keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Päivän inspiraatio: the hummingbird bakery.

Vaniljakuppikakut, suklaakuppikakut, kahvikakku ja vaniljakuorrute. Tämänpäiväisen leivontasession päänumeroa näytteli 'The Hummingbird Bakeryn' suosikkireseptit. Kirja löytyi viime joulun yllätysjoululahjoista ja lukemattomaan kertaan olen jo mielessäni testaillut kaikki reseptit! Voisikohan aina olla leivontapäivä? Tai edes joka toinen päivä? 


maanantai 27. helmikuuta 2012

Linnut.



Oletteko huomanneet, että lintukuosit ovat tulleet muotiin? Minä olen tykännyt linnuista jo jonkin aikaa, en vaan ole löytänyt oikein mitään, mutta nythän sekin ongelma on poistunut... kotoani löytyy muun muassa:

Ikean lintu-servettejä päivittäin pöytää piristämässä:

Pikkulinnut muistona hääpäivästä:

Lintutaulu lempinojatuolin vieressä:

Lintunaulakot - Qualy Hook Sparrow (yksi viime joulun ihanista lahjoista):

... Ja lisää voisin hankkia ;)

PS. Tänne tuli marraskuussa Ikea. Suurin toivein läksin sinne jo ennen joulua herkku-ostoksille, mutta ilmeisesti tulli oli tehnyt tepposet eikä siellä ollut oikein mitään... Nyt sain kuitenkin ostettua sieltä jo pipareita ja näkkileipääkin. Ehdoton lempparini on silti karviashillo, jota syön aamuisin maustamattoman jugurtin kanssa. Itse sisustukseen olen ostellut Ikeasta lähinnä pyykkitelineitä ja sensellaisia kodintarvikkeita. Näin täällä kaukomailla.

torstai 23. helmikuuta 2012

Common Maina.

Kuva täältä.
Usein tiskatessani katselen keittiön ikkunan viereisessä puussa olevaa keltanokkaista lintua. Itseasiassa olen miettinyt jo kuusi vuotta, mikä linnun nimi on, mutta kukaan thailainen ei ole sitä minulle kertonut ja sitten olen rehellisesti ollut vaan saamaton. Lintu on täällä siis mielettömän yleinen, kuten nimikin sanoo: Common. Mutta saamattomuuttani siis kuvaa se, että en ole osannut päättää edes sitä, alkaisinko täällä Aasiassa opettelemaan lintujen nimiä thaiksi, suomeksi vai englanniksi... joskus vaan jymähdän aika turhanpäiväisiin kysymyksiin...

Viime kesästä alkaen olen myös harkinnut kiikareiden ja lintukirjan ostoa (kuten teistä tarkkaavaiset ovat saattaneet havaitakin blogin alareunan haavelistasta). Ystäväpiirissäni ei vaan ole ollut yhtään lintubongaria, joten asia on jäänyt harkinnan asteelle.

Tällä viikolla asia kuitenkin ratkesi. 

Meillä oli intensiivinen työmatka Itä-Thaimaahan ja matkaseurueessamme oli lintubongari. Yllättäen yhden automatkan aikana opin vaikka mitä lajien tunnistamisesta, vuodenpinnoista, elämänpinnoista, hyvistä kiikareista jne. Loistava matka! Samalla matkalla tunnistimme yhdessä jo neljä lajia. 

Olen siis virallisesti aloittanut lintubongauksen ja kerään elämänpinnoja. Heti kun ehdin kirjakauppaan, ostan ensimmäisen lintukirjani. Kiikareiden osto tosin saa vielä odottaa, koska rima nousi hieman...

Anyway, jos joku blogini lukioista harrastaa lintuja, olisi kiva kuulla kokemuksia. 

Kiva olla jälleen kotona. Meillä on appivanhemmat kylässä, ja vaikka tämä viikonloppu meneekin vielä töiden merkeissä, niin onneksi luvassa on viikon päästä viikonloppu Kuala Lumpurissa... 


lauantai 18. helmikuuta 2012

Shopska-salaatti.

Kuva: Ashleigh M

Oletko maistanut bulgarialaista 'Shopska-salaattia'? Meidän perheessä se kuuluu Ashleighn erikoisuuksiin. Jo pelkkä kuvan näkeminen saa mieleni vaeltelemaan ja muistelemaan niitä kertoja, kun olen mennyt syömään veljelleni... tai siis useimmiten vaan piipahtanut hengailemaan ja sitten yhtäkkiä Ashleigh onkin tehnyt meille ruokaa ;) Kai te tiedätte mitä tarkoitan, sellaista ennenvanhaista toiselle kutsumatta menemistä? Tapaamista ilman agendaa, kohtaamista ilman tuntien siivousta ja juhla-astioita, yhdessä sohvalla istuskelua ja elämän jakamista?

Paljon hyviä muistoja. Nimenomaan paljon, koska nämä kohtaamiset eivät ole suurella vaivalla järjestettyjä, joten niitä luonnollisestikin syntyy ripotellen usein. Ja 'shopska-salaatti', se on hyvää. Raikasta ja suolaista samaan aikaan. Käy monenlaisen ruuan kanssa.

'Shopska-salaatin' voi valmistaa hyvin yksinkertaisesti tai sitten lisäillä sinne hieman extraa mielitekojen mukaan (kuten pähkinöitä, sipulia, rucolaa...mitä vaan). Perusresepti on kuitenkin tämä:

1/2 kurkkua pilkottuna paloiksi
4 tomaattia pilkottuna paloiksi
1/2 purjoa pilkottuna ohuiksi suikaleiksi
feta-juustoa

Mausta ripauksella oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

torstai 16. helmikuuta 2012

Lukukokemus: Comfort food.


Tämä viikko on vaatinut päiväunia. Paras valinta lukuhetkiin on siis ollut ehdottomasti Kate Jacobsin 'Comfort food', joka jatkoi samaa linjaa kuin edeltäjänsä eli naisten elämää kaikkine iloineen-suruineen-pelkoineen-ja-onnistumisineen. Tällä kertaa ei vaan kokoonnuttu lankakerien äärellä vaan keittiössä, tarkemmin sanottuna tv-kokkien pöydässä. 

...niin, tämä oli siis yksi niistä ihanista yllätyksistä, joita löytyi tuliaispaketeista, kun täti tuli kyläilemään. Jos vaan ikinä tarvitsette mitään kirjasuosituksia, Henryn siskolta Annikalta kannattaa kysyä ;) (Laidasta laitaan, sekä mieltä keventävää ja ajatuksia haastavaa!) Kiitos Annika, tämä ehdottomasti pehmensi tätä viikkoa! 

PS. Kirja on tietenkin täynnä sekä mieltä-ja-sielua-hyveleviä lohturuokia, kuin myös herkulliselta kuulostavia erikoisuuksia. Ennenkaikkea kirjassa korostuvat kuitenkin JUHLAT. Ja minä niin haluaisin istua jossakin rennoissa illanistujaisissa hyvän ruuan ja ystävien kera. Tottakai olen harkinnut järjestää uima-altaalle grillibileet Bangkokin kuumuudesta huolimatta... mutta huomaan silti haikailevani myös Suomen kesää... miten olisi puutarhabileet kesäkuun alussa? Anyone?

maanantai 13. helmikuuta 2012

Päivän inspiraatio: Dean & Deluca.


Meidän naapurirakennuksessa on varsinainen päivän-pelastaja-kahvila: Dean & Deluca. Jos nimi ei sano mitään, niin ehkä tämä sanoo: Leffassa Julia & Julie se on juuri se Gourmet-putiikki, josta ostetaan kaikenlaista keväisistä risuista lähtien ;) Mun haavelistalla on ostaa kaupasta puinen sormisuolarasia, mutta koska en r-e-h-e-l-l-i-s-e-s-t-i ole mitenkään niin hifistelijätasolla keittiössä, tyydyn toistaiseksi kahviin ja satunnaisiin leivoksiin... 

Tämä maanantai alkoi hieman väsähtäneesti, mutta onneksi päivä parani matkan varrella. Nyt uskon jo, että tästä viikosta tulee antoisa! 

Ihanaa viikkoa teille kaikille!

PS. Olen ihan koukussa eilen bloggaamaani Whitneyn lauluun. Joku mun loistava-äänisistä laulajaystävistä voisi joskus laulaa sen jossakin missä olen...

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Whitney Houston in Memory.

Päivän inspiraatio: Fiskarsin sakset.


Omistatko Fiskarsit?

Minä olen omistanut ne koko ikäni ja siksi onkin niin huvittavaa, että tajusin asian vasta äskettäin. Etsin silloin netistä jotakin tietoa askartelussa käytettävistä paperileikkureista ja seikkailin myös Fiskarsin englanninkielisillä sivuilla, koska olin nähnyt Kanadassa ollessani kaupoissa Fiskarsin tuotteita, joita en ollut Suomessa nähnyt. Törmäsin sitten sattumalta esittelyvideoihin, joissa kerrottiin, miten saksia käytetään. Nyt en kyllä enää löydä niitä sivuja, mutta kuvan ja paljon tietoa löydät klikkaamalla tästä.

Ja mikä olikaan aHaa-elämykseni? - - Olin pitänyt koko ikäni saksia väärin kädessä. Siis yksi sormi kummassakin kahvassa kuten tavallisissa saksissa. Mutta kun katsot kuvaa, huomaat, ettei Fiskarseja niin pidetä. Hassua. Mieletön ero. Pieni arkinen ilo!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Lauantai-aamu.

 

Loputkin punaiset sisustukset katosivat komeroiden kätköihin. Ehkä vähän hitaasti, mutta lopulta kuitenkin. Toivotan uuden vuodenajan alkaneeksi keltakukkaisella ovikranssilla. 

Täällä itseasiassa sää vaan kuumenee kuumenemistaan (kirjaimellisesti puhun mielummin kuumenemisesta kuin lämpenemisestä), mutta mieleltäni asennoidun silti kevääseen, uuden alkuun ja kesän odotukseen. 

Aloitin aamun leppoisasti nukkumalla pitkään, join lattea ja keskustelin Henryn kanssa Jumalan Valtakunnan teologian erilaisista tulkinnoista. Kun sain laitettua uudet kalenterini seinälle, päätin kuunnella Samuli Edelmania ja pohtia kulunutta viikkoa. Tiivis viikko se olikin. Täynnä monenlaista. 

Huomaan, että kuluneella viikolla olen miettinyt todella paljon transferenssia. Termi tulee psykologiasta ja tarkoittaa tiivistetysti sitä, että henkilö siirtää tiedostamattaan tunteitaan toiseen ihmiseen. Eli esim. psykiatrisessa hoitosuhteessa potilas käyttäytyy terapeuttia kohtaan ikään kuin tämä olisi hänen isänsä/äitinsä/miehensä/vaimonsa. Sama ilmiö voi toistua koulussa opettajaa kohtaan, seurakunnassa pastoria kohtaan jne. 

Itse transferenssi-käsite on ollut teoriassa tuttu minulle ainakin kymmenen vuotta. Ensimmäisen kerran törmäsin asiaan henkilökohtaisesti työskennessani addiktien kanssa. Erään asiakkaan yksi lause oli kuin totaalinen isku vyön alle, enkä pystynyt lainkaan tajuamaan, kuinka hän onnistui niin yllättäen loukkaamaan minua niin henkilökohtaisella tasolla. En ollut varautunut siihen lainkaan ja minun oli vaikea päästä loukkauksen ohi. Onneksi minulla oli silloin päihdetyöhön erikoistunut työnohjaaja ja hän nimesi ilmiön ja auttoi minua käsittelemään tunteeni. Toinen suurempi juttu tapahtui joitakin vuosia sitten, kun yhtäkkiä kesken erään puhelun tajusin, että nyt ei ole kysymyksessä henkilökohtainen palaute minulle, vaan jostakin syystä edustan ko. henkilölle tiettyä roolia, ja nyt hän purkaa kaikki siihen liittyvät turhaumansa. Se auttoi mielettömän paljon, sillä sitä ennen olin kokenut hänen vuodatuksensa ja palautteensa kohtuuttomana ja vääränä itselleni. Oivalluksen jälkeen pystyin kuuntelemaan ilman, että tunsin vajoavani negatiivisen vyöryn alle. 

Teorian tietäminen on vielä kaukana siitä, että osaa soveltaa teoriaa menestyksekkäästi omassa elämässään. Minulle vuosien varrella tapahtuneet ahaa-elämykset itseeni liittyvissä rooleissa, rooliodotuksissa ja transferensseissa ovat olleet merkittäviä työssä jaksamisen ja sisäisten voimavarojen suhteen. Osaan asettaa paremmin itselleni terveet rajat. Vaikka arvostankin integriteettiä ja aitoutta, minussa on kerroksia, jotka eivät näy kaikille eikä sisimpäni ole markkinapaikka, jossa kuka tahansa voi kävellä.

Vaikeana olen kokenut edelleen transferenssit, jotka tapahtuvat arjen ihmissuhteissa. Onneksi minulla oli tällä viikolla mahdollisuus keskustella aiheesta ystäväni kanssa, joka on psykiatrian ammattilainen. Olin kokenut vajavaisuutta sen suhteen, että en osaa toimia ilmiön kanssa sen jälkeen, kun olen tunnistanut sen. Hän lohdutti minua ja sanoi, että itse transferenssin tunnistaminen on jo voitto. Se avaa minulle mahdollisuuden selittää tilanteen itselleni ja käsitellä tunteeni. Sen lisäksi ei ole aina pakko tehdä mitään, mutta joskus voi ehkä olla tarpeen kysyä ko. henkilöltä, onko hän huomannut, että tuo meidän vuorovaikutukseemme tunteita, jotka eivät kuulu siihen suhteeseen... ja onko hän esimerkiksi käsitellyt 'vihansa äitiänsä kohtaan' (tai minkä ikinä).

Voisiko tämän kaiken tiivistää toteamukseen, että joskus sitä on syytä taistella aitouden ja oman persoonan ainutlaatuisuuden puolesta. Lupa olla juuri minä - sitähän me kaikki toivoisimme.

Olisi mielenkiintoista kuulla, oletteko te muut törmänneet elämässänne trasferenssiin ja miten olette toimineet sen suhteen.        

maanantai 6. helmikuuta 2012

Women...


"Women Can Hold Up 
Half Of The Sky."

Mitäs pidätte uudesta mukistani? Ystäväni antoi sen minulle lahjaksi ja olen ihaillut sitä jo jonkin aikaa. Kuten huomaatte, kuppi on Kiinasta. Paikallista propagandaa. 

Mielestäni ei lainkaan hullumpi.

Eniten mieltäni on viime aikoina askarruttanut kautta historian näkyvä ilmiö, kuinka toinen sukupuoli määrittelee toista. Tunnustetaan sukupuolten erilaisuus, mutta silti on voimakas tarve määritellä sitä, mitä toinen tarvitsee, miltä toisesta tuntuu, mitä toinen kestää, miten toinen ajattelee jne. Mielettömän usein kuulen yllättävän ehdottomiakin yleistäviä määritelmiä toisesta sukupuolesta ja karuinta on, kun huomaa niiden yleensä perustuvan henkilön omakohtaisiin kokemuksiin lähipiirin ihmisistä.

Ehkä on ihan hyvä juttu meille kaikille myöntää oma tarpeemme boksittaa asioita, ilmiöitä ja ihmisiä. Siinä samalla voisi antaa ajatustensa avartua, tarkkailla ympäristöään hieman laajemmin ja huomata, etteivät esimerkiksi kaikki miehet toimi saman kaavan mukaan kuin oma isäni, eikä kaikki naiset ole klooneja äidistäni. Näin 2000-luvulla olisi hyvä ottaa vastaan jo se totuus, johon jo antiikin kreikkalaiset olivat pohdinnoissaan ja tarkkailussaan päätyneet: ihmisissä on erilaisia persoonallisuustyyppejä, joilla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, erilainen tapa toimia jne. Eikä nämä persoonallisuustyypit jakaudu sukupuolen mukaan.

Valitettavasti kaikkiin ilmiöihin ei sittenkään löydy yhdellä napakalla lauseella tiivistettävää arkitotuutta. 

Pohdin tässä sitäkin, että voisiko ihmisen kypsyyttä osoittaa sekin, että kestää asioiden jatkuvassa muutoksessa olemisen ja että on kasvanut sietämään epävarmuutta, että uskaltaa sanoa 'En tiedä.' ja että kykenee kyseenalaistamaan ja tarkkailemaan samoja ilmiöitä aina uudestaan ja uudestaan uusin silmälaisein, uudelta näkövinkkeliltä. Ihailen niitä varttuneempia ihmisiä, jotka voivat sanoa olleensa väärässä ja kykenevät muuttamaan mielipidettään vuosikymmenienkin jälkeen.

Tässä onkin minun haasteeni tälle viikolle: Katsella uusin silmin ja löytää jotakin uutta. Sekä itsestäni että muista.

Antoisaa alkanutta viikkoa teille kaikille!