Päivän Inspiraatio: Maailmanparannus.

Olen jälleen tänään ollut koko päivän fiiliksissä siitä tosiasiasta, että yksittäisten, tavallisten ihmisten teot vaikuttavat. Jokainen meistä voi oikeasti (eikä vain kuvitteellisesti) muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi valintojen ja kampanjoiden kautta. Tarvitaan vain hieman ajattelua.  

Sain viime viikolla lahjaksi yllä näkyvän kaulakorun. Ihana. Eikä siinä kaikki, kyseiset korut kuuluvat sarjaan 'eettiset valinnat', joiden avulla ilo moninkertaistuu... 

Mistä on siis kyse? STORE OF HOPE on uusi nettikauppa, joka myy eettisin periaattein kehitysmaissa valmitettuja tuotteita. Kyseiset Princess Beads -korut ovat Nepalista ja kuulin, että tämänsyksyisen korutilauksen ansiosta turvakoti pystyi auttamaan useampia naisia kuin aikaisemmin. Suosittelen tutustumaan sivustoon!

Eikä tarina lopu tähän: Olet varmaan kuullut AUTOLLA NEPALIIN -hankkeesta? Autohan on vielä matkalla, joten vielä ei ole myöhäistä liittyä matkan seuraajiin. Auto tuo korut Suomeen (kuten Elina kirjoittaa täällä) ja siinä sivussa auttaa monella muullakin tavalla. Oli mielenkiintoista kuulla viime viikolla, kuinka yhdessä kylässä, jossa ryhmä vieraili juttua tekemässä, on jo nyt tapahtunut parannuksia ja sinne on ilmestynyt muun muassa porakaivo. Se on jo monille lottovoitto.

Kuka vielä sanoo, ettei maailmaa voi parantaa? Voi parantaa, ainakin yhden ihmisen maailman. Kyse on ennenkaikkea asenteesta ja näkökulmasta!   

Päivän inspiraatio: Paperihelmet.

Change the World by doing one random act of kindness at a time.

Tänään tuntui siltä, että helmiä piti saada kaulaan antamaan väriä ja piristämään päivää. Etsin siis käsiini lahjaksi saamani paperihelmet. Ihanat! Kauneuden lisäksi nämä helmet tekevät myös hyvää: Caring Cands on vapaaehtoistyövoimin toimiva järjestö, joka auttaa Ugandan naisia. Oli ihana tutustua Milla Happoseen elokuussa ja kuulla, kuinka kaikki alkoi pienestä halusta auttaa naisia katkaisemaan köyhyyden kierre ja tarjota uutta toivoa ja mahdollisuuksia haastavissa olosuhteissa. Klikkaa lisätietoa tästä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ruut

Snowball.

Täällä taitaa todellakin olla menossa hyväntekeväisyystapahtumien kausi... tai sitten asia on vain yhtäkkiä tullut enemmän meidän osaksemme. Ja tätä en todellakaan osannut aavistaa blogatessani ensimmäisen kerran ajatuksiani aiheesta. Silloin tiedossa ei ollut mitään! Ystävämme nimittäin kutsuivat meidät seurakseen Club Canada Thailand:in järjestämään hyväntekeväisyysillalliseen Snowball. Heidän organisaationsa saa tukea clubilta, joten heidän piti vähän siksikin osallistua vuoden tärkeimpään rahankeruutapahtumaan. Huvittavaa oli, että toisin kuin ystävämme alunperin luulivat, emme istuneetkaan heidän kanssaan samassa pöydässä. He istuivat Kanadan suurlähettilään pöydässä ja me taas jutustelimme austraalialaisten ja kiinanthailaisten kanssa. Mukava ilta oli joka tapauksessa! Hauska oli myös seurata, kuinka tanssilattia täyttyi hymyisistä, svengaavista harmaahapsista...  

Illan aikana oli myös 'äänetön huutokauppa' josta melkein sain omakseni pienen käsinsolmitun afganistanilaisen maton, mutta yllättäen yksi mies todella halusi sitä ja korotti hintaa heti meidän tarjouksen jälkeen, joten luovuttiin leikistä ennenkuin se olisi tullut liian kalliiksi... varsinainen kärppä! Kuin lohdutukseksi voitin kuitenkin pöytäarvonnassa ja sain lahjaksi Starbucksin termarimukin ja coffee makerin. Ei paha. Ehkä vielä jonakin päivänä saan sen matonkin...

Nyt vaan pitäisi ryhdistäytyä ja päättää, ollako vai eikö olla ja mitä sitä olisi. Tarkoitan: olisiko aika liittyä johonkin klubiin? Hyviä ja luonnollisia vaihtoehtoja olisi tietysti tuo Canada Club ja sitten onhan täällä se suomalainenkin seura. Mitäs luulette?

LOVE-konsertti.

Eilinen konsertti oli loistava! Muusikot olivat huippuja ja ohjelma monipuolinen. Nautin todella musiikista, joka vaihteli klassisesta jazziin ja poppiin.

Mitä tulee itse hyväntekeväisyyteen: konsertin järjesti 'The Gift of Life Foundation' ja tuotto meni tällä kertaa erään 7-vuotiaan tytön luuytimen kantasolusiirtoleikkaukseen. Täällä leikkaus maksaa maltaita ja kaikilla ei sellaiseen ole varaa. Konsertin tuotto tuli siis todella tarpeeseen. 

Tapasimme konsertissa joitakin tuttujakin, joten ilta oli kaikin puolin onnistunut: Olimme mukana auttamassa pientä tyttöä, saimme nauttia hyvästä musiikista ja hyvästä seurasta!

Hyväntekeväisyys on POP.

Koska Pia ilahdutti minua tällä viikolla vinolla pinolla Glorioita ja Home & Gardens-lehtiä, olen jälleen sivistyt ainakin muutaman naistenlehden verran - ja luvassa on lisää... Ah, tätä naisena olemisen autuutta ja huomista lauantaita, jolloin voin loikoilla ja tehdä mitä hyvänsä huvittaa hyvällä omallatunnolla... 


Yksi Glorian tämän kuun (Helmikuu 2011) pääteemoista oli hyväntekeväisyys. Ja kun sen julistettiin suureen ääneen kuuluvan kaikille, lisään tähän blokkaukseen teidän iloksenne linkin yhden Lähetys- ja kehitysapujärjestön, Fida Internationaalin, nettikauppaan, josta voi hyvällä omallatunnolla tehdä ties mitä löytöjä ja kuluttaa rahansa. Rehellisesti: niin paljon kun me naiset rakastammekin shoppailua, niin joskus sitä voisi tehdä jonkun toisenkin hyväksi... 


Vakavasti puhuen: Olen sitä mieltä, että vaikka Suomi kuuluukin Pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin ja meillä jo verorahoilla huolehditaan monista sellaisista asioista, joihin muissa maissa (kuten Amerikassa), pitää järjestää hyväntekeväisyyskampanjoita, NIIN SIITÄ HUOLIMATTA meillä on paljon petraamisen varaa ja unohdettu talkoohenki saisi herätä uudelleen eloon monessakin asiassa. En siis usko milliäkään uhkakuviin liiasta vapaaehtoistoiminnasta. Vielä on paljon tarpeita, joihin ei kukaan näytä vastaavan. Niin Suomessa kuin maailmallakin. 
Glorian artikkelin (s. 52-54) mukaan uhkakuvia saattavat nimittäin olla muunmuassa se, että vapaaehtoistyöntekijä loppuunpalaa tai että järjestöt/vapaaehtoistoiminta alkaa "korvata sellaisia yhteiskunnan toimintoja, joihin hyvinvointivaltiossa on perinteisesti käytetty verovaroja." - - kysyisinkin mielelläni, että kuinka pitkiä nämä perinteet ovat ja kannattaako edes tällaisia uhkakuvia ääneen mainita, koska todellisuudessa ei vapaaehtoistyö nyt NIIN yleistä ole, vaikka EU:n jäsenmaissa tilastojen mukaan 1/5 kansalaisista osallistuukin vapaaehtoistyöhön jollakin tavoin. Muinaisina aikoina taisi osallistua 5/5? Enemmänkin sanoisin, että siinä vaiheessa, kun valtio alkaa tarkasti valvoa vapaaehtois- ja talkootyötä ja mittailee tätä rahassa, on meidän yhteiskuntamme mennyt liian talousorientoituneeksi kaikin tavoin. 


Kaikkea ei voi mitata rahassa ja siksi sitä ei pitäisi yrittääkään. Joskus kaunis hymy, pieni kädenojennus tai kiperässä tilanteessa olevan lähimmäisen spontaani auttaminen ovat asiota, jotka merkitsevät henkilön elämässä paljon enemmän kuin suuret organisoidut tapahtumat ja setelitukut.


Kumpa uskaltaisimmekin olla ihmisiä ihmisille.


Vielä artikkelissa jäi mietityttämään seuraava toteamus:
"Ihmiset suhtautuvat vapaaehtoistyöhön Anne Birgitta Pessin mukaan eri tavoin sen mukaan, millainen koulutus- ja tulotaso heillä on. Pienituloiset mieltävät sen ilmaiseksi, palkattomaksi avuksi - siis konkreettiseksi toiminnaksi, ajan antamiseksi-, suurituloiset enemmän hyväntekeväisyydeksi. Pienituloiset antavat suhteessa tuloihinsa enemmän rahaa keräyksiin kuin paremmin tienaavat."


Niin, kumpaa ryhmää edustat: 
Teetkö vapaaehtoistyötä vai 
harrastatko hyväntekeväisyyttä?


PS. Miten olisi hyväntekeväisyyden nimissä kahvikekkerit kesällä? ;D