tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi: Tervetuloa!


Kuten moni teistä jo tietääkin, kuuluu minun vuodenvaihteen traditioihini kuluneen vuoden reflektointi ja mielen suuntaaminen tulevaan vuoteen. Tavoitteena välttää kohtalonomainen ajautuminen. Tietoisesti käännän uuden sivun Elämäni Kirjassa. Toiveena uudistumista, iloa ja virkeätä mieltä. 

Toisinaan sorrun yli-optimistisiin uudenvuodenpäätöksiin, jotka eivät kohtaa arkea, vaan jäävät leijailemaan jonnekin haave-elämän sfääreihin. Tosin en ole täysin niitäkään vastaan: kaikenlaiset haaveet, lupaukset ja pohdinnat saattavat olla osa prosessia... osa sitä käännöstä, joka muuttaa sitä tapaa, jolla tapaamme taapertaa päivästä toiseen. 

Niin, en usko liian äkkijyrkkiin kurveihin. Elämä on enemmänkin loivaa purjehtimista. Luovimista myötä- ja vastatuulessa. 

Mutta mikään elämässä ei muutu, ellei jokapäiväisessä arjessa muutu jokin. Pieniä valintoja toistuvasti. Hyvien tapojen kasvattamista, huonoista tavoista poiskasvamista. Leo Buscaglia on harvinaisen oikeassa sanoessaan: "Life lived for tomorrow will always be just a day away from being realized."

Viime vuonna taisin olla fiksu. Asetin itselleni vain kaksi tavoitetta. Sellaista lyhyttä, helposti muistettavaa. Ne ovatkin olleet usein ajatuksissani menneen vuoden aikana... ja koen ne edelleen niin ajankohtaisiksi elämäni suhteen, että otan ne navikointimerkeikseni myös vuodelle 2014:

1. Haluan kasvaa ja kehittyä siinä tavassa, miten odotan ja miten kestän arjen ja elämän keskeneräisyyttä.

2. Kaikessa haluan yksinkertaistaa asioita: "Make it Simple" (...And keep it that way!)

...ja kuin jatkona edellisille, otan kolmanneksi karttamerkiksi Filippiläiskirjeen 4:8

3. Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.

Näillä mennään. Ja uskon, että ensi vuodesta tulee mahtava... ja tiedän, että siitä tulee totaalisen erilainen pitkään aikaan, mielenkiintoinen ja haastava monin tavoin!

Hyvää uutta vuotta 2014 Sinulle!!

Ehdottomasti loistava Canneloni.

Noin kaksi vuotta sitten: Hämyisä ilta Rooman vanhalla aukiolla. Hyvä seura ja ehdottomasti paras ikinä syömäni pinaatti-ricotta-canneloni. Mehevä ja maukas tomaattikastikkeineen. - - Kaikki sen jälkeen tilaamani canneloni-annokset ovatkin olleet pettymyksiä: kuivia ja hieman mauttomia. 

Jännitystä oli siis todellakin ilmassa, kun päätimme tehdä jouluviikolla kotitekoista pastaa ja nimenomaan cannelonia. Etsin reseptejä ja yritin päätellä kuvista, onko luvassa makuelämys vai pettymys. Jamie Oliverin resepti näytti lupaavimmalta ja hienoisilla sovellutuksilla toimimme sen mukaan (teimme itse pastat ja emme käyttäneet anjovista). 

Ateria oli mitä loistavin! ...ja vaikka illallisvieraiden joukossa oli cannelonien epäilijöitä, ei jäljelle jäänyt kuin kaavitut uunikulhot...



PINAATTI-RICOTTA-CANNELONI

2 rkl voita
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina ja siivutettuina
1 suuri kourallinen meiramia/oreganoa, pilkottuna
1/4 nutmeg, raastettuna (käytin jauhettua)
8 suurta kourallista pinaattia
1 kourallinen tuoretta basilikaa, varret pilkottuna ja lehdet revittyinä
2x 400g luumutomaatteja tölkissä, pilkottuna
merisuolaa
hyppysellinen sokeria
pippurimyllystä mustaa pippuria
400g ricotta-juustoa
2 kourallista parmesaania, raastettuna
16 canneloni-tuubia
200g mozzarellaa, rikottuna

VALKOKASTIKKEESEEN:
500 ml ranskankermaa
2 kourallista parmesaania, raastettuna

1- Laita uuni lämpiämään 180C. Etsi sopiva uunivuoka, johon cannelonit mahtuvat mukavasti tiiviiseen siskonpetiin. Jamie suosittelee metallista uunivuokaa, jota meillä ei tietystikään ollut, mutta testattiin siis että muunkinlaiset käyvät ;)

2- Ota esiin suuri kasari (tai wokkipannu) ja käännä levy kuumalle: Laita voi ja oliiviöljy sulamaan. Siihen joukkoon valkosipulinkynsi, meirami ja nutmeg. Siinä vaiheessa kun levy on kuuma, ovat valkosipulit pehmenneet. Heitä mukaan pinaattia niin paljon kuin pannuun sopii. Kääntele ja lisää loput pinaatit sitä mukaan kuin pannuun sopii. Kääntele 5 min ja siirrä sitten pinaatti viilenemään suureen kulhoon.

3- Laita pannu takaisin liedelle, lisää hieman oliiviöljyä, toinen valkosipulinkynsi, basilikan pilkotut varret ja tomaatit. Täytä vedellä tyhjä tomaattisäilyke ja lisää vielä se joukkoon. Kun kastike kiehuu, käännä levy pienemmälle ja lisää mausteet: sokeri, pippuri ja suola. Kiehuta hieljalleen noin 10 minuuttia, nosta liedeltä ja lisää basilikanlehdet.

4- Nyt pinaatti on jäähtynyt. Pilko pinaatit esim. keittiösaksilla suoraa kulhossa. Lisää sitten pinaatteihin ricotta ja kourallinen parmesaania. Täytä seoksella cannelonit (voit käyttää lusikkaa tai tehdä tuubin ja pursottaa täytteen cannelonien sisään, ihan mikä sinulle on helpointa).

5- Laita tomaattikastike uunivuuan pohjalle. Lado sen päälle täytetyt cannelonit kauniiseen riviin. 

6- Tee valkokastike: sekoita ranskankerma ja 2 kourallista parmesaania, mausta suolalla ja pippurilla. Mikäli kastike jää liian tiiviiksi, löysytä sitä tilkalla vettä. Lusikoi kastike cannelonien päälle. 

7- Ripottele päälle ripaus oliiviöljyä ja loput parmesaanit, samoin mozzarellan palaset. Paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes kastike kuplii ja pinta muuttuu kauniin kultaiseksi (paistoaikaan vaikuttaa nimeomaan uunivuuan materiaali). 

Hyvä ruoka, parempi mieli!





tiistai 24. joulukuuta 2013

Joy to the World.


Jouluaatto. Adventti on takana, 24 luukkua joulukalenterista avattu. Koko joulukuuta voi oikeastaan kuvata näin: Odotuksen aika, ilon aika. Erityinen aika ilolle, yhdessäololle, antamiselle ja juhlimiselle. Joulukuu on vuoden viimeinen kuukausi ja silloin on hyvä sulkea mennyt vuosi muistojen kirjaan, sanoa itselleen "Hyvin tehty!" ja antaa itselleen aikaa levätä ennen tulevaa vuotta. 

Tänä iltana on ihana käydä ystävien kanssa joulupöytään, nauttia yhdessäolosta ja samalla myös kiittää Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta.  


Iloista joulua sinulle!


PS. Yllä oleva kuva lainattu täältä.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ihanat tuplalihapullat.

Täytyy antaa tunnustus: Suomalaisista lehdistä Glorian ruoka & viini on aivan ehdoton, mitä tulee resepteihin... Tämäkin otos on jo parin vuoden takainen (7/2011), mutta loistava päätös joulukuiselle lihapullareseptinmetsästyskiertueelleni. Siis surffailin netissä ja testasin yhtä sun toista reseptiä, mutta tämän oli mukavin uusi ylläri. Suuret, lempeät timjamiset lihapullat yhdessä pienten pippuristen braatvusrtipallojen kanssa. Jätin roseepippurin pois ja timjamiinkin täytyi tyytyä kuivattuna versiona, mutta loistavia oli silti! 


TUPLALIHAPULLAT

Isot & Lempeät (12 kpl)
400g naudan paistijauhelihaa
1/2 ruukkua timjamia
120g ranskankermaa
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Pienet & Pippuriset (25-50 kpl)
200-400g raakamakkaraa (italialainen makkara tai Saarioisten yrttibraatvusrti toimivat hyvin)
2 rkl roseepippuria

1 rkl voita 
1 rkl rypsiöljyä

1- Hienonna timjami. Sejoita isojen lihapullien ainekset tasaiseksi. Pyöritä massa kostutetuin käsin pulliksi.

2- Tee pikkupullat: purista makkara kuorestaan reilun peukalonpään kokoisiksi nokareiksi. Pyörittele nokareet pyöreiksi pulliksi käsissä. 

3- Jauha roseepippuri morttelissa ja siirrä kulhoon. 

4- Kuumenna voi ja öljy suuressa paistinpannussa. Ruskista suuret lihapullat joka sivulta. Laske lämpöä ja lisää pienet lihapullat pannuun. Paista noin 5 min kunnes molemmat pullat ovat kypsiä. 

5- Nostele pienet lihapullat roseepippurin joukkoon ja pyörittele pippuriin.

Tarjoile muusin kera ;)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Ihana yllätys: Koto.

 

Tänään postilaatikossa odotti ihana ylläri. Kotoilua lehti pullollaan. Ja ihanan ystävän esikoisen jalanpainallus kortissa. Ehkäpä Suomeen onkin ihan kiva muuttaa kahden kuukauden kuluttua?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Päivän inspiraatio: Kinfolk.


Uusin inspiraationi on KINFOLK. Se on lehti. Se on kirja. Se on lyhytfilmejä. Se on tapahtumia.

Se on elämäntapa.

Kohta tämä viikonloppu on ohi ja koittaa maanantain arki. Tyypillisesti monikaan asia ei mennyt lainkaan niin kuin mitä alunperin ajatteli. Mutta nukuttiin pitkään. Ja tavattiin ystäviä. Vieläpä käytiin leffassakin katsomassa Hobbit 2. Ihan mukavaa siis. 

Toivon teille kaikille mukavaa viikkoa!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Lukukokemus: Three Little Words.


Jessica Thompsonin kirja tarttui käteen punaisen, lempeän kantensa houkuttelemana. Se oli juuri sitä mitä ajattelin tarvitsevani tällä viikolla. Jotakin kevyttä, ei liian vakavaa.

Paitsi että se ei kyllä ollut niin kevyt kuin luulin. Eikä ne kolme sanaa ollut "Minä rakastan sinua." 

Kirja oli rakenteeltaan juuri sellainen "kevyesti luettava", mitä nykyisin monet pokkarit ovat: juonta kuljetetaan suhteellisen lyhyillä kappaleilla ja tarina nivoutuu kolmesta erilaisesta tarinasta, jotka lopussa yhdistyvät odottamattomalla tavalla. Systeemi toimii: nykyajan kiireinen lukija (Lue: minä) tarttuu kirjaan pienenkin tauon aikana helposti, koska tietää ajan riittävän yhteen "episodiin"... samoin lukiessa koukuttuu, koska ei heti saanutkaan vastausta kaikkiin mielessä pyöriviin kysymyksiin tietyn henkilön kohdalla, vaan täytyy ensin lukea pari kappaletta, ennenkuin seuraa jatkoa. Ja kuin huomaamatta sitä on lukenut yömyöhään asti, koska aina ajatteli lukevansa vielä yhden pienen kappaleen....

Tänään on luvassa ihana lauantai. Kotipäivä. Bangkok on viileä, minulla on parvekkeen ovet auki. Luvassa on käsitöitä ja lukuhetkiä.

Miten sinä vietät joulukuista lauantai-päivää?



torstai 5. joulukuuta 2013

Thai-teatteri: Khon Kumphakan.



Tänään on Thaimaan kuninkaan syntymäpäivä. Kansallinen vapaapäivä ja isäinpäivä. Meille tämä päivä oli hyvä mahdollisuus kulttuuririentoihin. Menimme katsomaan traditionaalista Khon-tanssiteatteria. Bangkoissa on Khon-teatteri, mutta nyt on menossa erityisohjelma kulttuuritalolla. Vaikea kuvitella mitään thailaisempaa:  Täysin oma taiteenlajinsa, musiikki ja elekieli. Myös tarinat sisällöiltään eroavat paljon länsimaalaisista juonikuvioista, kuten tämä tämänkertainenkin (nöyrästi tunnustan tarvisevani vielä kulttuuritulkkia):
"Kumphakan, the king of giant, Totsakan’s brother. He is a kindest person and never thought about betraying. After Totsakan’s grandson Maiyarap passed away, he is only thinking about the battle with King Rama. Then he invite his borther Kumphakan for assist and advise him to fight. However, Kumphakan think differently when he realized all problems are raised from Totsakan kidnapped King Rama’s wife Sita. Totsakan is mad about it and expelling Kumphakan out of the empire.

Kumphakan finally decide to start the war by bringing Mokhasak spear which is kept by Poramatibodee to this war.Kumphakan comes to Poramatibodee bagging his Mokhasak spear, however, after he lost his kindness and honor, the spear is just turned to without magic. He was told the solutions by setting rite area near by the river and must process the rite in the cleanest environment. If the process was successful, the spear will return to the strongest stage again. Fortunately, King Rama’s soldier informs him about this plan, King Rama commanding his soldier transforming to be rot dogs floating into the river while some will transform to be the crews eating that rot dogs. All those rot dogs and crews cause Kumphakan cannot finish the rite so Lakshmana and the apes army go destroy the rite when Kumphakan is ready to fight back. Accidentally, Lakshmana was hurt by Mokhasak spear and pass out so Kumphakan and the army enter to Lanka empire.

The ape inform King Rama the current situation and invite him to see Lakshmana with full of regrets. The only way to heal is to find Sankaranee tree and Panjamahanatee water but must finish the healing within a night. Hanuman fly to the sky stop the sun from shining but he can’t resist the power of the sun, he dies finally. The sun has seen this weird situation, so revive Hanuman for answering and help him by hiding himself in the cloud. Hanuman finally can bring Sankaranee tree and Panjamahanatee water to heal Lakshmana and return to their pavilion."

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulunkuun illanistujaisiin: Lämmin Brie pekaan-pähkinöillä.


Joulukuiset illat ovat ihania. Paljon kynttilöitä, tunnelmallista musiikkia ja yhdessäoloa. 

Ihanan täyteläinen ja jouluinen juustolautanen syntyy uunissa käytetystä brie-juustosta. Me nautimme siitä ohuiden patonki-siivujen kera. Myös vesikeksit ovat loistavia!

LÄMMIN BRIE PEKAAN-PÄHKINÖILLÄ

1 pieni kiekko brie- tai camembert -juustoa
1 dl pekaan-pähkinöitä (tai enemmänkin jos rakastat niitä!)
3 rkl vaahterasiirappia
3 rkl ruskeaa sokeria (fariini käy)
(Patonkia tarjoiluun)

1- Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Laita juusto leivinpaperille ja paista 15-20 minuuttia, kunnes juusto on pehmennyt sisältä. Siirrä tarjoilulautaselle ja anna jäähtyä 20 minuuttia.

2- Sillä välin kun juusto jäähtyy: Laita pekaanit puhtaalle uunipellille ja paahda niitä uunissa noin 7 minuuttia. Ripottele sitten pähkinät juuston päälle.

3- Ota esiin pieni kattila. Laita kattilaan vaahterasiirappi ja sokeri. Kuumenna keskilämmöllä ja kiehuta 1-2 minuuttia vaahtomaiseksi. Kaada juuston ja pähkinöiden päälle. 

Herkullisia hetkiä!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Lukukokemus: To a Mountain in Tibet.


"You cannot walk out your grief, "he tells himself. "Or bring anyone back. You are left with the desire only that things not be as they are." This is the reason he has resolved to go "walking to a place beyond your own history, the sound of the river flowing the other way." To embark on a journey is, he reminds himself, "my profession, after all."

Kailas on yksi maailman pyhiinvaelluskohteita - vaikeimmin lähestyttäviä sellaisia. Yksinäinen lumihuippuinen vuori Tiibetissä. Siellä, missä suuret joet saavat alkunsa. Vaikea pääsy ei ole kuitenkaan estänyt historian saatossa muitakin kuin matkakirjailija Colin Thubronia pääsemästä perille... siellä on käynyt jo vuosisatoja sitten brittiläisiä botanisteja, intialaisia vakoojia, jesuiitta-lähetystyöntekijöitä jne. Thubronin oma matka alkoi viimeisen perheenjäsenen kuoleman jälkeen:

---he asks: "and you? Why you are doing this, travelling alone?
I cannot answer.
I am doing this on account of the dead.
Sometimes journeys begin long before their first step is taken. Mine, without my knowing, starts not long ago, in a hospital ward, as the last of my family dies. There is nothing strange in this, the state of being alone. The death of parents may bring resigned sadness, even a guilty freedom. --
---

--"Our lives were very poor. When I saw how my parents worked on the fields, and how they had to take my eldest sister out of school to join them, I knew I didn't want that life. I don't know how much my father had to cheat and lie in order to feed us - eight children. He has a job looking after the company armoury, but would leave it to catch fish whenever he could. He must have caused suffering to many fish, to feed us... What do Christianity say about things like this?

I rummaged in my memory. But Jesus's apostles left lake of Galilee not out of pity for fish, but consern for humans. Tashi's face had an almost contrite gentleness. When I looked him, I wondered how compassion formed. But he answered that Buddhism was a science, that compassion could be taught, that you could train for it. --

-- 

Kirjan kannessa oli John Simpsonin hehkutus: "I would rather read Collin Thubron than any other travel writer alive." - Eikä se näyttänyt olevan liioiteltu ylistys. Colin saa sinut mukaansa matkalle, avaa eteesi kiehtovalla tavalla maisemat, historian sekä keskustelut erilaisia maailmankatsomuksia edustavien ihmisten kanssa. 




perjantai 22. marraskuuta 2013

Päivän ilo: Tomaatti-Mozzarella-salaatti



Alkuruuan ei tarvitse olla sähläystä. Parhaat alkuruuat ovat nimittäin yksinkertaisia. Juuri niinkuin tämä tomaatti-mozzarella-salaatti: Lautaselle ladotaan vuorotellen tomaatinviipaleita, mozzarellajuustoa ja basilikanlehtiä. Päälle myllystä ripaus mustapippuria sekä loraus balsamicoa. Tärkeintä on laadukkaat aineet. 

Yhteisestä ateriasta muodostuu hetkessä juhlava. 

Ihanaa Viikonloppua Kaikille! Muistakaa nauttia ;)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Once upon a time...

Hektisen suurkaupungin keskeltä voi löytää keitaita. Aika pysähtyy, sielu matkaa vuosikymmenten taakse aikaan, joka joskus oli. Suosittelen: Baan Pra Nond Bed & Breakfast. KLIK










sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pizza-ilta.


Täällä maailmalla kun elää, saa usein vastata kysymykseen: Minkälaista ruokaa suomalaiset syövät?

Niin, siihen kun osaisi vastata. Ehkäpä 30 vuotta sitten olisin osannut helpon vastauksen: perunaa erilaisissa muodoissa (perunamuusia, perunakeittoa, keitettyjä perunoita, perunalaatikkoa jne.), hernekeittoa ja makaronilaatikkoa. Nykyisin suurin osa ystävistäni syö arkisin enimmäkseen kaikkea muuta kuin mitä perinteisesti on lueteltu suomalaiseksi perusruuaksi. Usein kuulen myös jouluaterioista, jotka eivät vahingossakaan sisällä mitään perinteistä juures-possu-einessarjaa. Minä yleensä vastaankin, että leipä on suomalaisten perusruoka. Siinä missä aasialainen kaipaa jatkuvasti päivittäistä riisiannostaan, näyttävät suomalaiset kaipaavan erilaisia leipiä. 

Lapsuuteni ruokamuistoihin liittyy vahvasti pizzan tulo. Meidän lapsiperhe-arjessa pizza edusti luksusta, vaikka sen perusainekset loppujenlopuksi olivatkin niitä aika tavanomaisia: jauhelihaa ja ananasta. 

Pizza oli "helppoa ruokaa" ja jossakin vaiheessa muistin ulkoa kaikki siihen liittyvät vaiheet. Sittemmin aikaa on kulunut, enkä ole enää aikoihin tehnyt itse pizzaa kotona. Tänä syksynä minulla oli kuitenkin ilo istua ystäväni Pilkun illallispöytään ja nauttia lihattoman lokakuun kasvispizzasta (Parasta ikinä syömääni kasvispizzaa!!!) ja siitä inspiroituneena tein kotona Antipastopizzaa. Loistavaa.... voisin melkein aloittaa uuden tradition pizzailloille. 

Alla olevalla ohjeella voit valmistaa joko yhden ison tai neljä annospizzaa.

ANTIPASTOPIZZA

POHJA:
2,5 dl vettä
1/2 pakettia hiivaa
1/2 tl suolaa 
3rkl öljyä
6 dl vehnäjauhoja

TOMAATTIKASTIKE
2 valkosipulinkynttä
1 tlk (400g) kokonaisia, kuorittuja kirsikkatomaatteja
1 tl sokeria
suolaa
mustapippuria

TÄYTE
200g artisokansydämiä
1 dl mustia kivettömiä oliiveja
4 paahdettua paprikaa viipaleina
(12 viipaletta salamia)
200g mozzarellaa

KORISTELUUN
Revittyjä rucolanlehtiä

1- Valmista pizzapohjan taikina, vaivaa se kimmoisaksi ja laita kohoamaan liinan alle suojaisaan paikkaan kunnes se on kaksinkertainen.

2- Valmista odotellessasi tomaattikastike: Keitä kastikeaineita 15 minuuttia ja jäähdytä.

3- Lämmitä uuni 250 asteeseen.

4- Paahda paprikat uunissa: Suojaa uunipelti leivinpaperilla. Halkaise paprikat, poista siemenkodat ja pese puolikkaat puhtaiksi. Laita paprikanpuolikkaat uunipellille ja paahda niitä uunissa, kunnes niiden väri tummuu. Maku muuttuu näin ihanan makeaksi! Jäähdytä ja siivuta paprikat.

5- Kokoa pizza: Kun taikina on kohonnut, kauli siitä pizzapohja leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Levitä päälle tomaattikastike. Päällystä pizza artisokilla, oliiveilla, paprikoilla, salamilla ja juustolla. Anna täytetyn pizzan kohota vielä noin 10 minuuttia.

6- Paista uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia.

7- Juuri ennen tarjoilua: revi pizzan päälle rucolaa.





lauantai 16. marraskuuta 2013

Kissanpäiviä Pariisissa, osa 2.



Tartarpihvi, oysterit valkoviinikastikkeessa, täytetyt crepesit, etanat, hitaasti haudutettu lampaanpotka... Melkein poikkeuksetta ensimmäinen asia, mikä Ranskasta tulee mieleen, on ruoka. Ja on vaikea keksiä parempaa paikkaa kulinaristisille nautinnoille kuin Pariisi. 
 Vaikka omassa keittiössäni on ollut poikkeuksellisen hiljaista tänä vuonna, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni Pariisissa. Siis järkeilin näin:  jos tavoitteena on osata valmistaa loistavaa ruokaa, niin tottakai pitää olla ensin syönyt sellaista, jotta tietää, mitä tavoittelee. 

Hyvän ruuan lisäksi nautimme ravintoloiden mutkattomasta, rennosta ja ystävällisestä palvelusta. Koimme pariisilaisten hymyilevän meille ja ottavan meidät iloisesti vastaan.

PS. Uskaliain ateria oli varmasti tartarpihvi. Se ei kuulunut ennakkosuunnitelmiin. Sattumalta kävi niin, että monena päivänä näin ravintolassa naisen tilaavan tartarpihviä... josta päättelin, että joskus tulevaisuudessa minunkin pitää uskaltaa sitä maistaa. Siis oikeasti sitten joskus tulevaisuudessa. Raaka jauheliha arvelutti. Mutta sitten pari päivää kului ja halusin maistaa sitä heti. Menimme siis Seinen rannalla sijaitsevaan ravintolaan ja tilasimme puoliksi tartarpihvin. Tarjoilija (joka oli vanhempi mieshenkilö, mukava sellainen) vielä varmisti, että olemme tietoisia siitä mitä olemme tilaamassa... ja me nauroimme, että siksi juuri tilaamme vain yhden... lopuksi hän tuli kysymään, maistuiko ruoka, ja vastauksemme jälkeen ehdotti pilke silmäkulmassa, että ehkä meidän sitten kannattaisi tilata toinenkin ;)  




perjantai 8. marraskuuta 2013

Päivän Inspiraatio: Turkoosi meri.

Siellä missä meri on turkoosi ja tuuli lempeä, siellä sielu lepää ja mieli virkistyy. 

Päivät ovat viime viikkoina menneet järjestäen niin, että missä ja mitä erilaisimmilla kulkuneuvoilla liikkuessani olen pohdiskellut ilmiöitä ja ihmisiä - ja suunnitellut kirjoittavani niitä mietteitä tänne. Mutta niin vauhdikasta ja ihmisrikasta elämä on ollut, että sitten kun se hiljainen hetki on viimein koittanut kotisohvalla, ovat kaikki ajatukset unohtuneet.... jää vaan inspiraatioita tavaroista ja maisemista. Ja ikäänkuin en haluaisi vaikuttaa niin pinnalliselta, että bloggailen vain niistä... hahha.

Tänään saatte kuitenkin ispiroivia kuvia viime viikolta. Ja jos lähipäivinä saan muodostettua ajatusvyyhteni selkeiksi lauseiksi, haluaisin kirjoittaa jotakin aitoudesta, rooleista ja häpeästä....

Nyt katson perjantai-illan kunniaksi japanilaisen animen ja huomenna aion nukkua pitkään! Ihanaa viikonloppua Teille!










perjantai 18. lokakuuta 2013

Päivän inspiraatio: Bhutanilaiset matot.



Bhutanilainen matto on paksu, lämmin villamatto. Siinä on maanläheiset värit ja geometriset, luontoaiheiset kuviot.

Tykkään niin matoistani, jotka Bhutanissa asunut ystäväni toi minulle viime vuonna. 

Sisustusmaku on niin jännä juttu. Joskus vielä Suomessa asuessa halusin päävärin kodissani olevan valkoinen. Sitä oli huonekaluissa, matoissa, sohvissa, verhoissa jne. Kun muutin Thaimaahan, alkoi valkoisen hallitsevuus väistyä, ihan jo käytännöllisistäkin syistä. Se ei kestä täällä. Mutta oli siinä muutakin: ihastelin kaikkea mahdollista thailaista... puuta, kaiverrusta, kiiltoa, voimakkaita värejä jne. Ja sitten iski  paluu skandinaaviseen: kaikki se mitä olin uutuudenviehätyksessäni ihastellut, ei enää tuottanutkaan lepoa silmälle eikä kiinnostanut. Mielummin olisin elänyt vaikka lastulevykodissa. 

Mutta siitäkin vaiheesta on onneksi päästy eteenpäin. Nyt silmäni on harjaantunut aasialaisessa tyylissä ja osaan arvostaa monia asioita. Itseasiassa pääni sisällä on salainen ostoslista asioille, joiden avulla loisin omanlaiseni aasialaishenkisen kodin. Niitä ei vaan löydy jokaiselta turistitorilta. Mutta ehkä paras sisustus syntyykin kerroksittain, vuosien varrella, punoutuen yhteen tapahtumien ja elämänkirjon kanssa.

Mikä on sinun sisustustarinasi juuri nyt?




maanantai 14. lokakuuta 2013

"I had a farm in Africa..."



Olen jo aiemminkin maininnut, että Meryl Streep kuuluu lempinäyttelijöideni joukkoon. Tosin en ole mikään niin antautunut leffafriikki, että tuntisin kenenkään näyttelijän koko tuotantouraa tai mitään muutakaan... ja kuin todistuksena siitä katsoin vasta hetki sitten ensimmäisen kerran 1985-vuoden romanttisen draaman 'Out of Africa', joka on aikoinaan saanut monta palkintoa. 

Katsoin sen heti seuraavana iltana uudelleen.

Ja ajattelin katsoa sen vielä kerran.

Itkin. Ja Henry kysyi miksi. En tiedä. Ehkä sitä joskus itkee elokuvien voimakkaita tunnekokemuksia empaattisesti, tai sitten vaan itkee omia itkujaan, jotka eivät liity koko elokuvaan? 

Olen myös kuunnellut YOUTUBE:sta elokuvan soundrackia toistona ties kuinka monta kertaa (linkki alla). Koskettava sävelmä!

Elokuva perustuu Karen Blixtenin 1937 julkaisemaan samannimiseen kirjaan. Itseasiassa kirja julkaistiin kirjoittajanimellä Isak Dinesen. Kuvaavaa sille aikakaudelle: Karen julkaisi teoksensa miehen nimellä. Hän ei muutenkaan tainnut olla tavanomainen nainen siihen aikaan. Tarinalla on juurensa tositapahtumissa, Karenin omassa elämässä. Käsittämättömän voimakas tarina. Baronitar Blixtenillä oli kahviviljelmä Ngong Hillsin juurella. Hän oli myös naimisissa, mutta ei tyypillisesti - vai oliko juuri hänen tarinansa sittenkin sille ajalle tyypillinen?

Ihanat maisemat. Syntyy kaipuu päästä Afrikkaan safarille...

.


maanantai 16. syyskuuta 2013

Saarikaipuu.


Keskustelin tässä juuri viikonloppuna Henryn kanssa, kuinka ihana olisi istua rannalla... siis vaikka olemmekin menossa viikonlopuksi merenrannalle, niin keskustelumme ydin ei kuitenkaan ollut turkoosininen trooppinen meri.

Keskustelimme pohjoisen pallonpuoliskon rannoista. Vancouverissa Tyynenmeren rannalla kävelemiseen ei kyllästy koskaan: merituuli, suolainen tuoksu, kirkuvat lokit ja uljaana lentävät kotkat. Suomessa oma mielentila ja sielunmaisema liittyy järvenrannalla sijaitsevaan rantasaunaan, illan hämäryyteen ja järvestä nousevaan usvaan. Niin levollista, niin hiljaista. 

Mutta mieheni sen tiesi: jostakin syystä sisimpäni eniten kaipaa kallioiselle rannalle; karun, avaran maiseman eteen. Oi jospa olisi saari, jonne mennä. Heittäytyä yksinäisyyteen ja yksinkertaiseen elämään - tuntea suuren luonnon voimat ympärillä. Edes viikonlopuksi. 

Tänään olikin niin siistiä huomata, että joku toinen voi kokea samanlaista kaipuuta... luin blogia Kirjatoukka ja Herra Kamera ja tajusin, että Kirjatoukka osaa pukea saarikaipuun niin kauniisti: 

"Minulla on kivenkova saarikaipuu. Haluan puuttomalle kalliosaarelle, keskelle ei mitään. Toivoisin, että mökki olisi matala ja harmaa. Ikkunoista näkyisi vain aavaa merta, sähköä saisi olla lukuvalon verran. Karkeita lampaanvillahuopia, pellavapyyhkeitä, sateisia päiviä, kynttilänvaloa ja kannukaupalla teetä ja hunajaa. Kirjoituspöytä ikkunan edessä. Kirjoja kapealla hyllyllä katon rajassa ja puiset sängyt kiertämässä seinän viertä. Päiväunivalmiudessa. Tuoliin olisi kulunut silkinsileä kuoppa. Takka saisi mielellään rätistä nurkassa, vai puuhellako siellä paukkuu?"

Olisiko tälläinen saari jossakin odottamassa minua?

Mikä on sinun sielunmaisemasi?

PS. Kuvassa Tove Janssonin Haru.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sunnuntain teehetki.





Tänään iltapäivän kruunasi teehetki 1837 TWG-teehuoneella. Valkoiset pöytäliinat, hopeiset atrimet, tunnelmallinen musiikki ja ystävälliset tarjoilijat. 

Mielen ja ruumiin hemmottelua.

Meille maistuivat mustat teet Midnight Hour ja Smoky Russian. Egg Benedict kylmäsavulohen ja Bearnaise-kastikkeen kera sekä macaroon-leivokset olivat omaa luokkaansa. 

Teehetken jälkeen kävimme vielä katsomassa elokuvan Applen perustajasta: Jobs. Tietyllä tapaa aika karu elämäntarina - huippusaavutuksia mutta myös paljon menetyksiä ja elämän rikkinäisyyttä. 

Vietimme siis mukavan sunnuntain sateisessa Bangkokissa. Nyt jos vielä saisi kunnon yöunet ja sitten voisi olla valmis uuden viikon haasteisiin...

Teille kaikille myös voimia viikkoon!


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Päivän Inspiraatio: hyvä kahvi.


Niin se vaan menee että hyvä kahvi piristää päivän.
Eikä se ole pelkkä kahvi.
Kahvin ääressä on ihana olla ja mietiskellä.... välillä sippaista kuumaa juomaa...
Ja kahvin äärelle on kiva pysähtyä ystävän kanssa juttelemaan ja jakamaan asioita.

Käväisin tässä Bangladeshissa ja iloitsin ystäväni perustamasta kahvipaahtimosta ja kahvilasta. Siistiä kun huomaa, että joku nauttii siitä mitä tekee ja tekee sen täydestä sydämestään. Se tuo myös laadun!

Toivottavasti Sinä nautit siitä, mille annat aikasi tällä viikolla!

maanantai 26. elokuuta 2013

Kissanpäiviä Pariisissa, osa 1.


Nyt omalla kotisohvalla Bangkokissa on ihana istua vielä kerran fiilistellen Pariisin lomatunnelmilla. 12 päivää Pariisissa oli kyllä juuri sitä mitä me kaivattiin: irtiotto arjesta ja sukellus eurooppalaiseen mentaliteettiin. 

Itse Pariisi oli unelias ja kylvi elokuisessa auringossa. Pariisilaiset olivat karanneet kaupungista Rivieralle ja kaupungin oli valloittanut joutilas tunne. Suuri osa pienemmistä kaupoista ja ravintoloistakin oli laittanut lapun luukulleen: "Palaamme 28. elokuuta". Muutenkin kaupunki oli jotenkin rempseä olemukseltaan (ja tämänhän olisi voinut kertoa teille kaikki ne tuhannet taiteilijat ja toisinajattelijat, jotka ovat sinne vuosisatojen saatossa paenneet.) Mainiota. Heittäydyimme kaupungin tunnelmaan ja olimme jouten. Vietimme kissanpäiviä: Emme miettineet aikatauluja vaan nukuimme fiiliksen mukaan, kävelimme ja pyöräilimme kilometritolkulla, istuimme tuntikaupalla kahviloissa ja ravintoloissa, loikoilimme sohvalla kirjat kädessä Pariisin kattoja katsellen... ihastelimme, pohdiskelimme, itkimme, nauroimme ja keskustelimme. 

torstai 25. heinäkuuta 2013

Sohvia puisista trukkilavoista...

Jo täällä fiilistelin puisista trukkilavoista tehdyillä huonekaluilla. Tällä kertaa nämä sohvat tulivat kahvilaan: 




Ihan vielä ei ole valmista. Monta nurkkaa säädetään ja hiotaan. Onneksi "Suureen Avajaisjuhlaan" on vielä aikaa ;) ...jopa niinkin paljon, että ehdimme käväisemään Suomessa tässä välissä. Hei, Hei, Aasia!