Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kanada. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kanada. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Ikääntyvän ajatuksia merkkipäivänä.

Kulunut päivä on ollut kaikkea sitä rentoa-ja-mukavaa, uutta-ja-vanhaa, suolaista-ja-makeaa ...sitä mitä syntymäpäivän kuuluukin olla. Rauhallinen aamu ja brunssi Vancouverin yhdessä suosituimmista aamiaisravintoloista, Yolk'sissa. Kahvia ja kaupungista nautiskelua. Illalla vielä Bufalaan pizzalle. Simppeliä, kursailematonta ja silti suussa maistuu rakkaus ja kunnioitus hyvään ruokaan ja puhtaisiin raaka-aineisiin. Niin, siitä taidan tykätä juuri nyt: pois turha pönötys ja elämän esitys. Oleellista on olla tässä hetkessä ja nauttia juuri tästä päivästä sellaisena kuin se on. 

Syntymäpäivänä aina kysytään, "miltä nyt tuntuu?" Huomasin, että kysymys on varsin kinkkinen ja saattaa varomattoman kriittisen elämäntarkastelijan helposti loukkuun: Sitä alkaa mitata itseään, miettiä omia saavutuksiaan ja (epä)onnistumisiaan. Mutta vaikka syntymäpäivä onkin yksi merkkipaaluista elämänkaaressa, niin sen tarkoitus ei kuitenkaan pitäisi olla mittauspaikka siinä mielessä, että silloin mitattaisiin elämässä onnistumisia ja arvioitaisiin tuloksia... vaan pikemminkin mittari ja merkkipaalu asettaen kiinnepisteen siihen kohtaan niin että siitä voi tarkastella elettyä elämää taaksepäin ja sitä mihin on tultu. Usein elämä vie arvaamattomia teitä ja maisemat ja kulku ihmetyttävät kulkijaa. Sitä suunnittelee monenlaista ja suunnitelmat muuttuvat matkan varrella monestakin syystä. Ajattelin tänään, että syntymäpäivän pitäisi olla kaikista päivistä juuri se päivä, jolloin iloitaan ja juhlitaan elämän lahjaa. Se riittää. Elämä on itsessään äärettömän arvokas. 

Kuluneen viikon aikana olen kyllä muuten elänyt ajatusmaailmassani varsin syvissä vesissä (positiivisessa mielessä). Se tapahtui sattumalta. Olimme lähdössä maalle vuoristoon ja näin kirjahyllyssä erään elämänkerran, josta olen nähnyt aiemmin mainoksia ja ajatellut, että se olisi jossakin vaiheessa mielenkiintoista lukea. Kirja oli Eric Metaxasin "BONHOEFFER. PASTOR, MARTYR, PROPHET, SPY". Wow. Mitä siihen voi sanoa, kun yhtäkkiä tajuaa lukevansa elämänkertaa henkilöstä, joka teloitettin natsien toimesta 39-vuotiaana? Minun iässäni. Väistämättäkin siitä tulee referenssipiste omaan elämään, vaikka en tietenkään kuvittele, että minulla olisi mitään yhtenevää vertailukohtaa henkilöön, joka edustaa eri sukupuolta (mies), eri kansallisuutta (saksalainen), eri aikakautta (1900-luvun alku) ja eri yhteiskuntaluokkaa (Dietrich kuului Keski-Euroopan eliittiperheisiin). Vaikea kuvitella, kuinka epätodellista oli elää natsien valtaannousun jälkeen Saksassa ja yrittää ymmärtää, mitä on tapahtumassa ja miten elää kaiken sen kanssa mitä joutuu kokemaan. Bonhoeffer taisteli teologina ja pastorina ennenkaikkea uskonvapauden ja ihmisarvon puolesta. Ne teemat haastavat edelleenkin. Ja niistä syntyy vertailupisteet. Ja se laittaa miettimään omaa elämää. Sitä toivoisi omaavansa edes hitusen viisautta, jotta osaisi arvioida oikein historiallisen tilanteen... ja rohkea, jotta uskaltaisi toimia sen puolesta, minkä kokee omantuntonsa ja Jumalansa edessä oikeaksi. Monisatasivuisesta kirjasta voisi olla sanottavaa paljonkin, mutta päätin jakaa teille siteerauksen Niemöllerin kuuluisista sanoista (hän vietti kahdeksan vuotta vankilassa sodan aikana Hitlerin henkilökohtaisena vankina):

"First they came for the Socialists, and I did not speak out -
because I was not a Socialist.
Then they came for the Trade Unionists, and I did not speak out -
because I was not a Trade Unionists.
Then they came for the Jews, and I did not speak out - 
because I was not a Jew.
And then they came for me -
and there was no one left to speak for me."

Niemöllerin sanat puhuttelevat, koska usein älähdämme vasta sitten, kun joku astuu meidän varpaillemme. Juuri sorretut ovat meille usein näkymättömiä, koska emme jaa heidän arkeaan. Festinalente kuvaa minulle hidasta kiirehtimistä ja elämän kohtaamista aidosti ja pelottomasti. Siihen kuuluu itseoikeutetusti ilo ja elämän hyvistä asioista nauttiminen, mutta toivoisin, että oman nautinnon varmistaminen ei olisi minun elämäni punainen lanka. Toivoisin tämän merkkipaalun kohdalla, että vielä rohkeammin uskaltaisin kohdata ihmiset aidosti, kuulla heidän tarinansa ja avata mahdollisuuden heidän äänelleen tulla kuulluksi aitoina ja kauniina, todellisina. 


lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kanadan päivänä: Punainen hummus.


Kanadan itsenäisyyspäivässä mukavinta on rento tunnelma. Ihmiset eivät pönötä ja usein rento grillaaminen läheisten kanssa juhlistaa päivää. Puna-valkoinen on päivän väri, joten veimme juhliin punaista hummusta sekä mansikka-ricotta-bruchettoja (resepti seuraavassa blokkauksessa). Punajuurihummuksen reseptin löysimme uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä ja sovelsimme sitä hieman.  Suosittelen!

PUNAJUURIHUMMUS 

1 punajuuri
1 valkosipulinkynsi
 1 tlk (285/175g) käyttövalmiita kik-herneitä
1/2 dl oliiviöljyä
4 rkl punajuurimehua (keitinliemestä)
2 rkl tahinia
puolikas sitruunanmehu
suolaa
pippuria

1- Keitä punajuuri kypsäksi.

2- Kuori ja pilko punajuuri ja valkosipuli. Valuta ja huuhtele viileällä vedellä kik-herneet.

3- Soseuta (monitoimikoneella tai sauvasekoittimella) punajuuri, valkosipulinkynsi, kik-herneet, oliiviöljy, punajuurimehu, tahini ja sitruunanmehu tahnaksi. 

4- Mausta hummus makusi mukaan suolalla ja pippurilla.

Tarjoile esimerkiksi tortillachipsien tai pilkottujen kasvisten kera ;)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kanadan lintusaldo.

Amatööribongaajaksi olen oikeastaan aika tyytyväinen kesälomani lintusaldoon Kanadassa... varsinkin, kun en aikaisemmin tiennyt yhtään Pohjois-Amerikkalaista lintulajia nimeltä (siis sellaista, jota ei Suomessa esiinny - ja niitä on paljon)

Opin myös, että linnut luokitellaan lahkoiksi, joista eniten on varpuslintuja (eli laululintuja). Muita lahkoja on mm. tikkalinnut, päiväpetolinnut, haikaralinnut, hiirilinnut, kehrääjälinnut ja rantalinnut. Siis paljon. Laululintuja tunnistaessa alkaa äänitunnisteiden merkitys korostumaan, sillä erot ovat joskus pienet ja erilainen laulutapa on varmin keino erottaa lajit toisistaan. Muiden lahkojen linnut saattavat olla hyvinkin hiljaa taikka lähinnä huudella, joten tunnistus toimii eri tavalla. Esimerkiksi eri lokkien erottamiseksi toisistaan on vaan paras tukeutua kiikareihin. Onneksi elämä helpottui hetkellisesti huomattavasti, kun sain saaristoreissulle kiikarit lainaan ;)Suurin osa tunnistamistani linnuista on siis ei-laululintuja -suuria ja selkeitä.

2012 Kanadalistani Bristish Columbiasta on siis tässä:

1. North Western Crow
2. Canada Goose
3. Mallard
4. Rock Pigeon
5. Spotted Towhee
6. American Robin
7. Bald Eagle
8. Black Oystercatcher
9. White-crowned Sparrow
10. Red-winged Blackbird
11. Tree Swallow
12. Western Tanager
13. Park-eyed Junco
14. Steller`s Jay
15. Common Raven
16. House Sparrow
17. Caspian Tern
18. Glaucous-winged Gull
19. Osprey
20. Western Sandpiper
21. Anna`s Hummingbird
22. Barn Swallow
23. Brewer`s Blackbird
24. Turkey Vulture
25. Great Blue Heron
26. Black-capped Chickadee
27. Red-tailed Hawk
28. Ring-billed Gull

Kohta alkaa Suomi-lista....

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Vuorten juurella.

Aurinko tuli viimein esiin ja saimme kesän. Yksitoista kuvaa täältä:

1. Bialetti pelastaa päivän silloin kun oma kahvinkeitin on tuhansien kilometrien päässä.

2. Coolein postilaatikko ikinä. Vielä hauskempaa on se, että pihassa on muitakin juttuja samaa teemaa. On aina hauska nähdä, kun jotkut "sisustaa" persoonallisesti...

3. & 4. Viikonlopun kokkaukset sujuivat Jamie Oliverin resepteillä. Miten siinä tulikaan sellainen olo, että Jamie tykkää kalan ja kinkun yhdistelmästä... kuten: 
turskaa ja pancettaa
kampasimpukoita ja prosciuttoa
lohta ja prosciuttoa

5. Kroketti kuuluu aurinkoiseen päivään.

6. Oranssi lanka, jonka löysin kirpputorilta 50 centillä, riitti juuri ja juuri virkkuutyöhöni. Näette sitten syksyllä työn valmiina...

7. Summer Road. Voisiko olla parempaa nimeä?

8. Vaahtokarkit nuotiolla.

9. Karhuvaara.

10. Vuoret ja lumihuiput.

11. White house = ihana viikonloppu.






 


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Täällä ollaan - Siis lomalla.



Kuluneella viikolla olen viettänyt aikaa ainakin 25 tuntia lentokoneessa (jossakin vaiheessa menin laskuissa sekaisin), vertaillut hiljaa mielessäni neljän maan palvelukulttuuria lentokentillä, lukenut kasapäin lehtiä, piipahtanut Suomessa kolme yötä ja asettunut lopulta Vancouveriin, Kanadan länsirannikolle. 

Tänään on kesäloman kolmas päivä. Täällä on epätavallisen viileä kesäkuu... (toisin kuin Suomessa, missä perinteeksi näyttää muodostuneen sateinen juhannus). Olen silti nauttinut mielettömästi raikkaasta ilmasta, ikkuna auki nukkumisesta, perheestä ja ystävistä, metsästä kävelemisestä jne. 

Ajattelin eilen, että olen onnellinen. Juuri tässä ja nyt.   


PS. Hei Vesa! Ajattelin teitä erityisesti Chicagossa: Harmi ettei meillä ollut aikaa piipahtaa tapaamassa teitä! Nauttikaa rentouttavasta lomasta!!!!