Hyvää huomenta, Kioto.

 

Heräsin aamulla auringonvalon viekoittelevaan hyväilyyn kasvoillani. En avannut silmiäni vaan kuuntelin ulkoa kuuluvaa lintujen laulua ja ajattelin, että olen perillä. 

En koskaan askarrellut itselleni aamukampaa (klik) ja jossakin vaiheessa tuli myös ne päivät, etten enää halunnut sanoa ääneen, miltä meidän lähtösuunnitelmat Japaniin vaikuttavat. Joka päivä kuitenkin vastasin kysyville. Lopultakin siinä kului noin puolitoista vuotta, jonka odotimme Suomessa Japanin rajojen avautumista ja viisumin myöntämistä. Tämä odotus ja välitilassa oleminen jää minulle varmasti päällimmäiseksi mieleen tästä maailmaa riepoitelleesta Covid-19 -pandemiasta. 

Saavuimme Kiotoon sateisena torstai-iltana kuusi viikkoa sitten ja eilen muutimme tähän asuntoon. Olemme tehneet tähän kahden vuoden vuokrasopimuksen ja näin ollen tästä tulee se asunto, missä

tulemme asumaan pidempään kuin missään asunnossa Bangkokista muuttamisen jälkeen. Tästä asunnosta syntyy hiljalleen koti elettyjen päivien myötä. Tämä on se paikka, mistä lähden ja minne palaan. Toivon tämän kodin muistojen sisältävän paljon naurua, iloa ja ystävyyttä... mutta myös pohdintaa, uusiutumista sekä elämän suurten kysymysten totuudellista kohtaamista.  

Kun Singapore tarkoittaa kahvikuppia.

 

Paras löytö nettikirppikseltä tänä keväänä oli Arabian Singapore-kahvikupit. Sain 40-syntymäpäivälahjaksi niitä sinivalkoisina, ihastuin niihin ja ajattelin, että voisin keräillä niitä eri värisinä. Ja tähän kahvikuppien keräilyyn kilpistyy koko tämä kevät: Ajatukseni on ollut Aasiassa, mutta jalat tiukasti Pirkanmaalla. Ei ole siis aamukampoja eikä muuta kuin puoliksi pakattuja matkalaukkuja, koska korona pitää vielä tiukasti Japanin rajat kiinni ja ollaan tehty etätöitä kotoa käsin. 

Mutta arjessa on myös paljon pientä ja kaunista.

Ja jokaisesta päivästä voi iloita. 

Nyt alkoi kesä ja kahden viikon kuluttua pidän kesäloman. Katsotaan sitten uudestaan, mitä tapahtuu muuton suhteen. Nyt mietin eniten sitä, miten siirrän itseni mentaalisesti Kesätalo-elämään, vaikka täällä vietettiin koko viime talvi. Tarvitsen siis riittejä arjesta lomalle siirtymiseen ja keskusteltiin ystävien kanssa, että joskus vaikka huonekalujen tai päivärutiinien muuttaminen voi tuoda lomafiiliksen.... joten nyt tilasin uudet verhot, multakuorman ja siirrän aamiaiset Vilpolaan. Ja näitäkin vielä tärkeämpää minulle näyttää olevan se, että kesätalo-elämän yksi kantavia periaatteita on se, että suunnitelmat saa muuttua ja asiat saa tehdä epäjärjestyksessä. Keskeneräisyys on sallittua. Tärkeintä on inspiraatio ja että on kivaa. 

Toivottavasti sinäkin löydät juuri tämän hetkisestä elämäntilanteestasi pieniä ilonsäteitä!

Aamukampa ja lähtöpuuhat.

 

Jos minulla olisi lentoliput taskussa, askartelisin itselleni aamukamman. Mutta lentolippuja ei ole, koska työviisumia on vielä prosessissa. Suunta on kuitenkin selvä: muutamme Japaniin nyt alkuvuodesta heti kun käytännön lupa-asiat ratkeavat. 

Näihin aikoihin kaksi vuotta sitten pakkasin tavaroita Bangkokissa ja mietin, mitä tapahtuu seuraavaksi. Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon ja irtioton jälkeen teimme päätöksen, että jatkamme työtä Aasiassa, mutta vaihdamme asuinmaata. Olemme käyneet Japanissa useaan otteeseen, mutta asuinmaana se on meille uusi. Tässä vaiheessa elämää tiedostan liiankin hyvin sen loputtoman listan niistä asioista, mitkä ovat uusia ja mitä en vielä hallitse. Opittavaa on paljon. Kunpa kaikki olisikin yhtä helppoa kuin yhden blogipostauksen päivitys, raportin kirjoittaminen tai lentolippujen järjestely. Hitainta maasta toiseen muutossa on kuitenkin sielun asettuminen. Se tapahtuu vaiheittain ja elämällä aidosti läsnä - kohtaamisten kautta. 

Tämä elämäntilanne on myös kutkuttava. Rakastan uusia alkuja. 

Kuluneena viikonloppuna olen lukenut ystävältäni lainaamaa kirjaa 'Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin' ja ihastellut Mia Kankimäen taitoa kirjoittaa Japanissa 794-1185 vallinneesta kulttuuria ja estetiikkaa korostavasta Heian-aikakaudesta. Jopa minä nykyisellä lyhytkestoisella keskittymiskyvylläni olen sukeltanut sekä historian että tämänhetkisen kulttuurin syövereihin ja kirjoittanut itselleni listoja, mihin tutustua seuraavaksi ja missä vierailla. Olen innoissani. Ihastelen. Pohdiskelen. Pulputan Henrylle oivalluksiani kävelylenkeillä. Esimerkiksi kuinka inspiroivaa onkaan se, että maailman vanhin kaunokirjallinen teos on japanilaisen naisen kirjoittama 1000-luvulla? Oletko koskaan kuullut Murasaki Shikibusta ja hänen kirjastaan 'The Tale of Genji'? 

Hoitaessani muuttoon liittyviä käytännön asioita minulla oli joulukuussa keskustelu, missä tuli puheeksi tuleva työni Japanissa. Aasian alueellisen työn lisäksi työni tulee liittymään seurakuntatyöhön. Kristittyjen määrä Japanissa on pieni ja minulta kysyttiin, miten japanilaiset suhtautuvat kristinuskoon. Vastasin, että en tiedä. Aasiassa eläessäni olen alkanut välttämään yleistyksiä. Niinkuin ei kaikilla suomalaisillakaan ole eri uskonnoista samanlaista käsitystä, ei kaikilla aasialaisillakaan ole. Enemmänkin näkisin haasteena sen, että suurin osa aasialaisista ei aídosti tunne yhtään kristittyä eikä heillä ole näinollen myöskään mahdollisuutta muodostaa asiasta omakohtaista näkemystä. Yhä enemmän ja enemmän huomaan kaipaavani sitä, että eri elämän osa-alueilla eri uskontojen välillä olisi aitoa dialogia. Aitoja kohtaamisia erilaisuudesta huolimatta. Kuuntelemista ja jakamista. Siihen syntyy mahdollisuus silloin, kun tuntee itsensä ja tietää millä perustalla seisoo ja sitten pyrkii pelotta kohtaamaan toisen rakentaen omaa ymmärrystään antalla toisen kuvata omaa maailmankuvaansa ja perustaansa. Liian usein emme ole valmiita luopumaan omista valmiista käsityksistämme, vaikka emme edes tiedä, mistä ne ovat saaneet syntynsä. Yritämme selittää kaiken niillä. Sovittelemme ja selittelemme. Emme kuuntele vaan tuputamme vastausta kuuntelematta kysymystä. Ja liian usein kohtelemme ihmisiä  postikorttimaisemakuvina, jonka me määrittelemme meidän lähtökohdistamme käsin. Mutta me emme ole koskaan eläneet sitä elämää niissä olosuhteissa, joissa he olivat ja heidän tarinansa syntyi. Tällä hetkellä minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ja sydämessä kasvava uteliaisuus sen suhteen, että voisin kuunnella kun japanilainen japaniksi kertoo minulle elämästään omin sanoin. Siihen lasken päiviä. 

Aasialaisen kerronnan lumoissa.

"Are all of us the same, I wonder, navigating our lives by interpreting the silences between words spoken, analyzing the returning echoes of our memory in order to chart the terrain, in order to make sense of the world around us?"

- The Garden of Evening Mists - 

Tänä keväänä Aasia vaihtui Eurooppaan, Bangkok Tampereeseen. Onneksi olen elänyt näitä muutoksia ennenkin ja osasin varautua siihen, että tämä matka kestää kauemmin kuin kymmennen tuntia lentokoneessa. Vaikka oman elementtinsä arkeen tuovat tällä hetkellä muuttolaatikot ja varastojen penkomiset, on suurin matka silti sisäinen ja sosiaalinen. Olen päättänyt nauttia matkanteosta ja siitä, että vielä ei tarvitse olla perillä - itse matkanteko on jo päämäärä itsessään.

Samalla olen nauttinut tavoitteestani sata-tarinaa-aasiasta-aasialaisten kertomina, sillä löysin malesialaisen Tan Twan Engin kaksi kirjaa, joiden tarinoissa sukelletaan Malesiaan toisen maailmansodan aikana, jolloin japanilaiset miehittivät alueen. Päähenkilöiden tarinat kietoutuvat toisiinsa yllättävillä tavoilla ja suureen kipuun yhdistyy myös suurta rakkautta. Niikuin usein elämässä tapahtuu. Suosittelen lämpimästi molempia:

#12/100: 'The Garden of Evening Mists'

#13/100: 'The Gift of Rain'

  

Appelsiinillä maustettu kookosriisipuuro.

 Juuri syksyssä on mielestäni hienointa myrskyn ja tyynen vaihtelu. Ja vaikkei vuodenaikana varsinaista syksyä täällä tropiikissa olekaan, on täällä sadeaika. Bangkokissa sadeaika on edennyt vaiheeseen, missä aamuisin on tyynen seesteistä ja jopa aurinkoista, mutta päivän mittaan pilvet saapuvat ja taivas käy raskaaksi, kunnes iltapäivällä se on valmis räjähtämään ukkoseen ja sateeseen. Näinä päivinä riisipuuro on pehmeä, lämmin ja ystävällinen ruoka. En tarkoita nyt tavallista riisipuuroa, sillä riisipuuron voi tehdä hyvinkin monella eri tavalla. Tässä tämänhetkinen inspiraationi: 

APPELSIINILLÄ MAUSTETTU KOOKOSRIISIPUURO

Tarvitset:

2dl vettä

2dl riisipuuroriisiä

8 dl kookosmaitoa

0,5 tl suolaa

1 appelsiinin kuori raastettuna

5 rkl vaahterasiirappia

1- Keitä riisi. Jos sinulla on riisikeitin, tämä koko urakka sujuu laittamalla riisit ja nesteet kattilaan ja valitsemalla puuroriisin keittämisen... mutta muutenhan riisin voi keittää kuten tavallinen riisipuuro keitetään: kiehauta vesi kattilassa. Lisää riisi ja ripaus suolaa ja sekoita. Anna kiehua, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää kookosmaito ja raastettu appelsiininkuori, kiehauta ja alenna lämpötilaa, kunnes puuro porisee hiljalleen. Anna puuron porista kannen alla noin 45 min välillä varmistaen, ettei se pala pohjaan.

2- Lisää lopuksi vaahterasiirappi ja tarkista maku. 

Tämä puuro on ihanan lempeä aamulla, mutta sopii myös iltaan ;)

Rosmariinin ja suppilovahveron täydellinen liitto.

Syksy on täydessä olemuksessaan uskollisesti niin auringonpaistetta kuin vesisadettakin. Mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantai-iltapäivää kuin keittiössä huumaavia tuoksuja höyryävien kattiloiden keskellä? Makumaailmaltaan täyteläinen suppilovahverokeitto sopii hyvin syksyyn ja talveen. Sen voi tarjota alkuruokana esimerkiksi liharuuan seuratessa pääruokana. Tähän keittoon käy mainiosti kuivatut sienet.

ROSMARIINI-SUPPILOVAHVERO-CAPPUCCINOKEITTO

Tarvitset:

1,5dl kuivattuja suppilovahveroita

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl sherryä

2,5 dl maitoa

2,5 dl kermaa

1 kasvisliemikuutio

1 rkl tuoretta rosmariinia plus lisää koristeeksi

0,5tl paprikajauhetta

Cappuccinoon: 2dl maitoa

1- Laita sienet likoamaan runsaaseen veteen 15 minuutiksi.

2- Hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuumenna 2rkl öljyä kattilassa ja paista sieniä niin, että nesteet irtoavat. Siirrä sienet sivuun kulhoon.

3- Lisää kattilaan 2rkl öljyä ja sipulit. Paista pari minuuttia, lisää sienet joukkoon ja loraura sekaan 2rkl sherryä. Anna kiehahtaa.

4- Lisää joukkoon maito, kerma, liemikuutio, hienonnetut rosmariinit ja paprikajauhe. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen 10 minuuttia koko ajan sekoitellen.

5- Soseuta keitto kuohkeaksi sauvasekoittimella.

6- Valmista maitovaahto normaaliin tapaan.

7- Valmista annokset: Laita kulhoihin keittoa ja lusikoi annosten päälle maitovaahtoa. Koristele lopuksi rosmariinin oksalla. Tarjoile.

Juuri nyt: Sata tarinaa Aasiasta.

Yöpöydälläni on kesken Mohandas Karamchand Gandhin omaelämänkerrallinen opus "The Story of My Experiments with Truth - An Autobiography". Se sopii teemaan hyvin, sillä olen ottanut uudeksi tavoitteekseni lukea 100 kirjaa Aasiasta aasialaisten kirjoittamana. 

Miksi?

Olen elänyt Aasiassa reilut kaksitoista vuotta. Jos jotakin olen tänä aikana oppinut, olen oppinut kuuntelemaan, kuinka aasialaiset itse kertovat tarinoitaan. Ne eivät ole samanlaisia kuin länsimaalaisten tarinat. Eivät edes samasta tapahtumasta olevat kertomukset ole samanlaisia. Jokaisessa kertomuksessa on osa kertojan sisintä, hänen sielunmaisemaansa. Tapa katsoa ja lähestyä asioita ja antaa niille merkityksiä yhdistyy henkilön maailmankuvaan, joka taas juurtaa syvälle kasvatukseen ja kulttuuriin. Se mistä ei puhuta kertoo yhtä paljon kuin se, miten asioista kerrotaan ja missä järjestyksessä.

Toinen projektini on 50 elokuvaa Aasiasta. Muistan, kuinka ensimmäisen kerran katselin aasialaisia elokuvia. Oli se sitten kung-fu-elokuva tai anime, juonessa oli aina jotakin haastavaa, mikä teki oloni hieman epämukavaksi. En osannut aavistaa juonen kulkua. Ja usein elokuvan loppu ei ollutkaan positiivinen - käsittämätöntä! Saati sitten, että moraalisiin kysymyksiin olisi rakennettu musta-valkoista asetelmaa tai paha olisi saanut lopussa palkkansa. Hyvin aasialaista, sanoisin tänä päivänä. 

Silloin kun ihminen kohtaa itselleen jotakin uutta ja vierasta, on useita vaihtoehtoisia tapoja reagoida. Niihin sisältyy myös kieltäminen, jolloin asioiden olemassaoloa ei tunnusteta ja näkyvä muuttuu näkymättömäksi. Toinen, hyvin samanlaiseen lopputulokseen päätyvä tapa on kaiken vieraan romantisointi. Meille ihmisille on tärkeää jäsentää todellisuutta ymmärrettävään muotoon, ja kun se on meille syystä tai toisesta haastavaa, maalaamme siitä mieleemme "postikorttimaiseman", mihin sijoittelemme asioita ja kohtaamiamme asioita. Oleellista postikorttimaisemassa on se, että me määrittelemme, mitä mikin tarkoittaa. Mutta kun tarinan päähenkilö saakin itse puheenvuoron elämänsä suhteen, muuttuu kuva ja kerronta. Se muuttuu moniulotteiseksi ja hallitsemattomaksi - eli käytännössä eläväksi. Opitut teoriat ja määritelmät eivät pidä välttämättä lainkaan paikkaansa tarinassa, mutta eiväthän ne lopulta pidä myös meidänkään elämäntarinoidemme suhteen. Vai kuinka moni meistä menisi täydellisesti stereotypiaan suomalaisesta henkilöstä? 

Kysymys siis kuuluu, kuinka hyvin osaan kuunnella ja tulkita kuulemaani aasialaista tarinaa. 

Näiden tarinaprojektieni tavoitteena on ennenkaikkea viestiä itselleni, että olen edelleen matkalla aasialaisen kulttuurin ja elämäntavan suhteen. Harjoittelu tekee mestarin. Haluan oppia lisää jopa silloinkin, kun arki haastaa ja kiire kuiskuttaa korvaan, että on olemassa oikotie. Todellisuudessa oikotietä ei ole. Aasiassa "syödään riisiä" tai "juodaan teetä". Ilman taitoa kuunnella ei voi kohdata toista ihmistä. Matka on elämänpituinen tai ulottuu jopa sukupolvesta toiseen. 

Minä olen vasta matkani alussa.  

Juuri nyt.

Juuri nyt viimeinen uunipellillinen pikkuleipiä on uunissa ja minä voin istahtaa tähän hetkiseksi. Tai ehkä ei sittenkään pitäisi, koska olen viime päivinä kuullut paljon lähipiiriltäni palautetta siitä, kuinka saatan uppoutua omiin ajatuksiini enkä kuule mitään. Ympäröivä todellisuus siis hämärtyy keskittyessäni. Sikäli tämä on positiivinen löytö: voimavara, jonka avulla selviän jatkuvasti tuntien odottamista ja matkustamista, välitilassa olemista matkalla määränpäähän. Mutta niinkuin kaikilla vahvuuksilla, on tälläkin kolikon toinen puolensa ja siksi taidankin käväistä nyt tarkistamassa uunin...

Elämään kuuluu tällä hetkellä niin paljon sekä töissä että vapaa-ajalla, että huomaan toisinaan vaikeutta hiljentyä henkisesti ja olla läsnä juuri nyt. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen huomatessani, että minulla on tässäkin elämäntilanteessa ihmisiä, jotka voivat lempeästi mutta suoraan kysyä: 

”Mitä kuuluu?” 

”Kuinka voit itse?” 

”Onko sinulla ollut tarpeeksi aikaa itsellesi?”

Tärkeitä kysymyksiä, joita soisin kysyttävän itse kultakin meistä säännöllisesti. Ei syyllistäen eikä painostaen, vaan lempeästi rakkaudella.

Keskustelimme kerran thailaisten ystävieni kanssa käsitöiden teosta ja siinä puhuessamme toinen heistä määritteli sanoi, kuinka hänen mielestään Ruut ei tee käsitöitä stressistä tai suorituspaineesta, vaan hänestä huokuu ilo ja rauha puuhastellessa. Olin silloin yllättynyt näistä sanoista, mutta ne jäivät mieleeni ja myöhemmin olen huomannut hänen olleen oikeassa. Viime viikkoina olen nipistänyt päivistäni hetkiä leipoa ja tehdä käsitöitä koska ne tuottavat minulle iloa ja koen rentoutuvani, kun saan tehdä jotakin hyvää tai kaunista käsilläni. 

Tänään haluaisin toivottaa teille kaikille sellaista adventtiaikaa, jolloin voitte myös kuunnella itseänne ja tehdä voimauttavia asioita samaan aikaan kun arkikiireet painavat päälle (ne mielenkiintoisetkin kalenterintäytteet) ja jouluvalmistelut muistamisineen kasvattavat listaa. Joulun tunteeseen ei aina tarvita massiivisia operaatioita vaan joskus vähän on paljon. Meillä on täällä tropiikin keskellä nautittu mausteisten piparikeksien tuoksusta. Tämä on nopea resepti, mikä ei vaadi vatkaimia eikä piparimuotteja!

PIPARIKEKSIT

180 ml voita

100 ml ruskeaa sokeria

150 ml valkoista sokeria

50 ml siirappia

1 muna

420 ml jauhoja

1/2 tl neilikkaa 

1/2 tl inkivääriä

1 tl kanelia

1/2 tl suolaa

1/2 tl ruokasoodaa

1- Laita uuni lämpenemään 180C.

2- Sulata voi ja sekoita voisulaan sokerit sekä siirappi. Sekoita tasaiseksi (suuri lusikkakin toimii tässä taikinassa).

3- Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita muna voi-sokeriseokseen. Sekoita niin että ainesosat tasoittuvat.

4- Yhdistä jauhot ja mausteet jauhoseokseksi ja lisää taikinaan vähitellen sihtaamalla. Taikinasta kuuluu jäädä löysä.

5- Laita pellille folio. Ota taikinasta ruokalusikallisia ja tipauta ne pellille (testaa ensin 6 keksiä per pelti, jotta näet, kuinka paljon keksisi leviävät). 

6- Paista keksejä noin 10 minuuttia, kunnes ne alkavat saada kaunista väriä. Ota kuitenkin keksit pois uunista silloin kun ne ovat vielä pehmeitä. Anna jäähtyä folion päällä. 

Iloista viikkoa!

Juhlavuonna Bangkokissa 8/40.

Kruunaa viikonloppusi suussasulavilla juustosarvilla!

En olekaan pitkään aikaan jakanut täällä suosikkireseptejäni, joten nyt viikonlopun kunniaksi ajattelin blogata teille herkullisten juustosarvien ohjeeni. Toivottavasti sinulle alkanut viikonloppu tuo myös lepoa ja virkistäytymistä!

Uunista lämpöisenä pöytään nostetut herkut ovat varma tapa nostaa viikonlopun aamiainen omaan kategoriaansa, tuoda juhlaa arjen keskelle. Nämä juustosarvet ovat helpot ja nopeat - kaikintavoin sopivat myös aamu-unisen repertuaariin... oleellisin seikka onnistumisen kannalta on maukas ja laadukas juusto. Minä käytin tällä kertaa pitkään kypsennettyjä cheddaria, mutta gruyere tai old amsterdam olisivat myös loistavia valintoja. Jos aikoo käyttää pehmeänmakuista edamia niin ehkä silloin tekisin suorilta tavallisia sämpylöitä ja säästäisin juuston päällisiin...

SUUSSASULAVAT JUUSTOSARVET (8kpl)

Taikina:

4dl jauhoja

2 dl juustoraastetta

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

50g voita

2 dl kermaviiliä

Täyte: 3dl juustoraastetta

Voiteluun: 1 muna

1- Tee taikina: Sekoita jauhot, juustoraaste, leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon pehmeä voi. Lisää kermaviili ja sekoita taikina tasaiseksi.

2- Leivo juustosarvet: Kauli taikina pyöreäksi levyksi (noin 25cm halkaisijaltaan) ja jaa ympyrä kolmioiksi (8 kolmiota). Laita kolmioiden keskelle juustotäyte ja rullaa kolmiot sarviksi (rullaa pehmeästi, älä yritä tiivistellä taikinaa, tarkoitus on antaa kuohkeuden säilyä).

3- Paista: Nosta sarvet uunipellille, voitele ne rikotulla munalla ja paista 225C noin 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat väriltään kauniin kullankeltaisia.

Nauti!

Juhlavuonna 6/40 Bangkokissa. 

Kotitekoinen chiliöljy on parasta.

Edessä on jälleen matkalaukkujen pakkaaminen ja siirtyminen toiseen kotiin. Iltapäivien tyypilliset trooppiset monsuunisateet vaihtuvat pohjoisen valoisiin öihin. Päätin valmistautua sisarustapaamiseen jo hyvissä ajoin ja tehdä kotitekoista chiliöljyä. Bongasimme reseptin PIZZE -kirjasta (OTAVA / Saku Tuominen, Luca Platania, Tuukka Koski & Kimmo Kivilahti). Aivan paras kirja pizzan ystäville... ja jos haluat haluat laajentaa makunautintojasi!

CHILIÖLJY

1l oliiviöljyä

200g tuoretta chiliä

2 valkosipulinkynttä 

tuoretta persiljaa

lasipullo säilytykseen

1- Huuhtele chilit, poista siemenet, kuivaa ja hienonna. (Kannattaa käyttää käsineitä...) Halkaise valkosipulinkynnet. Hakkaa hienoksi persilja. 

2- Laita sekä chilit, persilja että halkaistut valkosipulinkynnet syvään kasariin ja peitä ne öljyllä. Lämmitä öljyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. (HUOM! Älä missään nimessä anna öljyn kiehua, jottei se muutu kitkeräksi)

3- Desinfioi lasipullo uunissa 100 asteen lämpötilassa. Pullota öljy. 

- Chiliöljy säilyy valolta suojattuna noin vuoden. - 

Juhlavuonna 4/40 Bangkokissa.

Viikonloppu & Keittiö.

Tällä kertaa päätin aloittaa viikonlopun aikaisin - onhan nyt kesäkuu ja se ikäänkuin kutsuu päästämään irti ja rentoutumaan! Blogin hiljaiselosta huolimatta erilaista puuhailua on tänä vuonna riittänyt. Lähinnä huomaan olleeni niin paljon koneella työpäivinä, että vapaa-ajalla olen halunnut karsia kaiken ylimääräisen median ja keskittyä kaikkeen muuhun: ystäviin, kulttuuritapahtumiin, virkkaamiseen, lukemiseen ja ruuanlaittoon. Kirjoissa on menossa Alexander McCall Smithin "44 Scotland Street" -sarja ja keittiössä muffinssireseptin kehittely. 

Vuosi sitten luin Shauna Niequestin kirjaa ja vitsailtiin hänen näkemykselleen siitä, milloin jotakin reseptiä voi kutsua omakseen... se oli kolmen askeleen lopputulos: Ensin resepti piti tehdä juuri niinkuin sen tekijä on sen kirjoittanut. Seuraavassa vaiheessa sai muokata reseptiä omien makumieltymystensä mukaan ja kolmannella kerralla resepti piti tehdä omasta päästä - ja silloin se oli oma. No, minulla harvoin on kärsivällisyyttä tehdä sitä ensimmäistäkään kertaa ilman pienintäkään soveltamista. Saati sitten, että tekisin samaa ruokaa kolme kertaa lyhyen ajan sisällä niin että muistaisin tarkalleen, mitä edellisellä kerralla ajattelin. Mutta... kaiken tämän sanottuani huomaan, että on ruokia, leivoksia ja makuja, joihin palaan aina uudelleen. Ne on niitä suosikkeja, joiden eteen kannattaakin nähdä vaivaa ja hioa oma suosikkireseptinsä. Yksi kaikkien-aikojen-suosikki-hyvän-kahvin-kanssa on muffinssi, missä on mustikoita, sitruunaa ja unikonsiemeniä. Ja sitä tässä kehittelen. Ihan vähän vielä fiksaamista se vaatii, mutta nyt jo olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen... ehkä jos tulet meille kylään niin saatat jopa saada sitä kahvipöydässä :)

Iloista & rentouttavaa viikonloppua!

Juhlavuonna 3/40 Bangkokissa.

Aamiaiskeksit & "kesä on täällä -mentaliteetti".

Sain Annikalta pääsiäisen aikaan lahjaksi kirjan "bread and wine" ja viime viikolla totesin, että tuo kirja on paras tapa orientoitua alkavaan kesälomaan... kirjoittaahan Shauna Niequest nimenomaan yhteisen pöydän ääreen asettumisesta ja yhdessäolosta perheen ja ystävien kanssa. Leipä ja viini kuvaavat Shaunalle kristilliseen tapaan kahta asiaa, sekä uskoa Jeesukseen että konkreettista ruokaa. Kirja on täynnä blogimaiseen tapaan kirjoitettuja tarinoita elämästä ja aina välillä Shauna jakaa jonkun resepteistään. Ja kuluneen viikon aikana olen ehtinyt testaamaan niistä jo neljä: Green Well Salad, Blueberry Crisp, Watermelon Feta Salad & Breakfast Cookies. Tästä voi siis jo päätellä, että pidin kirjasta ;)

Ajattelin jakaa teille aamiaiskeksireseptin (jotka ovat terveelliset-keksit-kategoriassa suositeltavia) lisäksi kaksi siteerausta kirjasta, jotka puhuttelivat minua omalla tavallaan. Ensimmäinen niistä on C.S. LEWIS:ilta kirjasta Mere Christianity ja siinä on mielestäni todella hyvin sanoitettu se, kuinka Jumala on läsnä meidän materiaalisessa elämässämme, hän loi luomakunnan ja halusi meidän nauttivan siitä:

"God never meant man to be a purely spiritual creature. That is why He uses material things like bread and wine to put the new life into us. We may think this rather crude and unspiritual. God does not: He invented eating. He likes matter. He invented it."

...ja toinen siteeraus on suoraan Shaunalta itseltään. Hän puhuu matkustamisesta ja tunteesta, kuinka hän oli lopulta yksinäinen kaikille. En tiedä oletko koskaan kokenut vastaavaa tunnetta (siihen voi olla eri syitä), mutta minä tunnistin tunteen ja olin iloinen, että joku osasi pukea sen sanoiksi:

"This is what I knew: I was tired and lonely in ways I couldn't recover from. I wasn't home enough between trips to get un-tired and un-lonely. I wasn't seeing my friends and family enough, and although I met wonderful people everywhere I went, I said good-bye to them at the airport. At a certain point, I was lonely for everyone"

Loman alkamiseen on kolme yötä ja "Kesä on täällä" -mentaliteetti on astunut talon ovista sisään. Täällä tropiikissahan on kesä koko ajan eli auringonpaiste ja vehreys eivät automaattisesti luo lomatunnelmaa, vaan tarvitaan muuta. Luulen, että veljeni perheen tulo kylään on auttanut roimasti tässä asiassa. On rentouttavaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka tuntevat sinut pitkältä ajalta ja ymmärtävät tunteesi ilman pitkiä selityksiä. Nämä ovat niitä hetkiä, joita tarvitsen kaiken työn vastapainoksi, niin mielenkiintoista kuin se onkaan. Näitä hetkiä sekä omaa aikaa introvertille puolelleni.

Tässä aamiaiskeksiresepti, joka on äärettömän helppo ja nopea. Keksit voi käytännössä tehdä puolinukuksissa ja piristää tavallista arkiaamua tarjoamalla niitä kahvin kera. Kekseistä voi myös tehdä sovelluksia, kuten korvata saksanpähkinät ja suklaat lisäämällä 80ml mantelihiutaleita ja 60ml kuivattuja kirsikoita. Tai mitä tahansa vastaavaa...

AAMIAISKEKSIT

- 12 keksiä

3 suurta kypsää banaania

60 ml kookosöljyä (lämmintä niin että on juoksevaa)

1 tl vaniljasokeria

500 ml kaurahiutaleita

160 ml mantelijauhoa

 1/2 tl merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

160 ml kookoshiutaleita

80 ml pilkottuja saksanpähkinöitä

60 ml sulkaasipsejä (tai murusia)

1- Laita uuni kuumenemaan 190 C.

2- Ota esiin suuri kulho: murskaa banaanit haarukalla hyvin ja lisää kookosöljy sekä vanilja.

3- Lisää seokseen kaurahiutaleet, mantelijauho, suola ja leivinjauhe. Sekoita hyvin. Lisää sitten vielä kookoshiutaleet, pähkinät ja suklaasipsit. Ja sekoita. 

4- Muotoile käsilläsi taikinasta 12 suurta palloa ja laita ne leivinpaperille. Litistä palloja hieman ja paista 190 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.  

Nauti. 

Päivän Inspiraatio: Keväiset juhlat.

Juuri nyt olisi hyvä aika suunnitella keväisiä kukka-juhlia... löysin sopivan inspiroivia kuvia Designsponge-sivuilta ja päätin alkaa pläräämään kalenteria, milloin voisin kutsua ystäviä kylään. 

Tulettehan? 

Tosiasiassa tänä keväänä olen viettänyt enemmän aikaa työmatkoilla kuin kotona. Olen silti itseeni melko tyytyväinen, sillä löysin tässä taannoin itsestäni energiaa käydä läpi kaikki kirjahyllyn kirjat, jonka jälkeen olen siirtynyt työhuoneen epämääräisiin pinoihin, jotka sisältävät monilta vuosilta kaappien piiloihin kätkettyjä "arkistoimattomia" dokumentteja... tuntuu hyvältä nähdä käden jälki ja lukaista erilaisia muistiinpanopapereita vuosien takaa - huomata ajan lisäksi asioiden ja elämän menneen eteenpäin. Ja sitten heittää kaikki turha roskiin. Tulee puhdas olo. Piste menneisyydelle. Tilaa tulevaisuuden haasteille ja mahdollisuuksille. Täytyy myöntää, että olen innoissani katsomassa eteenpäin elämässä!

Tänään lennämme Japaniin. Toivottavasti ehtisin laittaa jotakin inspiroivia kuvia sieltä ;)

Iloista työväenjuhlaa teille kaikille!

Kaikki kuvat ja täydelliset ohjeet: http://www.designsponge.com

Tuunailuja: uusi lampunvarjostin.

Tänä aamuna päätin, että vanha pöytälamppu tarvitsee tuunausta, sillä aika ja Aasian ilmasto oli tehnyt tehtävänsä ja lampunvarjostin oli täynnä pölyä ja hometta:

... pidempiaikaisena ratkaisuna olen haaveilut kirjailevani uuden päällisen, mutta koska juuri nyt siihen ei ole aikaa, päätin askarrella päällisen pahvista. Kätevä ratkaisu, koska kaikki löytyi kotoa. Eli kaapista löytyi joskus ostamiani scrapbook-pahveja ja niistä yhdistämällä sai tarpeeksi suuren pahvin varjostinta varten. 

Tarvikkeet:

sakset

liimaa (paperiliima ja nauhaan pikaliima)

paperia mallin tekoon (A2)

lyijykynä

ohutta pahvia uudeksi varjostimeksi

Halutessasi: pitsinauhaa reunaan

1- Piirrä ja leikkaa lampunvarjostimen rungon avulla malli. Leikkaa mallin avulla koristeellisesta pahvista varjostin. Huomioi leikatessasi, että tarvitset "saumavaran" liimausta varten.

2- Liimaa pahvi kartioksi. Koristele halutessasi reuna liimaamalla siihen pitsinauha (voit käyttää apuna klemmareita kunnes liima kuivuu).

Lopputulos tässä: lamppu pääsi vierashuoneeseen piknik-korista tehdyn yöpyödän päälle:

Haavekuvia.

Työnurkkaukseni kaipasi pientä piristystä... haavekuvien aiheena Pariisi, minne huomaan katselevani lentoja melkein joka viikko...

Se viimeinen minimalistihaaste....

Tuli pieni tauko tähän minimalistihaaste-bloggailuun kun käväisin muutaman päivän työmatkalla. Lisäksi huomasin menneeni laskuista sekaisin ja varmaan jättäneeni väliin jonkun haasteen. No, ehkä se elämä ei tähän kaadu. Vika haaste siis kuului: 

"Puhdista pöytäpinnat ja piilota turha tavara ovien taakse, jos se on suinkin mahdollista! Tyhjän pöydän kruunaa kimppu tuoreita leikkokukkia."

Jeps. Kun muutettiin tähän asuntoon, meillä oli hetkellinen pöytä-kriisi ja kierrettiin kaikki mahdolliset Bangkokin sisustuskaupat läpi. Lopulta päädyttiin siihen, että teetettiin tiikkinen pöytälevy kahteen singer-jalkaan. Tykätään mielettömästi, eikä projekti ollut järin kallis jos kyllästytään siihen tai pöytä ei sovi seuraavaan asuntoon. Päivän kukkakimppu on kelta-valkoinen.

PS. Meillä ollaan nykyisin fiiliksissä PIZZASTA. Valkoisella ja punaisella kastikkeella. Yritän blokata mahdollisimman pian niistäkin....

Kahvikuorinta testissä sekä 7 päivän minimalistihaaste #4 & #5

Neljäs minimalistihaaste LÖYTÖ-blogissa oli kierrättää kodin turha elektroniikka. Pääsin eroon parista vanhasta puhelimenlaturista... huh kuinka paljon nurkkiin kertyykin turhia elektronisia härveleitä!

Kauneudenhoitoon ja päivittäiseen hyvinvointiin liittyen päätin testata kahvikuorintaa. Eli simppelisti sekoitin käytettyihin espressopapuihin kookosöljyä ja tein itselleni aamusuihkun yhteyteen kokovartalokuorinnan. Aamun valitsin siksi, että jostakin luin, että kahvi imeytyy myös ihon kautta, joten ajattelin sillä piristää väsynyttä aamua.... 

PLUSSAA:

+ Egologisuus: ei purkkeja ja putiloita. Kahvinpuruille tulee tuplakäyttö

+ Edullisuus: kaikki aineet löytyvät keittiöstä

+ Toimivuus: ainakin espressojauhatuksella seos oli riittävän karheaa ja iho tuntui oikeasti puhdistuvan. Ja kookosöljy jätti ihon ihanan pehmeäksi.

MIINUSTA:

- Sotkuista: Voit vaan kuvitella kahvinpuruja suihkussa. No onneksi ne saa suihkutettua viemäriin (kannattaa kyllä miettiä kokonaismäärää). Ehkä kuitenkin väheämmän yököttävää kuin sokerikuorinta?

- Haju: tai joku voisi sanoa tuoksu. Minulla oli itsellä koko päivän olo, että haisen kahville. Mies ei sitä haistanut eli ehkä siitä ei ollut häiriötä toisille, mutta kahvinhajuun kannattaa kyllä varautua, jos tätä aikoo testata.

Sellaista tänään. Nyt on perjantai-ilta ja ajattelin viettää sen lukien kirjaa. Huomenna uidaan ja kokkaillaan. Huomenna on myös uusi haaste #5 eli pitäisi olla ostamatta mitään turhaa. Se taitaa onnistua hyvin, koska en ole suunnitellut mennä kauppoihin hengailemaan... on niin paljon mukavempiakin tapoja viettää lauantai.

Ihanaa viikonloppua Sinulle!

7 päivän minimalistihaaste #3

Kolmannen päivän minimalistihaaste, vähennä kuvia tietokoneeltasi, olisi haastanut todenteolla jos olisin antanut sen jollekin toiselle perheenjäsenelle kuin itselleni... öhöm. Mutta niinkuin näissä elämäntaparemonteissa mennään, paras vaan keskittyä itseensä... Ja koska en siis ottele paljoakaan kuvia ja lataile niitä koneelle, ei tämä haaste oikein kolahtanut.

Kehittelin siis itselleni oman kaksiosaisen haasteen tälle päivälle: Muuttolaatikoita oli purkamatta kolme. Ne purettiin tänä iltana. Periaatteella: mitään turhaa ei säilytetä vaan kaikki laitetaan joko kiertoon tai roskiin, jos käyttötarkoitus ei ole selvä. Ihan vielä kaikki tavarat eivät ole paikoillaan, vaan toimiston lattialla lojuu epämääräisiä kirjapinoja, mutta uskallan jo sanoa, että voiton puolella ollaan. Ja se on paljon! Haasteen toinen osa nojautui periaatteeseen "pidä hyvää huolta siitä mitä sinulla on". Eli sen lisäksi, että ostaa harvemmin ja laatua, pitäisi taravoistaan myös huolehtia niin että ne säilyy pidempään hyvinä. Sohvat ovat hyvä esimerkki tästä. Meillä on Habitatin nahkasohvat pehmeähköä nahkaa ja tänään käsiteltiin ne luonnonmukaisella vahalla. 

Ihanan palkitseva viikko, kun kädenjälki näkyy heti!

7 päivän minimalistihaaste, #2

Seitsemän päivän toinen minimalistihaaste koski meikkipussin sisältöä: tehtävänä poistaa kolme tuotetta, jotka ovat joko vanhentununeita tai joita ei käytä. Tämä oli helppo! Käyn säännöllisesti läpi meikkipussinin sisällön - itseasiassa puran meikkejä pussista peilikaappiin ja taas takaisin aina matkoille. Inhoan vanhoja tuotteita, niistä tulee eltaantunut olo. Varsinaisesta meikkipussista en siis löytänyt yhtään poisheitettävää kosmetiikkaa... mutta makuuhuoneen laatikosta löytyi minihajuvesi ja  huulipuna, jotka sain loppusyksystä jostakin. Jep... ja tämä onkin mielenkiintoinen kysymys: mikä on sopiva aika ennenkuin laittaa kiertoon lahjaksi saamansa tuotteet, joita ei käytä?

7 päivän minimalistihaaste.

En ihan tiedä oonko hyvä näissä intensiivisissä haasteissa, mutta päätin testata. Ystäväni Jossu LÖYTÖ-blogissa haastaa minimalistisuuteen. Ajatuksella vähemmän on enemmän ... seitsemän päivän ajatusjumppa alkoi haasteella poistaa seitsemän vaatetta. No, kaiken tämän maasta-toiseen-muuttohässäkän jälkeen mun kaappi ei ihan vielä pursuile turhia vaatteita, mutta päätin tehdä pikaiskun ja se toimi: varsin nopeasti tunnistin MITÄ JOS -vaatteet ja tyytyväisyyteni oli taattu, kun loppulaskelman tulokseksi tuli seitsemän.

Ensimmäinen haaste on siis suoritettu ;)