keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Around here.

Jos tämä päivä olisi kuvina, haluaisin siihen ainakin seuraavat kuvat (ja ehkä jotain muita kuvia voisi ottaa pois...):

1. Lintukirjailu pellavakankaalle. Projektini edistyy. Toivottavasti ehdin esitellä teille valmiin tuotoksen ennen kesälomaa. Siihenhän on hieman yli 20 yötä :D
2. Löysin kaapin kätköistä pussillisen ruissipsejä. 
3. Illallisen pienet jälkiruokakakkuset. Espresso-lautasella tarjotut minikakkuset olivat juuri oikea annos makeaa. (Päivän annos oli 'Swedish Meatballs').
4. Mustat villasukat Henrylle. Projekti on jo edennyt kantapäähän asti.
5. Kidstonin kirja. Selailen kirjoja ja etsin ideoita ja inspiraatiota ompeluprojekteihin.
6. Päivän heräteostos: kiinakaappi ompelutavaroilleni ja muille sensellaisille.... 





maanantai 28. toukokuuta 2012

My Voice.

Sanoin jo jokin aika sitten kirjoittavani jotakin aiheesta 'My Voice'. Näyttää siltä, että vaikka aihe pyöriikin päässäni usein, on vaikeaa pukea sitä sanoiksi. Tuntuu, etten osaa vielä sanoin ilmaista, mitä ajattelen. Aloitan kuitenkin keskustelun ja uskon, että jos te olette pohtineet jotakin vastaavaa, tästä voi syntyä mielenkiintoinen keskustelu. 


 Olen matkalla löytämässä 'omaa ääntäni'. Minusta tuntuu, että olen jo alkanut aavistaa, millainen se on. 

 Jane Stephensin mukaan oman äänen löytäminen on ensimmäinen askel sillä tiellä, että voi muuttaa jotakin itsessään. Saati sitten että haluaisi tehdä vaikutuksen maailmaan.

  Stephensin artikkeli 'Voice' on jäänyt mieleeni muhimaan ja olen jäänyt erityisesti pohtimaan hänen näkemystään siitä, kuinka meidän pitää opetella luottamaan omiin sisäisiin vaistoihimme, uskaltautua olla olemaan läsnä ja jopa avata itsemme niin, että tulemme hieman haavoittuviksi läsnäolevassa tilanteessa:

'Voice goes two ways. It's about learning to get in touch, listen to and trust your own instincts; it's about threading instinct and experience into the fulcrum of sharp, clear expression. Born at the intersection of tentativity and certainty, it requires bit vulnerability and presence. It is productive first ingredient for individuality and for collaboration, essential not only for changing the world, but for changing oneself.

--To have a voice is to be fully present, to feel counted in, and counted on, to have something to say, and to be heard.'

Oman äänensä voi oppia tunnistamaan esimerkiksi sen kautta, että huomioi ne hetket, joissa itsekin yllättyy, kuinka vahvasti puhuu. Tiedäthän ne hetket, joissa sydän on mukana kun puhuu. Ne hetket, kun oma sisin resonoi.

'Find the soul.
Be true to your core values.
Emotion is differentiating. Understand the set of values and emotions people want to tap into.
Be authentic.'

Autenttisuus. Moni tavoittelee sitä. Huomaan, että olen jo niinkin vanha, että huvitun katselemalla maailmaan tutustuvien nuorien 'autenttisuutta' massatuotannon ja turismin kautta. Harva  aloittaa sillä, että pohtii omat arvonsa ja sitoutuu elämään niiden mukaan. Kuitenkin juuri niistä juurista syntyy pitkällä välillä erilaiset vivahteet, autenttisuus. 


Autenttisuus ei synny puristamalla ja pinnistämällä. Se syntyy levosta käsin silloin kun uskaltaa kuulla omaa sisintään ja olla sille uskollinen. Silloin kun uskaltaa astua maaperälle, jota kaikki muut eivät ole edeltäkäsin tallanneet.

Tänäkin keväänä olen yllättynyt monesti, kun olen huomannut oman sisimpäni resonoivan eri vahvuuksilla. Se ei tapahdu joka päivä. Eikä se tapahdu kiireessä. Arkeen mahtuu niin monenlaista, että olisi mahdotonta sanoa kaiken sen tuottavan resonaatiota sisimmässäni... mutta en siltikään sano sitä, etteikö sillä kaikella olisi merkitystä. Se kaikki kuuluu tähän kokonaisuuteen. Itseasiassa koko tämä kevät on edustanut minulle muutosprosessia jälleen kerran. Tällä kertaa vain uuden työtehtävän myötä. Ja siihen, mihin luulin kestävän kuukauden, menikin neljä. Siihen, että löysin rytmiäni uudelleen ja selvisin jossakin määrin muutoksen vääjäämättömästä päällekkäisyydestä elämän eri osa-alueilla, meni koko kevät. Tämän kaiken keskellä olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt niistä hetkistä, kun istun keskellä palaveria ja huomaan sisimpäni inspiroituvan... tai kun olen ollut Bangkokin ruuhka-ajan skytrainissa ja ajatukseni ovat pulpunneet uutta. Sisimmälläni on ääni. Sisimpäni resonoi kohdatessaan sävyisiä sointuja.  


Näen muutoksen valtavana mahdollisuutena. Voin tarkistaa uudelleen kurssiani ja valita uudella tavalla. Moni asia saa myös uuden perpektiivin silloin, kun on pakko liikkua ulos totutusta.


Mutta vaatii rohkeutta olla aito. Vaatii rohkeutta laittaa itsensä likoon. Tarvitaan myös viisautta olla hiljaa silloin, kun oma sisin on hiljaa. Ja ennenkaikkea tarvitaan kykyä aidosti kuunnella myös toisten ääniä -- eikä tulkita niitä heppoisesti omien ennakko-odotusten kautta. On muitakin merkityksellisiä ääniä. Tässä maailmassa ei pitäisi olla erilaisten äänten kilpailua, vaan pikemminkin pitäisi etsiä erilaisten äänten yhteensointuvuutta


Uskoa omiin arvoihin ja näkemyksiin tarvitaan silloin, kun asettaa Status Quo -tilan kyseenalaiseksi. Ja läheiset ihmiset ovat kullanarvoisia silloin, kun kaikki eivät vielä näe. Sillon tarvitaan niitä, jotka seisovat rinnalla. 


Olisi mielenkiintoista kuulla, oletko tunnistanut oman äänesi tai edes pohtinut asiaa?


PS. Loppuun en malta olla vielä lisäämättä Carrie Hondmarsh:in näkemyksiä samasta aiheesta. Hän on liike-elämässä menestynyt nainen... tykkään hänen 'jalat-maassa-maalaisjärki-asenteestaan' (kokonaisuudessaan artikkeli löytyy täältä):

'I’ve learned that trying to be like someone else, because of a perceived advantage, doesn’t work in any part of life, least of all in business. There is no room for imposters in any part of a successful enterprise.
Women should be celebrating their different skills, their unique view and using their different life experiences to enhance their contribution in business.
Women aren’t a homogenous, one-size-fits-all group with a single voice. We are all different and valued whatever our gender. This ethos stretches across everything — we demand diversity in approach and thinking and a forum where all views are heard.
It’s not tokenistic or politically correct; in fact, it’s much more prosaic – different people, with opposing views, working to a common goal, to produce the best, most tested, challenged and robust work.'

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Angkor Wat ja muita...

Angkor Wat symbolisoi Kambodzan valtiota, komeileehan se maan lipussakin. Arkkitehtuurisesti muinainen kaupunki ja temppeli edustavat Khmer-arkkitehtuurin klassista kautta. Muihin Khmer-aikakausiin kuuluu muun muassa Bayon. Alue kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.

Oppaan kanssa oli mielenkiintoista tutustua kolmeen muinaiseen Khmer-kaupunkiin:


Alla olevassa kuvassa Bayon ja neljään ilmansuuntaan katsovat Buddhan päät. Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka Khmer-valtakunnan historiassa vaihtelivat hindulaisuuden ja buddhalaisuuden ajanjaksot. Ensin oli hindulaisuus. Sitten tuli kuningas, joka kääntyi buddhalaisuuteen. Säilyttääkseen rauhan kuningas teki 50-50-kompromissin antaen alaisten uskoa kumpaan tahansa uskontoon ja temppeleitäkin hän muokkasi vain lisäämällä hindutemppeleihin Buddhan kuvia. Myöhemmin tuli vielä hindu-aikakausia, ja niille oli tyypillistä repiä temppeleistä buddhalaisuuden elementit pois ja jättää seiniin tyhjät aukot tai piirtää päälle hermitit. Erikoista ajatella, että filosofinen buddhalaisuus salli monien jumalkuvien läsnäolon ja palvonnan, kun taas monijumalinen hindulaisuus ei voinut hyväksyä yhtä jumalkuvaa, buddhaa.


Saisiko olla erä shakkia?



Jokaista kaupunkia ja temppeliä vartioi portilla kaksi ylivertaista: Eläinten kuningas leijona sekä käärmeiden kuningas Naga. Molempien tehtävä on suojella ja vartioida. Vaikka Aasiassa mikään ei ikinä olekaan ehdottoman mustaa ja valkoista, voisin sanoa, että leijona edustaa hyvää ja käärme pahaa. Miten minulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, kuin kaikki tämä symboliikka olisikin ollut suoraa vanhemmasta tarinasta, Raamatusta? Kukaan ei vaan kertonut khmereille, että leijona voitti eikä käärmettä tarvitse pelätä?


Pahoja jumalia ei hymyilytä, koska he pitävät kiinni Nagan vartalosta, joka on katkennut. Yhteys ei toimi. (Toisella puolella siltaa oli rivissä hyviä jumalia suut leveässä hymyssä tiiviisti toisiinsa yhdistettyinä.)






Artistinen Seam Reap.




 





tiistai 22. toukokuuta 2012

Iloista tiistaita!



... heräsin ja huomasin, että tänään onkin jo tiistai. Viikonloppu hurahti ohi töiden merkeissä. Ihan mukavasti silti. Inspiraatiota toivat ostarin macaron-festivaalien ostokset sekä postissa tullut kirjekuori, josta löytyi muun muassa Tampere-tiskirätti.

Tästä viikosta tulee mielenkiintoinen, sillä suuntaamme tänään Siem Reap:iin, Kambodžaan.  

Iloista viikkoa myös teille!!!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Lukukokemus: The Red Tent.


Aloitin kirjan lukemalla kaikki takakannen ja etusivujen ylistykset... kenelle kirja oli tuonut uuden käsityksen omasta naiseudestaan ja sukupolvien naisten ketjusta, kenelle se oli avannut Vanhan Testamentin maailman tai muinaisen Lähi-Idän kulttuurin ja elämän uskomattomalla tavalla, ja kenelle se oli vielä tehnyt ties mitä ihmeellistä.

Se taisi olla virhe. 

Odotukseni nimittäin nousivat kattoon. Avasin kirjan ja odotin muutamaa tiivistä päivää, jolloin lukisin yöt ja päivät malttamatta laskea kirjaa käsistäni. Ja sitten yhtäkkiä huomasinkin lukevani kirjaa hämmentyneenä ja miettiväni, puhuisiko menneisyyden Lähi-Idän Dinah todellakin kertoja äänellä  vai onko kertojan äänessä sittenkin vahva vivahdus nykypäivän individualistista amerikkalaista naista?

Enkä päässyt siitä ajatuksesta ikinä eroon, vaikka huono omatunto kalvoikin kriittisten kysymysten tähden. 

 Kirja saa siis nimensä siitä teltasta, johon Jaakobin heimon naisten (juutalaisten) piti vetäytyä kuukautisten ja synnyttämisen aikana. Siellä naiset jakoivat keskenään elämänsä ja asiansa. Kertoja ja päähenkilö on Dinah, joka oli Jaakobin ainut tytär 12 pojan keskuudessa. Sama Dinah, joka Raamatussa mainitaan todella lyhyesti ja lähinnä 'raiskauksen' yhteydessä. Kirjassa tarinaa on laajennettu ja siellä seikkaillaan Egyptissä asti. Nostan siis hattua kirjailijan historiantutkimukselle ja sille tarinankertomustaidolle, jolla hän onnistuu luomaan lukijalle mielikuvia menneistä maailmoista. Opin uutta ja sain pohdittavaa. Maailmani ei silti muuttunut.

Mitäs sinä: Mitä olet lukenut viime aikoina? Onko mikään sävähdyttänyt tai haastanut?     

maanantai 14. toukokuuta 2012

Päivän inspiraatio: puutarhat.



   

Tämänpäiväiset linkit ja vinkit liittyvät puutarhaan, sillä olen aina inspiroitunut luonnosta ja puutarhoista (vaikkei sitä ehkä uskoisikaan).

Tykkään vuodesta vuoteen katsella ruotsalaista puutarhaohjelmaa, joka on sittemmin muuttanut nimensä puutarhaperjantaista puutarhakeskiviikoksi. Netistä sitä voi katsella ruotsalaisesta TV:stä ja samalla prepata ruotsiaan: Klik.

Mielettömän mielenkiintoinen ja ajankohtainen on myös Ykkösen aamu-tv:n juttu urbaaneista puutarhoista... ja mikäli jutusta inspiroituu paljonkin (vaikkei New Yorkiin pääsisikään), kannattaa kaupunkiviljelystä lukea enemmän Kaupunkiviljelyn sivustoilta.

Inspiroitua voi myös Kekkilän nettisivuilla. Jos luulet, että puutarhan perustaminen ja viljely on vaikeaa ja monimutkaista, kannattaa vilkaista, kuinka esimerkiksi minikasvihuoneen voi rakentaa kotikonstein turveharkoista. Kaikki kesäkukkien istutuksesta hoito-ohjeisiin löytyy puolestaan täältä. Ja ainahan voit varautua ennalta satokauteen printtaamalla hillopurkkeja varten etiketit täältä.

Oh, nyt vaan pitäis mennä katsastaan oman parvekkeen mahdollisuudet...

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Melkein onnistuin...

Melkein onnistuin sivuuttamaan tämän päivän. Siis ikäänkuin unohtamaan, että tänään on äitienpäivä.

Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulla ei ole ketään kenelle soittaa. Ei ole ketään, ketä onnitella.

Eli todellisuudessa muistin sen heti aamusta. Yritin vain painaa asian mieleni perukoille ja puuhastella kaikkea muuta ikäänkuin se kaikki veisi ajatukseni toisaalle ja unohtaisin asian. Useinhan unohdan monta tärkeää asiaa, läheisten merkkipäivistä puhumattakaan. Tänään se ei onnistunut. Kuin julistaakseen itsevaltiuttaan aivoni työnsivät esiin muistoja ja mielikuvia menneiltä vuosilta. Kaikkein mielenkiintoisimmaksi tilanteen tekee se (milteinpä hupaisaksi), että päivän pääsankariksi muistoissani nousi isän äiti.

Minulla on siis ollut kaksi mummoa: 'Viinikan mummo' ja 'Ikurin mummo'. Molempien kanssa kuljin lapsena Nyssellä Kauppahalliin ostamaan leipää ja lihaa. Älä siis ihmettele, että koen jollakin tavalla itseni syntyperäiseksi tamperelaiseksi ilman että todellisuudessa synnyin Tampereella saati sitten kävin siellä yhtään koulua. - - Mutta asiaan: Isäni äiti oli se 'Viinikan mummo' ja hän kuoli jo silloin, kun olin ala-asteella. Mielikuvani ja muistoni hänestä ovat siis varsin lapsi-perspektiivisiä ja katkonaisia. Muistoja on laidasta laitaan, kuten: 

Mummon kanssa housu-ostoksilla seitsemän vanhana Hämeenkadun vaateliikkeessä. Mummo oli todella tarkka tyylistä. Sain khaki-housut. 

 Mummon kanssa talon edessä. Ei saanut sylkeä eikä viheltää. Ne olivat huonoa käytöstä - jätkämäistä.

 Mummolla kylässä. Olohuoneen seinällä suuri peura-aiheinen maalattu kangas. Sen oli maalannut pappa. Sen edessä piirongin päällä oli jokaiselle lapselle suuri punavalkoinen tikkari ja Marianne-karkkeja.

Mummon käheä ääni, ryppyiset kasvot ja puolihame. En muista ikinä nähneeni mummolla housuja. Ei mummo silti ollut mikään mamma - hän oli kaupunkilainen, käytti nahkaista käsilaukkua, korkokenkiä, poltti tupakkaa ja kiharsi hiuksensa.    

Listaa voisi jatkaa. Todellisuus on se, etten oikeastaan osaisi aikuisten tavalla kuvata mummon persoonaa. Enkä paljoa muutakaan hänen ajatuksistaan ja haaveistaan. Tosin en tiedä, millaisia haaveita sodanjälkeisen Suomen naisilla olisi ollutkaan verrattuna nykypäivään. Millaisia haaveita kantaisi sisimmässään nainen, jolle syntyi heti sodan jälkeen kolme lasta ja jonka mies sairastui sodassa? Käytännössä osittain yksinhuoltaja pula-aikana. Sisukkuus siinä ainakin kasvoi. Olen nimittäin kuullut useinkin tarinan siitä, kuinka mummo käveli kerran Epilän nahkatehtaasta perjantai-iltana palkkapussi käsilaukussaan, kun hän joutui ryöstetyksi. Tai meinasi joutua, sillä hän päätti olla luopumatta kallisarvoisesta omaisuudestaan ja löi ryöstäjää käsilaukulla niin että tämä joutui pakenemaan. 

Olen siis omistanut tämän vuoden äitienpäivän 'Viinikan mummon' muistolle. Olen kiitollinen juuristani ja siitä sukupolvien ketjusta naisia, jonka osa saan olla.   


(Jälkihuomautus: Viinikka ja Ikuri ovat kaupunginosia Tampereella.)    

lauantai 12. toukokuuta 2012

720 kilometriä.

Kuva panpurin sivuilta täältä.
720 kilometriä oli tämänpäiväinen ajomatka. Onneksi se on jo takana. Oli ihana palata kotiin ja pulahtaa rentouttavaan kylpyyn. Olen tällä hetkellä ihan haltoissani itämaisesta ja orgaanisesta panpuri-sarjasta, joten kylpyhetken kruunasi 'Come Clean Anti-oxidant Milk Bath'.

Muuten olen tässä pari päivää kärsinyt kurkkukivusta ja tukkoisuudesta. Kunhan se helpottaa ja ajatukset selkenee, lupaan kirjoittaa jotakin oman äänen löytämisestä ja sen merkityksestä. 

Sitä ennen voisin vielä jakaa senkin pienen arkisen ilonaiheen, että keksin tällä viikolla tavan, jolla saan kudottua sukkien kantapäät aina samannäköisiksi. Eli en siis enää kokoa kantapäästä silmukoita ensin puikolle ja yritä sitten siitä kutoa niitä kiertäen, koska jostakin ihmeellisestä syystä onnistuin joskus täydellisesti ja toisinaan surkeasti ilman että keksin mitä tein eri tavalla. Nyt kudon silmukat suoraa reunasta poimimalla. Niin itseasiassa mummokin teki, minä en vaan aluksi oikein tajunnut systeemiä, kun olin niin "ohjeriippuvainen" ja kaikissa ohjeissa neuvotaan ensin poimimaan silmukat ja sitten kutomaan kiertäen. (Taas kerran tuli huomattua, kuinka en joskus keskity yhtään.)Jokatapauksessa, jos olet kiinnostunut, löytyy täältä suomenkieliset ja loistavan yksinkertaiset ohjeet kuvineen.


Toivottavasti sinäkin olet iloinnut pienistä asioista tällä viikolla!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Klippejä matkan varrelta.

Muun muassa näihin on katseeni kiinnittynyt tällä viikolla. Erityisesti olen innostunut tuosta kulhon muotoisesta lavuaarista, joita täällä näkee monenlaisia. Yksi helpoimmista tavoista tehdä mihin tahansa - ulkotilaankin - kaunis käsienpesupaikka. Tarvitaan vain vesijohtopiste, jokin alusta (kuten kuvassa vanha kaappi) ja pari putkea. 

Muuten ajatukseni ovat vaellelleet tämän viikon aikana kesäisissä tunnelmissa. Tällä kertaa en ole suinkaan googlettanut omenapuun kukkia, mutta kun pahaa aavistamatta klikkasin blogin 'Estetiikkaa ja Elämää' Vappu-postauksen esiin, niin valehtelematta tunsin melkein pistävää kaihoa rinnassani. Juuri sellaisessa kuvassa haluaisin itseni nähdä: viilenevässä loppukesän illassa, jolloin luonto on jo raskaan vihreä ja illan viileys hyväilee ihoa. Ja tottakai suuri pöytä viestii ystävistä ja hyvästä ruuasta!





sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Päivän inspiraatio: Tove Jansson.



Muumin ei välttämättä tarvitse olla söpö.


Yksi joululahjoistani oli Tove Janssonin grafikoin kuvitettu Muumi-kalenteri. Yllä olevassa kuvassa maaliskuun teema, alunpitäen kirjasta 'Kuka lohduttaisi Nyytiä'. Minulle Nyytistä nousee mielikuva ala-asteen käsityötunneista, joilla kuunneltiin kasettisoittimella kuunnelmia. Tarina Nyytistä oli luettu dramaattisesti ja sen herättämät tunteet olivat kaikkea muuta kuin mitä ne myöhemmin tulleet japanilaiset muumianimaatiot herättivät pehmeydellään. 

Mitä enemmän katselen Toven kuvituksia, tulee mieleeni Japani. Samantapainen karu, yksinkertainen tyyli, mikä kuitenkin saattaa yllättää katselijan vauhdikkuudellaan ja ilollaan.


Muumit eivät oikeastaan ole söpöjä ja niissä käsitellään myös vaikeita ihmiselämään liittyviä asioita, kuten alkoholia, kuolemaa, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.  


Mietin tässä, että pitäisikö tilata Suomesta Muumi-kuunnelma automatkoille?


Tänään: Malja elämälle!


torstai 3. toukokuuta 2012

'The Day I Became a Woman'


Naisen identiteetistä iranilaisen draaman näkökulmasta. Kolmen naisen tarina. Yhdestä tuli 9-vuotissyntymäpäivänään nainen, eikä hän voinut enää sen jälkeen leikkiä parhaan ystävänsä kanssa, joka oli poika. Toinen nainen osallistui pyöräkilpailuun ja kesken kilpailun hänen miehensä ratsastaa paikalle ottaakseen hänestä eron. Kolmas on jo leski, joka on ikäänkuin päässyt vapauteen sosiaalisista roolituksista. En tiedä, oliko kukaan onnellinen tai pitikö edes olla. Kerrassaan kulttuurikokemus. 

Olisi mielenkiintoista kuulla, jos olette harrastaneet eri kulttuurien elokuvia ja minkälaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Jääkö käteen vain hämmennys vai avautuuko klikkejä?
Suututtaa vai ihastuttaa?


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Korianteriset katkarapuvartaat.


KORIANTERISET KATKARAPUVARTAAT
(Ohje neljälle)

2 rkl vastapuristettua lime-mehua
2 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä (puristettuna)
1/2 tl suolaa
1/2 tl pippuria myllystä
900 g kuorittuja katkarapuja (kuorimisohje seuraa myöhemmin)
10 puista varrastikkua
nippu korianteria

1 - Jos käytät puisia varrastikkuja, liota niitä yön yli vedessä. 

2 - Jos katkarapja ei ole kuorittu, tee se tässä vaiheessa (ohje alla). 

3 - Valmista marinadi: Sekoita yhteen kulhossa limen mehu, oliiviöljy, hienonnetut valkosipulinkynnet, suola, pippuri ja hienonnettu korianteri.  

4 -  Lisää kulhoon katkaravut, peitä kulho kelmulla ja marinoi jääkaapissa tunnin verran. 

5 - Kun grillausaika lähestyy, ota katkaravut jääkaapista ja pujottele ne vartaisiin. Grillaa vartaita 2-3 minuuttia ja käännä. Katkaravut muuttuu kypsyessä ihanan vaaleanpunaisiksi ;) 


Tässä vielä extrana lyhyt tuutorointi katkarapujen perkaamiseen, ellet ole ennen moista tehnyt:

1. Poista pää: Tartu kiinni ja katkaise niskat. Poista samalla 'jalat' yms. 

2. Kuori: Ota veisellä ote katkaravun kuoresta ja vedä irti. Kuori lähtee todella helposti. Jos et meinaa saada alkuun, tee pieni viilto kuoreen. Helppo tapa on itseasiassa kääntää katkarapu 'mahalleen' ja aloittaa kuoriminen poistetun pään kohdalta entisen 'kaulan' kohdalta. Voit jättää pyrstön paikoilleen.

3. Poista 'suoni': Tee pieni viilto 'vatsapuolella' näkyvän tumman suonen kohdalle, tartu siihen veitsellä ja vedä pois. Huuhtele lopuksi.








Liekitettyä lohta ja paljon muuta.


Vappupäivä sujui siis grillauksen merkeissä. Onneksi tätä hellettä pehmensi hienoinen tuulenvire aina silloin tällöin... Koska kyseessä oli nyyttärit, emme paljoakaan pohtineet salaatteja tai jälkiruokia (jotka olivat loistavia ja voin blogatakin myöhemmin tänne reseptejä, jos kokit jakavat salaisuutensa) vaan testailimme surutta erilaisia reseptejä kirjasta 'Bob Bowersox: Picnics & Barbecues', kuten: bruschettaa, lihaa, hawaijilaista kanaa, lohta makealla sinappikastikkeella ja korianterikatkarapuvartaita. 

Testivoittajiksi nousivat lohi ja katkarapuvartaat. Tämä kaikesta siitä huolimatta, että lohen kypsyessä grilli leimahti kunnon liekkeihin, joita ei niin vaan saatukaan sammumaan... jäi ihan ikimuistoinen jälki grillin kanteen tästä vapusta. Emme kuitenkaan aio lannistua tästä episodista, vaan jatkossakin kokeilemme lisää kalaisia herkkuja. Niitä odotellessa jaan teille kuitenkin nämä suosikkireseptit (tässä kala ja seuraavassa katkikset).


LOHTA MAKEALLA SINAPPIKASTIKKEELLA

Kunnon lohifile
2 rkl Dijon-sinappia
60 ml juoksevaa hunajaa

1 - Sekoita marinadi eli sinappi ja hunaja keskenään.

2 - Mikäli haluat leikata lohifileen jo valmiiksi annospaloiksi, voit tehdä sen tässä vaiheessa (saattaa helpottaa kääntämistä). Jätä kuitenkin nahka paikoilleen.

3 - Laita lohi kuumaan grilliin nahkapuoli alaspäin. Sivele pinnalle marinadia. 

4 - Kun 1/3 lohen pohjapuolelta on muuttunut kypsän väriseksi (3-5 min), käännä file. Jos nahka juuttuu grilliin kiinni, ei mitään hätää: skrappaa se irti paistinlastalla. Voit tarvittaessa vetäistä veitsellä lihan irti nahasta (ja siivota sotkun myöhemmin). 

5 - Sivele lohen pinnalle lisää marinadia. Ja kun muutaman minuutin kuluttua jälleen 1/3 pohjapuolesta on kypsän väristä, voit nostaa lohen tarjoiluvadille nahkapuoli alaspäin aseteltuna. Nosta myös sinappi-hunajamarinadia tarjolle. 

PS. Tiesithän, että kalalla on taipumus jatkaa kypsymistä vielä sen jälkeen, kun se on nostettu pois grillistä... siksi sitä ei tarvitse 'ylipaistaa'?