torstai 30. joulukuuta 2010

Vielä joulusta.


Tämänkertainen joulu-menuu ja jouluaaton ohjelma oli rento sovelletus monesta jouluperinteestä. Jouluruuista valitsimme puhtaasti ne, joita eniten teki sillä hetkellä mieli. Eikä liikaa, sillä ei täällä lämmössä kukaan jaksa syödä itseänsä ähkyyn... Ihanaan jouluun ei tarvita paljoa: läheisiä, kiireetön tunnelma, nautinnollista musiikkia ja hyvää ruokaa. Juhlakattaukseen ei tarvita mitään perinnehopeita (ainakaan jos ja kun niitä ei ole) - kankaiset servetit, juhlava pöytäliina  ja kynttilät luovat tunnelman. 



 Joulumenuu oli siis seuraavanlainen:

Kalkkuna
Gravy
Imelletty perunalaatikko
Porkkanat Julia Child'n tapaan
Joulusalaatti
Punajuuria (Etikkaisia)ja suolakurkkuja
Karpalohilloa

Juomana karpalomehua, johon oli sekoitettu kivennäisvettä.

Jälkiruokana juustolautanen ja suklaata
sekä tietysti hyvää kahvia.





Valmistimme siis elämämme ensimmäisen kerran kalkkunan, imelletyn perunalaatikon ja gravyn (kastikkeen kalkkunalle). Kaikki onnistuivat loistavasti!!! Kalkkuna oli tällä kertaa yrttinen versio - täytteen unohdimme eikä se haitannut mitään ;) Olen vieläkin niin rohkaistunut kokemuksesta, että tekisi mieli tehdä kaikki uudelleen... ehkä imelletyn perunalaatikon teenkin - onhan tässä vielä joulunaikaa jäljellä. Sitä ennen ajattelin kuitenkin suunnitella huomiseksi uudenvuodenmenuun, sillä onhan meillä huomenna 10. hääpäivä!


(PS. Kuvat Pilkun kameralla.)

Bangkokin joulutunnelmaa, osa 2.




Nämä taisivat olla Saaran kameralla ;)

Bangkokin joulutunnelmaa, osa 1.



Tänään teki mieli katsella kuvia joulukuulta. Niiden kautta välittyykin erilaisia tunnelmia ja muistoja. Tässä joitakin Pilkun kameralla otettuja...




keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Ystävyys kantaa.

Tässä on oltu, loikoiltu, luettu kirjoja, juteltu, hengattu, syöty ja vaikka mitä. Lomailua kotioloissa. Se on tullut todelliseen tarpeeseen. 

Tänään lähtivät viimeisetkin vieraat. Talo tyhjeni. On kumman hiljaista. Onneksi huomenillalla kuitenkin treffataan meidän kanadalaisia ystäviä, niin ei tule liian jyrkkää muutosta tähän sosiaaliseen elämänmenoon... 

Tänään mielessäni on ollut eräs sananlasku, joka kuuluu:
Veden kalvossa näet kasvosi,
lähimmäisessä näet sydämesi.
(Snl 27:19)

Enpä olisi etukäteen uskonut, kuinka mieltä kohentavaa voi olla juuri nyt viettää jonkin aikaa sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat tunteneet minut jo vähän kauemmin, jotka tietävät minusta kaikenlaisia asioita, ovat nähneet minut Suomessa kaikenlaisissa tilanteissa, joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä... ja edelleen hyväksyvät, arvostavat ja rakastavat minua. Niin se vaan näyttää olevan, että vaikka osaisinkin poimia tästä syksystä monta ilonaihetta ja kivaa asiaa, niin lopputulosta se ei näytä kuitenkaan muuttavan - ja se on se, että tämä syksy ei ole ollut mikään helpoin ja koska surullinen ja väsynyt mieli on helppo masentaa, olen kamppaillut masentavien ajatusten kanssa enemmän kuin tarpeeksi kuluneen syksyn aikana. Kun elää täällä vieraassa maassa eri kansan keskellä, voi olla niin erilaisia rooleja ja työtehtäviä kuin kotimaassa, ja yhteisön ja ystävyydenkin merkitys voi olla niin eri. Omakuva voi alkaa vääristyä tai käsitys omasta itsestä hämärtyä. Sitä voi olla ajatellut itsestän yhtä ja sitten yhtäkkiä ympäristöstä ei löydy yhtään peiliä, joka todentaisi nämä ajatukset. Niin ollen pienet, merkitykselliset sanat ystäviltä ovat kultaakin arvokkaampia. Ne nostavat ja kantavat, antavat voimaa ja uskoa siihen, mitä itse tuntee ja kokee tämän kaiken matkanteon keskellä.

Koen, että tänä joulunaikana minua on monintavoin kannettu. Ja olen saanut uutta sisäistä voimaa suunnata ensi vuoteen... uutta uskoa itseeni ja sisäiseen ääneeni. Nyt kun vielä vietän pari leppoista päivää, olen valmis kohtaamaan uuden vuoden haasteet ja jättämään tämän vuoden asiat historiaan.     

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

12 päivää joulua.


Viime aikoina olen miettinyt jouluajan juhlia... ja joulun pituutta. 

Meille suomelaisillehan on muodostunut vahva adventtiperinne. Niinkin vahva etten ihan sellaista kaikissa maissa näe, en ainakaan täällä. Neljä viikkoa joulun odotusta, yhdessäoloa ja pikkujouluja alkaa ensimmäisestä adventista, marras-joulukuun vaihteesta. Neljä kynttilää: toivo, usko, ilo ja rakkaus. 

Sitten tulee joulu. Perinteen ja liturgisen kalenterin mukaan joulu kestää 12 päivää. Suurimmassa osassa maailman maita joulu alkaa joulupäivänä 25.12., mutta Suomessa joulunjuhlinta alkaa jo aattona 24.12. puolenpäivän joulurauhanjulistukseen ja siitä aattoillasta onkin muodostunut monissa suomalaisissa perheissä se kaiken H-hetki... ja rehellisesti: kun luen joululehtiä ja -blogeja, niin alkaa aivan hengästyttämään ja ummetuttamaan jo ajatuskin siitä, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tekemään ("rennosti") ja syömään, jotta toteuttaisi suomalaisen ihanan perinnejoulun. Ja sitten on samaan aikaan niitä ihmisiä, joille kaikki tämä synnyttää suunnattoman ahdistuksen, pelon ja epävarmuuden - joko koska perhejoulussa kaikki ei yleensä ihan menekään putkeen (syinä esim. riitely ja alkoholi) tai sitten koska sitä perhettä ei edes ole. Vielä kun lisään vanhat, vieläkin toisinaan vaanivat, traditiot katosta lattiaan joulusiivouksineen ja iloisine jouluemäntineen, niin huomaan yllättävän monen naisen potevan kroonista huonoa omaatuntoa enemmän ja vähemmän koko joulun ajan. 

Mietin, että miten tässä näin pääsi käymään?

Minulle lapsena loppiainen merkitsi päivää, jolloin joulu loppui eli kuusi kannettiin ulos. Kun kymmenen  vuotta sitten vietin alkuvuoden Espanjassa, olin todella yllättynyt tajutessani, että espanjalaisille loppiainen olikin se joulun kohokohta itämaisinen tietäjineen, jotka toivat lapsille lahjoja... Ja kun vähääkään päivittää tietojaan joulunvietosta maailmalla, huomaa nopeasti, että joulutraditiot ovat eläneet ja muokkautuneet eri aikakausina ja saaneet uusia piirteitä eri maissa. Niinkin erilaisia, että siinä kun läntinen kirkko juhlii loppiaista itämaan tietäjien saapumisesta, juhlivat itäiset ortodoksit sitä Jeesuksen kastejuhlana. 

Summa summarum. Kaikesta tästä lopputuloksena minulle on kasvanut vahvempi sisäinen vakaumus siitä, että joulua on hyvä juhlia 12 päivää hiljalleen, ilolla ja rennoin ottein. Ei niin, että sillä yritetään korvata koko vuoden laiminlyönnit ja huonon omatunnon kolkutukset, vaan pikemminkin niin, että antaa itselleen luvan viettää 12 päivää joulua rauhassa, ilman kiirettä, antaen aikaa perheelle, ystäville ja ehkä vähän vieraammillekin. Uskaltaa antaa aikaa itselleen, mutta myös muille. Ilman suoritusta. Pysähtyy pohtimaan joulun sanomaa ja Kristuksen syntymistä, ja antaa sen tuoman toivon jälleen kerran iskostua syvälle omaan sisimpään valaisten ne pimeimmätkin sopet, joille ei arjen melskeessä oikein tahdo riittää aikaa ja voimia, tuoden toivoa ja lohtua. Aito ilo, toivo, usko ja rakkaus - etkö toivoisikin niiden virtaavan sydämeesi ja täyttävän kaikki sopukat joulun aikana? 

12 päivässä ehtii enemmän ja laadukkaammin kuin pelkässä jouluaatossa - tai kolmen joulupäivän aikana. Ja loppiaisestakin voisi tehdä jälleen suuren juhlan ja kehittää siihen oman perheen kesken merkityksellisen tradition, ettei se kutistu pelkäksi joulukoristeiden riisumiseksi... koska onhan myös sillä meille oma suuri sanomansa! 

Näitä pohdin tänään. Oletko pohtinut tätä aihetta ja onko sinulla jotain erityisiä traditioita joulun aikana? 





torstai 23. joulukuuta 2010

Joulutarina.


Tätä elokuvaa katsoessa tuntee talvisen kylmyyden luissaan... huh. Saimme Joulutarinan viime vuonna joululahjaksi. Kaunis tarina antamisesta. Kokoonnuimme tänään suomalaisporukalla viettämään leppoista  leffa-iltaa. 

Nyt on perunat kiehumassa: kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä imelletty perunalaatikko huomiseksi. En ole kyllä sitä koskaan aikaisemmin tehnyt, koska se oli äidin bravuuri ja kun mummo opetti minua tekemään laatikoita, teimme vaan lanttu- ja porkkanalaatikot (ja viime jouluna pelastin tilanteen käymällä Kauppahallissa)... mutta kerta se on ensimmäinenkin ja ensimmäisestä kerrasta kaikki alkaa. Muuten aiomme syödä kalkkunaa ja sovellella vapaasti traditioita ja uusia makuja. Mikäli tulee loistavia reseptejä vastaan, lupaan päivitellä niitä tänne...

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Jouluiloa ja lepoa myös.

Tulin pikaisesti toivottamaan kaikille iloista ja leppoisaa päivää!
Meidän vieraista osa lähtee tänään. Eilen olimme syömässä ja nauttimassa illasta yhdessä Bangkokin lempiravintoloistani nimeltään Spring & Summer.
Tänään nautiskelimme vohveli-aamiaisesta ja sain myös kirjoitettua muistiinpanot loppuun yhdestä työkirjasta... muutenkin olen vähitellen tehnyt pakollisia työjuttuja loppuun, että voimme pitää vapaata loppuvuoden. Kyllä sitä töitä ehtii sitten tehdä tammikuussakin ;)

Mottoni kuuluu: Kiire ja ainainen elämän ohjelmointi tappaa luovuuden. 


Ennenkaikkea on kyse mielen asenteesta: Nyt voin hyvillä mielin olla, lukea romaaneja ja tehdä muutoinkin mitä mieleen juolahtaa ja mikä sattuu huvittamaan. 
Toivottavasti tekään ette ota turhia paineita joulun suorittamisesta vaan muistatte nauttia siitä, että Jeesus Kristus syntyi maailmaan. Joulua kannattaa siis juhlia syntymäpäiväsankarin hengessä. 
Hän sanoi: 
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. 
Minä annan teille levon."

maanantai 20. joulukuuta 2010

Joulusukat.

Meillä ei ole takkaa, mutta voi ne joulusukat roikkua kirjahyllystäkin....

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joulukortteja.

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua... kamera ei ole ehkä parasta A-laatua, eikä ehkä kuvaajakaan kärsivällisin säätäjä. Jep. Ajattelin kuitenkin kuvalla kertoa, kuinka laitoin joulunauhan seinälle ja siihen olen sitten pikku hiljaa ripustellut pienenpienillä pyykkipojilla posteja, joita olemme saaneet tässä kuussa. Siinä ne on käytävällä ja joka päivä monta kertaa ilostuttaa ja muistuttaa ystävistä ja läheisistä, lämpöisistä aatoksista. Kiitos :D

Mutta nyt suuntaan pakkaamaan piknik-tarvikkeita, sillä me vietämme tänään joulu-piknikkiä. Toivottavasti teilläkin on ollut (ja on) kivoja tapaamisia ja illanviettoja ystävien ja tuttavien kesken. Nythän on joulu! 

lauantai 18. joulukuuta 2010

Chocolate-Chocolate Chip Cookies.

Joulun kunniaksi jaan tässä yhden hyvän reseptin. 
Olen leiponut tällä reseptillä suklaakeksejä, joissa on valkoisia suklaahippuja (hieman mukaeltu resepti, joka on alunperin kirjasta: The Best of The Best),  niistä tulee todella pehmeitä ja 'browniesmaisia'. Eli ULTIMATE SUKLAARESEPTI suklaa-herkkusuille. Very Sweet!
Eilen, kun meillä oli jouluinen leffailta, ystäväni Nan auttoi minua leipomaan näitä:
Chocolate-Chocolate Chip Cookies.

425 jauhoja
3/4 tl ruokasoodaa
250 ml voita
1 tl vaniljasokeria
250 ml sokeria
125 ml ruskeaa sokeria
1 muna
75 ml kaakaojauhetta
30 ml maitoa
pussillinen (250 ml) suklaahippuja - valkoisista tulee kiva kontrasti!
(Pähkinänystävä voi myös lisätä 250 ml pekaani/saksanpähkinämuruja)

1- Laita uuni kuumenemaan 180 C
2- Vatkaa vaahtomaiseksi pehmeä voi ja kaikki sokerit (valkoinen, ruskea ja vanilja).
3- Vatkaa joukkoon muna.
4- Vatkaa joukkoon kaakaojauhe ja sitten maito.
5- Sekoita joukkoon jauho-ruokasoodaseos (että juuri sekoittuu mutta älä vatkaile liikoja - Tässä vaiheessa siirryn itse käyttämään sähkövatkaimen 1-nopeutta).
6- Sekoita taikinaan suklaachipsit.
7- Ota taikinasta ruokalusikalla mönttejä (katso kuvaa) ja paista noin 12 minuuttia. 
Anna jäähtyä ennenkuin siirtelet keksejä pelliltä. 
Itse vetäisen keksit leivinpaperin kanssa ritilälle jäätymään...

Maistuvia leivontahetkiä!


Sarjakuvatipu 'Lakritsa'.

Pakko jakaa tämäkin. Paitsi että moni teistä tietää jo. Siis: Lakritsa saapui meille. Ei minulle vaan itseasiassa Henrylle kolmekymppislahjaksi, mutta onnekseni taidelasi on julkista ja saan nauttia siitä yhtä paljon :D Tällä hetkellä Laku asustelee työhuoneessa...
Ihastuimme siis viime kesänä Anu Penttisen lintuihin. Käytiin myös yhdellä reissulla tutustumassa Nuutajärven lasikylään. Penttisen linnut ovat juuri sopivia meille... kuten hän itse sanoo, niissä on huumoria, värikkyyttä ja persoonaa. Eihän tuota lintua katsellessa voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle?

PS. Tykkään muutenkin linnuista. Niissä on jotain todella kaunista ja ainutkertaista.  

tiistai 14. joulukuuta 2010

Kirjamietteitä.

Näin loppuvuodesta sitä tulee aina mietittyä ja arvioitua kulunutta vuotta: itseään, puuhiaan, tuntemuksiaan, tavoitteitaan jne. En nyt puhu mistään naiiveista superyltiömäisistä uudenvuodenlupauksista, jotka kaatuu heti tai viimeistään maaliskuussa omaan extrimeensä, vaan ihan realistisista eri elämänosa-alueiden saattamisesta tasapainoon ja omasta hyvänolontunteesta. 

Minä tykkään lukea kirjoja. En ole mikään mieletön lukutoukka ja kiireisinä jaksoina nukun mielummin pitkät yöunet kuin valvotan itseäni hyvänkään kirjan parissa... Jokatapauksessa olen niinkin aktiivinen, että olen kehitellyt itselleni tavan merkitä ja arvioida lukemani kirjat päiväkirjaani. 

Sitten niihin itselle asetettuihin tavoitteisiin: Viime tammikuussa ajattelin, että voisin asettaa itselleni tavoitteen lukea tänä vuonna 24 kirjaa. Tämä ei ollut mikään haudanvakava numero, enkä sillä tavalla laske määrää, koska kirjat ovat eri paksuisia ja avaavat erilaisia tuntemuksia, joten niitä ei niin yksiviivaisesti voi laskea numeraalisesti... Jotakin kuitenkin kertonee se, että ajattelin, että on hyvä jos kirjoista puolet olisivat työkirjallisuutta ja puolet puhdasta kaunokirjallisuutta. Taisin olla aika käytännöllinen ja työorientoitunut noissa aatoksissani... 

Mitä sitten on tapahtunut tähän mennessä? (HUOM! Tässä on vielä joululoma edessä...)- - katsoin päiväkirjaani ja huomasin lukeneeni 32 kirjaa, joista työkirjallisuutta on vaivaiset kuusi (6). Erityisesti työkirjallisuuden kanssa olen ollut todella hidas etenemään ja tuntuu pää ja sydän takkuavan, kun mietin kaikkea lukemaani niin paljon, etten oikein ennätä edistyä... 
Mutta kaunokirjallisuuden suhteen olen puhtaasti iloinen - se on lisääntynyt verrattuna edellisiin vuosiin ja koen sen olleen todella tärkeä henkireikä itselleni. Kirjojen parissa ajatukseni ovat pysähtyneet kelaamasta työasioita ja välillä olen saanut taukoa surutyöstäkin, vaikka toisinaan kirjojen tarinat ovat nimenomaan aktivoineet erilaisia tunteita ja muistoja... 
Erityisen paljon luin Suomessa hautajaismatkalla ja kesälomalla. Siellä se oli jotenkin niin paljon helpompaakin, kun oli ilmainen kirjasto vieressä... täällä sitä pitää aina ostaa kirjat tai lainata joltain, ellei sitten tapahdu ekstra-ylläriä ja saa lahjaksi kirjaa - mitä on kyllä tänä vuonna tapahtunut pariinkin kertaan (*kiitollisena hymyilen*).

FB:ssäkin on viime viikkoina puhututtanut kirjat. Ensin oli BBC:n kirjalista ja sitten tuli Keskisuomalaisen versio. Joskus jo taannoisilla lukion luovan kirjallisuuden tunneilla totesin, että kaikki se, mitä jotkut piirit luokittelevat klassikoksi tai taiteeksi, ei välttämättä tarvitse olla minulle merkityksellistä. Kauneus riippuu katsojasta, tunne kokijasta. Rehellisesti jotkut noidenkin listojen kirjat ovat mielestäni vähän niin ja näin ja jotkut suorastaan jotain mitä en todellakaan halua edes lukea (kuten kauhu). Monet tarinat olen myös nähnyt jo elokuvana, eikä se aina innosta lukemaan kirjaa... Paljon on kuitenkin tarinoita vielä lukematta. Sain nimittäin BBC:n listasta 16/100 ja suomalaisesta versiosta 31/100. 

Leikkimielisesti päätin asettaa itselleni haasteen ensi vuodelle. Päätin valita molemmilta listoilta yhteensä kymmenen kirjaa, jotka aion lukea ensi vuoden aikana. Kerron sitten ripotellen ensi vuoden aikana edistymisestäni ja lukukokemuksistani. Tosin minulle tulikin tenkkapoo kaiken paljouden keskellä enkä saanutkaan valituksi kymmentä... joten valitsin kiinnostavia ja niistä sitten katsotaan, mikä kiinnostaa vielä ensi vuonna... ja kuinka paljon luen kaikkea muuta paitsi näitä. Tässä sitten nämä kirjat:
1. War and Peace - Leo Tolstoy  (Tämän olen jo aloittanut viime jouluna...)
2. The Lord of the Rings - JRR Tolkien 
3. To Kill a Mockingbird - Harper Lee 
4. Birdsong - Sebastian Faulk
5. The Time Traveler’s Wife - Audrey Niffenegger
6. Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
7. The Kite Runner - Khaled Hosseini
8. Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky
9. A Christmas Carol - Charles Dickens
10. A Fine Balance - Rohinton Mistry
11. Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
12. Les Miserables - Victor Hugo
13. Maria Jotuni - Huojuva talo
14. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
15. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
16. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
17. William Shakespeare - Hamlet
18. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
19. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
20. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
21. Ilmari Kianto - Punainen viiva
22. Franz Kafka - Oikeusjuttu
23. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
24. Miquel Cervantes - Don Quijote
25. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
26. Albert Camus - Sivullinen
27. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
28. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
29. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
30. Richard Bach - Lokki Joonatan
31. Umberto Eco - Ruusun nimi
32. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
33. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
34. Väinö Linna - Tuntematon sotilas





Tulipa pitkä lista. No, ainakin on vaihtoehtoja jos edes jonkun saisin käteeni...

Olisi kiva kuulla teidän mietteitä ja kokemuksia: 
Onko sinulla kirjallisuushaasteita? (Tai muita uudenvuodenlupauksia?) Minkälainen suhde sinulla on kirjoihin ja varsinkin ns. klassikoihin ja tämänhetkisiin trendikirjoihin? Onko olemassa jokin kirja, joka olisi mielestäsi pitänyt ehdottomasti olla jollakin listalla, mutta ei ollutkaan?

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Pöllöt esiin.


Joulun kunniaksi pöllötkin ovat päässeet paraatipaikalle hyllyyn. Pöllöt ovat yksi viimevuotisista joululahjoistani, kun olimme Suomessa. iLike. Huomaan päivittäin, että elän sekä siellä että täällä... Reaaliajassa olen ihan 100% täällä, mutta nyt kun joulukuu oikeasti alkoi, mieli pyörittelee muistoja, ajatuksia ja tunteita viime joululta niinä hetkinä, kun ennätän oleen yksin ajatusteni kanssa (tai kun puhun puhelimessa jonkun perheenjäsenen kanssa)...

Nyt eletään jo kolmannen adventtisunnuntain iltaa ja yksi päivä jälleen hurahti vikkelään.... meillä on täällä vieraita, joten toimintaa riittää. Nyt on myös alkanut thailaisten joulujuhlakausi, joten kaikenlaisissa joulujuhlissa sitä tulee juhlittua. Tänään päätin hieman helliä itseäni kaiken keskellä ja menin iltapäivällä ystäväni kanssa mani- ja pedikyyriin. Ihanan rentouttavaa.

Huomenna leivotaan piparitaikina no 2 ja pohditaan ensi viikonlopun joulujuhlia... Mietin tänään kuinka erilainen joulu on Suomessa ja Thaimaassa... ei vaan sään puolesta, vaan myös traditioiden (juhlien, tapojen yms.) suhteen... hienoa huomata itsessä, että olen sillä tavalla sopeutunut tänne, että osaan juhlia joulua näinkin. Mutta samalla haluan olla uskollinen itselleni suomalaisena ja nauttia myös niistä suomalaisista joulun perinteistä, jotka itse koen tärkeänä. Sehän on osa monikulttuurisuuden rikkautta: poimia parhaita paloja sieltä ja täältä:D 

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kuudes luukku on itsenäisyyspäivä.


Mitäs tähän sanoisi: asumme tällä hetkellä Thaimaassa, miehelläni on kahden maan passit takataskussa ja söimme tänään juhlan kunniaksi japanilaisessa ravintolassa sushia... 

Silti tahdomme toivottaa:
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Suomen itsenäisyys on ja rajat maailmankartalla eivät ole ehkä ne ikivanhimmat. Me emme voi röyshistellä rintaamme kuten roomalaiset... selkeästi naapurikansoista erottuva kansa Suomea kuitenkin asuttaa. Näyttää siltä, että niinkuin historiassa, niin myös tänäkin päivänä itsenäisyys, isänmaallisuus ja kaikki sellainen ovat kovin suhteellisia käsitteitä ja olemisen tiloja. 
Jos jotakin mietin tänään, on se, että viimeisen sadan vuoden aikana suomalaiset ovat kohonneet kansojen keskellä hyvin etuoikeutettuun asemaan ja meillä on paljon mistä olla kiitollisia. Ja paljosta voi antaa... varsinkin nyt joulunaikana mietin, miten itse voisin antaa enemmän niille, jotka eivät ehkä syntyneet niin onnekkaaseen asemaan. Niinkuin sanonta kuuluu: Antaessaan saa.


sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Joulupuu on rakennettu.




Rehellisesti kaipasin aitoa. Edes elävää ja vihreää. Korvikkeeseen oli kuitenkin tyydyttävä. Olemme siis rakentaneet ja koristelleet joulukuusen. Vielä pitäisi ostaa jokin latvakoriste  - -  ehkä huomenna? Muuten joulukuusemme täällä näyttää olevan kultaa ja kimalletta - ehkä sopii parhaiten maan tyyliin...


Ehkä johtuu siitä, etten ole viettänyt joulua omassa kodissa kahteen viime vuoteen, että tuntuu varsin jouluiselta... sitä kun aina lähtiessään muualle ja majoittuessaan toisten koteihin on aina sellainen vieras olo (perheestä huolimatta) eikä omaa puuhastelua koe niin luonnolliseksi. Tänä jouluna huomaan eläväni tunteissani myös viime joulua, kun olimme Suomessa ja koristelin äidin asuntoa... ja sitten äiti joutuikin jouluksi sairaalaan ja vein sinne terveisinä pipareita ja joulutorttuja. Onneksi oli sentään mummo ja teimme yhdessä laatikkoja - jokin asia, joka pysyi tuttuna suomalaisessa jouluperinteessäni. Niin, huomaan tunteideni vaihtelevan laidasta laitaan samankin päivän aikana. Samanaikaisesti rikasta ja raskasta.  

Tunnustettakoon vielä, että kaikesta tästä pienestä joulupuuhastelustani ja tyytyväisyydestäni huolimatta tunnistan sisälläni pienoisen hennon äänen, joka arvioi, että oikeasti en ole tehnyt vielä paljoakaan "oikean joulun" eteen... mietin siis tässä, onko se osa tätä naiseutta vai lähinnä minun omaa sisäistä suorituskeskeisyyttäni? Ja mistä sellainen mittari tulee - ei ainakaan lapsuudenkodistani! Joten olenko liikaa lukenut sisustuslehtien täydellisiä jouluidyllejä (joissa puolet jätetään valokuvaamatta ja kertomatta?) Onko kenelläkään muulla toisinaan samanlaisia tunteita? - -  -Joka tapauksessa olen päättänyt olla huomioimatta moiset äänet ja elää jokaisen päivän sen päivän voimien mukaan. Silloin syntyy se oikea ilo ja nautintokin. 

PS. Tämän illan tunnelman loi musiikki: 
"Making Spirits Bright"


lauantai 4. joulukuuta 2010

Toripäivä.

Tänään kunnianhimoinen aikeeni oli mennä viikonlopputorille ja ostaa tiesmitäkaikkea joulua varten: koristeita, lahjoja, väkertelytarvikkeita jne. No ei nyt ihan mennyt putkeen... ja turhautuminenhan siitä seurasi.  Mutta kun pääsin pahimman ohi, tajusin saaneeni sentäs jotakin: Henryn joululahjan (Ja se on varmastikin hyvin oleellista!), rautalankaa, helmiä, uunivuuat laatikkoja varten ja läpinäkyviä pusseja pipareille. Ehkä näillä pääsee jo eteenpäin...

Kaiken hikisen taaperruksen jälkeen olin niin poikki, että meinasin jo sortua tilaamaan pitsan - mutta onneksi sittenkin pyöräytin lihapullia, kun kerran olin ottanut jo jauhelihatkin sulamaan ja koska niitä mun oikeasti teki mieli. En vaan tiedä mistä syystä omassa päässä on sellainen pinttynyt mielikuva, että lihapullat olisi jotenkin vaikeita ja hitaita? Hetkessähän se jauhelihamössö valmistuu ja uunissakin ne paistuivat vain vaivaiset 15 minuuttia! Vielä kun Henry avusti ja teki kastikkeen sekä keitti spagetin, niin sain lisävoimia salaatin tekoon ja kunnollinen iltaruoka olikin jo valmis!! Joskus kannattaa siis sittenkin nähdä hieman vaivaa väsymyksestä huolimatta...

Nyt illan päätteeksi levysoittimeen pääsi Tšaikovskin Pähkinänsärkiä. Samalla sivistin itseäni ja tajusin, että suosikkibalettini (Pähkinänsärkijä ja Joutsenlampi) ovat molemmat hänen säveltämiään. Pjotr Iljitš Tšaikovski eli 1800-luvulla ja kuuluu Venäjän tunnetuimpiin säveltäjiin. Tässä kaikessa syntyi haave, että josko tulevaisuudessa voisin vierailla Pietarissa tai Moskovassa ja samalla käväistä baletissa tai konsertissa kuuntelemassa hänen tuotantoaan livenä...

Nyt kuitenkin jatkan leppoisaa illanviettoa ja toivon että teilläkin on mukava lauantai!

torstai 2. joulukuuta 2010

Punainen ja valkoinen.


Tänään oli jostakin syystä todella väsynyt aamu ja vaikea nousta ylös. Huvittavaa siinä kaikessa oli se, että kun kurotin neljännen kerran kännykän torkkunäppäintä, niin jotenkin menneisyydestä tuli mieleen ne aamut ja tunteet, kun Suomessa oli kylmää ja pimeää eikä millään olisi malttanut nousta ylös... No, nyt tuli ainakin todistetuksi, ettei se siitä kaaoksesta johdu. Ainakin minä myönnän rehellisesti, että nollaan koko ajan asteittain tätä vuotta, hiljennyn iltaisin, otan levon kannalta ja ikäänkuin "kerään voimia" puuhastelemalla itsekseni jotakin pientä ja piristävää!

Eilen illalla päätin vaihtaa sohvatyynyihin jouluisemmat kuosit. Koska en ole käynyt pitkään aikaan kangaskaupassa, olin iloinen, että varastosta löytyi vielä palaset punaista ja valkoista raakasilkkiä. Joten SurRur ja sohva sai jouluisamman kuosin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä joulun tulo ja laittaminen fiiliksen mukaan, asteittain, sopii minulle parhaiten ;)  

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Persoonallisuustesti.

Tein sen lopulta tänään: persoonallisuustestin. Henry on pyytänyt mua tekemään sitä jo koko syksyn... ja olenkin nauttinut toisten testitulosten lukemisesta... mutta omaa itseä ei välillä haluaisi määritellä. No nyt se on tehty. Simppeli ja aika luotettava yleistesti löytyy täältä. Liikaa aikaa testin tekoon ei saa käyttää, pitää vastata nopeasti sen mukaan, miltä tuntuu. Hauska piirre tässä testissä on myös se, että aluksi voi päättää, testaako itseään työkäytöksen, kotiolojen vai minkä mukaan...

Mitäs minusta sitten sanottiin? Ehkä helpointa laittaa se tähän alle. Voitte sitten miettiä ja kommentoida, oletteko samaa mieltä - samoin olisi kiva tietää, mitä muut saivat!

Systematic and detailed, Ruut focuses on the process. Others see her as practical 
and logical. She tends to be sensitive to criticism, but prefers to internalize her 
emotions rather than expose them. Ruut likes to clarify expectations before 
undertaking new projects, because she works hard to meet the standards that are 
set for her. 
A very creative person, Ruut is often willing to seek out new solutions to problems. 
She is self motivated and will often work at a fast pace to accomplish her goals. 
Ruut likes new challenges and she is usually able to make decisions easily, even 
under pressure. 
Ruut takes a flexible approach in her dealings with others and she is willing to 
pursue different avenues to maintain good relationships. While she is patient and will 
not usually rush, Ruut is not afraid to actively seek new solutions if previous 
methods do not fit the current situation. 
Ruut usually avoids being the center of attention. She tends to pick her friends 
carefully and is usually cautious and not overly "open" to strangers. Ruut may 
sometimes come across as being skeptical of what others tell her they will do, but 
once a person has proven their reliability, Ruut is willing to invest more time and 
trust in the relationship. 

Huovutettuja tähtiä ja lumihiutaleita.

 

Sain ystävältäni Novitan valkoisia huovutuslankoja ja virkkuukoukun no. 8. 
Hetken inspiraatiosta kokeilin virkata jouluisia tähtiä ja lumihiutaleita. Tähden ohje löytyi viimevuotisesta joululehdestä ja lumihiutaleen ohjeen  klikkaisin täältä (- rullaa vähän ylöspäin. Samoilta sivuilta voit löytää muitakin jouluaskarteluvinkkejä.). Ohjeet eivät todellakaan olleet tarkoitettuja huovutettaviksi, mutta niin siinä vain kävi, että kun olin pessyt 40 kirjopyykissä löllyvät lumihiutaleeni, huopuivat ne kauniin kiinteiksi... Pingotin ne märkänä muotoonsa nuppineulojen avulla silityslaudalle ja kohtahan ne jo kuivuivat ja olivat valmiita ikkunaan kiinnitettäviksi!