Juuri nyt.

Juuri nyt viimeinen uunipellillinen pikkuleipiä on uunissa ja minä voin istahtaa tähän hetkiseksi. Tai ehkä ei sittenkään pitäisi, koska olen viime päivinä kuullut paljon lähipiiriltäni palautetta siitä, kuinka saatan uppoutua omiin ajatuksiini enkä kuule mitään. Ympäröivä todellisuus siis hämärtyy keskittyessäni. Sikäli tämä on positiivinen löytö: voimavara, jonka avulla selviän jatkuvasti tuntien odottamista ja matkustamista, välitilassa olemista matkalla määränpäähän. Mutta niinkuin kaikilla vahvuuksilla, on tälläkin kolikon toinen puolensa ja siksi taidankin käväistä nyt tarkistamassa uunin...

Elämään kuuluu tällä hetkellä niin paljon sekä töissä että vapaa-ajalla, että huomaan toisinaan vaikeutta hiljentyä henkisesti ja olla läsnä juuri nyt. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen huomatessani, että minulla on tässäkin elämäntilanteessa ihmisiä, jotka voivat lempeästi mutta suoraan kysyä: 

”Mitä kuuluu?” 

”Kuinka voit itse?” 

”Onko sinulla ollut tarpeeksi aikaa itsellesi?”

Tärkeitä kysymyksiä, joita soisin kysyttävän itse kultakin meistä säännöllisesti. Ei syyllistäen eikä painostaen, vaan lempeästi rakkaudella.

Keskustelimme kerran thailaisten ystävieni kanssa käsitöiden teosta ja siinä puhuessamme toinen heistä määritteli sanoi, kuinka hänen mielestään Ruut ei tee käsitöitä stressistä tai suorituspaineesta, vaan hänestä huokuu ilo ja rauha puuhastellessa. Olin silloin yllättynyt näistä sanoista, mutta ne jäivät mieleeni ja myöhemmin olen huomannut hänen olleen oikeassa. Viime viikkoina olen nipistänyt päivistäni hetkiä leipoa ja tehdä käsitöitä koska ne tuottavat minulle iloa ja koen rentoutuvani, kun saan tehdä jotakin hyvää tai kaunista käsilläni. 

Tänään haluaisin toivottaa teille kaikille sellaista adventtiaikaa, jolloin voitte myös kuunnella itseänne ja tehdä voimauttavia asioita samaan aikaan kun arkikiireet painavat päälle (ne mielenkiintoisetkin kalenterintäytteet) ja jouluvalmistelut muistamisineen kasvattavat listaa. Joulun tunteeseen ei aina tarvita massiivisia operaatioita vaan joskus vähän on paljon. Meillä on täällä tropiikin keskellä nautittu mausteisten piparikeksien tuoksusta. Tämä on nopea resepti, mikä ei vaadi vatkaimia eikä piparimuotteja!

PIPARIKEKSIT

180 ml voita

100 ml ruskeaa sokeria

150 ml valkoista sokeria

50 ml siirappia

1 muna

420 ml jauhoja

1/2 tl neilikkaa 

1/2 tl inkivääriä

1 tl kanelia

1/2 tl suolaa

1/2 tl ruokasoodaa

1- Laita uuni lämpenemään 180C.

2- Sulata voi ja sekoita voisulaan sokerit sekä siirappi. Sekoita tasaiseksi (suuri lusikkakin toimii tässä taikinassa).

3- Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita muna voi-sokeriseokseen. Sekoita niin että ainesosat tasoittuvat.

4- Yhdistä jauhot ja mausteet jauhoseokseksi ja lisää taikinaan vähitellen sihtaamalla. Taikinasta kuuluu jäädä löysä.

5- Laita pellille folio. Ota taikinasta ruokalusikallisia ja tipauta ne pellille (testaa ensin 6 keksiä per pelti, jotta näet, kuinka paljon keksisi leviävät). 

6- Paista keksejä noin 10 minuuttia, kunnes ne alkavat saada kaunista väriä. Ota kuitenkin keksit pois uunista silloin kun ne ovat vielä pehmeitä. Anna jäähtyä folion päällä. 

Iloista viikkoa!

Juhlavuonna Bangkokissa 8/40.

12-päivää-joulua

Hämärtyvää taivasta vasten loistava joulutähti, liljojen tuoksu ja jouluseimi tuovat jouluisen tunteen myös tropiikin keskelle. Loppiaiseen on vielä päiviä. Vielä on aikaa nauttia läheisten seurasta ja antaa joulun sanoman upota viimeiseenkin sydämen sopukkaan. 

Tänä vuonna huomaan olevani erityisen onnellinen siitä, että minulla on mitä rennoimpia ja joustavampia ystäviä ja perheenjäseniä.  Ja mies jolla ei mene sormi suuhun keittiössä. Tässä talossa vieraili nimittäin eräs virus, ja ensin potilaana oli suvun pienin.... sitten oli Henryn vuoro ja lopulta myös minä kaaduin sänkyyn... jouluaattona. Joten sen lisäksi, että menussa jo sovellettiin (koska kaupoista ei tänä vuonna yllättäen löytynytkään kalkkunaa) niin lopulta sovellettiin kaikessa mikä liittyi minun vastuisiini, koska parhaimmillaan jaksoin istua sohvalla joulun pääpyhinä.  Mutta onneksi meillä oli silti iloinen juhlamieli! 

Olen myös ollut tällä viikolla lomalla... ottanut rennosti ja lukenut kirjoja. Alexander McCallin Isabel Dalhousie -sarja on luettu. Kohta suljen koneen ja tartun joululahjakirjaani "I am a Cat". 

Toivottavasti myös sinulla on aikaa olla vaan tai tehdä kaikkea sitä mihin arjessa ei ole mahdollisuutta!

Alkuruuaksi: Portobellinit gorgonzolalla.

Makunystyröitä hivelevä, ehdottomasti juhlahetkiin sopiva alkuruoka on portobello-sienet gorgonzola-kuorrutteella. Tarjosin niitä jouluna italialaisteemaisella ateriallamme. Tämä kuuluu resepteihin, joita ehdottomasti suosittelen kaikille sinihomejuuston ystäville!

PORTOBELLINIT GORGONZOLALLA

(neljälle)

12 keskikokoista potobellini-sientä

2 rkl neitsytoliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi, hienoksi silputtuna

1 sitruunan mehu

1 rkl vaalean leivän muruja (tuoreita)

mustapippuria pippurimyllystä

100 g gorgonzola-sinihomejuustoa (tai vastaavaa)

2 rkl kermaa

40g parmesaania raastettuna

2 rkl tuoretta lehtipersiljaa (koristeeksi)

1- Harjaa sienet puhtaiksi ja poista kannat. Pilko kannat pieniksi ja laita sivuun. Laita sienet uunipellille leivinpaperin päälle, nurinpäin.

2- Sekoita kulhossa yhteen oliiviöljy, valkosipuli, sitruunamehu, leivänmurut, mustapippuri ja pieniksi pilkotut sienien kannat. Lusikoi täyte sienien päälle ja laita pelti uuniin kuuman grillivastuksen alle 5 minuutiksi. 

3- Laita pieneen kattilaan kerma ja sinihomejuusto, laita liesi miedolle lämmölle ja sekoita, kunnes ainesosat yhtyvät. 

4- Lusikoi sinihomejuustoseos sienille, ripottele päällimmäiseksi parmesaanijuustoa ja laita sienet takaisin uuniin 5 minuutiksi, kunnes ne muuttuvat kauniin kullanruskeiksi. 

Asettele sienet lautasille, rippottele päälle lehtipersiljaa ja tarjoile.

Omenaglögiä ja biscotteja.

Päivän musiikkivalinta: Diana Krallin joululevy. 

Keittiössä tuoksuvat jouluiset mausteet: Tein ensimmäisen adventin kunniaksi itsetehtyä omenaista glögiä ja biscotteja (resepti aiemmin julkaistuna täällä). 

OMENAINEN GLÖGI

(kymmenelle)

2 l omenatuoremehua

1 peukalalonkokoinen inkivääri, kuorittuna ja viipaloituna

2 kypsää päärynää, viipaloituna

2 kanelitankoa (plus lisää tarjoiluun)

4 kokonaista kardemummaa

3 rkl ruskeaa sokeria

4 limen mehu ja 2 limestä raastettu kuori

(5 dl tummaa rommia)

1 - Ota esiin suuri kattila (vähintään 5l) ja laita sinne kaikki aineet: mehu, inkivääriviipaleet, päärynänviipaleet, kanelit, kardemummat, sokeri, limemehu ja limenkuori. Anna seoksen kiehua hiljalleen kunnes sokeri on sulanut. 

2 - Siivilöi glögi tarjoilumukeihin, koristele kanelilla ja tarjoile (rommin kera) lämpimänä juomana.

Tuhat langankiertoa.

Viimeinen joulupyhä tarkoittaa myös suomalaisessa jouluperinteessä myös lepohetken päättymistä ja arkeen palaamista. Jouluviikolla mieleni oli vielä levoton. Stressasin jopa Hesarissa ollutta asiantuntijan tekstiä siitä, kuinka onnistuneeseen lomaan kuuluu neljä vaihetta (jotka menivät jotakuinkin siten, että ensin irrottauduttiin ja pysähdyttiin, sitten rentouduttiin... ja lopun huipennuksena oli mahdollista saavuttaa luova uudelleenorientoituminen ja elämänhallinta, jonka kokemiseen ei siis tavallinen viikonloppu riitä). Olin varma, etten ehdi saavuttaa mitään vaihetta, kun mieli ei kyennyt asettumaan edes viideksi minuutiksi paikoilleen. Neulottuani yhden rivin piti jo tarkistaa kännykästä viestejä tai ainakin nettilehti. Yöpöydän romaaninkin etsin käsiini ja sitä onnistuin lukemaan yhden luvun. 

Hajanaista. 

Onneksi jossakin vaiheessa helpotti ja onnistuin pysähtymään ja kuuntelemaan itseäni. Ja olemaan rehellinen. Tein muun muassa päätöksen, että vaikka kuinka haluaisin lukea loppuun Viktor Hugon "Kurjat", se saa nyt siirtyä kirjahyllyyn odottamaan tulevia aikoja, sillä juuri nyt sen kurjuus ja melankolisuus ovat minulle auttamattomasti liikaa, enkä pysty uppoutumaan tarinaan. Tekee joskus tiukkaa jättää kesken jo-aloitettu-ja-arvotettu-projekti. Se kuitenkin kannattaa, sillä elämä ei ole suorittamista varten. 

Käsityösaralla voitti tuubi-kaulaliina. Sen kiitollisempaa neuletta ei ole olemassakaan: Tarvitset vain 5 puikot (pyöröpuikot ovat ergonomisimmat) ja 300g lankaa. Luo 34 silmukkaa ja neulo aina-oikein 175cm. Sitten vaan ompelet käsin kaulaliinan päät yhteen ja tuubihuivi on valmis. 

Tuhat langankiertoa auttoi. Mieli rauhoittui ja uusille ajatuksille syntyi tila olla olemassa. Lomaan kuului myös ruuanlaittoa, rakkaiden ihmisten tapaamista, luontoretkeilyä ja tulevan vuoden reflektointia. Mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt menen nauttimaan tästä päivästä. 

Olisi kiva kuulla sinun oivalluksistasi.

Club for Five.

Club for Five palautti minulle suomalaiset joululaulut näiden vuosien jälkeen, kun ne alkoivat tuntumaan liian melankolisilta, totisilta ja hartailta. Iso kiitos!

Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas.

Kuva täältä.

Meille on muodostunut joulukuiseksi perinteeksi "Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas". Siksi olikin niin riemastuttavaa, että tuo E.T.A. Hoffmannin satua mukaileva, Toer van Schaykin ja Wayne Eaglingin baletti tuli tänä vuonna kansallisbaletin ohjelmistoon. Vietimme siis kulttuuri-iltaman Helsingissä.

Tunnelma oli sykähdyttävä, kun orkesteri alkoi soittaa Pjotr Tsaikovskin musiikkia ja esirippu aukesi. Aivan mieletön lavastus: talvinen kaupunki, talo jäätyneen kanavan vieressä... kuutamossa luistelijoita ja joulupakettien viejiä. Ja lunta satoi hiljalleen taivaalta. 

Tarina oli erilainen kuin mihin olin tottunut. Se oli oikeastaan boonusta, sillä jännitys pysyi yllä, kun ei voinut tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hienoa oli myös se, että baletti oli toteutettu yhdessä lasten kanssa - lapsien osuus oli mielestäni onnistunut hyvin.

Lumihiutaleiden valssi oli sykähdyttävä ja pääparin suuri grand pas de deux oli elegantisti tanssittu. Sykähdyttävä.

Taianomainen tunnelma säilyi vielä kauan sen jälkeen, kun esitys oli päättynyt.  

Kiitos kansallisooppera ihanasta jouluisesta baletista!

Maailman paras bataattimuusi.

Pipsa kehuu tätä bataattimuusia maailman parhaaksi keittokirjassaan "Pipsan keittiössä" (Tammi 2012). Eikä siinä ole lainkaan liioittelun makua. Sehän vie kielen mennessään. 

Valmistin bataattimuusia suvun pikkujouluihin. Päätin siis testata uusia reseptejä silläkin uhalla, että ne-eniten-perinteisiin-kangistuneet olisivat jääneet nälkäisinä ihmettelemään, minne perinteiset laatikot oikein katosivat. Tulos: tämä muusi nähdään meillä myös joulupöydässä. Ja varmasti monta kertaa sen jälkeenkin. 

BATAATTIMUUSI

(ohje neljälle)

4 isoa bataattia

2 dl kermaa

50g pehmeää voita

3 rkl vaahterasiirappia

suolaa

mustapippuria

1- Lämmitä uusi 200 asteeseen.

2- Pese bataatit ja pistele niihin reikiä haarukalla. Laita bataatit kokonaisina uuniin ritilän päälle ja laita ritilän alle leivinpaperilla peitetty pelti, jottei bataateista valuva siirappi ala savuta uunin pohjalla. Paista bataatteja noin tunnin verran ja kokeile kypsyyttä veitsellä. Kun bataatit ovat pehmeitä sisältä asti, ota ne pois uunista ja anna jäähtyä.

3- Kuori bataatit (Kuoret irtoavat todella helposti). Laita bataatit kulhoon yhdessä kerman, voin ja vaahterasiirapin kera. Muussaa nuijalla tai sauvasekoittimella. 

4- Mausta suolalla ja pippurilla.

PS: Suosittelen muutenkin Pipsan kirjaa kaikille. Se on inspiroiva.

On aika koristella kotia...

Hyasintit saivat valkoisen kääreen ja kranssia koristaa tänä vuonna musta nauha.

Meidän joulukoristeet on Thaimaassa varastossa. Tämä "Suomi-joulu" syntyy siis jostakin muusta kuin viimevuosien traditioista. Tavoite on pysyä kaukana markkinahumusta tai tohina-suorituksesta, mutta nauttia alkavasta kaudesta ja sen suomista mahdollisuuksista nauttia yhdessäolosta rakkaiden kanssa.

Joy to the World.

Jouluaatto. Adventti on takana, 24 luukkua joulukalenterista avattu. Koko joulukuuta voi oikeastaan kuvata näin: Odotuksen aika, ilon aika. Erityinen aika ilolle, yhdessäololle, antamiselle ja juhlimiselle. Joulukuu on vuoden viimeinen kuukausi ja silloin on hyvä sulkea mennyt vuosi muistojen kirjaan, sanoa itselleen "Hyvin tehty!" ja antaa itselleen aikaa levätä ennen tulevaa vuotta. 

Tänä iltana on ihana käydä ystävien kanssa joulupöytään, nauttia yhdessäolosta ja samalla myös kiittää Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta.  

Iloista joulua sinulle!

PS. Yllä oleva kuva lainattu täältä.

Joulunkuun illanistujaisiin: Lämmin Brie pekaan-pähkinöillä.

Joulukuiset illat ovat ihania. Paljon kynttilöitä, tunnelmallista musiikkia ja yhdessäoloa. 

Ihanan täyteläinen ja jouluinen juustolautanen syntyy uunissa käytetystä brie-juustosta. Me nautimme siitä ohuiden patonki-siivujen kera. Myös vesikeksit ovat loistavia!

LÄMMIN BRIE PEKAAN-PÄHKINÖILLÄ

1 pieni kiekko brie- tai camembert -juustoa

1 dl pekaan-pähkinöitä (tai enemmänkin jos rakastat niitä!)

3 rkl vaahterasiirappia

3 rkl ruskeaa sokeria (fariini käy)

(Patonkia tarjoiluun)

1- Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Laita juusto leivinpaperille ja paista 15-20 minuuttia, kunnes juusto on pehmennyt sisältä. Siirrä tarjoilulautaselle ja anna jäähtyä 20 minuuttia.

2- Sillä välin kun juusto jäähtyy: Laita pekaanit puhtaalle uunipellille ja paahda niitä uunissa noin 7 minuuttia. Ripottele sitten pähkinät juuston päälle.

3- Ota esiin pieni kattila. Laita kattilaan vaahterasiirappi ja sokeri. Kuumenna keskilämmöllä ja kiehuta 1-2 minuuttia vaahtomaiseksi. Kaada juuston ja pähkinöiden päälle. 

Herkullisia hetkiä!

Pähkinänsärkijä 120 vuotta.

Viime vuonna katselimme Pähkinänsärkijän piirrettynä elokuvana. Huomasin myös, että Pyotr Ilyich Tchaikovskyn sävellys soi meillä aina joulunaikaan. Sävellys on loistava, täynnä sadunomaista maagisuutta. Rakastan varsinkin oboen osuuksia.  

Ensimmäisen kerran näin Pähkinänsärkijä-baletin 12 vuotta sitten Prahan Baletin esittämänä. Eilen kävimme Bangkok City Ballet:in näytöksessä. Ei ehkä niin professonaalia, mutta kieltämättä pienet balettioppilaat hiiriasuissaan taistelukohtauksessa olivat hurmaavia! 

Tämä on Pähkinänsärkijä-baletin juhlavuosi, sillä se sai ensinäytöksensä Pietarissa 1892. 120 vuotta. 

Oletko nähnyt? Mikä on lempibalettisi? Mikä musiikki tuo sinulle joulun?

Päivän isnpiraatio: Toivo.

Kuusessa kimaltelevat kristallit kynttilöiden loisteessa. Niiden loistekaan ei vedä vertaa sille rohkaisulle, jota koin sydämessäni kun tänä aamuna luin Patty Kirk:in artikkelin Slower than Christmas (clik - ja pääset lukemaan koko jutun.) Se muistutti minua siitä, kuinka adventti on odotuksen aikaa.

Odotimmepa mitä hyvänsä, on pakko myöntää, että suurin osa meistä haluaisi skipata koko odotuksen kokonaan.

'Tule, Herra. Tule, Messias.' Satojen vuosien odotus ennenkuin Jumalan lupaus Messiaan syntymisestä täyttyi. - Se mahtoi tuntua loputtomalta odotukselta.  Patty Kirk kirjoittaa osuvasti, kuinka odottaminen on yksi uskon pääelementeistä. Kristityt odottavat Jumalan lupausten täyttymistä. Huolimatta nykyisistä haasteista - ehkä sukupolvienkin vaivannäöstä - oikeanlainen odotus antaa perspektiivin arjen keskelle ja tuo ilon tulevasta täyttymyksestä: 

"Waiting is a key component of faith. Virtually every divine covenant in Scripture has time built into it, and believers must wait for God's promises to be fulfilled. Waiting effectively, continuing to anticipate future joy throughout years or even whole lifetimes or generations of often joyless struggle, might be seen as synonymous with great faith. As such, Mary's joyful, confident response to her part in God's plan has much to teach us about what Jesus said was the "work of God"—that is, "to believe in the one he has sent" (John 6:29)."

Ajattelin tänä aamuna: 'Tule, Herra Jeesus.' Sanoin sydämelleni, että onni on täyttymässä. Onni ei ole käsinkoristellussa kuusessa, pullantuoksuisessa keittiössä, pankkitilin numeroissa tai ansiolistoissa. Ja mikä ikinä murehduttaa mieltä - se on katoavaa. Paljon lupauksia on vielä odotuksen alla. Ja edessä on vielä jälleenkohtaamisia rakkaiden, nyt jo edesmenneiden, kanssa.

Huomasin jälleen tällä viikolla saavani allergiaoireita uskosta ilman tekoja, odotuksesta ilman mielenlaatua, sanoista ilman merkitystä. Moni piiloutuu kliseiden ja kaanankielen taakse, peittää sydämensä samalla tavalla kuin lumi peittää maan syksyn jäljiltä... eikä aitoa kohtaamista pääse tapahtumaan. Ihmisyys hukkuu. Kaipaan ihmisyyttä. Kaikkea sitä todellista ihmisen elämää, jonka Jumala antoi ihmiselle elettäväksi - ja jonka keskellä toivon sanoma haastaa meitä. Toivo tulee soveltaa omaan arkeen tai se jää tyhjäksi sanahelinäksi.

Tänä jouluna haluan juhlia syntymäpäiväsankaria niin että Hän on läsnä ajatuksissani ja sydämessäni. Niin, ja ensi vuottakin olen ehtinyt jo pohtimaan: Tänä vuonna en aio tehdä pitkiä ja monimutkaisia listoja eri elämän osa-alueilta, missä haluan kasvaa ja mitä haluaisin saavuttaa. Ensi vuodelle riittäkööt kaksi lyhyttä lausetta. Ne luokoot suuntaviivoja arjen valintoihin:

1. Haluan kasvaa ja kehittyä siinä tavassa, miten odotan 

ja miten kestän arjen ja elämän keskeneräisyyttä.

2. Kaikessa haluan yksinkertaistaa asioita: 'Make it simple.' (---and keep it that way!)

Mitä sinä mietit tänään, kun jouluun on vain kaksi yötä ja vuosikin lähenee loppuaan?

PS. Luin jostakin, että moni toivoo/unelmoi asioista, joita ei oikeasti edes halua tapahtuvan sittenkään. Mitä mieltä olette?  

Keittiössä tuoksuu.

Jouluna herkut ovat sallittuja. Suorastaan vaadittuja.

Kaivoin eilen reseptikirjani esiin ja loihdin suussasulavia keksejä joulun paketteihin: mantelibiscotteja, cappuccino-suklaabiscotteja,  chocolate chip cookieseja ja inkiväärikeksejä, jotka ovat melkein kuin pipareita mutta vaivattomampia.

Kyynärpään ja ranteen kipu vaan pahenee. Jospa selviäisin vielä pari päivää ja sitten voisin ottaa käden kanssa hieman rennommin. Lupaan julkaista loistavia reseptejä heti kun käsi sallii kirjoittamisen ;)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!   

Myöhässä?

Voiko joulusta olla myöhässä?

Heräsin tänä aamuna siihen todellisuuteen, että jouluaattoon on jäljellä 7 yötä. Ja siitä seurasi vääjäämätön tunne siitä, että olen myöhässä.

Olen myöhässä,

... koska seitsemän päivää ei riitä postipakettien lähettämiseen Suomeen.

... koska moni paketti ei ole edes valmis.

... koska joulukortteja ei ole lainkaan.

... koska joulun menua ei ole suunniteltu.

... koska edes lahjat Bangkokin väelle eivät ole valmiit.

...koska ja että kun. Huh. 

Koska joulun kuuluisi olla kaikkea muuta kuin stressiä, pohdin tässä, mitä kannattaa vaan suosiolla jättää väliin tältä vuodelta. No, joulukortit ainakin. Tässä se siis tulee julkisesti: kun et saakaan meiltä tänä jouluna korttia, et ole poikkeus ja boikotoinnin kohde, vaan voit luottaa siihen, että ajattelin sinua lämmöllä juuri tänään. Arjen organisointi vaan petti tässä perheessä.

Kiinnostaisi kuulla, onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia. Siis onko minulla sielunsisaruksia juuri nyt? 

Joulukuun rientoja.

Kuvat on napattu kuluneen viikon riennoista kännykällä. Laatu ei ehkä ole loistavin, mutta jotakin ne silti näyttävät tunnelmasta.

Ylempi kuva on otettu maanantai-iltana, kun olimme katolisessa kirkossa kuuntelemassa Handelin Messias-oratoriota. Se jos mikä kuuluu Bangkokin kansainvälisen/musiikkipiirien joulutraditioihin, sillä sitä on esitetty Bangkokissa aina 1960-luvulta asti. Oratorio on kolmiosainen ja kertoo Kristus-tarinan aina profeetoista Jeesuksen syntymään, kuoleman ristillä ja jopa kuolleista heräämisen ja iankaikkisen elämänkin. Meillä oli tänä vuonna ystäviä sekä orkesterissa että kuorossa, joten oli kiva olla kuuntelemassa. Oli myös hauska kaivella mielen sopukoista hämäriä mielikuvia ensimmäisestä konserttikokemuksestamme 11 vuotta sitten samaisessa paikassa, silloin kun olimme vielä nuoria ja vallatomia harjoittelijoita ;)

Alempi kuva onkin sitten eilisistä pippaloista. Aikaero ei selitä tätä vaan pikemminkin Thaimaan kuninkaan syntymäpäivän osuminen Suomen Itsenäisyyspäivän aattoon. Eli Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotto oli täällä vasta eilen. Vaikka juhlimmekin viikon myöhässä, ei koreutta juhlista puuttunut. Hyvää ruokaa, kauniita ihmisiä ja kamariorkesteri sekä viulisti Linda Hedlund. Bangkokin suurlähettiläs Sirpa Mäenpää käsitteli puheessaan osuvia teemoja, kuten rauhanturvaamista ja sovintoprosessin tärkeyttä. Tämä liittyi sekä Suomen itsenäistymisen vaiheilla tapahtuneeseen sisällissotaan että täällä Kaakkois-Aasiassa tapahtuneisiin kansojen jakaantumisiin. Sitten hän myös nosti positiivisena teemana eteenpäin katsomisen: Tulevaisuudessa voisimme suomalaisinakin juhlia itsenäisyyspäivänä suomalaisuuden positiivisia puolia ja rikkauksia iloiten, sillä menneiden sotien muistelu ei ole ainut oikea tapa juhlistaa päivää...

Niin, meidän Aasian joulunviettotraditioista kyseltiin. En tiedä. Siis kaikkeahan tässä tapahtuu, mutta jos rehellisesti mietin näitä vuosia täällä, niin eipä tässä paljoa traditioita ole lyöty lukkoon. Vähän uutta, vanhaa ja lainattua. Ehkä sellaista. Siis hyvää ruokaa ja kokkailua kotona, koti täynnä koristeita, joulujuhlia, jouluaiheisia elokuvailtoja, joulumusiikkia... ja sitten erilaisissa tapahtumissa käymistä fiiliksen mukaan. Samalla downsihtaamista ja henkisesti menneen vuoden arviointia ja uuteen valmistautumista. Selkeä käännekohta siis. 

PS. Tänä iltana kokeilin uutta salaattireseptiä kanan seuraksi ja se oli loistava!!! Uusi suosikki. Lupaan jakaa teille reseptin ehtiessäni. Tätä kirjoittaessani mies makaa sohvalla lukien Sherlock Holmesin tarinoita. Taustalla soi Michael Bublen joululevy. Minä puolestani valitsin joulukuun kirjaksi Martti Ahtisaaren elämänkerran. Sen nimi on osuva: Matkalla. 

Joulukoristeet paikoilleen.

Joulukoristeet löysivät paikkansa. Mietin niitä laittaessani, kuinka niihin jokaiseen on jo alkanut kertyä omaa muistoa ja tradiotiota. Mielenkiintoista on se, että joulukoristeista kaikki muu paitsi joulukuusi on hankittu viimeisen seitsemän vuoden aikana, kun olemme asuneet täällä Aasiassa. Kävi nimittäin niin, että muuttolaatikoita pakatessa jostakin piti luopua, kun tilaa ei ollut tarpeeksi... ja joulukoristeet jäivät sillä ajatuksella Suomeen, että ne voi myöhemmin kuka tahansa tuoda matkalaukussa tullessaan. No, koskaan ei ole tullut. Ja joulukuusiakin saa täällä joka vuosi entisiä aidomman näköisinä. 

Osa joulukoristeista on lahjaksi saatu. Osa on tuotu muista maista. Kaikki ne muistuttavat rakkaista ihmisistä ja yhteisistä hetkistä. Osa on käsintehty. Esimerkiksi nimikirjaimin koristellut joulusukat valmistuivat kielikouluvuoden aikana ja tuovat Pohjois-Thaimaan muistot mieleen. Ja tänä vuonna paikkansa löysi paikkansa myös mummon virkkaama punainen joululiina. Mummo teki paljon käsitöitä ja antoi niitä rakkaudenosoituksenaan. Niiden kautta mummon muisto ja perintö käsintehdyn arvostukseen säilyy.

Päivän Inspiraatio: Punottu korikassi.

Minun ihana mieheni käväisi eilen työmatkalla Chiangmaissa (=Pohjois-Thaimaassa) ja toi sieltä tuliaisiksi korikassin, josta olin haaveillut. Voiko olla tämän ihanampaa? Tämähän on kuin joulukalenterin luukkuja availisi....

...eli nyt vaan pitäisi pohtia mitä ihanaa mies saisi vuorostaan vaikkapa huomenna? 

Alkoihan se Adventtiaika viimein.

Minulla taisi olla kuukausi sitten paljon suurempi joulufiilis kuin sittemmin on ollut... paitsi että onneksi viime viikonloppu aloitti adventtiajan yhtäaikaisesti sekä kalenterissa että sydämessäni.

Saimme ensimmäisen joulukortin: Rudolf Koivun kuvitusta. Ihana. Ja kaikki ne muutkin pussista paljastuneet yllätykset lämmittivät sydäntä. Kiitos, ihanat ystävät!

Hoosianna -hymni kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen adventtiin! Niin myös me kävimme sunnuntaina laulamassa Suomen Lähetysseuran järjestämässä 'Kauneimmat Joululaulut -tapahtumassa' suomeksi joululauluja. En koskaan ennen tänne maailmalle muuttoa edes pysähtynyt miettimään, kuinka moni Suomessa suosittu joululaulu on itseasiassa täysin suomalainen eikä sitä lauleta missään muualla. Paljon on ihania joululauluja, mutta vuodesta toiseen sydämeni hiljentyy tämän Sibeliuksen säveltämän ja Topeliuksen sanoittaman laulun sanoman ääressä:

En etsi valtaa, loistoa,

en kaipaa kultaakaan,

mä pyydän taivaan valoa 

ja rauhaa päälle maan. 

Se joulu suo, mi onnen tuo

ja mielet nostaa Luojan luo.

Ei valtaa eikä kultaakaan,

vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa

ja lasten joulupuu,

Jumalan sanan valoa,

joss' sieluin kirkastuu.

Tuo kotihin, jos pieneenkin,

nyt joulujuhla suloisin,

Jumalan sanan valoa 

ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niin kuin rikkahan

saa, joulu ihana!

Pimeytehen maailman 

tuo taivaan valoa!

Sua halajan, sua odotan,

sä Herraa maan ja taivahan!

Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo

suloinen joulus tuo.

Jos kerran paketoi...

Jos kerran paketoi joululahjoja, voi samantien kuunnella joulumusiikkia. Niin kaikki on paljon mukavampaa. Joulunodotusta leppoisasti. Antamisen iloa. Läheisten muistamista.