Sunnuntain teehetki.

Tänään iltapäivän kruunasi teehetki 1837 TWG-teehuoneella. Valkoiset pöytäliinat, hopeiset atrimet, tunnelmallinen musiikki ja ystävälliset tarjoilijat. 

Mielen ja ruumiin hemmottelua.

Meille maistuivat mustat teet Midnight Hour ja Smoky Russian. Egg Benedict kylmäsavulohen ja Bearnaise-kastikkeen kera sekä macaroon-leivokset olivat omaa luokkaansa. 

Teehetken jälkeen kävimme vielä katsomassa elokuvan Applen perustajasta: Jobs. Tietyllä tapaa aika karu elämäntarina - huippusaavutuksia mutta myös paljon menetyksiä ja elämän rikkinäisyyttä. 

Vietimme siis mukavan sunnuntain sateisessa Bangkokissa. Nyt jos vielä saisi kunnon yöunet ja sitten voisi olla valmis uuden viikon haasteisiin...

Teille kaikille myös voimia viikkoon!

Päivän Inspiraatio: hyvä kahvi.

Niin se vaan menee että hyvä kahvi piristää päivän.

Eikä se ole pelkkä kahvi.

Kahvin ääressä on ihana olla ja mietiskellä.... välillä sippaista kuumaa juomaa...

Ja kahvin äärelle on kiva pysähtyä ystävän kanssa juttelemaan ja jakamaan asioita.

Käväisin tässä Bangladeshissa ja iloitsin ystäväni perustamasta kahvipaahtimosta ja kahvilasta. Siistiä kun huomaa, että joku nauttii siitä mitä tekee ja tekee sen täydestä sydämestään. Se tuo myös laadun!

Toivottavasti Sinä nautit siitä, mille annat aikasi tällä viikolla!

Päivän inspiraatio: Runo.

Hyvällä tavalla boheemi. Täynnä kaikenikäisiä ihmisiä. Pullantuoksuinen.

Tampereella sijaitsevassa Kahvila Runossa  (kuvat Runon nettisivuilta) on jotakin sellaista ainutlaatuista tunnelmaa, että se kuuluu automaattisesti kantapaikkoihini. 

Uinuva kylä: Bâan Rak Thai.

Ei, en ole vieläkään päässyt käymään Kiinassa. Nämä kuvat ovat kylästä, joka sijaitsee Pohjois-Thaimaassa, Mae Hong Sonin läänissä, kilometrin päässä Burman rajalta. Bâan Rak Thai merkitsee kirjaimellisesti 'the Thai-loving village', mutta kylä on myös hyvin tunnettu nimellä Mae Aw. Kylä on kiinalaisten sotilaiden perustama sen jälkeen, kun kommunistit valtasivat Kiinan. Ennen kylä oli myös kuuluisa suhteistaan (laittomaan) jade-kauppaan.

Kylä sijaitsee mutkaisten teiden takana kaukana kaikista suurimmista asutuskeskuksista. Se on uinuvan suloinen, rakennettu kiinalaiseen tyyliin ja sen 600-800 asukastakin ovat joko ensimmäisen tai toisen sukupolven kiinalaisia. Jotakin-ei-niin-tavanomaista. 

Maistelimme kylän omien tee-viljelmien ihastuttavia tee-laatuja, nautimme maisemista ja söimme lounaaksi Yunnan-tyylistä kiinalaista ruokaa. Love it! Aivan loistava paikka vapaapäivän lepohetkelle! 

Pispalan näkötorni.

Tunnistatko paikan?

Yksi ehdottomia lempipaikkojani Tampereella on Pispala: harjun molempia rinteitä peittävät sokkeloiset kadut täynnä värikkäitä taloja, järvimaisemat ja näkötornin munkkikahvit. Tulimpa ja olimpa Tampereella sitten kesä- tai talviaikaan, kapuan Pispalan portaat ylös näkötornille ja pysähdyn näkötorniin munkkikahveille. Yksinkertaista ja nautinnollista!

PS. Nyt alkoi viimeinen viikko Suomessa tältä erää...hulinaa ja vilinää on riittänyt, ja taitaa riittää tämäkin viikko... tuntuu, että aika loppuu kesken. Onneksi kuitenkin eilen syntyi maailmaan ihana pikkuinen Baby-Mättö ja kunhan äiti ja lapsi pääsevät pois sairaalasta (mihin nykyisin ei saa mennä katsomaan kuin isä ja isovanhemmat), niin tätikin pääsee pitämään sylissään uutta perheenjäsentä ;) 

Päivän inspiraatio: Viikonlopputorin kahvila.

Kahvilassa oleellista on persoonallisuus ja viihtyvyys. Bangkokin viikonlopputorin ulkoilmakahvilasta tykkään nimenomaan siksi, että se on aito tyylissään ja siellä on live-musaa soittava DJ.

Päivän inspiraatio.

Tämän päivän inspiraation lähde on taatusti kahvi. Palasimme myöhään eilen illalla viikon pituiselta, intensiiviseltä työreissulta, ja tämän viikonlopun aion todellakin ottaa rennosti. Päivä alkoi nukkumalla pitkään ja herättyäni ensimmäinen asia, joka inspiroi, oli cafe latte ja joululahjojen paketoiminen... ja jollen ole vielä maininnut aiemmin niin TOP 10- esineisiin meidän kodissa kuuluu ehdottomasti Francis Francis! - espressokeitin:

Kahvia ja jästkiä.

Ystävämme avasi torstaina kahvilan, jossa myydään myös itsetehtyä jätskiä.... makuina mm. espresso, vanilja, orange-latte, strawberry-cheddar, jne. Nam. Tänään ehdimme siis visiitille ja olimme innoissamme. Jos tulette käymään täälläpäin, voimme suositella ;)
Samalla tässä kasvaa hinku alkaa itse opettelemaan kotitekoisen jätskin tekemistä, mutta toistaiseksi olen vielä päättänyt siirtää hamaan tulevaisuuteen...

Not My Day.

Kaikki alkoi jo eilen. Illalla alkoi pieni päänsärky ja koska en heti pysähtynyt lepäämään, se yltyi. Vielä aamulla herätessä olo tuntui heikolta ja epävarmalta. Mutta olin toiveikas - pitihän minun ainoastaan hakea uusi passi suurlähetystöstä ja sitten käydä immigrationissa vaihtamassa leimat siihen vanhasta passista, joten taatusti olisin kotona ennen lounasta. Mutta kun kymmeneltä aamulla olin perillä immigration-virastossa tajusin, että minua ennen jonossa oli 100. 


Kun klo 12.00 virastohenkilökunta meni lounastauolle ja kaikki pysähtyi tunniksi, oli minua ennen vielä jonossa yli viisikymentä. Kerroinko jo, että menin ensimmäistä kertaa elämässäni uudelleen ilmoittautumistiskille ja kysyin, laittoivatko he minut oikealle osastolle ja enkö voisi hoitaa hommaa muualla? (Kas kun en alkanut suunnittelemaan lahjontaa. haha)


Tänään en vaan ollut kärsivällisellä tuulella. Huomasin ärsyyntyväni jatkuvasti. Onneksi virkailija oli mukava - siis sitten kun lopulta pääsin hänelle asti, olin sittenkin unohtanut kopioida yhden leimasivun. No hän hymyili, ja odotti niin kauan, että lampsin rakennuksen toiseen päähän alakertaan ottamaan puuttuvan kopion (rakennus on uusi ja v-a-l-t-a-v-a). Koko prosessi siinä virastossa kesti siis lopulta yli viisi tuntia.


Paluumatka taksilla alkoi perjantain iltapäiväruuhkassa. En enää ollut toiveikas lainkaan, koska olin toisella puolella kaupunkia. Ja sitten jostakin syystä kuskini ajatteli, että loppumatka olisi soljuvampi muualla kuin tullitiellä. Väärin. Ja kun olin kotona vähän vaille viisi, huomasin unohtaneeni avaimet kotiin. Koska mieheni oli jossakin palaverissa, olin todella kiitollinen, että löysin vartijan, jolla oli pääsy vara-avainkaappiin.


Enkä kertonut puoliakaan. Hyvänä päivänä olisin hymähtänyt kaikelle. Tänään kaikki vaan tympäisi kertakaikkisesti. Onneksi edes keksin positiivisia asioita, kuten että mieheni kävi puolestani kaupassa, kun tajusimme, että en ehdi ikinä kotiin. Sitten kotona löysin kaapista vielä ihanaa lakritsi-teetä, joka on ehdoton suosikkini. Kun pääsin kotiin sentäs ennen sadetta, ehdin vielä istua sohvalla ja nauttia tee-hetkestä. Huonomminkin voisi olla?