Kesätalossa: Montako naulaa voi yhdestä hirrestä löytyä?

Vastaus on satoja, mikäli kyseessä on melkein kahdeksankymmenvuotias talovanhus, joka on elänyt nuoruudessaan pinkopahvien kulta-aikaa. 

Halusimme kesätalossa hirsipintaa näkyviin ja aloitimme urakan repimällä seitsemän kerrosta tapetteja ja pinkopahvia pois. Paljaan hirsipinnan esiinkaivamisessa oli se hyvä puoli, että pääsimme näkemään, onko rakenteissa vaurioita. Tähän asti olemme onneksi välttyneet ikäviltä yllätyksiltä. Sen sijaan seinät kertoivat meille talon historiaa: Hirret eivät olleet ensimmäistä kertaa seinissä tässä talossa vaan ne on aikoinaan purettu ja siirretty jostakin savupirtistä. Talo oli myös saanut olla mukana kahdeksankymmentäluvun modernisaation innovaatioissa, missä vanhat pönttöuunit purettiin ja korvattiin sähkölämmityksellä sekä samalla lisättiin ilmankiertoa huoneiden välille tekemällä hirteen aukkoja ovien yläpuolelle räppänöitä varten. Räppänät eivät tosin tainneet olla pysyvä ratkaisu, koska ne oli myöhemmin peitetty. Myös ikkunat oli päätetty modernisoida, joten vanhat ruutuikkunat olivat saaneet poistua kolminkertaisen lasien tullessa tilalle. Sitä seinät eivät tosin kertoneet, miksei remontoija korvannut ikkunoita uusilla samankorkuisilla, vaan madalsi ikkunoita vaihdon yhteydessä ja täytti puuttuvan seinähirren laudoilla ja eristevillalla. Varmaankin lukija jo aavistaa, että näitä seinäpintoja ei päätetty jättää hirrelle?

Kuuntelin heinäkuussa kymmeniä tunteja talon tarinoita samalla kun poistin nupinnauloja, leikkasin likaisia tilkkeitä hirsien väleistä ja hioin seinäpintaa puhtaaksi. Hiljalleen aloin hahmottamaan, mikä talossa on mahdollista ja mikä ei. Haluamme nimittäin, että eletty historia näkyy ja talon tarinat saavat kuulua, mutta emme ole silti siirtymässä ajassa sataa vuotta taaksepäin. Talo saa uuden elämänvaiheen, jossa näkyy nykyajan tapaa elää arkea ja juhlaa. 

Tavoitteemme oli, että tänä kesänä saisimme alakerran seinien, lattioiden ja kattojen pinnat esikäsiteltyä siihen pisteeseen, että ensi kesänä voisimme aloittaa suoraan uusien sähköjohtojen vedoista, seinäpintojen asennuksesta ja maalaamisesta. Ja pääsimmekin tavoitteeseen, kunnes keksin näin jälkikäteen vielä yhden seinän, joka kannattaisi testata, voisiko se ajan patinoistaan huolimatta toimia maalattuna hirsiseinänä. Seinä on keittiössä ja sille seinälle tulisi alakaapit ja avohyllyjä. Todennäköisesti.

Muuten keittiösuunnitelmat ovatkin täysin levällään ja vinkkejä otetaan auliisti vastaan. Nyt pää on täynnä kysymyksiä, kuten:

Onko kenelläkään kokemusta uunin tilaamisesta Italiasta, Englannista tai Ranskasta?

Mitä eroa on marmori- ja kivitasolla käytössä?

Mistä saa vanhoja sormipaneeleja?

Jos talossa on painovoimainen ilmanvaihto niin mitä tehdään liesituulettimen kanssa? 

Minkälainen keittiön saareke olisi ergonomisin malli työskennellä, mutta silti joku voisi istua pöydän päässä?

Mikä valkoisen sävy on paras pintoihin, kun emme tavoittele kylmää modernia tunnelmaa? 

Ja kannattaako sävy olla sama katossa, seinissä, listoissa, ovissa ja lattioissa?

Ja niin edelleen. 

Onneksi tässä on pitkä talvi aikaa harkita.

Juhlavuonna 7/40.

Päivän Inspiraatio: "Luomu-Leo".

Pakko kehaista: Tampereen kauppahallissa on mutkaton pieni ravintolanurkkaus, josta saa aamiaista ja lounasta. Luomua. Täältä pääsette nettisivuille, joista voi lukea muun muassa siitä, kuinka Ravintola Leo on saanut Suomen luomuravintolapalkinnon. Itse kävin siis Leossa aamiaisella ystävän kanssa ja täytyy sanoa, että syksyn viimaisesta säästä oli ihana astua sisään kauppahallin tunnelmaan...

Luomusta, lähiruuasta, kotimaisesta yms. puheenollen: olen löytänyt itselleni tällä hetkellä toimivan mallin. Siinä pyrin siihen, että jokaisella kauppareissulla ostoskorissa aina joku tuote voi olla lähiruokaa tai luomua (tämä siis siksi, etten ihan tolkuttomasti jaksa/ehdi tutkia koko kaupan valikoimia)... ja kotimaiseen vaihtoehtoon pyrin aina kun mahdollista. 

Muita ideoita tai suosituksia laadukkaista lähiruoka- luomuvaihtoehdoista?

Tämän kesän ehdottomasti paras ekotekoni oli kompostin hankkiminen. kekkilän puutarha-ja-mokkikompostori on pienen ja näppärän oloinen, mutta vetää sisälleen yli 300 litraa. Sen saa sijoitettua melkein mihin vaan ja sinne saa sekä pihan että mökkikeittiön maatuvat jätteet. Kätevä nimenomaan maalla, missä normaali jätehuolto ei pelaa.

Linssikeitot vertailussa.

Viime kesänä lomalla päätin keskittyä yhteen uuteen asiaan, johon olin halunnut tutustua, mutta mihin ei työarjessa ollut nähtävästi riittänyt rahkeet. Tällä kertaa tämä tarkoitti linssien ja papujen lisäämistä ruokavalioon, joka ei hyvistä aikomuksista huolimatta näyttänyt sujuvan automaationa, koska minulla ei ole ollut perinnettä papuruokavaliosta eikä näinollen reseptejä tai tottumusta kerätä tarvittavia aineita kaupasta mukaani. 

Keräsin siis netistä monia reseptejä testattavaksi, mutta käytännössä jämähdin kahteen. Ja ne onkin hyviä. Ja mikä parasta: näin kuukausien jälkeen huomaan, että saavutin tavoitteeni ja linssikeitot pääsivät osaksi arjen ruokavaliotani. Tästä on hyvä jatkaa ja suunnitella uusia aluevaltauksia...

1. Ensimmäisen linssikeiton reseptin bongasin Pastanjauhantaa-blogista: linssi-kesäkurpitsakeitto on curryinen ja tuo mieleen Intian. Henry tykkäsi tästä ja tätä syötiin viime kesänä paljon.

Linssi-kesäkurpitsakeitto

1,5 dl punaisia linssejä

2 kesäkurpitsaa

1 sipuli

pari valkosipulinkynttä

kasvisliemikuutio/-jauhetta/-fondia

kurkumaa

garam masalaa

mustapippuria

tilkka öljyä

n. 1 litra vettä

(suolaa, jos kuutioista ei irtoa tarpeeksi)

Kuutioi kesäkurpitsat, pilko sipuli ja valkosipuli. Paistele hetki kasviksia ja linssejä öljytilkassa, lisää sitten vettä. Jottei keitosta tule liian vetistä, voit laittaa ensin vaikkapa n. 7 dl vettä ja lisätä sitten, kun linssit kypsyvät ja keitto sakenee.

Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio (tai vastaavasti -jauhetta) sekä mausteet. Kukaan ei estä lisäämästä myös esim. chiliä ja/tai currya, jos mieli tekee ja kaapista löytyy.

Keittele 20-30 minuuttia niin, että linssit alkavat hieman soseutua ja kesäkurpitsat ovat kypsiä. (Tässä vaiheessa huomaa, jos kuutiokoko oli liian suuri. Asialle on myöhäistä tehdä mitään, joten jatka vain keittämistä, kunnet kurpitsat pehmenevät. Seuraavalla kerralla tiedät paremmin.) Lisää vettä, jos on tarvis. Maistele ja säädä mausteet kohdalleen.

2. Seuraavaksi kokeilukeittiöön pääsi Hesarin punainen linssikeitto. Muokkailin alkuperäistä reseptiä hieman ja siitä on tullut itseasiassa tämänhetkinen suosikkini. Sopivan kirpakka!

Punainen linssikeitto

3 dl punaisia linssejä

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 vihreä paprika

1 punainen/keltainen paprika

2 pientä chilipalkoa

2 rkl öljyä

1 dl vettä

2 kasvisliemikuutiota

400 g tomaattimurskaa

1 limen mehu

soijakastiketta

tuoretta korianteria

1. Kuullota kattilassa öljyssä hienonnettu valkosipuli, pilkottu sipuli, paprikat ja chilit.

2. Sekoita joukkoon huuhdotut linssit.

3. Lisää joukkoon vesi, liemikuutiot, tomaattimurska ja kasvisliemikuutiot.

4. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä.

5. Mausta soijalla, limen mehulla ja korianterilla. Tarkista maku. Jos maku tarvitsee pyöristystä, lisää ripaus sokeria.

ELÄKÖÖN ARKIRUOKA!

Päivän inspiraatio: puutarhat.

   

Tämänpäiväiset linkit ja vinkit liittyvät puutarhaan, sillä olen aina inspiroitunut luonnosta ja puutarhoista (vaikkei sitä ehkä uskoisikaan).

Tykkään vuodesta vuoteen katsella ruotsalaista puutarhaohjelmaa, joka on sittemmin muuttanut nimensä puutarhaperjantaista puutarhakeskiviikoksi. Netistä sitä voi katsella ruotsalaisesta TV:stä ja samalla prepata ruotsiaan: Klik.

Mielettömän mielenkiintoinen ja ajankohtainen on myös Ykkösen aamu-tv:n juttu urbaaneista puutarhoista... ja mikäli jutusta inspiroituu paljonkin (vaikkei New Yorkiin pääsisikään), kannattaa kaupunkiviljelystä lukea enemmän Kaupunkiviljelyn sivustoilta.

Inspiroitua voi myös Kekkilän nettisivuilla. Jos luulet, että puutarhan perustaminen ja viljely on vaikeaa ja monimutkaista, kannattaa vilkaista, kuinka esimerkiksi minikasvihuoneen voi rakentaa kotikonstein turveharkoista. Kaikki kesäkukkien istutuksesta hoito-ohjeisiin löytyy puolestaan täältä. Ja ainahan voit varautua ennalta satokauteen printtaamalla hillopurkkeja varten etiketit täältä.

Oh, nyt vaan pitäis mennä katsastaan oman parvekkeen mahdollisuudet...

Uusi-vanha-matto.

Koska harrastan kierrätystä nykyisin hävettävän vähän (siis siinä mielessä, että ostaisin käytettyä) niin luen kaikki 'Second Hand' -ostokseni ekoteoiksi. Tämä on siis ekoteko no 019. Siis tämä matto. Ostimme sen käytettynä nettimyynnistä ja alunperin matto on kotoisin Mumbaysta. Pikaisen pesulavisiitin jälkeen matto on ihanan pehmeä jalkojen alla. Sopii loistavasti makuuhuoneeseen sängyn päätyyn... Oma tarinansa on sekin, että  aloitimme tällä matolla itämaisten mattojen keräilyn... seuraava haaveissa olisi joko punaisempi tai sininen olisi myös aika kiva. Hinnat vaan tykkää olevan aikamoisia, joten näillä haaveilla ei ole kiireitä...

Olen siis jälleen kotona. Aika on kulunut neulontatöiden parissa. Huomisen tavoitteena on etsiä vapun grillailuja varten reseptejä. Sen pitäisi olla mukavaa puuhaa ;)Olisi kiva kuulla, millaisia vappumenuja teillä on suunnitteilla?

Uusi lumi....

Sanonta 'Uusi lumi vanhan sulattaa' sai tällä viikolla merkityksensä minullekin, kun yön pikkutunteina havahduimme lumisateeseen ja ystäväni selitti, että juuri tätä maaliskuista lunta on se sulattava lumi, joka seuraavan päivän kevätauringossa sulaa pois vieden mukanaan myös talven vanhaa lunta...

Olen kävellyt pari päivää pitkin Tampereen katuja ja haaveillut kesästä. Hiekkaiset kävelykadut ja alastomat puut eivät ehkä ole niitä kaikkein hurmaavimpia, mutta onneksi keväinen aurinko on ollut ihastuttava. 

Asiaankuuluvasti olen suorittanut myös jonkinlaisen shoppailukierroksen. Pari pääsiäiskoristetta ja sitten pari hieman vastuullisempaa tuotekokeilua. Ja ruokaa... tässä tulee siis viikon suositukseni: 

Muistatteko vielä, kun joulukuussa haaveilin ARMAS MAITOKAUPASTA? (click) Tänään kävin siellä Ashleighn kanssa kahvilla. Lähiruokaa ja puhtaita raaka-aineita. Ihania skonesseja. Ja mikä parasta: tavallinen filtterikahvi oli oikeasti hyvän makuista (mitä se ei aina ole) ja kupillinen maksoi vain 1€! Siis varsin kilpailukykyinen kaikin puolin niillä kulmilla liikuttaessa...

Orientoiduin muutenkin vastuullisesti ja ostin NANSOlta (click)tunikamekon, joka oli tehty reilun kaupan puuvillasta. Siitä tuli tämän hetken lempivaate. Mukava päällä, mutta edustava.

Plussaa täytyy antaa myös Tampereen RUOHONJUURI-kaupalle (click) laajoista valikoimista, vaikka en ehkä elämänkatsomuksellisesti ihan kuulukaan kaupan kohderyhmään... monta tarvitsemaani ekologista tuotetta löytyi kuitenkin sieltä helpoiten (018). Samalla jään odottelemaan lisää erilaisia ekologisia ja vastuullisia kauppoja Tampereelle.

...ja kun nyt aloin listaamaan paikkoja ja palveluita Tampereen seudulla, niin mainittakoon vielä, että olin lauantaina ystäväni häissä (ihanat häät), jotka järjestettiin Kangasalan MOBILIA AUTOMUSEOSSA ja tältä istumalta uskallan suositella Mobilian ravintolapalveluita vaativankin juhlijan käyttöön (click).

Mitä vielä? Kävin veljieni kanssa perinteisesti syömässä ja tällä kertaa menimme pihville Frenkellin aukiolle THE GRILLiin (click). Siellä on aina sunnuntaisin pihvipäivä, joten jos et ole kasvissyöjä, tämä ravintola kannattaa laittaa korvan taakse...

Minulla on ollut siis mukava Suomi-matka. Hyvä välillä näinkin. Vielä pari päivää tapaamisia ja sitten takaisin Bangkokiin... vaikka Suomessa on kivaa, niin mikään ei voita oman kullan seuraa <3

Eettisyyttä ja kestävää elämäntapaa etsimässä.

Luomu, Reilu Kauppa, orgaaninen, lähiruoka jne. Kuluttaja, joka haluaa valinnoillaan tukea eettistä ja kestävää elämää muillekin kuin vain itselleen, elää jatkuvassa termiviidakossa ja toisinaan jopa tuntuu siltä, että sitä pitäisi olla erityisasiantuntija tai salapoliisi voidakseen tietää, mikä minkin tuotteen ekologinen jalanjälki on tai ainakin edes sen, onko tuotteen valmistajat saaneet työstään oikeudenmukaisen palkkion.

Mitä mietteitä minussa pitäisi herätä esimerkiksi kuullessani, että suomalaisten lihankulutus on kaksinkertaistunut sadassa vuodessa, perunankulutus pudonnut alle puoleen 60 vuodessa ja tuoreiden vihannesten käyttö lähes kolminkertaistunut 80-luvulta alkaen? Parempaan vai huonompaan suuntaan?

Pää pyörällä olen tässä tänään pohtinut WWF:n ympäristökasvattajan, Essi Aarnio-Linnanvuoren, toteamusta:

Arkioletusten vastaisesti pitkätkään kuljetusmatkat eivät yleensä kasvata tuotteen ympäristövaikutuksia kovin paljon. Erityisesti suuret valtamerikuljetukset ovat tehokkaita: suureen laivaan mahtuu valtavasti tuotteita, jolloin tuotekiloa kohti laskettu ympäristökuormitus pysyy pienenä. Lennätettyjen elintarvikkeiden määrät ovat nykyisin hyvin pieniä. Elinkaariarviointi ei siis itsestään selvästi anna tukea lähiruuan suosimiselle ympäristösyistä. Sen sijaan lähiruoan suosimiselle voi olla muita perusteita, kuten se, että lähiruokaa suosivalla kuluttajalla on melko hyvät edellytykset tietää, miten tuotettua ruokaa hän syö. Myös jonkinasteinen elintarvikeomavaraisuus on kunkin valtion tai alueen kannalta tärkeä säilyttää.

Sama asiantuntija suosittaa soijan ja luonnonkalan lisäämistä ruokavalioon, sekä muutenkin kasvispainotteista ruokavaliota. Pohdinnasta uusiin tottumuksiin siirtyminen onkin sitten eri juttu... katsotaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Alkuja ja uinahduksia. Ja havahtumisia.

Klikkaa esiin koko ihana nettisivu TÄÄLTÄ.

Tänään olen enimmäkseen lepäillyt sohvalla ja toivonut, että alkava flunssa menee samantien ohi. Tässä samalla olen inspiroitunut Tampereella sijaitsevasta ARMAS MAITOKAUPASTA, jonka takana on Näsinneulassakin kokkina toiminut Heikki Ahopelto. Tuomiokirkonkadulla sijaitseva putiikki kuuluisi varmasti joululahjahankintapaikkoihini, jos vaan olisin lähempänä, niin vakuuttunut olen nykyisin lähi- ja luomuruuan arvosta!

Vaikkakin minun on rehellisesti todettava, että alkuvuodesta lanseeraamani "101 ecological" on onnistuneiden alkujen lisäksi toistaiseksi melko pullollaan myös uinahduksia ja uudelleenhavahtumisia, olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että viime kesänä Suomessa tutustuin aktiivisesti lähi- ja luomuruokavalikoimiin. Jopa niinkin paljon, että voin lukea sen ekoteokseni no 017.  

Tutuksi tulivat muun muassa Ahlmanin tilapuoti (click) sekä Tammelantorin laitamilla sijaitseva Ruokapuoti Lempi (click) ja (click), josta ostin mielettömän hyvää hiivaleipää! Myös ihan tavallisella kauppareissulla on yllättävän helppo ilmaista kiireisenäkin mielipiteensä nykyajan ruuantuotannosta valitsemalla aina vähintään yhden tuotteen luomu- ja lähiruokaosastolta. Näin syntyy kuin huomaamatta uusia tapoja. 

PS. Yksi uinahduksistani, johon havahduin, on jokaviikkoinen kasvisruokapäivä, josta kerroin täällä. Se oli vaan yksinkertaisesti unohtunut jossakin vaiheessa syksyn tohinoissa. Pitäisi siis aloittaa uudelleen. Jos jollakin teistä on lyömättömiä resepti-ehdotuksia, tämä on hyvä vaihe ehdottaa!

Päivän inspiraatio: ferm-living.

Kun nyt kerran aloitin keittiöpyyhkeistä jaarittelemaan, niin ajattelin kysyä, että mitäs pitätte tästä? Sain tämän Apple -keittiöpyyhkeen ystävältäni taannoin lahjaksi... ja sitä ja muita ferm-livingin tuotteita voi vaikka selata netistä täältä.

Minusta tää on aivan loistava! Ihana kuosi! Ja mikä parasta: pyyhe on 100% orgaanista puuvillaa ja täyttää globaalit orgaanisten tekstiilien standardit ('Global Organic Textile Standard -sivusto löytyy klikkaamalla tästä). Ja pyyhe oli myös pakattu 100% kierrätetylle paperille... monelta näkökulmalta ajateltu juttu. 

Tämä pyyhe tuo siis hyvän mielen monestakin syystä.

PS. Jos vielä muistatte, alkuvuodesta bloggasin jotain ekologisuustavoitteitani... hetkeen en ole kyllä mitään kirjoittanut aiheesta, mutta jos joku luuli aiheen jo unohtuneen, niin väärin luuli. Kesälläkin testailin mitä loistavampia lähiruoka- ja luomuruokajuttuja Suomessa, en vaan ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne. Ehkä joku päivä...

PPS. Mitä muuten ajattelette orgaanisesta puuvillasta? Onko se teistä ihan humpuukia vai mitä suositte/suosisitte mieluiten?

Päivän inspiraatio: Paperihelmet.

Change the World by doing one random act of kindness at a time.

Tänään tuntui siltä, että helmiä piti saada kaulaan antamaan väriä ja piristämään päivää. Etsin siis käsiini lahjaksi saamani paperihelmet. Ihanat! Kauneuden lisäksi nämä helmet tekevät myös hyvää: Caring Cands on vapaaehtoistyövoimin toimiva järjestö, joka auttaa Ugandan naisia. Oli ihana tutustua Milla Happoseen elokuussa ja kuulla, kuinka kaikki alkoi pienestä halusta auttaa naisia katkaisemaan köyhyyden kierre ja tarjota uutta toivoa ja mahdollisuuksia haastavissa olosuhteissa. Klikkaa lisätietoa tästä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ruut

Päivän inspiraatio: Huovutetut lasinaluset.

Sain ystävältäni syntymäpäivälahjaksi huovutetut lasinaluset. Eikö olekin herkullisen näköiset? Ihanat värit ja ihana kosketuspinta! Näiden hipeltäminen saa aikaan sen, että mieli tekisi heti aloittaa omia huovutusprojekteja - tosin järki sanoo, että ensin pitäisi tehdä valmiiksi pari jo-suunniteltua-käsityöprojektia... Jokatapauksessa: Näissä on ideaa ja nämä ovat myös ekologisia tuotteita. Lisää voit lukea DEKORANDON nettisivuilta täältä. 

Jokapäiväinen oikeutemme.

Kuva löytyy täältä.

Blogin hiljaiselo liittyy osaltaan siihen, että olen pääsiäisen jälkeen matkustellut. Aiemmin olen jo todennut, että elokoginen jalanjälkeni ei ainakaan pienene matkustusvalinnoillani, koska lentomatkat kuuluvat elämääni välttämättömänä osana ja ne ovat killereitä... Nyt ajattelin kuitenkin, että kyllä minullekin jotain ekologisuuspisteitä tulisi suoda, koska yritän toteuttaa ekotekoja aina mahdollisuuksien mukaan:

no. 014 - Skytrain. Matkaan aina kun mahdollista arkimatkani Bangkokissa joko metrolla tai skytainilla. Taatusti julkinen kulkuneuvo on ekologisin vaihtoehto.

no. 015 - Juna. Viime viikolla tsemppasin ja taitoin yli 1000 km työmatkan yöjunalla auton ja lentämisen sijaan.  Junailu täällä ei ole ihan sama juttu kuin Suomessa tasoltaan, joten pisteitä saa herua ;)

no. 016 - kimppa-autoilu. Meidän työauto ei ole ihan elokogisimmasta päästä. Sille ei nyt vaan mahda mitään. Mutta kun viikonloppuna matkasimme yli 1000 km itään, niin autossamme matkusti yhteensä kuusi henkilöä. Se oli ekologista.  

Hyvä siis antaa tunnustusta välillä itselleen. Varsinkin, kun luin taas vaihteeksi kirjan, joka haastaa arkeni. Ei vain ekologisuudessa vaan holistisemmin: suhteessa koko luomakuntaan, niin ihmisiin kuin luontoonkin. Luin siis Julie Clawsonin kirjoittaman kirjan Everyday Justice. The Global Impact of Our Daily Choices.

Itse kirjailijaan voi tutustua vaikka lukemalla hänen blogiaan, joka löytyy täältä. Myöhemmin tulen myös bloggaamaan kirjan ajatuksista lisää, sillä se haastoi monella tapaa ja antoi paljon sellaista tietoa, jota ei etukäteen tiennyt. 

En ole tutustunut kirjailijaan ja hänen blogi-mietteisiinsä vielä sen paremmin, mutta kirjan perusteella arvostan häntä muunmuassa siksi, että hän aloittaa kirjansa kappaleella Don't Panic - ja vakuuttaa, että globaalin todellisuuden ei tarvitse antaa musertaa alleen, vaan pienikin teko on tarpeeksi. Hän ei ole siis fanaatikko. Hän tuo myös miellyttävän pehmeästi ja tasapainoisesti oman kristillisen näkemyksensä siitä, kuinka lähimmisenrakkaus kattaa globaalissa maailmantalousessa myös ostopäätöksemme ja Jumala on kutsunut meitä olemaan vastuullisia maapallon huolehtijoita sukupolvesta toiseen... ja samalla, kuinka hän voi tehdä eettisiä päätöksiä omiin ruokatottumuksiinsa ja ostopäätöksiinsä nähden, mutta hän ei ikinä loukkaisi toista olemalla ottamatta vastaan ruokaa tai lahjaa, eikä edes alkaisi kyselemään tai kyseenalaistamaan toisen ihmisen eettistä toimintaa. Samanlaista avoimuutta ja toisen ihmisen kunnioittamista jää usein kaipaamaan.

Näissä mietteissä aloitin siis toukokuun. Katsotaan, miten tämä tästä etenee...  

Päivän inspiraatio: Almond Milk Body Lotion.

Sain viime kesänä lahjaksi Body Shopin Almond Milk Body Lotionin - sellaisen suihkutettavan mallin. Pieni asia, joka tuottaa suuren ilon arkeen. Jotkut naiset rakastavat rasvailla itseään pitkään ja hartaasti, mutta minä kuuluun tässä asiassa niihin laiskansorttisiin. Jos mitään, niin heti ja nopeasti. Tästä syystä kaikki suihkutettavat voiteet ovat loistavia, koska ne saa hetkessä iholle. Samalla tuoksu leviää ja siitä voi nauttia myös kesken päivän... kesken kiireisen päivän mantelin ihana tuoksahdus on jotakin, mikä hellii mieltä.

Huomaan muutenkin alkaneeni arvostamaan Body shoppia entistä enemmän kaikkien kosmetiikkafirmojen keskellä. Näyttää siltä, että vähän yksi sun toinen tykkää puhua kauniita korulauseita, mutta että joku oikeasti linjaa periaatteita liike-elämänsä kulmakiviksi ja toimii niiden mukaan - se vaatii paljon. Se on firmalle kalliimpaa ja tuottaa paljon ekstra-työtä. Body shopin periaatteista lisää voi lukea esimerkiksi täältä, mutta lyhykäisesti voisin mainita, että firma: 

*vastustaa eläinkokeita 

*tukee reilua yhteisökauppaa 

*haluaa ottaa ympäristönsuojelun vakavasti 

*kunnioittaa ihmisoikeuksia

Millainen maailma meillä olisikaan, jos kaikki firmat kannattaisivat näitä arvoja? 

Ja vielä plussaa mulle: firma ei ole mikään "hamppukauppa" vaan normaali kauppa normaaleille ihmisille. Asia, jota arvosta paljon, sillä mua pännii se, että ympäristön huomioimisesta tehdään toisinaan sellaista hippiliikettä.

PS. Jostakin luin viime kesänä, että yksi naisen suurimmista ekoteoista voisi liittyä kosmetiikkaan ja pesuaineisiin. Se on mieletön määrä, minkä vuodessa valutamme viemäreistä alas. Lause on jäänyt soimaan päässäni, vaikken aihetta ole syvällisemmin tutkinutkaan. Olen siis herännyt tarkkailemaan purkkeja ja purnukoita... ja varmasti kuulette aiheesta lisää jatkossa. Mutta jo nyt uskallan rohkaista itseäni nimeämällä tämän ekoteokseni no. 013 - olenhan alkuvuodesta ostanut mm. ekologisen kasvoveden ja silmämeikinpoistoaineen. Alku sekin.

Servetit.

Sattui niin, että minulla oli hieman pellavakankaan jämäpaloja. Päätin siis harjoitella servettien ompelua, että tiedän, millaisia haluan, kun lopulta ehdin sinne kangastorille... Niistä tulikin kivoja pikkuservettejä arkeen.

Ja tottakai, koska on meneillään ekologisuuskampanja, luen tämän ekoteokseni no. 012 - onhan kangasservetti huomattavasti ekologisempi kuin paperinen sellainen. 

Ps. Näin tällä viikolla yhdessä ranskalaisessa ravintolassa kivan tavan taitella ruokaservetin... lupaan blogata siitä, kunhan ompelen ensin hieman suurempia servettejä.

101 Ecological.

Helmikuun viimeinen viikko on hyvä aloittaa ekologisilla pohdinnoilla ja jotten vain marmattaisi, aloitan listaamalla pari positiivista tekoani:

010 - Energiansäästölamput. Meidän asunnon seiniä kiertää paneeli, johon on upotettu lamppuja. Lamppuja on siis kirjaimellisesti p-a-l-j-o-n. Ja kun olemme jo yli kahden vuoden päivät ostelleet aina poksahtaneen lampun tilalle energiansäästölampun, ovat jo melkein kaikki lamput energiaa säästäviä. Lamput ovat yllättävän oleellisia pikkutekoja, koska ne aina mainitaan ja täälläkin niistä sanotaan näin: 

"Vaihtamalla viisi lamppua (joita käytät noin viisi tuntia päivässä) viiteen energiansäästölamppuun vähennät taloutesi hiilidioksidipäästöjä noin 250 kg vuodessa. "

Minä olen siis säästänyt varmaankin 1000 kg hiilidioksidipäästöjä vuodessa teollani - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan... (Ainakin laskurissa sillä on helpompi vähentää päästöjä kuin autoilun vaihtamisella junailuun.)

011 - Sähkölaitteiden virran katkaisu. Kuka ikinä keksi STAND BY -asetuksen, teki meille kaikille karhunpalveluksen!!! Kun kerran oppii, että kaikki laitteet voi laittaa valveustilaan, näyttää olevan yllättävän vaikeeta (ainakin toisilla meistä) oppia sammuttelemaan sähkövirtoja. Well, koska kehtaan tämänkin tänään blogata tähän, luulen meidän talouden olevan jo voiton puolella...

Ja sitten viikon kritiikkiin ja pohdintoihin:

1: Kylpy vai sauna? MuTu-tuntumalla sanoisin, että suurimmaksi osaksi  ekologisuus-laskureissa ja jutuissa aina puhutaan siitä, kuinka vettä kuluu ja ei pitäisi keittää perunoita ilman kantta, ei pitäisi pitää suihkua auki saippuoidessa ja vaikka mitä. Kylpy vasta usein tuomitaankin vesisyöppönä. Kuitenkin: En tunne montaakaan kympyammeen omistajaa, joka kylpisi joka ilta. Se kun kuuluu niinsanottuun "nautinto" sarjaan. Harvemmin ja nautinnolla. Sen sijaan tunnen ties kuinka monta sellaista, joka saunoo melkein joka ilta. Usein lehdissäkin on juttuja perheistä, joilla sauna lämpenee joka ikinen ilta. Ihailevaan sävyyn. Ja nykyisin, kun katsoo uusia taloyhtiötä, niin olipa sitten kyseessä opiskelijakämppä, vuokra- tai kerrostaloasunto, yksiö tai mikä vaan, niin joka asuntoon rakennetaan automaattisesti sauna.

Tämän laskelman mukaan 200litran kylpy kuluttaa 8,1kWh/kerta, kun taas 70-80 asteen lämpöinen saunomiskerta kuluttaa 8kWh/kerta. Anteeksi vaan kun sanon, mutta onko sauna suomalaisille todellakin niin pyhä ja koskematon asia, että enemmin valistetaan kansaa keittämään vettä vain tarvitsemansa määrä kansi kattilan päällä kuin että kommentoitaisiin sanallakaan saunomisesta? Harva vieläpä saunoo ilman suihkua ennen, jälkeen ja siinä välissä...

2: Riisin epäekologisuus? Riisi on toinen asia, jonka kanssa minulla on rehellisiä vaikeuksia. Riisi on koko Aasian peruselintarvike no. 1. (Selvennys: alue kattaa yli puolet maapallon väestöstä.) Ymmärrän sen, että ekotekona ei ole hyvä syödä riisiä Euroopassa, koska se ei kuulu lähiruokiin ja pitkät kuljetukset kasvattavat ympäristökuormaa. Mutta yleensä selitys kulkee toisia latuja. Ja se tekee tästä kaikesta minulle todella epäuskottavaa. 

Myönnän rehellisesti, että kun esimerkiksi tutkailin tätä vesilaskuritutkimusta, jotkut laskurit ja lauselmat menivät hieman yli hilseen... uskon kuitenkin ymmärtäneeni edes jotakin sinisestä, vihreästä ja harmaasta vedestä. Ja siitä, että teoreetikoita ja tutkimuksia tällä alalla on vielä suhteellisen vähän. Ja siksi uskallankin esittää pienen vaatimattoman kritiikkini: Esimerkiksi tropiikkia ja kuivaa mannerilmastoa ei pitäisi kovin suurpiirteisesti mennä vertailemaan. Ja vaikka halutaankin mainostaa esim. perunaa suomalaisille, niin voisi olla vertailematta riisin ja perunan kasvupinta-aloja ja vedenkulutusmääriä. Perinteisesti riisinviljelys perustuu monsuunisateisiin ja niissä sateissa riittää vettä enemmän kuin perussuomalainen on tottunut näkemään. Itseasiassa ilman kosteus ja sateiden määrä tuo myös hometta ja kaikki viljelykasvit eivät edes kestäisi monsuunisateita pilaantumatta. Ja toisaalta: Euroopassa olisi todella vaikea viljellä joitakin aasialaisia kasveja, koska ilmasto ei tukisi niiden viljelyä. Kuinka esimerkiksi joku voi vähänkään uskottavasti vertailla 5 miljoonan asukkaan Suomen metaanipäästöjä maailman kaikkiin riisinviljymaihin yhteensä (= Aasian miljardeihin ihmisiin) kuten täällä tehdään? Typerin vertailu ikinä. 

Huh mitä propakandaa täälläkin. Yksioikoisesti vaan todetaan perunan ekologisen jalanjäljen olevan huomattavasti riisiä pienemmän. Ilman perusteluita. Ja sitten vielä lisätään ravintoainetaulukko, missä ei itseasiassa vertaillakaan tuotteita samanlaisen annoskoon mukaan, vaan ovelasti energiamäärän perusteella. No se ei nyt ainakaan minun mielestäni ole kovin tasapuolinen tapa esittää asioita. Huvittavaa tässä on se, että kun lueskelin eilen japanilaista keittokirjaani, niin siinä puolestaan ylistettiin riisin terveellisyyttä. 

Tässähän täytyy ryhtyä salapoliisiksi, kun ei voi enää oikein uskoa ketään...  

  

Lyhyesti: ymmärrän lähiruuan merkityksen ja tuen sitä ajatuksena ja toimintatapana, mutta nämä kaikenmaailman maailmaa yleistävät laskurit tuottavat minulle harmaita hiuksia enemmän kuin tarpeeksi, koska en näe niiden oikeasti ottavan huomioon kokonaisvaltaisesti koko ilmastoa....

Loppulause tälle illalle: Suomesta ei näytä loppuvan vesi. Eikä tainnut kadota talvetkaan, vaikka siitä pari vuotta sitten vöyhötettiin joka tuutista ja syyllistettiin kaikkia. Oleellista näyttää olevan kokonaisuus ja maakohtaiset faktat. Kuten:  

Ekologinen jalanjälki ilmaistaan havainnollisuuden lisäämiseksi usein myös maapalloissa, jolloin yksi maapallo vastaa maailman biokapasiteettia kyseisenä vuonna. Jos kaikki eläisivät kuin yhdysvaltalaiset keskimäärin, tarvittaisiin lähes kuusi maapalloa, mutta jos elettäisiin kuten intialaiset keskimäärin, puolikas maapalloa riittäisi ihmiskunnalle. Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on ylittänyt maapallon kantokyvyn 1980-luvulta alkaen. Ekologisen jalanjäljen perusteella voidaan laskea ns. ylikulutuspäivä tai ekovelkapäivä (Global Footprint Network, Earth Overshoot Day). Vuonna 2010 maailman ylikulutuspäivä oli 21.8. Sen jälkeen kulutus söi pääomaa ja ylitti kalenterivuoden luonnon tuotannon.

Ehkä meidän kaikkien pitäisikin ottaa mallia intialaisista? (Ja syödä riisiä... hahah) Ainakaan rehellisyyden nimissä lännen ei kannattaisi NIIN paljon panostaa tutkimuksiin ja julkilausuntoihin, missä mollataan Aasian epäekologisuutta, koska näyttää siltä, ettei se sittenkään ole aasialaisten syy, miksi maapallon kapasiteetti ylikuormittuu. 

No, tulipa vuodatus. Ehkä enemmän tunnetta kuin älyä tänään. Tässä on vaan joskus vaikea olla vastuullinen kuluttaja, kun ei voi olla varma siitä, kuinka luotettavaa tietoa meille tarjotaan erinäisistä asioista. Jos jollakulla on pala viisautta tarjottavana, otan nöyryydellä vastaan... 

Ekologisia ruokapuheita...

Emmi lähetti minulle mielenkiintoisen linkin, missä kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan lähes puolet kotitalouksien roskiin heittämästä ruuasta on täysin syömäkelpoista: 'Yksittäinen kotitalous siis haaskaa vuosittain 50 - 65 kiloa, noin viisi prosenttia kotiin ostamastaan ruuasta. Se on kaksinkertainen määrän ruokaa kauppojen hävikkiin verrattuna.'


Tunsin piston sydämessäni. Varsinkin viime vuosina olen huomannut itsessäni jotakin ennenkuulumatonta: kiireen, epäsäännöllisen rytmin ja keskittymättömyyden seurauksena olen toisinaan (useinkin) arvioinut meidän kotonasyömiset väärin ja sitten kaappiin ostettu ruoka on jo ehtinyt pilaantumaan, ja roskiinhan se on päätynyt. Hui, voi ja kauhistus! 


Parannuksenteon paikka. Päätin sitten lukea koko tutkimuksen ja järkytyin vielä enemmän tästä karusta lauseesta: 'Tulosten mukaan esimerkiksi jo puolikkaan ruispalaleivän tai yhden kinkkusiivun päätyminen haaskuuseen aiheuttaa suuremman ympäristökuormituksen kuin pakkausten valmistus ja jätehuolto.' - No en olisi kyllä ikinä ajatellut puolikkaan ruisleipäpalan aiheuttavan yhtään mitään... varsinkaan verrattuna muovipussiin!   


Tässä sitä siis ollaan. Jälleen kerran entistä valistuneempana. Ehkä tämä antaa minulle lisäpontta suunnitella ja toteuttaa päivärytmini jotenkin fiksummin, kirjoittaa kauppalistoja ja toimia niiden mukaan...
Mutta ettei nyt ihan menisi masentuneisuuden puolelle, niin pitää tässä jakaa jotakin positiivistakin. Yksi uudenvuodentavoitteistani nimittäin liittyy kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja siihen liittyen tavoitteeni on lisätä kalaruokia ja välttää nautaa ja sikaa. Lisäksi päätin, että pidän kerran viikossa kasvisruokapäivän. (Nyt sen voin ehkä todeta ääneen, koska olen onnistunut siinä jo kuukauden eikä se tunnukaan niin vaikealta.) Opettelen tekemään enemmän papu- ja tofuruokia. Tämän kasvisruokapäivän voin varmaankin laskea ekoteoksi no. 009, sillä Hesarin mukaan säästän siinä tolkuttomasti vettä: 

• Yhden naudanlihankilon tuottamiseen kuluu noin 15 300 litraa vettä.
• Yhden kananlihankilon tuottamiseen kuluu noin 3 900 litraa vettä.
• Yhteen hampurilaiseen kuluu 2400 litraa vettä.

Joten ehkä tämä viikko sittenkin alkoi plussalla ;D

Iloista viikkoa teille kaikille!

Eco 008.

(Miespuoleisille varoitus: Tämä blokkaus ei luultavasti kiinnosta teitä. Ainakaan siitä ei ole teille mitään hyötyä. Ainakin varoitin.) 

Kun puhutaan arjen ekologisista ratkaisuistani, on vuorossa no. 008. Se liittyy naisten kuukautiskiertoon ja kyseessä on kuukuppi. Jos et tiedä mistä on kysymys, voit lukea lisää Luneten sivuilta ja sitten testivertailuja täältä. Erittäin suurien epäluulojen jälkeen ostin sellaisen vuosi sitten ystäväni kanssa ja voin todeta, että se on helpottanut elämää suunnattomasti. Eli ekologisuus on miellyttävä lisäplussa.

Pieniä juttuja ja isoja juttuja.

Koska Ria herätti keskustelun taannoisesta ekologisuus-bloggauksestani siitä, mikä on oleellista ja mikä ei, niin vaikka vastasin sinnekin, niin ajattelin vielä selventää itseäni hieman tähänkin: Mulle on olemassa pieniä ja suuria ekologisuustekoja. Tähänastisilla kommeinteillani en ole pienimmässäkään mittakaavassa ottanut kantaa siihen, mikä on suuri ja mikä on pieni ekologisuusteko. Sillä, että annoin otsikon "101 ecological" halusin itseasiassa määritellä, että pienistä puroista syntyy suuri virta. Ja haluan ajatella enemmän pieniä, kiireisessä arjessani hallittavissa olevia asioita kuin että jämähtäisin heti "suuriin virtoihin", jotka ovat minulle joko (a) todella haastavia toteuttaa tai (b) eivät kuulu lainkaan vaikutuspiiriini.

Kaksi esimerkkiä jälkimmäisistä:

1- Kaikki länsimaalaiset luullakseni tietävät, että lentäminen luokitellaan todella epä-ekologiseksi. Minun elämäni käytäntö on se, että asun perheeni kanssa kolmella mantereella ja työnantajanikin on eri mantereella. Näin ollen lennän pitkiä matkoja joka vuosi. Piste. Se on asia elämässäni mistä en luovu. Miinuspisteitä ekologiseen jalanjälkeeni siis ja reippaasti.

2- Roskien lajittelu. Se on asia, johon täällä ollaan vasta hieman heräämässä. Kuvaavaa on se, että olin lapsi silloin kun Suomessa valistettiin turhista muovipussesita kaupassa... täällä vasta kansainvälisimmissä supermarketeissa suurissa kaupungeissa on aloitettu kampanjoita kangaskassien käytön puolesta. Ja jos menen kauppaan hetken mielijohteesta eikä minulla ole kangaskassia, saan ilmaiseksi helposti viisikin muovipussia, johon kauppatavarani pakataan valmiiksi (ei mitenkään 'pussi täyteen'- periaatteen mukaisesti). Minulle ei siis koidu mitään sanktiota (=lisämaksu) siitä, etten muistanut omaa kassia. 

Roskista voin nykyisin lajitella: sanomalehdet, lasi- ja muovipullot sekä kierrätystavarat (vaatteet, tavarat, yms.) paitsi ettei taloyhtiöni niillekään anna erillisiä laatikoita, vaan lähinnä ajattelen, että jossakin välivaiheessa roskienkäsittelijöiden elämä helpottuu, kun olen erotellut ne roskat, joita voidaan jälleenmyydä. Kun menen käymään Suomessa, en edes osaa lajitella kaikkea niin hienosti mitä siellä nykyisin lajitellaan, koska en ole siihen tottunut. Paitsi että siinäkin on kaupungeittain eroja: Tampere lajittelee bion, Turku polttaa sekajätteen ja bion yhdessä.  

Minulle oleellisinta on se, millaiseksi kokonaisuus lopulta muodostuu. Ihmisen ekologinen jalanjälki ei koostu vain kulutustuotteiden hävityksestä vaan se koostuu myös niistä kokonaisista elinkaarista, joita ostetulla tuotteella on. Siksi voi olla olleelista, että pidensin laukkuni ikää enkä vielä ostanut uutta... samoin voi olla merkitystä, missä ostokseni on valmistettu ja tarvitsenko sitä edes oikeasti. Tuotteiden elinkaarien lisäksi uskon myös lähimmäisenrakkauden periaatteeseen ja sen tulisi sitoa minua myös moraalisesti ostopäätöksieni suhteen, koska minä kuulun maailman hyväosaisiin. Mutta haukkaan pienen, pureskeltavan palan kerrallaan.   

Ehkä tämä selvensi kantaani? Tulevaisuudessa bloggaan lisää realistisia ekologisia arkisia valintojani. Mutta olette sydämellisesti vapaita ottamaan kantaa sekä puolesta että vastaan ;)