perjantai 30. syyskuuta 2011

Mariinsky Ballet.

Kuva täältä.

Elämää on näemmä riittänyt viime päivinä niinkin paljon, etten ole paljoa tietokonetta ennättänyt avaamaan. Kulttuuri on jälleen kaupungissa, sillä 13. Bangkokin kansaiväliset musiikki- ja tanssifestivaalit ovat meneillään. Minäkin pääsin viime viikolla katsomaan Pietarista tullutta Mariinsky-balettiryhmää jopa kaksi kertaa! Mieletöntä! Mariinsky Teatteri on perustettu jo 1700-luvulla ja edustaa klassisen baletin kermaa maailmalla...

Jottei tämä kuulostaisi liian korkealentoiselta, niin tunnustan heti alkuun, etten ole mikään tanssitekniikoiden asiantuntija. En oppinut lapsena balettiliikkeiden nimiä ja hienouksia tanssitunneilla (kertoo jotakin siitä, miksi harrastus jäikin varsin lyhyeen) enkä ole niistä järin kiinnostunut nytkään. Tottakai on mahtavan näköistä, kun mies hyppii mielettömiä loikkia ympyrässä, mutta oikeasti en ole ihan varma missä vaiheessa liikerata muodostuu todella vaativaksi ja mitkä ovat mestaritanssijan tunnuspiirteet... Huoh. Mutta ei se mitään. Balettiin kuuluu myös musiikki. Ja minä astun näytökseen kuin elämysmatkalle: seuraan musiikin ja liikkeen yhdistelmää ja annan tarinan temmata mukaansa. Elän tunteella. Niinpä olinkin todella otettu, kun torstai-illan balettigaalan toinen osio koostui venäläisestä tarinasta Tulilintu (Firebird). Tarunhohtoinen rakkaustarina.(Sävellys: Igor Stravinsky. Tulilintu: Ekaterina Kondaurova, Tsarevich: Konstantin Zverev ja Kaschei the Immortal: Soslan Kulaev.) Voisin katsoa esityksen milloin tahansa uudestaan, niin vaikuttava se oli! Suorastaan dramaattinen! Travinskyä en kenties kuuntelisi kotona levyltä, mutta tähän näytelmään se oli täydellinen.

Sunnuntaina oli vuorossa Don Quixote. Se löytyy listalta TOP 10 Classical Ballets. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka klassisen baletin avulla voidaan kuvata espanjalaista kulttuuria, romanikulttuuria ja flamengoa. Itse Don Quixote oli varsinainen anti-sankari, mutta Elena Evseeva ja Filipp Stepin tekivät loistavan työn Kitrinä ja Basilina. Minkusin musiikki oli orkesterin soittamana nautinto, mutta toisin kuin yleensä, jolloin tunnistaisin kuuluisasta sävellyksestä jonkin erityisen teeman, niin tästä kyllä täytyy sanoa että en tunnistanut mitään, enkä ole varma siitä, jäikö nytkään mieleen mitään vahvaa muistikuvaa.    

PS. Loppukevennyksenä voin vielä kertoa, että sunnuntaina matkasimme esitykseen tahdikkaasti autolla. Torstaina ei ollut ihan niin hyvä tuuri: Läksin ystäväni kanssa kotoa liian myöhään ja emme saaneet taksia arki-illan ruuhkassa. Vettä tihkutti. Lopulta saimme taksin vain huomataksemme, että olimme liikkuneet kilometrin puolessa tunnissa. Liikenne ei liikkunut. Tajusimme myöhästyvämme esityksestä. Ei auttanut kuin astua ulos autosta ja etsiä mopotaksi. Ja yksi nuori poika halusi ottaa kyytiinsä meidät molemmat. Hahah. Voitte kuvitella mikä näky oli kaksi ulkomaalaista naista mopotaksin kyydissä Bangkokin keskustassa! Melkein puoli tuntia viihdytimme muuta liikennettä! Onneksi oli mustat housut jalassa ja selvisimme kutakuinkin asiallisen näköisinä näytökseen missaten vain yhden tanssin. 

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Be Creative! Ole luova!

Löydetty täältä.



Tänään... haluaisin olla jälleen hieman luovempi.  Niinpä suljen kohta tietokoneen (4), keitän itselleni kupposellisen teetä (9) ja teen yhden käsityön loppuun (33). Kunhan olen siivonnut työpöytäni (31), voisin harjoitella lisää joitakin käsityötekniikoita (17) päässäni surisevilla ideoilla, joista olen kyllä osan kirjoittanut loputtomiin listoihinkin (1).

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

maanantai 19. syyskuuta 2011

It's Monday.

Väsynyt maanantai, mutta onnellinen silti. Aamun aloitin nauramalla sitä, kun muistin yöllisen unissapuhumiseni. En tiedä moniko vielä aikuisena puhuu unissaan, mutta tein sitä lapsena ja näytän tekevän sitä vielä toisinaan näin aikuisenakin... ja viime yönä ainakin sain myös yleisöä, koska herätin sepustuksillani mieheni --- siis juttelin hänelle ja rasituin, kun hän ei oikein tajunnut pointtiani... 

Onko tämä sitä jaettua iloa vai mitä?

Tämä päivä oli myös vapaapäiväntapainen. Hellin itseäni ranskalaisella manikyyrillä ja sitten kahvilla Starbucksissa. Kahvila oli loistava valinta väsyneelle mielelle: sain käpertyä pehmeään nojatuoliin, katsella ikkunasta Bangkokin vilinää ja lukea aikakausilehden artikkeleita. Olen ottanut itselleni uuden kunnianhimoisen tavoitteen viettää säännöllisesti päiviä, jolloin luen, prosessoin ja luon uutta... tänään ei kyllä ihan oltu huippuvireessä, mutta oltiin edes jossakin. Matkalla. 

Rehellisesti olin ennenkaikkea kaiken hellimisen tarpeessa, sillä tajusin, etten enää ole edes rantaflunssassa, vaan nämä ovat ihan ihkaoikeita allergiaoireita. Sadekauden loppukuukaudet näyttävät olevan homeitiöiden kasvulle herkullisinta aikaa ja ainakin minua aivastuttaa jatkuvasti! Kävin siis myös apteekissa hankkimassa lisää pillereitä. Näillä eväillä kun selviäisi marraskuuhun...
Myös kaikenlainen comfort-food oli tänään enemmän kuin tarpeen, sillä viikonlopun aikana istuin ties-millaisissa-thai-pöydissä syömässä-ja-pitämässä-yhteyttä thailaisten kanssa, ja varjopuolena tälle kaikelle on vatsa sekaisin. Kerron tämän ihan vaan siksi, ettei joku lukijoistani erehdy luulemaan, että thairuoka aina helliin mieltä ja vatsaa. Ja että lukijoille käy myös ymmärrettäväksi, miksi en välttämättä harrastustoimenani kokkaa thailaista ruokaa iltaisin kotona...

Eli päivälliseksi oli mitäpäs muutakaan kuin italialaista. Uusin ihastuksemme: Rucola Pizza. Tapasin Henryn ravintolassa, ja sen jälkeen tein vielä illalla kotona hummusta. Söimme sitä pita-leipien ja kurkun kera samalla kun katsoimme leffan "The Devil wears Prada". Täytyy antaa kaikki kunnia Meryl Streep:ille - hän on loistava näyttelijä ja osaa asettautua monenlaisiin rooleihin! 

Olo on siis laiskanvetreä. Ja mieli tekee käpertyä peiton alle nukkumaan. Maanantait ovat mukavia päiviä, sillä niissä kilpistyy odotus tulevasta viikosta. Uskon, että tästä viikosta on tulossa hyvä  --- se sisältää niin monia ennakkolupauksia kivoista jutuista!

Ja mukavaa viikkoa haluan toivottaa teillekin!

Ruut


torstai 15. syyskuuta 2011

Päivän inspiraatio: Ulrich Schaeffer.

Vuosia sitten luin Ulrich Schaefferin kirjoja. En tiedä mistä hän muistui jälleen mieleeni, mutta erityisesti olen aina tykännyt 'Minä Uskallan' -kirjasta (joka varmaankin löytyisi Suomesta jostakin laatikosta)Tämä puhuttelee minua edelleenkin:

Minä uskallan kulkea sumussa.
En halua jäädä paikoilleni
vain siksi
että pelkään tuntematonta

Vaarallisempaa on
virheiden tekemisen pelossa 
jäädä odottamaan
kunnes kaikki kirkastuu
ja pelkän odottelemisen turruttamana
menettää kykynsä uskaltaa.
Pysähtyneessä tilassa
pysähtyy myös kaikki kasvu.

Minä en halua
odottaa elämäni ohi.




keskiviikko 14. syyskuuta 2011

maanantai 12. syyskuuta 2011

Rantaelämän piste & Arvonnan tulos.

Kuva täältä.
En ottanut rannalta ainuttakaan kuvaa. Siinä kun Henry surffasi yli 30 tuntia, minä loikoilin aurinkotuolissa ja samalla joko kuuntelin aaltojen tyrskettä tai keskustelin ystävien kanssa sivusilmällä naistenlehtiä selaillen... välillä sitten kävin hyppimässä meren aalloissa. Ihanan rentouttavaa oloa!

Lauantaina menimme vielä pienelle snorklaus-reissulle. Sää ei ollut ehkä ihan täydellinen, sillä sadeajan loppusuoralla meri on melko myrskyisä. Pääsimme kuitenkin katselemaan kaloja ja jälleen sain muistutuksen siitä, kuinka ihmeellinen ja lumoava vedenalainen maailma on!!! Pienessä ajassa näin monenlaisia kaloja, esimerkiksi kuvassa näkyvät Zanclus cornutus... 

Tässä sitten huomaan harkitsevani, ostaisinko ensin Kaakkois-Aasian lintu-, kasvi- vai kalakirjan. Jokatapauksessa jotakin luontoon liittyvää harrastusta olen vakaasti päättänyt lisätä elämässäni... Olisi myös kiinnostavaa tietää, millaisia luontoharrastuksia muilla on? Tai ei tarvitse siis liian vakavasti ajatella sanaa harrastus, vaan pikemminkin miettiä tapaa nauttia luonnosta ja sen tarjoamista elämyksistä?

Sitten arvontaan, jonka lupasin nimikisaan osallistuville. Hellämielisyyttäni otin mukaan myös heidät, jotka osallistuivat FB:ssä. Ja arvonnan voitti tällä kertaa Miitu! Onneksi olkoon ja kiitos vielä kerran kaikille ideariiheen osallistuneille! Ajatus selkiintyi ja kohta näette konkreettisestikin, mihin päädyin... 
(Laita mulle vielä Miitu viestissä sun osoite, etten vahingossa käytä jotain vanhaa...)





Lukukokemus: Kahden kauppa.


Pakko tunnustaa, etten ole varsinainen avioliittokirjojen fanittaja. Liian usein törmään siihen, että huomaan sisälläni ärsytyksen vain kasvavan, kun miehiä ja naisia purkitetaan vahvasti sukupuolen perusteella milloin missäkin asiassa. Tottakai ymmärrän ja hyväksyn sen, että on olemassa erilaisia tarpeita, joita voidaan yleistää naisten ja miesten tarpeiksi... usein vaan tähän kaikkeen halutaan sanoa ehkä-jo-vähän-liikaakin ja kaikella sanomisella itseasiassa tuputetaan tietyn kulttuurin hyväksymiä rooleja ja perinteitä. - - - Kaipaisin siis enemmän puhtaampaa puhetta eri persoonallisuustyyppien erilaisuudesta, yleisesti kommunikaatiotaidoista sekä suvun, kasvuympäristön ja historian vaikutuksesta omaan itseen ja parisuhteeseen.

No, kesällä sain Saara Kinnusen kirjan 'Kahden kauppa. Kestävää parisuhdetta rakentamassa.' Saara Kinnunen on kirkon sosiaalipsykologi ja perheterapeutti, ja on julkaissut useita kirjoja liittyen lastenkasvatukseen. En ollut aikaisemmin lukenut hänen kirjojaan, mutta kuullut paljon kehuja kyllä. Ja näyttää siltä, ettei häntä ole turhaa kehuttu. Ainakin minä tykkäsin hänen tyylistään. 

Kirja oli selkeä ja se oli reaaliaikainen... siis tarkoitan sitä, että se ei langennut siirappiunelmiin eikä myöskään tuonut 50-luvun Suomen parisuhdetta malliksi, vaan otti reilusti kantaa tämän päivän Suomen perhe-elämään. Kirjasta sai myös monia käytännönvinkkejä, joilla voi harjoitella olemaan parempi puoliso... 

Jos jotakin kirjasta lainaisin tähän, niin se olisi sivulta 48 eläytyvästä kuuntelusta - siitä taidosta olisi hyötyä monessa:

Eläytyvä kuuntelija osaa asettua toisen asemaan. Puolisoitten välisessä keskustelussa hän panee omat näkemyksensä sivuun ja pyrkii ymmärtämään, miltä puolisosta tuntuu tai miksi tämä ajattelee niin kuin ajattelee. Puolison ymmärtäminen ei edellytä samaa mieltä olemista. 

Taitava kuuntelija on opetellut kuulemaan viestiin sisältyviä tunteita. Puolison tunteiden ymmärtäminen on edellytys kohtaamiselle ja yhteyden lujittamiselle.

"Pyri ensin ymmärtämään, sitten tulemaan ymmärretyksi" on hyvä kultainen sääntö puolisoiden väliseen kommunikaatioon. Puhumisen ja kuuntelemisen taito ovat tärkeimpiä työkaluja avioliitossa. Niitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä yhteyden ylläpitämiseen ja erityisen tarpeen ne ovat yhteisten ongelmien ja ristiriitojen ratkomisessa.

Kuunteluharjoitukset voi aloittaa heti. Kolmen K:n periaatteella pääsee jo pitkälle: Keskity. Kysy. Kertaa.