa!
Se oli I-H-A-N-A-A neuloa!
Näiden kynsikkäiden ohje löytyi puolestaan Novitan omista ohjeista.
Kynsikkäät, kämmekkäät, rannekkeet. Jonkun määritelmän mukaan rannekkeet ovat ilman peukkua, kämmekkäät peukulla, mutta ilman sormia ja kynsikkäät puolestaan pienillä sormilla. Mutta kuten huomaatte, nimityksiä käytetään todella sekaisin, sillä tämän määritelmän mukaanhan ensimmäiseksi esittelemäni ovat rannekkeet ja toiset kämmekkäät. Aivan päinvastoin. Eikä nyt ole enää edes kämmekäskelit... mutta ehkä nämä ovatkin ennakolta kevätilmoja varten ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti