Voittamaton alkupala tonnikalasta & uuden vuoden haasteet.

Hyvää alkanutta vuotta 2019! Minulle tämä tulee olemaan monin tavoin muutoksen vuosi ja olen aloittanut sen haastamalla itseni 10 viikon hyvinvointihaasteella. Tässä haasteessa on simppeleitä asioita, jotka pitäisivät olla päivittäiseen arkeen itsestäänselvästi kuuluvia, mutta jotka helposti näyttävät luiskahtavan sivuun olosuhteiden vaihdellessa. Yksi niistä on kala viikoittaisessa ruokavaliossa. Mietin tässä, että miten se meneekään niin, että suositus 'syö vähintään kaksi kertaa viikossa kalaa' näyttää olevan monesti haaste ja hyviä kalaruokia on välillä vaikea löytää edes ravintoloiden menusta? Mietin myös, että kaksi ateriaa viikossa on mielettömän vähän, jos syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä eli 14 ateriaa viikossa. Eihän se ole edes 15%?!?! - - - Joten päätin muuttaa ajatteluani: Kuinka paljon kalaa on mahdollista lisätä viikon ruokavalioon? Ja mitä kalaruokia haluan syödä tai tarjota vieraillenikin? 

Katsotaan, mitä tästä seuraa. Jotakin hyvää, toivon niin. Muista haasteisiin liittyvistä asioista kerron myöhemmin, mutta nyt haluaisin jakaa kanssanne yhden kalareseptin ja samalla pyytää teitä jakamaan suosikkireseptinne kalasta.

TONNIKALAA SOIJA-BALSAMICO-GLASEERAUKSELLA (6 henkilöä)

Tarvitset:

500g tonnikalaa

öljyä voiteluun

suolaa ja pippuria

120 ml tummaa soijaa

80ml balsamico viinietikkaa

1/4 tl jauhettua chiliä

korianteria ja limejä tarjoiluun

Tee näin:

1- Leikkaa tonnikalafilee pitkiksi fileiksi niin, että halkaisija on vähintään 4 cm. Voitele tonnikala öljyllä ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. 

2- Kuumenna paistinpannu erittäin kuumaksi. Paista tonnikalanfilettä pannulla jokaiselta sivulta 30-45 sekuntia niin, että se sisin jää edelleen raa'aksi mutta ulkosivuilta file kypsyy noin 5 mm. Siirrä file sivuun pois pannulta odottamaan. 

3- Laita pannu keskilämmölle ja lisää siihen soija, balsamico ja chili.  Keitä noin 4 minuuttia niin että seos muuttuu siirappimaiseksi. Ota pannu pois liedeltä ja kieputa siinä tonnikalafilettä niin että se imee kasteketta sisäänsä ja saa kaunnin värin pintaansa. Nosta file sivuun jäähtymään ja asettumaan 15 minuutiksi.

4- Leikkaa file terävällä veitsellä ohuiksi siivuiksi ja tarjoile korianderin ja limen kera. 

Meriruuan ystäville alkupalaksi kampasimpukkaa.

Koska marraskuu on yhtä kuin juhlasesonki (olihan Henryllä viime viikolla syntymäpäivät) niin  julkaisen teille voittamattoman ohjeeni alkupalasta merelliselle aterialle.  Helppo, nopea, juhlava - mitä muita adjektiivejä tarvitaan?

Mitäkö muuta kuuluu? Tulimme juuri syyslomalta. Minulle se oli uppoutumista tarinoiden maailmaan... ensin sikhitaustaisten singaporelaisten ja sitten japaninkorealaisten elämään. Uh. Mitä tarinoita. Suosittelen molempia kirjoja kulttuurisukelluksia janoaville - et voi laskea kädestä: 

Balli Kaur Jaswal: SUGARBREAD

Min Jin Lee: PACHINKO

KAMPASIMPUKKAA VOI-YRTTIKASTIKKEELLA

Tarvitset:

oliiviöljyä

kampasimpukoita (varaa alkupalaksi kullekin 1-3 riippuen muusta tarjoilusta)

50 g suolatonta voita

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

0,5 dl silputtua persiljaa (italialaista, sileälehtistä)

suolaa, pippuria

sitruunaa 

Tee näin:

1- Kuumenna noin yksi ruokalusikallinen öljyä kuumalla lämmöllä (Huom! Jos sinulla on paljon kampasimpukoita, on parempi käyttää useaa pannua mielummin kuin latoa simpukoita liian tiheästi). Kun öljy jo miltein sauhuaa, paista kampasimpukoita 60-90 sekuntia molemmilta puolilta niin, että niistä tulee kullanruskeita. (Voit testata kypsyyttä kevyesti painamalla niitä: niiden tulisi olla kiinteitä, mutta edelleen antaa periksi. Varo kypsentämästä niitä liikaa ettei niistä tule kumisia.) Siirrä paistetut kampasimpukat sivuun lautaselle.

2- Puhdista pannu pyyhkimällä öljy talouspaperilla pannusta ja nosta pannu uudelleen liedelle, tällä kertaa miedolle lämpötilalle. Lisää pannulle voi ja heti kun voi on sulanut ja vaahtoaa, lisää valkosipuli ja persilja. Sekoita 30 sekuntia niin, että seos on kauttaaltaan lämmennyt.Ota sitten pannu pois liedeltä.

3- Lisää kampasimpukat uudelleen pannulle voiseokseen ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunanmehulla. 

4- Asettele kampasimpukat tarjoilulautasille, pirskottele päälle voi-yrttikastiketta ja tarjoile sitruunanlohkojen kanssa. 

Maailman toisella laidalla.

Ilmaa halkoo valkopäämerikotkan kimeä huuto. Aallot kuohuvat valkoisina ja minä kävelen kilometrejä hiekkarantaa pitkin. Maailman läntisellä laidalla, Tyynenmeren rannalla, ei ihminen tunnu kovin suurelta. Annan tuulen sekoittaa hiukseni, suljen silmäni ja nautin meren tuoksusta. 

Long Beachilla surffareille märkäpuku on ehdoton must, sillä merivesi on k-y-l-m-ä-ä. Muutenkin kannattaa varautua monipuolisesti pukeutumisen suhteen, sillä meren äärellä sää voi vaihdella paljonkin päivän aikana. 

PS. Meren äärellä kannattaa aina syödä meriruokaa. Mikäli satut matkustamaan Ucluelettiin, suosittelemme RAVENLADYn oistereita. 

Oletko kuunnellut trooppisen metsän ääntä?

Haavan lehti värisee, havupuut humisevat... mutta kun menet trooppiseen sademetsään ja tuuli huojuttaa bambupuita, syntyy kolinaa ja kuminaa. Uusi maailma, ainutlaatuinen tunnelma. 

Joen päällä kelluvassa lauttamajassa ei ollut sähköjä. Iltaisin, kun aurinko laski, sytytettiin öljylamput. Tähdet tuikkivat taivaalla. Ohuen seinän läpi kuuluivat trooppisen yön äänet. 

PS. Suosittelemme: River Kwai Jungle Rafts. Sadeajalla saattaisi olla hieman nihkeä (touko-lokakuu), mutta juuri nyt täydellinen irtiotto kaupungin melskeestä!

Joen juhla.

Thaimaassa Loi Kratong on yksi tärkeimmistä vuoden juhlapäivistä - juhla joen jumalille. Jokeen lasketaan kellumaan pieniä kratongeja, kelluvia veneitä banaaninlehdistä tehtyinä. 

Tässä täydenkuun aikaan Intiassa juhlittiin juuri Divalia, valon juhlaa. Ja jostakin taisinkin lukea, että tämäkin juhla on alunperin brahminilaista alkuperää, adoptoitu kunnioittamaan Buddhaa.

Niin se vaan näyttää menevän, kun vähänkään lukee historiaa: juhlapäiviä on muokattu, adoptoitu, vaihdeltu jne. eri aikakausina. Pysyvää näyttää olevan se, että ihmiset tarvitsevat arjen vastapainoksi juhlia. Juhlien merkitykset punovat yhteen perheitä ja kansoja pukien sanoiksi syvempiä elämänarvoja.

Me nautimme ilotulituksista!

Haarahaukkojen kaupungissa.

On kaupunkeja, jotka kuuluisi nimetä lintujen mukaan. Mumbai olisi ehdottomasti haarahakkojen kaupunki. Haukkoja liitelee kaikkialla kaupungin yllä. Niiden kiljahdukset herättelevät ensimmäisten auringonsäteiden kanssa ja kun aurinko illalla laskee, kaartelevat kymmenet haukat merenrannassa punertuvaa taivasta vasten. 

Intia ja Mumbai jäävät sydämeen - kerta toisensa jälkeen. Harmoniaa ja hiljaisuutta sieltä ei kannata lähteä etsimään, mutta sitäkin enemmän yltäkylläistä fanfaaria kaikille aisteille!

 

Perämerellä: Isokarin majakkasaari.

Avomeri tyrskyää. Kun manner häviää näköpiiristä ja kylmä merituuli piiskaa kasvoja, syntyy hetkessä vapaudentunne ja kaikki ummehtuneet arkiajatukset kaikkoavat pois.

Isokarin majakkasaari kuuluu Selkämeren kansallispuistoon ja siellä on vuonna 1833 valmistunut majakka, joka on 49,4 metrin korkeudellaan Pohjanlahden korkein. Saarelle ei kulje yhteysalukset vaan sinne pitää mennä joko omalla veneellä tai tilata kyyti. Luotsitupaa voi vuokrata majoituskäyttöön. Selkämeren kansallispuisto on luontoelämys monin tavoin, eikä vähiten lintujen tarkkailuun. Jopa me sunnuntaibongarit havaitsimme kymmeniä lajeja, kuten riskilöitä, haahkoja, merikotkan, tuulihaukan, pikkulepinkäisiä, kurjen jne. 

Lisätietoja: /www.isokari.fi

Amsterdam, no. 3: Asuntoveneet.

Mikäli olisin valokuvaaja, tekisin ehdottomasti kirjan Euroopan asuntoveneistä ja aloittaisin Hollannista. Ja koska en ole kirjailija saatika sitten valokuvaaja, teen sitä mitä osaan parhaiten: hengailen pitkin Amsterdamin kanaaleja. Kadulla ja kahviloissa. 

Sadekaan ei haittaa.

PS. Aiemmin Houseboat:eista klik ja klik.

Päivän Inspiraatio: Turkoosi meri.

Siellä missä meri on turkoosi ja tuuli lempeä, siellä sielu lepää ja mieli virkistyy. 

Päivät ovat viime viikkoina menneet järjestäen niin, että missä ja mitä erilaisimmilla kulkuneuvoilla liikkuessani olen pohdiskellut ilmiöitä ja ihmisiä - ja suunnitellut kirjoittavani niitä mietteitä tänne. Mutta niin vauhdikasta ja ihmisrikasta elämä on ollut, että sitten kun se hiljainen hetki on viimein koittanut kotisohvalla, ovat kaikki ajatukset unohtuneet.... jää vaan inspiraatioita tavaroista ja maisemista. Ja ikäänkuin en haluaisi vaikuttaa niin pinnalliselta, että bloggailen vain niistä... hahha.

Tänään saatte kuitenkin ispiroivia kuvia viime viikolta. Ja jos lähipäivinä saan muodostettua ajatusvyyhteni selkeiksi lauseiksi, haluaisin kirjoittaa jotakin aitoudesta, rooleista ja häpeästä....

Nyt katson perjantai-illan kunniaksi japanilaisen animen ja huomenna aion nukkua pitkään! Ihanaa viikonloppua Teille!

Hyvä mieli tarvitsee lepoa.

Kulunut talvi ja varsinkin kevät on ollut kerrassaan mielenkiintoinen - täynnä haasteita, venyviä päiviä ja vaikka mitä. Nyt kun kesälomaan on vielä aikaa kaksi kuukautta, huomaan, että mieli ja sielu tarvitsee säännöllistä akkujen latausta jaksaakseen... kukaan ei halua aloittaa lomaansa nukkumalla ensimmäistä kahta viikkoa putkeen pahimmista univeloista toipuakseen (taikka ylikierroksilta hidastamiseen?). Pakko siis nipistää itselleen aikaa ja suunnitella irtiottoja ;)

Viime viikonloppuna oli luksusta kun saimme ystäviltämme kutsun kyläilemään rannalle: auringonpaistetta, meri, uima-allas, hyvä seura, neulominen, grillaaminen ja lukemisina keskinkertainen hömppäromaani joka ei pahemmin vaivannut älynystyröitä... siinä loistava resepti lepoon ja arkisen ajatusrumman nollaamiseen.

Tänä viikonloppuna... niin, ainakin aloitimme nukkumalla pitkään lauantaina ja nauttimalla hitaasti aamiaisen... mitä sitten ikinä keksinkään puuhattavaa, aion tehdä sen rennoin ottein.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Saarella.

Käväisimme tuulettumassa meren rannalla.

Näitä päiviä voisi olla enemmänkin ;)

Telttailemassa.

Sade ropisee teltan kattoon. Ulkona välkkyvät salamat. 

Juuri ja juuri ehdimme suojaan rannalta, kun mereltä nousi myräkkä.

Makuupussin lämmössä silmät alkavat lurpsahtelemaan kiinni. 

Kesäyö saaressa.

Kuinka kauan siitä onkaan, kun olen viimeksi yöpynyt teltassa? Ehkä jopa 17 vuotta. Iäisyys. Miten olinkaan unohtanut sen, kuinka ihana on illalla käpertyä lämpimään makuupussiin, nukkua raikkaassa kesäyön viileydessä ja herätä aamulla suloiseen lintujen lauluun? Kuin askeleen lähempänä luontoa. - Tai ehkä juuri sitä.