maanantai 30. toukokuuta 2011

Onnellisuuden myytti?

Liljat kuuluvat ehdottomiin lempikukkiini. Kotona voisi aina olla tuoreita kukkia tuomassa iloa. Nämä sain lauantaina yllätyksenä Henryltä. Ihanat!

Minulla on viisaita työtovereita. Se on yksi asia, joista olen juuri tänään kiitollinen. Eräs heistä on nainen, jolle on kerääntynyt paljon monenlaista elämänkokemusta. Juttelin hänen kanssaan jostakin viime viikolla ja hän sanoi sen niin osuvasti (minun vapaa versioni)

"Nykyään monilla ihmisillä on valheellinen mielikuva siitä, että elämässä olisi mahdollista jatkuva onnellisuuden tunne. Ei se ole mahdollista. Monikaan asia elämässä ei tunnu mukavalta, mutta kuuluu siitä huolimatta oleellisena osana ihmisen elämään. Ei onnellisuuden tunteen pitäisi olla päämäärä ja kriteeri. Pikemminkin pitäisi löytää tyytyväisyys arkeen ja iloita niistä pienistä arjen positiivisista asioista, joita saa kokea."

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että joidenkin elämä näyttää ikäänkuin kiiltokuvaunelmalta ja kermatäytekakulta. Käytin tarkoituksella sanaa näyttää, koska ulkoinen ei välttämättä vastaa sisäistä kokemusta. Ja mitä enemmän astuu sisälle vertailu-maailmaan, on hyvä muistaa, että siellä yleensä säännönmukaisesti vertaillaan asioita vain osittain --- jolloin lopputuloksena on yleensä kateus toisen paremmuudesta tai ylpeys toisen kustannuksella. Karua mutta totta.

Viime viikolla pohdiskelin tätä neuvoa:
Do more of what makes you happy.
---
Tee enemmän sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.
Minusta se on hyvä neuvo arki-tasolle pieniin asioihin. Näyttää siltä, että vaikka olisikin valinnut elämässä ihanan puolison, itselleni sopivan työn, mielekkäät huonekalut tai mitä hyvänsä, niin arkeen mahtuu aina monenlaisia tunteita laidasta laitaan. Joskus vaan tylsistyttää. Joskus suoraan sanoen tympäisee. Ja vaikka mitä. Surukin kolahtaa vääjäämättömän varmasti jossakin vaiheessa tavalla tai toisella jokaisen elämään, eikä se ainakaan saa aikaan minkäänlaista onnellisuuden kutinaa. 

Mielestäni omaa onnellisuus-tasoaan on välillä hyvin vaikea mitata. Ja käytännössä saattaa olla melkoinen riski laatia mittareitakaan, sillä niin alttiita voimme arjen hyörinässä olla median piilokavalalle vaikutukselle siitä, miltä onnellinen ja menestynyt elämä milloinkin näyttää ja tuntuu... Pikemminkin olisi hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään, että onko huomaamattaan alkanut asettaa elämälleen ja arjelleen epärealistisia tavoitteita ja onnellisuusmittareita?

Niin, joinakin päivinä saatan olla hyvinkin turhautunut omassa sisäisessä maailmassani. Ja koska luonteeni on mikä on, en kuulu niihin, joiden on helppo siirtyä asiasta toiseen ja vaihtaa tunnetilaa, vaan helposti aivoni vaan raksuttavat ja raksuttavat. On päiviä, jolloin nautin Aasiassa asumisesta - - ja kuitenkin ikävöin perhettä. Ja samanaiakaisesti voisin ajatella muuttavani sekä Suomeen että Kanadaan. Saatan myös olla helpottunut siitä, että osaan elää arkea Bangkokissa ilman että jatkuvasti tulee vastaan uusia opeteltavia asioita arjen suhteen... mutta kuitenkin olisi kiva fiilistellä uusilla haju-, maku- ja maisemakokemuksilla, joita oli ensimmäisinä kuukausina, mutta joita on mahdotonta enää tavoittaa. Ja joskus olisi vaan kiva olla sinisilmäinen blondi - kaiken suhteen. Lyhyesti: Postikorttimaisema on kadonnut ja tilalle on tullut arki. 

 Tämän viikon aion pohdiskella seuraavaa neuvoa:
You can do two things with expectations: Meet them or change them.
---
Voit tehdä kaksi asiaa odotusten suhteen: saavuttaa ne tai muuttaa ne.

Loppuviimein elämä muodostuu valinnoista ja suurimmat valinnat liittyvät asenteeseen omassa sisäisessä maailmassa. On olemassa suuria elämän linjauksia ja sitten on arki täynnä elämää ja pieniä valintoja. Minulle arjen keskelle iloa tuottavat monenlaiset asiat, kuten simppeli kotona puuhastelu: lukeminen, leipominen, ruuanlaitto, käsityöt jne. 
Noudatin siis edellämainittua neuvoa tehdä enemmän asioita, joista tykkää viime lauantaina, kun puuhastelin keittiössä ja kokeilin uudenlaista mango chutneyn reseptiä. Hyvästä reseptistä huolimatta koostumus ei onnistunut ehkä parhaiten, koska keittelin hilloa liian kauan ja mangot sulivat...  mutta kaikesta huolimatta minulla oli ihana päivä, sillä testasin väkertämiäni hillopurkkeja, jotka siis saivat uusiokäytön entisten nimilappujen poiston ja kansien spay-maalauksen jälkeen. Samoin nautin itse hilloainesten pikkomisesta ja keitoksen hämmentämisestä. 

On taito elää hetkessä ja ottaa annettu päivä vastaan iloineen ja suruineen. Totta on myös se, että useimmiten itse päämäärän saavuttaminen ei tuota suurinta iloa ja tyydytystä, vaan tärkeintä on osata nauttia matkanteosta. 

Näillä mietteillä aloitan tämän viikon. Olisi kiva kuulla teidän mietteitänne onnellisuudesta. Varsinkin kiva olisi kuulla kommentteja teiltä, jotka luette tätä blogia, mutta ette ole vielä kommentoineet mitenkään ja ilmaisseet olemassaolostanne ;) 

lauantai 28. toukokuuta 2011

Ihana Kurpitsakeitto.


Pohdin tässä, että miksiköhän suuhuni muotoutuu helpommin sana "Pumpkin Soup" kuin "Kurpitsakeitto". Ehkä se Pumpkin vaan kuulostaa pehmeämmältä ja makoisammalta? Niin tai näin, keittelin tänään lounaaksi maailman helpoimman ja ihanimman kurpitsakeiton. Se on loistava nimenomaan siitä, että sen voi tehdä päästään ja soveltaa sen mukaan, mitä kaapista löytyy tai mitä tekee mieli. Reseptissä aineet ja määrät, joita käytin tänään:

noin 1kg kurpitsaa
5 dl vettä
inkivääriä pala (noin peukalon kokoinen)
1 kasvisliemikuutio
2 dl kookosmaitoa

1- Kuori kurpitsa, paloittele ja poista siemenet (Kyseessä on siis keltainen kurpitsa, jolla ainakin täällä on suht kova kuori. Koska keittelin tänään parin litran kattilalla, alle kilon kurpitsa oli sopivan kokoinen).

2- Kuori ja pilko pieneksi inkivääri (voit jättää poiskin).

2- Pilko kurpitsa pieniksi paloiksi ja laita palat kattilaan inkiväärin kanssa. Lisää vettä niin että sitä on ehkä puolet kurpitsojen tilavuudesta.

3- Keitä kurpitsat pehmeäksi. Mausta liemi (helpoimmalla pääset lisäämällä sinne yhden kasvisliemikuution).

4- Ota kattila pois liedeltä ja soseuta tehosekoitinsauvalla. 

5- Lisää vielä kookosmaito (tai halutessasi maitoa/vettä/kermaa). Kiehauta uudelleen, tarkista maku ja tarjoile.

Inkivääri ja kookosmaito antavat keitolle ihanan pehmeän aasialaisen makuvivahduksen, joka oli ainakin meidän makuun loistava! 

Mango-aika.


Nyt on mango-aika
Tuoreet mangot ovat loistavia ja meillä laatikollinen syötiin loppuun hetkessä! Kauden hedelmät, marjat ja vihannekset ovat aina parhaita ;)
Tänään ohjelmaan kuuluu muunmuassa Mango Chutneyn keittelyä, villasukkien kutomista sekä illalla ystävien tapaamista illallisen merkeissä...

PS. Vaikka nautinkin täällä olostani, niin en malta olla laskematta päiviä (viikkoja) seuraavaan Suomi-matkaan: viisi viikkoa. Suunnittelu on siis jo alkanut. Suomessa aion käydä Tammelan torilla tai sitten testata kotiintilattavaa LUOMULAATIKKOA, jossa on myös vaihtoehtona kausituotteet. Mielenkiintoista, kuinka kysyntä lisää tarjontaa ja uusilla liikeideoilla erilaiset ostosvalinnat tehdään helpommaksi tavalliselle kuluttajalle....

tiistai 24. toukokuuta 2011

Päivän inspiraatio: Viikonlopputorin kahvila.

Kahvilassa oleellista on persoonallisuus ja viihtyvyys. Bangkokin viikonlopputorin ulkoilmakahvilasta tykkään nimenomaan siksi, että se on aito tyylissään ja siellä on live-musaa soittava DJ.





sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Chillailua.

Kaikki kuvat by MIITU (Suurkiitos!!!)

Aurinkoinen iltapäivä antoi loistavan mahdollisuuden rentoutua ja chillailla uima-altaalla: ystäviä, grillausta, jalkojen lilluttelua vedessä... taustamusiikkina Diana Krall. Mitä muuta sitä voisi kaivata viikonlopun piristykseksi?


*
Vihreä salaatti
*
Trooppinen salsa
*
Täytetyt sipulit
Paistetut vihreät tomaatit
Bratwursti
*
Pihvi
*


TROOPPINEN SALSA

1 kypsä mango
 papaija (mangon suuruinen pala)
avokado
pieni punainen sipuli
1 rkl vastapuristettua lime-mehua
1 rkl kalakastiketta
pieni punainen chili 
pieni nippu korianteria

1- Kuori mango, papaija, avokado ja sipuli. Pilko ne pieniksi kuutioiksi.
2- Mausta: Lisää limen mehu ja kalakastike. Pilko chili ja lisää joukkoon. Napsi korianterinlehdet lasiin, saksi saksilla pienemmäksi ja lisää salsaan. Tarkista maku.

Sopii lisukkeeksi sekä grillatulle lihalle että kalalle.



maanantai 16. toukokuuta 2011

Integrity.

John Maxwellia lainaten: 
"Integrity is not what we do as much as who we are.
Image is what people think we are.
Integrity is what we really are." 

Ja vielä:
"Integrity means living it myself before leading others."

Integrity on pohdituttanut minua jo kuukausia. Vaikka kuinka haluaisin, se ei ole vielä jättänyt minua rauhaan. Ja se tuntuu olevan melko vaikea käsite. Ettei tarvitsisi käyttää koko ajan englannikielistä termiä, tartuin sanakirjaan, mutta ei sieltäkään tullut yhtä-ja-kaikenkattavaa-termiä vaan lista määritelmiä:

1. rehellisyys, lahjomattomuus
2. jakamattomuus
3. korkea moraali
4. suoraselkäisyys
5. yhtenäisyys (as a nation)
6. koskemattomuus, loukkaamattomuus (territorial)

Koska sana on ollut johtajuuspiireissä paljon peräänkuulutettu muotisana jo jonkin aikaa, olisin todellakin voinut odottaa yhtä selkeää suomenkielistä termiä, mutta ehkä se oli liikaa odotettu? Jotain nämä edellämainitut kuvaukset kertovat kuitenkin rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. 

Voisin kirjoittaa paljonkin siitä, kuinka yllättynyt siitä, että niin vähän kohtaan todellista aitoutta ja yhtenäisyyttä... Mutta se ei ole tämän kirjoituksen pointti - tarkoitukseni ei ole vikoilla toisia. Enemmänkin haluaisin asettaa integrityn tavoitteeksi omassa elämässäni: Vaatii uskallusta olla aito. Vahva uskaltaa näyttää olevansa myös haavoittuva. Kysyvä paljastaa, ettei vielä tiedäkään kaikkea. Keskustelu ja avun pyytäminen kertovat, ettei oma voima ja ymmärrys riitä kaikkeen. 

On eri asia rakentaa imagoa kuin nauttia elämästä, haaveilla ja ihastella... ja samalla myöntää, että vaikka tavoitteleekin tähtiä, ei vielä asusta siellä.   

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Grafiikkaa: Puut.



Se ei ole mikään salaisuus (eikä varmaan ylläri monellekaan), että diggaamme MARIMEKKOA. Henry on erityisesti ihaillut Maija & Kristina Isolan suunnittelemaa TUULI-kangasta, joka on itseasiassa kuva puusta. Sitä meillä ei vielä ole, mutta viime viikolla päädyimme viikonlopputorilla taulukauppaan. Käväisimme samaisessa taulukaupassa jo kaksi vuotta sitten ja ihailimme näitä grafiikka-töitä, mutta jätimme asian mietintämyssyyn. No siellä se on ollutkin -- varsinkin, kun tori on niin suuri, ettemme vieläkään tiedä, missä kyseinen taulukauppa tarkalleenottaen sijaitsee. Kun siis viime viikonloppuna pitkästä aikaa törmäsimme taulukauppaan, totesimme, että mikäli haluamme Puu-taulut, on parasta hankkia ne samantien.

Ja tänään saimme taulut onnellisesti seinälle. Näyttää siltä, että hiljalleen, mutta varmasti meidänkin kotimme muuttuu asutun näköiseksi...

Grafiikat ovat thailaisen taiteilijan, Vorakorn Metmanorom, käsialaa. Hän on voittanut monia palkintoja ja hänellä on ollut useita näyttelyitä sekä Euroopassa että Japanissa. Helppo nähdä, miksi japanilaiset arvostavat hänen töitään... niissä on sitä tiettyä selkeyttä, mitä sikäläisessä tyylissä usein näkee (ja mitä taas täkäläisessä tyylissä usein ei näe). 

En tiedä teistä, mutta minusta tauluja on todella vaikea ostaa. Toistaalta ne ovat juuri se "piste i:in päällä" ja ne luovat huoneeseen tunnelmaa, korostavat tyyliä. Se onkin sitten eri juttu mitä tyyliä haluaa korostaa, mihin on varaa ja mihin ei kyllästy heti huomenna.

Valinnat kertautuvat ja sisustuksen suhteen tässä asunnossa valintojen tyyli alkaa jo tuoda sisustuksellista leimaa. Matka on ollut hidas ja tämä asunto on kaikin tavoin erilainen kuin taannoinen Suomi-asuntomme, mutta eroaa mielettömästi myös kahdesta edellisestä Thaimaan asunnostamme. 

Iloksemme viihdymme tässä tällä hetkellä erittäin hyvin.

...mutta vielä niistä tauluista: Olisi kiva kuulla kokemuksia ja ajtuksia: Mitä te laittasitte seinille? Tai onko teillä seinillä sitä mitä toivoisittekin siellä olevan - vai korviketta - vai mitään?   

Urbaani maisema.



Loistava. Ei ehkä kuuluisin taiteilija tällä hetkellä, mutta juuri meille sopiva taulu. Urbaani maisema.

Porkkanasalaatti.



Tässä hieman erilainen raastesalaatti porkkanoista ja punakaalista. Jänniä makuyhdistelmiä. Resepti sopii meidän mielestämme sekä  pienehköksi alkusalaatiksi noin 4-6 henkilölle tai sitten aterian seuraksi. Tänään nautimme sitä uunikanan kanssa.

PORKKANASALAATTI

1 dl mantelilastuja
25 g voita
2 isoa porkkanaa
200 g punakaalia
1/2 dl korianterinlehtiä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
vastarouhittua mustapippuria

1- Valmista mantelilastut: Paista mantelilastuja kuumalla ja kuivalla paistinpannulla kunnes ne saavat kauniin ruskeankeltaisen sävyn.
Lisää joukkoon voi ja anna voin sulaa. 
Ota pannu pois liedeltä ja anna jäähtyä. Voi imeytyy mantelilastuihin.
2- Viipaloi punakaali ohuiksi suikaleiksi veitsellä ja laita kulhoon.
3- Kuori porkkanat ja siivuta ne juustohöylällä pitkiksi lastuiksi. Lisää salaattikulhoon. (Paitsi jos et aio koota salaattia heti, laita ne kylmään veteen odottamaan.)
4- Yhdistä joukkoon korianterinlehdet.
5- Valmista salaatinkastike: Yhdistä vastapuristettu sitruunanmehu, öljy, suola ja mustapippuri. Sekoita salaatin joukkoon.
6- Lisää lopuksi mantelilastut. Sekoita hyvin.  



Lippunauha.


Seuraavia juhlia odotellessa ompelin lippunauhan. Kankaaksi valikoitui kiinalaistyyppiset kankaani, jotka sopivat hyvin tummansinisen pöytäliinani kanssa. Ompelin kerralla kunnon nauhan: pituutta sille kertyi seitsemisen metriä!


Blogit ovat pullollaan mitä erilaisempia lippunauhoja. Usein niitä näkyy lastenhuoneissa, mutta erityisesti juhliin ne ovat mielestäni mitä parhaimmat. Nyt vaan pitäisi mennä kauppaan ja hankkia riisipaperista valmistettuja paperipalloja lippunauhan pariksi... itseasiassa minulla oli jo palloja, mutta ne tuhoutuivat pääsiäisenä rankkasateen yllättäessä pihajuhlamme. Kaikki muut ehdittiin siirtämään sisätiloihin, mutta paperipallot puissa jäivät armottoman myrskyn riepoteltaviksi.  




lauantai 14. toukokuuta 2011

Lauantai kotosalla.


Viikko on taas vierähtänyt tullen ja mennen - lähinnä siis käyden kotona nukkumassa. Sitäkin ihanampaa on siis viettää lauantai-päivää kotosallaUlkona saa sataa ja ukkostaa vaikka kuinka paljon. Minä nautin kotivaatteista ja puuhailen asioita sen mukaan, kuin mieli tekee. Luvassa on siis muunmuassa ompelustöitä ja ruuanlaittoa. Katsotaan, mitä tästä päivästä syntyy ja mitä saan aikaiseksi blokata tänne ;)

PS. Kiitos, kun jaoitte listoistanne. Loistavia listoja!

Ihanaa lauantai-päivää!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Listoja.


Meitä on moneksi.

Minä kuulun siihen ryhmään henkilöitä, jotka väsäävät listoja. Listat auttavat jäsentämään, selkeyttävät päätä, helpottavat priorisoimaan asioita ja ennenkaikkea niiden avulla muistaa, mitä ajattelikaan että pitikään tehdä.

Eri asia sitten on, kuinka tarkkaan ja tunnollisesti toteutan listaamani asiat.

Listasin nimittäin sohvan puhdistuksen ja suojauskäsittelyn viime marraskuun tehtäviin. Se tapahtui viime viikonloppuna. Marraskuu ja toukokuu - onko niillä nyt niin paljon eroa? 
No, tarkkaan laskettuna puoli vuotta.

Ystäväni kertoi eräästä, jolla oli listat joka lähtöön (kuten jouluvalmisteluihin) ja joka myös toteutti listansa. Tämä sai minut uteliaaksi, ja tällä viikolla kysymykseni kuuluukin:

 Millaisia lista-ihmisiä te olette?

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Henryn parhaat pannukakut.


Toukukuisen sunnuntain kunniaksi on kiva julkaista Henryn amerikkalaisten pannukakkujen resepti. Nämä ovat siis aamiaispannukakkuja. Parhaita ehdottomasti vaahterasiirapin tai jonkun sentapaisen kanssa. Suomessa reseptissä on maidon tilalla piimä, mutta täällä piimä tuo pannareihin jonkun ihmeellisen happaman sivumaun, joten reseptiin on vaihdettu maito. 

HENRYN PARHAAT PANNUKAKUT

3 kananmunaa
5dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
50 g voisulaa

1- Erota kananmunista keltuaiset ja valkuaiset erilleen.
2- Vatkaa keltuaiset vaahdoksi. Lisää piimä ja vatkaa tasaiseksi.
3- Yhdistä kuivat aineet keskenään (=jauho ja sooda) ja lisää taikinaan.
4- sekoita voisula taikinaan.
5- Vatkaa munanvalkuaiset erillisessä kulhossa kuohkeaksi ja lisää vaahto varovasti käännellen taikinaan.
6- Paista pannukakut voidellussa pannussa kummaltakin puolelta kullanruskeaksi.

Iloista sunnuntaita! 


lauantai 7. toukokuuta 2011

Lukukokemus: Puhdistus.


Tämä kirja oli ensin näytelmä. 
Olen tyytyväinen siihen, että luin sen romaanina. 
En tiedä, mutta jotenkin huomaan vaan kaipaavani teatterikokemuksista iloisia, pehmeitä ja rauhallisia tuntemuksia.
(Taidan olla poikkeus, koska harvoin ne ovat sitä.) 
Tämä kirja ei ollut sitä.

Kirjassa oli koko tunteiden kaarti, yhden suvun naisten tarina ja Viron lähihistoria. Pelko, petos, naiseen kohdistuva väkivalta, ihmiskauppa, viattomuuden menetys ja halu saada se takaisin. Oksanen osaa kertoa loistavasti ja tarina imaisi sisäänsä. Pysäytti.

Kirja ei siis ollut leppoisa kokemus missään määrin, mutta en yhtään ihmettele, että se voitti kaikki ne palkintonsa (kuten Finlandia-palkinnon) ja sitä on käännetty useille eri kielille. 

tiistai 3. toukokuuta 2011

Jokapäiväinen oikeutemme.

Kuva löytyy täältä.
Blogin hiljaiselo liittyy osaltaan siihen, että olen pääsiäisen jälkeen matkustellut. Aiemmin olen jo todennut, että elokoginen jalanjälkeni ei ainakaan pienene matkustusvalinnoillani, koska lentomatkat kuuluvat elämääni välttämättömänä osana ja ne ovat killereitä... Nyt ajattelin kuitenkin, että kyllä minullekin jotain ekologisuuspisteitä tulisi suoda, koska yritän toteuttaa ekotekoja aina mahdollisuuksien mukaan:

no. 014 - Skytrain. Matkaan aina kun mahdollista arkimatkani Bangkokissa joko metrolla tai skytainilla. Taatusti julkinen kulkuneuvo on ekologisin vaihtoehto.

no. 015 - Juna. Viime viikolla tsemppasin ja taitoin yli 1000 km työmatkan yöjunalla auton ja lentämisen sijaan.  Junailu täällä ei ole ihan sama juttu kuin Suomessa tasoltaan, joten pisteitä saa herua ;)

no. 016 - kimppa-autoilu. Meidän työauto ei ole ihan elokogisimmasta päästä. Sille ei nyt vaan mahda mitään. Mutta kun viikonloppuna matkasimme yli 1000 km itään, niin autossamme matkusti yhteensä kuusi henkilöä. Se oli ekologista.  

Hyvä siis antaa tunnustusta välillä itselleen. Varsinkin, kun luin taas vaihteeksi kirjan, joka haastaa arkeni. Ei vain ekologisuudessa vaan holistisemmin: suhteessa koko luomakuntaan, niin ihmisiin kuin luontoonkin. Luin siis Julie Clawsonin kirjoittaman kirjan Everyday Justice. The Global Impact of Our Daily Choices.

Itse kirjailijaan voi tutustua vaikka lukemalla hänen blogiaan, joka löytyy täältä. Myöhemmin tulen myös bloggaamaan kirjan ajatuksista lisää, sillä se haastoi monella tapaa ja antoi paljon sellaista tietoa, jota ei etukäteen tiennyt. 

En ole tutustunut kirjailijaan ja hänen blogi-mietteisiinsä vielä sen paremmin, mutta kirjan perusteella arvostan häntä muunmuassa siksi, että hän aloittaa kirjansa kappaleella Don't Panic - ja vakuuttaa, että globaalin todellisuuden ei tarvitse antaa musertaa alleen, vaan pienikin teko on tarpeeksi. Hän ei ole siis fanaatikko. Hän tuo myös miellyttävän pehmeästi ja tasapainoisesti oman kristillisen näkemyksensä siitä, kuinka lähimmisenrakkaus kattaa globaalissa maailmantalousessa myös ostopäätöksemme ja Jumala on kutsunut meitä olemaan vastuullisia maapallon huolehtijoita sukupolvesta toiseen... ja samalla, kuinka hän voi tehdä eettisiä päätöksiä omiin ruokatottumuksiinsa ja ostopäätöksiinsä nähden, mutta hän ei ikinä loukkaisi toista olemalla ottamatta vastaan ruokaa tai lahjaa, eikä edes alkaisi kyselemään tai kyseenalaistamaan toisen ihmisen eettistä toimintaa. Samanlaista avoimuutta ja toisen ihmisen kunnioittamista jää usein kaipaamaan.

Näissä mietteissä aloitin siis toukokuun. Katsotaan, miten tämä tästä etenee...  

Päivän inspiraatio: Pupu.


Tänään menemme illalla juhlimaan pienen tytön 2-vuotissynttäreitä.
Hän saa lahjaksi Laosissa tehdyn pikku-pupusen
Eikö olekin söpö?
Ystäväni naapurissa asuu ompelija, joka näki länsimaalaisen pupu-pehmolelun ja kehitteli siitä sitten oman mallistonsa (Ehkä tunnistatte esikuvan?). Kaikki kankaat paikallista käsityötä. 
Tykkään ostaa tuotteita, joiden alkuperän tiedän ja jotka tukevat paikallisia pienyrittäjiä.