perjantai 30. joulukuuta 2011

Jääkarpalopavlova.

Tiedättehän klassikkoleivoksen, Pavlovan? Marenkipohjaisen kakun, joka on suosittu Autsraliassa ja Uudessa Seelannissa erityisesti joulunaikaan ja muinakin juhlapäivinä. Tarina juontaa juurensa aina 1920-luvulle ja sen mukaan austraalialainen leipuri oli niin ihastunut venäläiseen balettitanssija Anna Pavlovaan, että kehitti kakun hänen kunniakseen. Joka tapauksessa kakku syntyi (tai sai nimensä) hänen kiertueensa aikoihin. Pavlovasta on monenlaisia versioita. Yksi suosikeistani sisältää kookoshiutaleita ja trooppisia hedelmiä. Kakun perusrakenne on simppeli: marenkipohja, jonka päälle laitetaan kermavaahtoa ja muut kakun elementit (yleensä hedelmiä tai marjoja). Mielestäni Pavlova on loistava jälkiruoka juhlavan ja täyteläisen aterian jälkeen. Se on kuohkea ja kevyt, mutta samalla mielettömän makea niin että pienikin pala tyydyttää makeannälän. Loistava kruunaus juhla-aterialle.

Joulunaikaan tarjosin viimevuotisesta Gloria-lehdestä nappaamaani jääkarpalopavlovaa (vähensin siinä vain kinuskikastikkeen määrää täytteessä 1 1/2 desistä 1/2 desiin). Siinä yhdistyivät makuina hapan karpalo makeaan marenkiin ja kinuskiseen kermavaahtoon. Loistava makuyhdistelmä! Resepti on suuri, joten valmista kakku ja kutsu paljon ystäviä kylään! Kakku on parasta juuri täytettynä ja se kannattaa syödä kerralla. Ja muista tehdä marenkipohja mieluiten edellisenä iltana, sillä yksinkertaisuudestaan huolimatta se vaatii monta tuntia...

JÄÄKARPALOPAVLOVA

Marenkipohja:
6 munanvalkuaista
hyppysellinen suolaa
2 dl erityisen hienoa valkoista sokeria
2 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl valkoviinietikkaa
2 tl maissitärkkelystä (maizenaa)

Täyte:
3 dl kuohukermaa
1/2 dl valmista kinuskikastiketta
1 tl vaniljasokeria
2-5 dl karpaloita

Lisäksi valmista kinuskikastiketta pinnalle.

1- Valmista marenkipohja hyvissä ajoin etukäteen: Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää vaahtoon sokerit erissä vatkaten. Lisää lopuksi vaniljasokeri, valkoviinietikka ja maizena. 

2- Levitä marenkivaahto leivinpaperilla peitetylle pellille halkaisijaltaan noin 30 cm kokoiseksi levyksi. (Huom! Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinulla pitäisi olla samankokoinen tarjoiluastia.) Painele marenkivaahtoa lusikalla keskeltä hieman matalammaksi, jotta saat siihen enemmän täytettä. 

3- Kypsennä marenkia 125 C uunissa puoli tuntia. Laske sitten lämpö 100 asteeseen ja kypsennä edelleen 1 1/2 tuntia. Sammuta uuni ja anna pohjan jäähtyä uunin jälkilämmössä.

4- Täytä Pavlova vasta juuri ennen tarjoilua: Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita kermavaahdon joukkoon kinuskikastike lisäten kinuskikastiketta pikkuhiljaa, maun mukaan. Lusikoi kinuskikermavaahto kakun keskelle ja koristele pinta karpaloilla ja kinuskikastikeraidoilla. 





torstai 29. joulukuuta 2011

Päivän inspiraatio: Taika.


Minusta taisi tulla jouluastiaston kerääjä. Ainakin merkit viittaavat siihen, sillä joululahjapaketeista kääriytyi esiin kaksi Iittalan punaista Taika-lautasta (22 cm) sekä kaksi saman sarjan punaista, suurta mukia. Nämä liittyvät siis jo aikaisemmin esittelemieni Pöllö-espressokuppien joukkoon. 
Ehkäpä tulevaisuudessa saatte nähdä jouluruuan alkupalat näillä lautasilla....

Taika on loistava nimi tälle astiasarjalle. Kuvitus ja värit herättävät voimakkaan tunteen, astiat kutsuvat tarinan ja taianomaisuuden tunnelmaan.

Gigi.


Okei, sanotaan vaikka niin että jos olet nähnyt legendaariset 'Pink Panther' elokuvat ja miettinyt, mistä tulee laulu 'Thank heavens for little girls...' niin tämä elokuva antaa sinulle vastauksen. Gigi.


Mutta mitä muuta voisin sanoa tästä Oscar-sarjan vuonna 1958 valmistuneesta elokuvasta? Ehkä että 1950-luvun Broadway musikaalit ovat oma luku sinänsä eli ne edustavat minulle tänä päivänä todellisia aikamatkoja ja kulttuurikokemuksia. Uh. Vaikka elokuvan tarina on rakkauden voitto kyynisyydestä, niin ehkä mielestäni on vaan kornia katsella, kuinka loputtomasta suhdepelistä ja rakastajattarista lauletaan hymyssäsuin. Ja vieläpä kun niinkin vakavamielinen olen, jäin miettimään sitä, että missä kulkee raja: milloin sama asia on hienostunutta taidetta ja ylevää kulttuuria (lue: osa rikkaiden statussymbolia), ja milloin se muuttuu toisen ihmisarvon alentamiseksi ja äärimmillään ihmiskaupaksi. 

Hoh. Mitään tämänkaltaisia ajatuksia tämän leffan ei varmaankaan pitänyt herättää, mutta ei se mitään. 



keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Christmas Salad.


Sain muutama vuosi sitten Henryn siskolta Annikalta pari peri-amerikkalaista keittokirjaa, jotka ovat aivan loistavia... ihan niinkuin niiden nimikin jo kertoo: 'The Best of The Best and more'. (From The Best of Bridge Series). Volume 1:stä löytyvä Christmas Salad on lunastanut hiljalleen paikkansa meidän jokavuotisessa joulupöydässämme, joten ajattelin jakaa reseptin teidän kanssanne. Varsinkin, kun tämä ei ole mikään tunkkainen ja raskas talvisalaatti, vaan loistava lisuke mihin vuodenaikaan tahansa!

JOULUSALAATTI
(6 henkilölle)

2 litraa tuoreita pinaatinlehtiä
1 avokado, ohuesti siivutettuna
0,6 dl / yksi punasipuli ohueksi siivutettuna
0,6 dl kuivattuja karpaloita TAI 2,5 dl granaattiomenan siemeniä 

Revi pinaatinlehdet syötävänkokoisiksi palasiksi suureen salaattikulhoon ja lisää avokadot ja punasipulit päälle. Pirskottele salaatinkastiketta salaatin päälle juuri ennen tarjoilua, lisää karpalot/granaattiomenan siemenet salaattiin, sekoita varovasti ja tarjoile.
  
SALAATINKASTIKE

60 ml vahvaa karpalomehua
60 ml valkoviinietikkaa
1 1/2 rkl Dijon sinappia
1/4 rkl mustapippuria myllystä
125 ml kasvisöljyä

Yhdistä salaatinkastikkeen aineet tiiviiskantisessa pullossa ja sekoita hyvin. Ravistele vielä hyvin ennen käyttöä. Voit säilyttää valmista salaatinkastiketta viikkoja jääkaapissa (koska kerralla kaikki ei varmasti mene). 

PS. Juuri näiden amerikkalaisten reseptien kautta olen oppinut arvostamaan itsetehtyjen salaatinkastikkeiden raikkautta ja keveyttä. Enää meiltä ei paljoa löydykään kaupan lisäainepumpattuja salaatinkastikkeita jääkaapista.

Jouluruokakollaasi.



Aattoillan menu mukaili paljolti viimevuotista:

Lohirullat
Mätileivät
*
Kalkkuna
Gravy
Joulusalaatti
Julian porkkanat
Imelletty perunasalaatti
*
Cafe Latte
Suklaakonvehdit

...tämän joulun oppikokemus oli se, että menua suunnitellessa pitäisi olla vähän tarkkaavaisempi uuniruokien suhteen. Eli jos omistaa vain yhden uunin, on hyvä tarkistaa, kuinka monta ruokalajia vaatii uunia ja riittääkö aika. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta jotenkin en aina jaksa keskittyä tämänkaltaisiin yksityiskohtiin... Aattona aika ei siis enää riittänyt jääkarpalopavlovalle, joten sen syöminen siirtyi eteenpäin. Tosin tämä ei ollut niin harmittavaa lainkaan, koska tilaa jäi enemmän Fazerin suklaakonvehdeille ;)

Aattoillan kruunasi skypettely veljien kanssa. Ja lahjoja... en tiedä mistä niitä kertyi, mutta niitä oli häkellyttävän paljon. Kaikki ihania. Kuulette niistä varmaankin vielä inspiraatio-osastolla...

Joulupäivän aamuna uhmasimme flunssaa ja menimme ystävällemme joulusaunaan. Hän myös keitti meille ihanaa riisipuuroa. Ja illalla menimme jälleen BSO:n puistokonserttiin. 

Joku jo kaipaili joulusta takaisin arkeen, mutta minä en kaipaa. Haluaisin vielä hetkisen käpertyä sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa ja olla. Hyvä ruokakaan kiireettömästi nautittuna ei ole lainkaan hullumpi juttu.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Vielä muutama päivä...

Vielä muutama päivä jäljellä tätä vuotta ennenkuin on aika sanoa 'Näkemiin' ja avata ovi uuteen. Oven avaaminen on mielenkiintoinen ajatus sinänsä. Joskus sitä voi olla fyysisesti läsnä, mutta henkisesti ovi on tiukasti kiinni. Luulisin, että tiedätte mistä puhun, onhan Suomessa jauhettu jo vuosia muunmuassa l-a-a-t-u-a-j-a-s-t-a. 

Sitä tässä pohdin, että mistä lähtien ihmisille on täytynyt opettaa läsnäolosta?

Vauva osaa olla läsnä hetkessä - oikeastaan mitään muuta hetkeä kuin 'tässä ja nyt' ei pienelle lapselle olekaan. Milloin siis kyky olla aidosti mukana katoaa? Ja milloin meistä tuli niin kärsimättömiä, että mitään ei voi odottaa? Ja milloin meistä tuli niin tärkeitä, että meidän pitäisi olla kaikkien saatavilla 24/7/365?

Älkää ymmärtäkö väärin: en pura täällä kiukkuani tai turhautumaani mistään erityisesti. Meillä on vietetty leppoisaa joulunaikaa yhdessä minun nuoremman veljeni kanssa. Täällä on vaan flunssainen nainen, joka antoi itselleen juuri tänään luvan pohtia kulunutta vuotta. 

En malttanut olla selaamatta Blogi-arkistosta vuodentakaisia tunnelmia. Paljon intoa uuteen ja paljon tavoitteita, mutta toisaalta myös paljon surua. Kesällä, kun kävin Suomessa, katselin mummon kuihtunutta olemusta. Ajattelin hiljaa mielessäni, että en millään jaksaisi kohdata vielä uusia hautajaisia... ja että en millään jaksaisi uutta suruvuotta. Äkkipikaisesti ajateltuna paljon itsekkäämmin ei voisi ajatella, mutta oli siinä muutakin kuin minun tunteeni ja hautajaisvalmistelut: suvun traditiot ja roolit sekä rakkaasta ihmissuhteesta luopuminen. Mummon poisnukkuminen tarkoitti lopullisia jäähyväisiä yhdelle aikakaudelle. 

Eikä minulta kysytty niihin jäähyväisiin lupaa.

Huomaan, että suru minussa on tällä hetkellä enemmän haikeutta. (Siis se osa mikä ei ole puhdasta ärsyyntyneisyyttä.) Se on haikeutta jonnekin. Ei välttämättä paikkaan, vaan ehkä johonkin muistoon ja tunnetilaan. Parhaista hetkistä ei ole valokuvia, ne ovat piirtyneitä syvälle sisämpään. Piirrontarkasti ja kokonaisvaltaisesti. Niihin eivät riitä sanat.

Niin, tästä tuli siis vielä yksi suruvuosi. Mutta oli paljon muutakin. Elämää. Kiitollisena sanon 'Näkemiin'. Mitä taasen tulee tulevan vuoden tavoitteisiin: jatkan siitä mihin jäin. Minulla on vielä sama päiväkirjakin, joten ehkä on luontevaa jatkaa samoilla tavoitteilla. Joka tapauksessa olin ylimitoittanut ne niin, ettei pääse ainakaan syntymään pelkoa, ettenkö haastaisi itseäni. Haastan kuin haastankin, mutta eniten haastan itseäni olemaan enemmän läsnä henkisesti. Ja vieläpä niin, että hyväksyisin kulloisenkin päivän juuri sellaisena kuin se tulee vastaan, riittävänä ja arvokkaana. Lahjana.  

PS. Meillä soi vielä joulumusiikki. Nyt tunnelma on muuttunut hieman klassisempaan. Klikkaa: ANDREA BOCELLI.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Kotona tuoksuu pipari...



... jos vain hajuaisti toimisi. Ei kyllä tällä flunssalla. Sain kyllä silti tsempattua ja leivottua pari pellillistä pipareita. 

Onneksi näitä pipareita ei tarvitse koristella, sillä ajattelin tarjota niitä juustovadin kanssa... piparit ja sinihomejuusto ovat voittamaton yhdistelmä!

Piparireseptejä on varmaan niin montaa sorttia kuin on emäntiäkin. Minun piparini ovat melkoisen mausteisia ja rapeita. Koska tykkään mausteisista pipareista, olen aikoinani muokannut reseptiä makuuni. Vastaavasti, jos on mieltynyt pehmeämpiin makuihin, voi mausteita vähentää...

RUUTIN PIPARIT

250 g voita
2 dl sokeria
1 1/2 dl siirappia
3 tl kanelia
2 tl kardemummaa
2-3 tl neilikkaa
2-3 tl inkivääriä
3 tl pomeranssinkuorta
2 munaa
1 tl suolaa
2 tl ruokasoodaa
noin 9 dl jauhoja

1- Kiehauta kattilassa voi, sokeri, siirappi ja mausteet (=kaneli, kardemumma, neilikka, inkivääri ja pomeranssinkuori.)

2- Jäähdytä.

3- Lisää munat seokseen ja vatkaa hyvin.

4- Lisää seokseen jauhoseos (=jauhot, joihin on sekoitettu sooda ja suola).

5- Anna taikinan maustua viileässä yön yli.

6- Kauli jauhojen avulla ja ota muoteilla taikinalevystä haluamasi näköisiä pipareita. Paista piparit 200 asteessa noin 6 minuuttia.

(Täällä Aasiassa, kun on niin lämmin, kaulin taikinan suoraa leivinpaperin päällä ja sitten vaan nostelen välit pois. Muuten olisi hankala saada piparit pysymään mallissaan.)

Ihanaa joulua kaikille!

torstai 22. joulukuuta 2011

Vuoden viimeiset neulomiset.

Kuka muistaa vielä FB:n alkuvuoden CRAFT-haasteen? Yltiöpäisenä tartuin haasteeseen lainkaan empimättä varmana siitä, että viisi käsillätehtyä juttua on hetkessä tehty. Siis ennenkuin kevät on edes ohi.

Mutta en tiedä mitä sitten tapahtui. 

Silti sain kuin sainkin viimeisetkin käsityöt pakettiin kunnialla ennen vuodenvaihdetta. Ensi vuonna en osallistu mihinkään julkisiin haasteisiin, vain salahaastan itseni. Näette sitten tulokset, jos-ja-kun-niitä-syntyy. 


Toivottavasti syntyy. Ideoita ainakin on. Eli jos käsityörintamalla on hiljaista, työ on vienyt liikaa huomiota ja minua saa nuhdella ;)Sanon tämän pilke silmäkulmassa, mutta silti tosissani. En usko siihen, että työn menestymisen kannalta on tehokkaampaa mitä enemmän työtunteja kertyy. Enkä usko siihenkään, että yhden ihmisen kannattaa haalia työtä niin paljon, että se vie kaiken ajan ja voimavarat. Työ on positiivinen ja suuri osa elämää, mutta ei koko elämä.
 Oleellista ajankäytön lisäksi on voimavarat, sekä henkiset että fyysiset. Kiire ja väsymys tappavat ensimmäiseksi luovuuden. Mutta juuri rennot, luovuutta tihkuvat hetket ovat niitä voimavaralatauksia, joita tarvitaan henkisen työn vastapainoksi. Niiden aikana syntyy jotakin uutta. Parasta olisikin, jos onnistuisi löytämään elämänrytmin, jossa olisi kaikki ihmiselämän ulottuvuudet sovussa ja tasapainossa keskenään: henkinen, hengellinen, fyysinen ja sosiaalinen. 

No, palatakseni takaisin siihen käsityöhaasteeseen: käytin tilaisuutta hyväkseni ja testailin suvereenisti uusia ohjeita, neuloin jotakin mitä en ollut koskaan aikaisemmin neulonut. Alla tuotoksista kuvat mustavalkoisina sekä linkit ohjeisiin:
Novita Isoveli-langalla tehdyt kämmekkäät (rannelämmittimet) löysivät ohjeensa täältä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin paksua lankaa. 
Se oli I-H-A-N-A-A neuloa!

Näiden kynsikkäiden ohje löytyi puolestaan Novitan omista ohjeista. 

Kynsikkäät, kämmekkäät, rannekkeet. Jonkun määritelmän mukaan rannekkeet ovat ilman peukkua, kämmekkäät peukulla, mutta ilman sormia ja kynsikkäät puolestaan pienillä sormilla.  Mutta kuten huomaatte, nimityksiä käytetään todella sekaisin, sillä tämän määritelmän mukaanhan ensimmäiseksi esittelemäni ovat rannekkeet ja toiset kämmekkäät. Aivan päinvastoin. Eikä nyt ole enää edes kämmekäskelit... mutta ehkä nämä ovatkin ennakolta kevätilmoja varten ;) 




maanantai 19. joulukuuta 2011

Joulu on punainen ja valkoinen.


Joulukoristeet ovat vihdoin paikoillaan. Tänä vuonna joulu on punainen ja valkoinen. Kuusikin sai simppelit punavalkoiset karkkitikut. 

Eilen illalla oli ihanaa, kun menimme Lumpini-puistoon kuuntelemaan Bangkokin Symphony Orchestraa... BSO soittaa puistossa sunnuntai-iltaisin vielä seitsemän kertaa. Hämärtyvä ja viilenevä ilma, piknik-matto ja laadukas orkesteri on harvinainen nautinto. Ohjelmisto on vieläpä valittu laajasti, eilenkin kuultiin muun muassa Mission Impossible.

Näissä tunnelmissa toivotan teille ihanaa alkanutta jouluviikkoa!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Valkosuklaakaakao & Coco Chanel.

PS. Audrey Tautou on loistava näyttelijä!
Ilmat ovat olleet niin viileitä, että meille on maistunut iltaisin myös lämpimät juomat. Leffaillan kruunasi valkosuklaakaakao, jonka pinnalla oli vaahtokarkkeja. 

Viikon leffaillan teemana oli Coco Chanelin elämänkerta. Leffa oli jo aikapäiviä sitten elokuvateattereissa, mutta en ehtinyt sitä silloin katsomaan... Mitä voisin sanoa hänestä? Hän oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista ihmisistä muodin alalla ja oli oman aikakautensa Ranskan ajatusmaailman uudistaja näyttämällä, että nainenkin voi tehdä töitä ja menestyä. Ja silti kaiken tämän jälkeen minulle jäi hänen elämästään hieman haikea jälkimaku.

Mutta Cocon tyyli on minusta loistava.

Samoin huomaan, että Ranskan kulttuurista ja elämäntavasta on tullut minulle yksi aihe, mitä mietiskelen... ihmettelen, pohdin ja pureskelen. En siis mitenkään vain positiivisella tavalla, mutta tarkkaillen jotakin kulttuuria, joka on vahvasti Eurooppaa, mutta silti niin erilaista verrattuna Pohjois-Eurooppaan.  

Kaikista Chanelin kuuluisista lausahduksista nämä ovat suosikkejani:  

"Fashion fades, only style remains the same."

"A woman who doesn't wear perfume has no future."

"Some people think luxury is the opposite of poverty. It is not. It is the opposite of vulgarity."

"Nature gives you the face you have at twenty. Life shapes the face you have at thirty. But at fifty you get the face you deserve."

"Elegance is not the perogative of those who have just escaped from adolescence, but of those who have already taken possession of their future."








keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Päivän inspiraatio: Kuukunen.


Ihana Kuukunen!

Ellen olisi jo lahjonut itseäni tässä kuussa tilaamalla suomalaisia lehtiä, ostaisin ehdottomasti jouluksi Oiva Toikan punaisen Kuukusen. Tai ehkä voisin kelpuuttaa valkoisen tai mustankin. Tsekkaa ihanat kuukuset täältä.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Päivän inspiraatio: Neulonta.


Puikot ja lankaa. 

Tänään olen neulonut lisää vauvojen säärystimiä eräälle tulokkaalle Amerikkaan. Vauvojen asusteissa on oma suloisuutensa, kun ne ovat niin pikkuruisia! Neulonnan ohella olen selaillut Suomi-reissulla mukaantarttunutta Novitan sukkalehteä, jossa on toinen toistaan viehättävämpiä villasukkia ohjeineen. Lehti on oikea oodi villasukille. Mieleni tekisi haastaa itseni ja neuloa ties kuinka monet villasukat lehden ohjeilla! Kuka sen tietää, josko ensi vuosi onkin villasukkavuosi... 

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Alkuja ja uinahduksia. Ja havahtumisia.

Klikkaa esiin koko ihana nettisivu TÄÄLTÄ.

Tänään olen enimmäkseen lepäillyt sohvalla ja toivonut, että alkava flunssa menee samantien ohi. Tässä samalla olen inspiroitunut Tampereella sijaitsevasta ARMAS MAITOKAUPASTA, jonka takana on Näsinneulassakin kokkina toiminut Heikki Ahopelto. Tuomiokirkonkadulla sijaitseva putiikki kuuluisi varmasti joululahjahankintapaikkoihini, jos vaan olisin lähempänä, niin vakuuttunut olen nykyisin lähi- ja luomuruuan arvosta!

Vaikkakin minun on rehellisesti todettava, että alkuvuodesta lanseeraamani "101 ecological" on onnistuneiden alkujen lisäksi toistaiseksi melko pullollaan myös uinahduksia ja uudelleenhavahtumisia, olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että viime kesänä Suomessa tutustuin aktiivisesti lähi- ja luomuruokavalikoimiin. Jopa niinkin paljon, että voin lukea sen ekoteokseni no 017.  

Tutuksi tulivat muun muassa Ahlmanin tilapuoti (click) sekä Tammelantorin laitamilla sijaitseva Ruokapuoti Lempi (click) ja (click), josta ostin mielettömän hyvää hiivaleipää! Myös ihan tavallisella kauppareissulla on yllättävän helppo ilmaista kiireisenäkin mielipiteensä nykyajan ruuantuotannosta valitsemalla aina vähintään yhden tuotteen luomu- ja lähiruokaosastolta. Näin syntyy kuin huomaamatta uusia tapoja. 


PS. Yksi uinahduksistani, johon havahduin, on jokaviikkoinen kasvisruokapäivä, josta kerroin täällä. Se oli vaan yksinkertaisesti unohtunut jossakin vaiheessa syksyn tohinoissa. Pitäisi siis aloittaa uudelleen. Jos jollakin teistä on lyömättömiä resepti-ehdotuksia, tämä on hyvä vaihe ehdottaa!



lauantai 10. joulukuuta 2011

Päivän inspiraatio: Funkkis.

Mikä päivä se olikaan jo nyt? Kymmenes joulukuuta. Ja joulukoristeet ovat vielä suloisesti matkalla paikoilleen. Siis ne on jo nostettu esiin, mutta että talo olisi koristeltu... ei sinne päinkään. Eikä tämäkään lauantai ole tehty jouluvalmisteluille, sillä lähdemme käymään maalla pikaisesti. Ehkä ensi viikolla?

Anyway, kaiken tämän hässäkän keskellä ihastuin näihin kuviin (by Magdalena Björnsdotter ). Koko artikkelin ja kaikki talosta otetut kuvat löytää täältä, mutta minä erityisesti nautin näiden kuvien karheasta funkkis-tunteesta. Itseni tuntien lisäisin sinne ehkä jotakin pehmeää silloin tällöin ja taatusti inteeriö ei olisi noin minimalistisen näköinen vaan joka paikka pursuaisi keskeneräisiä kirjoja ja käsitöitä ja ties mitä... tai sitten minulla olisi vihdoin oma tila puuhastelulle: inspiraatio-työverstas.- - Jossa en todennäköisesti osaisi olla vaan kaikki kulkeutuisi kaikkialle.

Tällaisia aatteita tänä aamuna. Hyvä mieli kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta. 




keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Pähkinänsärkijä.



Ensimmäinen jouluaiheinen elokuvailta on pidetty. Illan elokuvan teemana oli klassinen joulusatu, joka on  E.T.A. Hoffmanin käsialaa: The Nutcracker Prince. Musiikkina animaatiossa mikäpä muukaan kuin Tchaikovskyn kuuluisa sävellys. (Tunnelmaan pääsee klikkaamalla tästä ja katsomalla YouTuben pätkän.) 

Tarjoilu perustui lähinnä fiilikseen ja helppouteen, koska kenelläkään tässä taloudessa ei taida tällä hetkellä olla liikaa energiaa touhuta keittiössä:

nachot ja salsa
vaahtokarkkidippi omenoiden, banaanin ja mansikoiden kera
Fazerin suklaakonvehteja
karkkia


Koska viime Suomi-reissulla näin K-ketjun kaupoissa amerikkalaisia tuotteita sisältävällä hyllyllä Marshmallow Dip -purkin (yllä olevassa kuvassa), voinen jakaa tässä yhden helpon reseptin. Eli tätä vaahtokarkkidippiä voi tarjota makeana dippinä esimerkiksi pilkottujen hedelmänpalojen kanssa. Loistavaa!  

VAAHTOKARKKIDIPPI

2,5 dl Marshmallow Creme
2,5 dl tuorejuustoa

Sekoita tehosekottimella Marshmallow Creme ja tuorejuusto yhteen. Voit säädellä suhdetta makusi mukaan - meillä Henry laittaa vähemmän tuorejuustoa, jolloin dipistä tulee makeampi. Tarjoa dippi hedelmänlohkojen kera. Esimerkiksi omena, banaani, mansikat, viinirypäleet, ananas ja appelsiinit käyvät mainiosi!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Lukukokemus: The Friday Night Knitting Club.


Yöpöydällä kesken oleva Dostojevski saa olla paikoillaan vielä jonkin aikaa, sillä tämänhetkiseen mielentilaan ei tunnu mahtuvan ylitsepursuava venäläinen tunneskaala (jos tiedätte mitä tarkoitan). Minulla oli siis tarve lukea vaihteeksi jotakin kevyttä, helppoa ja pehmeää... Ja ikäänkuin tilauksesta saapui pari viikkoa sitten postissa ihana yllätyskirjapaketti (Kiitos vielä A!), josta kuoriutui ulos muun muassa Kate Jacobsin menestysnovelli The Friday Night Knitting Club.

Lankakauppa on tarinan keskus ja mielelläni näkisin itsenikin siellä ;) Mutta vaikka tarinankudonnassa käytetäänkin erilaisia lankoja ja tekniikoita, ei kyseessä tietenkään ole mikään käsityöopas vaan pikemminkin naisten elämää kaikkine iloineen-suruineen-pelkoineen-ja-onnistumisineen. Rakkautta unohtamatta. Kaikenkaikkiaan hyväntuulinen kirja.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Suomalainen ruoka.

 Lihapullat, perunamuusi ja puolukkahillo pelastivat päivän. Ulkomailla usein kysytään, mikä on suomalaisten perusruokaa. Vaikka siihen tyypillisin vastaus onkin peruna, taitaa se todellisuudessa olla nykyisin leipä. Meillä syödään lapsuudesta tuttuja suomalaisia perusruokia jopa niinkin harvoin, että jopa niillä voi loihtia itselleen hieman jouluista tunnelmaa... varsinkin tällä viikolla, kun olo on ollut jotensakin nuutunut, eikä yhtään joulukoristetta ole otettu vielä esiin. 

Hieman juhlallisemminkin voi suomalaista ruokaa tarjota. Alla oleva kuva on napattu viime keskiviikkoiselta Bangkokin suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotolta. Esimerkiksi lusikallinen sillisalaattia oli mielettömän hyvää!...tekiskin mieli suunnitella ja pitää coktail-tyylinen tilaisuus, jossa tarjolla olisi paljon pienenpientä naposteltavaa... ehkä ensi vuonna?