keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kevät saa tulla & Tunnustus.


Ovikranssin keltainen väri kertoo keväästä. Tykkään keltaisen pirtsakkuudesta!

Samalla kiitän Leaa saamastani tunnustuksesta: 
Kiitos rohkaisusta!

... ja niihin kysymyksiin:

1. Milloin aloitit blogin kirjoittamisen?
Aloitin tämän blogin elokuussa 2010.

2. Mistä kirjoitat, mitä käsittelet?
Kirjoitan elämästäni - sellaisena kuin se kulloinkin tapahtuu: Ajatuksistani, harrastuksistani, lukukokemuksistani, mietteistäni, käsitöistä, sisustuksesta, ruuanlaitosta jne. Ei siis mitään yhtä tyypillistä aihetta ja teemaa, vaan minulle tyypilliseen tapaan vähän kaikkea.

3. Mikä tekee blogistasi erityisen?
Hassu kysymys. Ehkä minä, koska ei ole kuin yksi minä, joka kokee elämän tällä tavalla ;)

4. Mikä sai sinut aloittamaan?
Halusin avata laajemman ikkunan elämääni ystävilleni, jotka asuvat maantieteellisesti minusta kaukana. Kaikkien skypejen, FB:n yms. lisäksi on kiva jakaa kuvia ja kokemuksia arjesta. Tämä blogi on myös puhtaasti henkireikä, minun oma maailmani, jossa kirjoitan ajatuksiani. Emmin kauan tämän blogin aloittamista, kun epäilin, jaksanko tai mitä kannattaa kirjoittaa. Koin myös paineita siitä, että jos aloitan blogin, sen täytyy olla jotakin erikoista ja hienoa... Tähän asti olen kuitenkin tykännyt.

5. Mitä haluaisit muuttaa?
Jaa muuttaa? No jos osaisin kuvata hienompia kuvia, se tottakai olisi loistavaa. Muuten haluaisin ehkä hieman raikkaamman sivuston tuon harmaansinisen tilalle (vaikka tykkäänkin kartta-teemasta) ja sitten tykkäisin saada erilaisen fontin. Mutta ei se nyt ole niinkään vakavaa...

Ja vielä tämä tunnustus pitäisi antaa viidelle blogille eteenpäin. Eniten seuraan lähimpiä ystäviäni, niiden lisäksi kaikkea muuta todella epäsäännöllisesti. Tässä kuitenkin tunnustus niille epäsäännöllisesti seuraamilleni, mutta inspiroiville blogeille:

1. The Creative Place - This Blog is in English. Lovely ideas ;)
2. Caisa K - I love her pictures!
3. The Graphics Fairy - Great graphics for crafts!
4. Enjoying the small things. - Blog full of joy and hope. Beautiful pictures and real life with parenting in the world of special needs.
5. A Piece of Asia. - Beautiful things from Asia.

Iloista päivänjatkoa!
Ruut

Käsintehtyä Laosista.

Kotona ollaan. Laosin matkalla inspiroiduin paikallisista käsitöistä. Tässä jotakin, mitä tarttui mukaan:

Pieniä koreja:

Ja suurempi kori:


Puuvillainen torkkupeitto:

... ja kankaisia servettejä:

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Neulatyyny.


Neulatyynyni oli parhaat päivänsä nähnyt. Ompelin siis uuden. Minulla oli (ja on vieläkin) kaitaliinankokoinen pala vanhaa pellavakangasta, joka on jäänyt jämänä jostakin... ja siihen olen jossakin vaiheessa kirjonut ruusuja. Ensin ajattelin käyttää palasta kaitaliinana ja samalla halusin testata, millaisilta erilaiset pistot näyttävät... Lopulta kyllästyin koko kaitaliina-ajatukseen ja ajattelin, että voin käyttää kangasta pienempiin ompeluksiin tarpeen mukaan. Tämä oli sellainen. Täytin neulatyynyn perinteiseen tapaan pumpulilla, mutta seuraavaksi aion testata riisiä, koska näin siitä suosituksen. Tykkään ruusuista ja uudesta neulatyynystäni.  Millaisia neulatyynyjä teillä on?

Samalla kaunis kiitos yllätysposteista! Sain muunmuassa Novita-lehden (josta innolla jo katselen uusia neulemalleja), sitten kurkkupastilleja Suomesta flunssan varalle ja vielä Bankkulastakin käsintehtyä saippuaa ja lintu-aiheisen pussukan (Rakastan lintu-kuvioita!). Ihanaa!

Samalla haluan toivottaa teille iloista viikonloppua!
Tämä tyttö lähtee Laosiin ;)

torstai 17. maaliskuuta 2011

Oliivipiirakka.


Päätin hyödyntää kylmää säätä ja leipoa. Meillä ei ole keittössä ilmastointia ja kun uunin laittaa päälle, se on vähän niinkuin leipoisi ja laittaisi ruokaa saunassa. Joten tänään oli oiva päivä - vain +19 astetta! Olen jo monta viikkoa halunnut kokeilla kahta herkulliselta näyttävää reseptiä: Espanjalaista oliivipiirakkaa ja mangomuffinseja. Piirakkaan olinkin varsin tyytyväinen. Se on aika suolainen ja sopii hyvin esimerkiksi tapas-tyyliseen pöytään tai miksei raikkaan salaatin kera milloin vain. Muffinit taas näyttivät kuvassa ihanilta, mutta en ollut makuun tyytyväinen, joten hyvä ohje on vielä hakusessa... jaan teidän kanssanne kuitenkin tämän oliivipiirakan ohjeen (joka on sis hieman mukaeltu 10/10 Dekon ohjeesta):

OLIIVIPIIRAS

Pohja:
100 g voita
2,5 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
3 rkl kylmää vettä

Täyte:
150 g juustoraastetta (voimakas maku lisää pikanttisuutta)
2 dl kermaa
2 munaa
100 g espanjalaista makkaraa
1 sipuli
kourallinen oliiveja (ostin tiskiltä laadukkaita)
pippuria myllystä 

1- Valmista pohja: Nypi jauhot pehmenneeseen voihin. Lisää suola ja vesitilkka, kunnes tasaista. Voit antaa taikinan hetken jähmettyä jääkaapista. Taputtele sitten taikina piirakkavuokaan (pinehkö), pistelehaarukalla reikiä ja esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa 7 minuuttia.

2- Pilko sipulit renkaiksi. Paista kevyesti pannulla. Paista myös pilkotut makkarat. 

3- Asettele paistetulle piirakkapohjalle sipulirenkaat, makkarat ja oliivit. 

4- Sekoita munat, kerma ja juustoraaste kulhossa ja mausta pippurilla. Kaada seos piirakan päälle.

5- Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia. 

Sydämellä Japani.

Kuva lähteestä: http://www.lytteltonhousegallery.co.uk/page4.htm
Japani on ollut aina sydämelläni... siitä kertoo tämänkin blogin haavelistalla oleva toive päästä käymään Japanissa. Ala-asteikäisenä minulla oli japanilainen kirjeenvaihtokaveri ja siitä lähtien maa on ollut minulle erityisen kiinnostava. Ja sikäli kun satun olemaan suomalainen, on välillä huvittavaakin huomata, kuinka paljon kahdella kansalla, jotka asuttavat maapallon äärilaitoja, on yhteistä. Ehkä niistä myöhemmin. Tällä viikolla olen lähinnä ollut järkyttynyt uutisista. Maanjäristyksethän eivät ole mikään uusi asia Japanissa, mutta nyt mittasuhteet ja seuraukset ovat valtavat! Jotain, mitä on vaikea uskoa todeksi.

En tiedä miten paljon lännessä pohditaan kaukana olevaa Japania. Täällä se on niin lähellä. Olen myös oppinut tässä kaikessa uusia faktoja, kuten että Thaimaassa on suurin ulkojapanilaisyhteisö ja japanilaisia on täällä noin 10 000. Moni tuntee janapilaisia. Monella on tuttuja Japanissa. Asia koskettaa.   

Tuntuu myös, että täällä Aasiassa sääkin on tällä hetkellä outo. Sitä en tiedä, onko sillä mitään tekemistä Japanin mullistusten kanssa, mutta viime viikolla meinasin blogata teemalla kuuma, kuuma, kuuma koska täällä on kesäkausi ja lämpötila reilusti yli +30. ...Ja sitten yhtäkkiä nyt on satanut vettä ja tänään lämpötila on 19 astetta. Siis Bangkokissa, jonka lämpötila aniharvoin laskee alle 27 ja sekin tapahtuu yleensä joulu-tammikuussa. Siis kirjaimellisesti olen palellut tänään! Pitäisi sanoa: kylmä, kylmä, kylmä! Todella outoa.


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Pikkupeitto.


Niin siinä taas kävi. Klassisesti. Tästä alkaa tulla tapa. 'Kevät' -torkkupeitto joutui uudelleenarvioinnin kohteeksi siinä vaiheessa, kun huomasin, ettei vihreä lankani riitä ja että se kuuluu niihin lankoihin, jotka Novita on poistanut tuotannosta. Koska minulle kävi vähän samalla tavalla viime kesänä Suomessa, päätin heti muuttaa tavoitetta. Varastoon jäi vielä joitakin valmiita neliöitä, mutta tästä torkkupeitosta tuli vauvanpeitto. Minusta tulee kyllä täti elokuussa, mutta nähtäväksi jää, onko se tyttö vai poika. Jokatapauksessa, minulla on hyvä mieli siitä, että sain yhden käsityöprojektin valmiiksi. Samoin minulla on varastossa valmiina vauvanpeitto tuleville tyttölapsen vanhemmille ;)


sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Servetit.





Sattui niin, että minulla oli hieman pellavakankaan jämäpaloja. Päätin siis harjoitella servettien ompelua, että tiedän, millaisia haluan, kun lopulta ehdin sinne kangastorille... Niistä tulikin kivoja pikkuservettejä arkeen.

Ja tottakai, koska on meneillään ekologisuuskampanja, luen tämän ekoteokseni no. 012 - onhan kangasservetti huomattavasti ekologisempi kuin paperinen sellainen. 

Ps. Näin tällä viikolla yhdessä ranskalaisessa ravintolassa kivan tavan taitella ruokaservetin... lupaan blogata siitä, kunhan ompelen ensin hieman suurempia servettejä.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Lent. Paastonaika.


Sanottakoon tähän alkuun, etten ole mikään vannoutunut kirkkokalenterin seuraaja. Olen kuitenkin tullut tässä pikkuhiljaa siihen päätelmään, että on viisautta jaksottaa elämänsä erilaisiin  kausiin (englanninkielinen sana 'season' kuvaa tätä ajatusta mielestäni parhaiten). Suomessa neljä vuodenaikaa luonnollisesti jaksottavat ja rytmittävät elämää, mutta silti arki näyttää yllättävän nopeasti muuttuvan oravanpyöräksi ja vuodet vierähtävät ohi huomaamatta. Mielestäni asia on vielä ajankohtaisempi täällä Aasiassa, missä on kolme vuodenaikaa - kuuma, kuumempi ja kuumin - eivät eroa toisistaan mitenkään mullistavasti, eikä luontaista rytmiä näytä syntyvän ellei sitä tee itse.

Viime keskiviikkona alkoi siis perinteisen kirkkojen kalenterien mukaan paastonaika: 7 viikkoa eli 40 arkipäivää aina pääsiäiseen asti. Paastonajan sanoma on vastakohtainen adventin juhlimiseen ja yltäkylläiseen iloitsemiseen: Painopiste on hengellisen elämän uudistumisessa. Katse siis kiinnittyy omaan sisimpään, nöyrtymiseen Jumalan kasvojen edessä sekä Jumalan rakkauden ja pyhyyden mietiskelyyn ja vastaanottamiseen.

Paastonaika kutsuu rehelliseen itsetutkiskeluun ja itsekuriin. Toteuttipa sen millä tavalla hyvänsä. Kyse on omasta sisimmästä, ei toisista ihmisistä tai kilpailusta toisten kanssa. 

Minulla on ystäviä, jotka pidättäytyvät joistakin ruuista paastonaikana. Samoin on niitä, jotka haluavat keskittyä olemaan parempia puolisoita/vanhempia/ihmisiä. Toiset yksinkertaistavat elämäntapojaan (ruokatottumukset tai sosiaalinen media) ja tavoittelevat vastuullisempaa elämäntapaa. Mielenmuutos on avaisana.  

Paasto ei taida olla kovin trendikästä tänä päivänä. Minä otan tämän ajanjakson kuitenkin vastaan ja olen jo valinnut teeman, jota pohdiskelen ja prosessoin. Kaipaan mielenmuutosta ja odotan sitä, miten tulevat viikon muokkaavat sisäistä maailmaani. 

Mielenkiintoista olisi kuulla mielipiteitä siitä, onko teidän mielestänne hyvä jaksottaa elämää erilaisiin kausiin, ja jos on, miten teette sen?



torstai 10. maaliskuuta 2011

Phnom Penh.


Pieni irtiotto arjesta suuntautui tällä kertaa rajan toiselle puolelle, Kambozan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Olimme siis kirjaimellisesti vapaalla ilman tapaamisia, aikatauluja ja agendoja. Sitä on joskus hauska heittäytyä ja ottaa turistikartta käteen ja tehdä päivän suunnitelmat hetken mielijohteiden mukaan.  

Phnom Penhistä voisi kirjoittaa niin monesta näkökulmasta... Olen tässä miettinyt sitä, kertoisinko yllätyksestäni kun huomasin kaupungin olevan täynnä Lexus-merkkisiä autoja, vai siitä, että kaupungin jätehuolto näytti ainakin osittain toimivan lasten avulla - niin monesti näin pienten lasten kulkevan suurten pussien kanssa keräten pahveja ynnä muuta kierrätettäväksi myytävää... yhtä lailla yllättävää oli huomata paluumatkalla matkalaukkuni joutuneen tullitarkastukseen ennen lentokoneen ruumaan menoa ja sen seurauksena sinne oli päätynyt kolme kirjaa. En tiedä, onko tullimiesten yleinen tapa lahjoittaa kirjoja asiakkaille? Haluanko eniten muistaa matkastani tutustumiskäynnin Killing Fields hautausmaalle, jossa vieläkin maasta nousee esiin luita ja vaatteita muistutuksena punakhmerien raakuudesta? Vai olisiko sittenkin aihetta ylistää entisen Ranskan siirtomaan loistavia, kohtuuhintaisia ranskalaisia ravintoloita? Puhumattakaan ystävällisistä ihmisistä?

Lopulta valitsin matkakuvista yllä näkyvän kuvan apinasta. Kävelimme tiistaina ilman suunnitelmaa ympäri kaupunkia ja päädyimme pienelle kukkulalle, jonka päällä oli stupa. Itse kukkula oli puistomainen ja siellä oli monenikäisiä ihmisiä istuskelemassa ja viettämässä leppoista päivää. Sinne puistonpenkille mekin istahdimme levähtämään, nauttimaan kauniista auringonpaisteesta ja tarkkailemaan apinoita, jotka vapaasti liikkuivat pitkin rinnettä. Apinoita oli sekä vanhoja ja arvokkaita että pikkuriikkisiä vauvoja emon selässä roikkumassa. Ja ihmiset antoivat niille ruokaa. Eräällä vanhalla naisella oli apinoille maissia ja maassa oli kimppu "mattom-kukkia" (ainakin tuo kukka näyttää paikalliselta mattom-teen raaka-aineelta), joista kuvan apina irrotteli siemeniä syödäkseen. Tulipa pieniä lapsiakin isänsä kanssa ihmettelemään ja ottamaan kuvia apinoista. 

Siinä kaiken keskelle minulle tuli mieleen muistikuva lapsuudesta: Silloin Tampereen keskustassa sijaitsevassa Sorsapuistossa oli liikennepuisto lapsille sekä lintutarha. Se oli yksi suosikkipaikoistani ja usein silloin kun vierailimme mummolla ja tädillä vei joku meidät sinne. Oli jännittävää nähdä erilaisia lintuja ja ruokkia niitä. Jos oli oikein rohkea, saattoi pitää ranskanleivän puolikasta ojennetussa kädessä ja antaa lintujen tulla istumaan kädelle ja syömään siitä. Minä en kyllä ollut niin rohkea. Heti, kun ensimmäinen lintu lennähti kädelleni, säpsähdin, ja samantien lintu nousi uudelleen lentoon. Mutta se oli mielenpainuvaa ja minusta oli jotenkin ihanaa istuskella puistossa keskellä Aasiaa ja tavoittaa jotakin siitä samasta tunnelmasta katsellessani ihmisiä ja apinoita kaupungin keskellä sijaitsevassa puistossa.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Päivän inspiraatio: Listat.


Olen sellainen haaveilija-nikkari. Eli haaveilen kaikenlaisista projekteista, inspiroidun ja innostun, ja sitten mikäli joskus suunnitelmat toteutetaan, yleensä organisoin jonkun muun toteuttamaan ne. Tai ainakin se on ollut rehellisyyden nimissä näin tähän asti. Ehkä kuitenkin vielä koittaa sekin päivä, kun itse hion ja maalaan jonkun huonekalun tai sitten entisöin tuolin... se olisi kivaa huomata oma kädenjälki!

Kävin tässä yhtenä päivänä kahvilla sellaisessa ostarin pikkuisessa söpössä kahvinurkkauksessa. Se oli persoonallinen ja istahdin siihen ihan sen herttaisuuden vuoksi. Erityisesti tykkäsin tiskin mustavalkoisesta teemasta... ja koska toisinaan täällä viimeistely ei ole se kovin juttu, huomasin yllättäen sivussa henkilökunnan oviaukon kohdalla listojen päät. Ja hetkessä en katsonutkaan rakennelmaa enää samanlaisin silmin, vaan huomaisin pohdiskelevani, kuinka yksinkertaisesti systeemi oli koottu erilaisista listoista valkoiselle pohjalle ja sitten ne oli vaan maalattu mustiksi. Siis ajattelisin että verrattain helppo homma suhteessa siihen, kuinka hienoksi se seinän teki.

Vai mitäs luulette listoista ja niiden laitosta?

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Päivän inspiraatio: "Samunphrai-kolmiot".


Yksi loistava juttu täällä on se, että katu on täynnä erilaisia kojuja, joista voi napata mukaansa kiireenkin keskellä mitä erilaisempia juttuja. Tämänpäiväinen ilonaiheeni on "samunphrai-kolmiot" eli vanhanaikaiset thailaiset kasvisnyytit. 'Samunphrai' merkitsee yrttejä (herbs)... Näitä kolmioita ei ole yleensä meidän kulmilla, mutta nyt niitä oli. Lehti on taitavasti kääritty kolmioksi ja sisältä löytyy mm. limettä, chiliä, pähkinöitä ja palmusokeritahnaa (tai josta en oikeasti tiedä mitä se on). Ihana makuyhdistelmä!

Muuten täällä alkaa olemaan taas kuuma. Kaikki kirpeät jutut, kuten lime, maistuvat kummasti!