sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pähkinänsärkijä 120 vuotta.


Viime vuonna katselimme Pähkinänsärkijän piirrettynä elokuvana. Huomasin myös, että Pyotr Ilyich Tchaikovskyn sävellys soi meillä aina joulunaikaan. Sävellys on loistava, täynnä sadunomaista maagisuutta. Rakastan varsinkin oboen osuuksia.  

Ensimmäisen kerran näin Pähkinänsärkijä-baletin 12 vuotta sitten Prahan Baletin esittämänä. Eilen kävimme Bangkok City Ballet:in näytöksessä. Ei ehkä niin professonaalia, mutta kieltämättä pienet balettioppilaat hiiriasuissaan taistelukohtauksessa olivat hurmaavia! 

Tämä on Pähkinänsärkijä-baletin juhlavuosi, sillä se sai ensinäytöksensä Pietarissa 1892. 120 vuotta. 

Oletko nähnyt? Mikä on lempibalettisi? Mikä musiikki tuo sinulle joulun?

lauantai 22. joulukuuta 2012

Päivän isnpiraatio: Toivo.

Kuusessa kimaltelevat kristallit kynttilöiden loisteessa. Niiden loistekaan ei vedä vertaa sille rohkaisulle, jota koin sydämessäni kun tänä aamuna luin Patty Kirk:in artikkelin Slower than Christmas (clik - ja pääset lukemaan koko jutun.) Se muistutti minua siitä, kuinka adventti on odotuksen aikaa.

Odotimmepa mitä hyvänsä, on pakko myöntää, että suurin osa meistä haluaisi skipata koko odotuksen kokonaan.

'Tule, Herra. Tule, Messias.' Satojen vuosien odotus ennenkuin Jumalan lupaus Messiaan syntymisestä täyttyi. - Se mahtoi tuntua loputtomalta odotukselta.  Patty Kirk kirjoittaa osuvasti, kuinka odottaminen on yksi uskon pääelementeistä. Kristityt odottavat Jumalan lupausten täyttymistä. Huolimatta nykyisistä haasteista - ehkä sukupolvienkin vaivannäöstä - oikeanlainen odotus antaa perspektiivin arjen keskelle ja tuo ilon tulevasta täyttymyksestä: 

"Waiting is a key component of faith. Virtually every divine covenant in Scripture has time built into it, and believers must wait for God's promises to be fulfilled. Waiting effectively, continuing to anticipate future joy throughout years or even whole lifetimes or generations of often joyless struggle, might be seen as synonymous with great faith. As such, Mary's joyful, confident response to her part in God's plan has much to teach us about what Jesus said was the "work of God"—that is, "to believe in the one he has sent" (John 6:29)."

Ajattelin tänä aamuna: 'Tule, Herra Jeesus.' Sanoin sydämelleni, että onni on täyttymässä. Onni ei ole käsinkoristellussa kuusessa, pullantuoksuisessa keittiössä, pankkitilin numeroissa tai ansiolistoissa. Ja mikä ikinä murehduttaa mieltä - se on katoavaa. Paljon lupauksia on vielä odotuksen alla. Ja edessä on vielä jälleenkohtaamisia rakkaiden, nyt jo edesmenneiden, kanssa.

Huomasin jälleen tällä viikolla saavani allergiaoireita uskosta ilman tekoja, odotuksesta ilman mielenlaatua, sanoista ilman merkitystä. Moni piiloutuu kliseiden ja kaanankielen taakse, peittää sydämensä samalla tavalla kuin lumi peittää maan syksyn jäljiltä... eikä aitoa kohtaamista pääse tapahtumaan. Ihmisyys hukkuu. Kaipaan ihmisyyttä. Kaikkea sitä todellista ihmisen elämää, jonka Jumala antoi ihmiselle elettäväksi - ja jonka keskellä toivon sanoma haastaa meitä. Toivo tulee soveltaa omaan arkeen tai se jää tyhjäksi sanahelinäksi.

Tänä jouluna haluan juhlia syntymäpäiväsankaria niin että Hän on läsnä ajatuksissani ja sydämessäni. Niin, ja ensi vuottakin olen ehtinyt jo pohtimaan: Tänä vuonna en aio tehdä pitkiä ja monimutkaisia listoja eri elämän osa-alueilta, missä haluan kasvaa ja mitä haluaisin saavuttaa. Ensi vuodelle riittäkööt kaksi lyhyttä lausetta. Ne luokoot suuntaviivoja arjen valintoihin:

1. Haluan kasvaa ja kehittyä siinä tavassa, miten odotan 
ja miten kestän arjen ja elämän keskeneräisyyttä.
2. Kaikessa haluan yksinkertaistaa asioita: 'Make it simple.' (---and keep it that way!)

Mitä sinä mietit tänään, kun jouluun on vain kaksi yötä ja vuosikin lähenee loppuaan?

PS. Luin jostakin, että moni toivoo/unelmoi asioista, joita ei oikeasti edes halua tapahtuvan sittenkään. Mitä mieltä olette?  




keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Keittiössä tuoksuu.


Jouluna herkut ovat sallittuja. Suorastaan vaadittuja.

Kaivoin eilen reseptikirjani esiin ja loihdin suussasulavia keksejä joulun paketteihin: mantelibiscotteja, cappuccino-suklaabiscotteja,  chocolate chip cookieseja ja inkiväärikeksejä, jotka ovat melkein kuin pipareita mutta vaivattomampia.

Kyynärpään ja ranteen kipu vaan pahenee. Jospa selviäisin vielä pari päivää ja sitten voisin ottaa käden kanssa hieman rennommin. Lupaan julkaista loistavia reseptejä heti kun käsi sallii kirjoittamisen ;)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!   

maanantai 17. joulukuuta 2012

Myöhässä?

Voiko joulusta olla myöhässä?

Heräsin tänä aamuna siihen todellisuuteen, että jouluaattoon on jäljellä 7 yötä. Ja siitä seurasi vääjäämätön tunne siitä, että olen myöhässä.

Olen myöhässä,
... koska seitsemän päivää ei riitä postipakettien lähettämiseen Suomeen.
... koska moni paketti ei ole edes valmis.
... koska joulukortteja ei ole lainkaan.
... koska joulun menua ei ole suunniteltu.
... koska edes lahjat Bangkokin väelle eivät ole valmiit.

...koska ja että kun. Huh. 
Koska joulun kuuluisi olla kaikkea muuta kuin stressiä, pohdin tässä, mitä kannattaa vaan suosiolla jättää väliin tältä vuodelta. No, joulukortit ainakin. Tässä se siis tulee julkisesti: kun et saakaan meiltä tänä jouluna korttia, et ole poikkeus ja boikotoinnin kohde, vaan voit luottaa siihen, että ajattelin sinua lämmöllä juuri tänään. Arjen organisointi vaan petti tässä perheessä.

Kiinnostaisi kuulla, onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia. Siis onko minulla sielunsisaruksia juuri nyt? 

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukuun rientoja.



Kuvat on napattu kuluneen viikon riennoista kännykällä. Laatu ei ehkä ole loistavin, mutta jotakin ne silti näyttävät tunnelmasta.

Ylempi kuva on otettu maanantai-iltana, kun olimme katolisessa kirkossa kuuntelemassa Handelin Messias-oratoriota. Se jos mikä kuuluu Bangkokin kansainvälisen/musiikkipiirien joulutraditioihin, sillä sitä on esitetty Bangkokissa aina 1960-luvulta asti. Oratorio on kolmiosainen ja kertoo Kristus-tarinan aina profeetoista Jeesuksen syntymään, kuoleman ristillä ja jopa kuolleista heräämisen ja iankaikkisen elämänkin. Meillä oli tänä vuonna ystäviä sekä orkesterissa että kuorossa, joten oli kiva olla kuuntelemassa. Oli myös hauska kaivella mielen sopukoista hämäriä mielikuvia ensimmäisestä konserttikokemuksestamme 11 vuotta sitten samaisessa paikassa, silloin kun olimme vielä nuoria ja vallatomia harjoittelijoita ;)

Alempi kuva onkin sitten eilisistä pippaloista. Aikaero ei selitä tätä vaan pikemminkin Thaimaan kuninkaan syntymäpäivän osuminen Suomen Itsenäisyyspäivän aattoon. Eli Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotto oli täällä vasta eilen. Vaikka juhlimmekin viikon myöhässä, ei koreutta juhlista puuttunut. Hyvää ruokaa, kauniita ihmisiä ja kamariorkesteri sekä viulisti Linda Hedlund. Bangkokin suurlähettiläs Sirpa Mäenpää käsitteli puheessaan osuvia teemoja, kuten rauhanturvaamista ja sovintoprosessin tärkeyttä. Tämä liittyi sekä Suomen itsenäistymisen vaiheilla tapahtuneeseen sisällissotaan että täällä Kaakkois-Aasiassa tapahtuneisiin kansojen jakaantumisiin. Sitten hän myös nosti positiivisena teemana eteenpäin katsomisen: Tulevaisuudessa voisimme suomalaisinakin juhlia itsenäisyyspäivänä suomalaisuuden positiivisia puolia ja rikkauksia iloiten, sillä menneiden sotien muistelu ei ole ainut oikea tapa juhlistaa päivää...

Niin, meidän Aasian joulunviettotraditioista kyseltiin. En tiedä. Siis kaikkeahan tässä tapahtuu, mutta jos rehellisesti mietin näitä vuosia täällä, niin eipä tässä paljoa traditioita ole lyöty lukkoon. Vähän uutta, vanhaa ja lainattua. Ehkä sellaista. Siis hyvää ruokaa ja kokkailua kotona, koti täynnä koristeita, joulujuhlia, jouluaiheisia elokuvailtoja, joulumusiikkia... ja sitten erilaisissa tapahtumissa käymistä fiiliksen mukaan. Samalla downsihtaamista ja henkisesti menneen vuoden arviointia ja uuteen valmistautumista. Selkeä käännekohta siis. 

PS. Tänä iltana kokeilin uutta salaattireseptiä kanan seuraksi ja se oli loistava!!! Uusi suosikki. Lupaan jakaa teille reseptin ehtiessäni. Tätä kirjoittaessani mies makaa sohvalla lukien Sherlock Holmesin tarinoita. Taustalla soi Michael Bublen joululevy. Minä puolestani valitsin joulukuun kirjaksi Martti Ahtisaaren elämänkerran. Sen nimi on osuva: Matkalla. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukoristeet paikoilleen.


Joulukoristeet löysivät paikkansa. Mietin niitä laittaessani, kuinka niihin jokaiseen on jo alkanut kertyä omaa muistoa ja tradiotiota. Mielenkiintoista on se, että joulukoristeista kaikki muu paitsi joulukuusi on hankittu viimeisen seitsemän vuoden aikana, kun olemme asuneet täällä Aasiassa. Kävi nimittäin niin, että muuttolaatikoita pakatessa jostakin piti luopua, kun tilaa ei ollut tarpeeksi... ja joulukoristeet jäivät sillä ajatuksella Suomeen, että ne voi myöhemmin kuka tahansa tuoda matkalaukussa tullessaan. No, koskaan ei ole tullut. Ja joulukuusiakin saa täällä joka vuosi entisiä aidomman näköisinä. 

Osa joulukoristeista on lahjaksi saatu. Osa on tuotu muista maista. Kaikki ne muistuttavat rakkaista ihmisistä ja yhteisistä hetkistä. Osa on käsintehty. Esimerkiksi nimikirjaimin koristellut joulusukat valmistuivat kielikouluvuoden aikana ja tuovat Pohjois-Thaimaan muistot mieleen. Ja tänä vuonna paikkansa löysi paikkansa myös mummon virkkaama punainen joululiina. Mummo teki paljon käsitöitä ja antoi niitä rakkaudenosoituksenaan. Niiden kautta mummon muisto ja perintö käsintehdyn arvostukseen säilyy.







lauantai 8. joulukuuta 2012

Päivän Inspiraatio: Punottu korikassi.


Minun ihana mieheni käväisi eilen työmatkalla Chiangmaissa (=Pohjois-Thaimaassa) ja toi sieltä tuliaisiksi korikassin, josta olin haaveillut. Voiko olla tämän ihanampaa? Tämähän on kuin joulukalenterin luukkuja availisi....

...eli nyt vaan pitäisi pohtia mitä ihanaa mies saisi vuorostaan vaikkapa huomenna? 

torstai 6. joulukuuta 2012

Loistava New York Cheesecake-resepti.


Niin se vaan on, että mulla on jopa kaksi lyömätöntä reseptiä New York Cheesecake:lle. Toinen pettämätön resepti löytyy edesmenneen Maralynin keittokirjasesta ja toinen on tämä, jonka jaan teille tänään. Se on nimittäin hieman pienempi eikä tarvitse jännittää tavallisesta vuuasta ylipursuamista... Testasin muuten kakkua ilman pohjaa tässä kuukausi sitten Henryn synttärikahveille, koska joukossa oli gluteeniton. Ja toimi loistavasti niinkin. Eli olkaat hyvät:

NEW YORK CHEESECAKE

Grahamkeksipohja: 
250 ml grahamkeksimuruja (kuten Digestive)
2 rkl sokeria
3 rkl suolatonta voita sulatettuna

Täyte: 
900 g kermaista tuorejuustoa (esim. Philadelhpia)
3 dl sokeria
4 isoa kananmunaa
1,5 dl kermaviiliä
1 tl vaniljasokeria /esanssia

1- Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

2- Tee grahamkeksipohja: Yhdistä keksimurut, 2 rkl sokeria ja voisula pienessä kulhossa. Sekoita hyvin ja painele murutaikina sormin tasaiseksi kerrokseksi irtopohjavuuan pohjalle (halkaisija 22 cm).

3- Valmista täyte: Vatkaa juusto isossa kulhossa ilmavaksi (noin 2 min). Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan siten, että vatkaat huolellisesti jokaisen kananmunan lisäämisen jälkeen. Vatkaa lopuksi joukkoon kermaviili ja vanilja. 

4- Kaada täyte vuokaan. Paista kakkua 15 min, avaa uuninluukku ja alenna lämpö 100 asteeseen pitämällä uuninluukkua jonkinaikaa auki. Sulje uuninluukku ja paista kakkua vielä noin tunnin ajan, kunnes sen reunat ovat hyytyneet, mutta keskusta hetkuu hyytelömäisenä vuokaa ravistettaessa. 

5- Anna juustokakun jäähtyä ritilällä huoneenlämpöiseksi. Siirrä kakku jääkaappiin tekeytymään vähintään 3h ennen tarjoilua. Voit myös hyvin valmistaa kakun jo edellisenä päivänä.

(PS. Kakunleikkuussa auttaa, kun kastelet veitsen kuumaan veteen ennen kunkin palan leikkaamista.)  

maanantai 3. joulukuuta 2012

Alkoihan se Adventtiaika viimein.


Minulla taisi olla kuukausi sitten paljon suurempi joulufiilis kuin sittemmin on ollut... paitsi että onneksi viime viikonloppu aloitti adventtiajan yhtäaikaisesti sekä kalenterissa että sydämessäni.

Saimme ensimmäisen joulukortin: Rudolf Koivun kuvitusta. Ihana. Ja kaikki ne muutkin pussista paljastuneet yllätykset lämmittivät sydäntä. Kiitos, ihanat ystävät!

Hoosianna -hymni kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen adventtiin! Niin myös me kävimme sunnuntaina laulamassa Suomen Lähetysseuran järjestämässä 'Kauneimmat Joululaulut -tapahtumassa' suomeksi joululauluja. En koskaan ennen tänne maailmalle muuttoa edes pysähtynyt miettimään, kuinka moni Suomessa suosittu joululaulu on itseasiassa täysin suomalainen eikä sitä lauleta missään muualla. Paljon on ihania joululauluja, mutta vuodesta toiseen sydämeni hiljentyy tämän Sibeliuksen säveltämän ja Topeliuksen sanoittaman laulun sanoman ääressä:

En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa 
ja rauhaa päälle maan. 
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa,
joss' sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa 
ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niin kuin rikkahan
saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman 
tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan,
sä Herraa maan ja taivahan!
Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo
suloinen joulus tuo.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Teologisia törmäyskursseja arjessa.

Peruskoulussa kaikki oli yksinkertaista. Matemaattiset kaavat opeteltiin ulkoa, eikä kertotaulukko taatusti sisältänyt poikkeuksia. Rehellisesti sanottuna poikkeuksia ei tullut vastaan paljon muissakaan aineissa. Maailma oli tietyllä tavalla mustavalkoinen, asiat simppeleitä ja kaiken pystyi tiivistämään muutamaan ydintotuuteen. Aiheesta kuin aiheesta. Näin myös uskontojen suhteen.

Olen sitä mieltä, että fakta-tasolla kuuleminen ja jopa asioiden ulkoa toistaminen ovat täysin eri asia kuin ymmärtäminen ja asioiden sisäistäminen. Vaikka tunnenkin monia, joille on ydinarvo purkittaa asiat kuin asiat selkeisiin kategorioihin ja totuus näyttäytyy mustavalkoisena ja melkeinpä aina kysymykseen kuin kysymykseen löytyy selkeä ja varmanoloinen vastaus, niin huomaan sittenkin kuuluvani pohdiskelijoihin. Sitä taitaa kuvata tämän blogin nimikin, Festina lente. Minä olen matkalla, elämä on prosessi ja erilaiset näkökulmat ovat parhaillaan keskustelun alla taikka mietintämyssyssä muotoutumassa. Myös teologiset kysymykset.

Ja nyt en tarkoita mitään nippelitietoista kirjastoissa päiväkaudet viettävien teologien salatiedettä, vaan ihan sitä teologiaa, joka ohjaa kristityn arjen käytäntöjä. Juuri sitä teologiaa, jota ei edes usein pueta sanoiksi. Varsin samaan tapaan, kun Aasiaan muuttaessani huomasin, ettei koulukirjojen buddhalaisella filosofialla ole mitään tekemistä näissä maissa arjessa harjoitettavan kansanuskonnon kanssa, olen huomannut, että ehkä meillä kristityilläkin on toisinaan syytä pysähtyä hieman keskustelemaan arjen käytäntöjen teologisista lähtökohdista.

Ja tästä syystä päätin pitkän harkinnan jälkeen lisätä uuden tunnisteen blogini aiheisiin: 'arkiteologia'. Ilman mitään lupauksia totean, että sen otsikon alle saatan tulla jatkossa bloggaamaan mistä vaan, mitä mieleen juolahtaa tässä matkan varrella. Olet tervetullut liittymään mukaan keskusteluun!

Ajatus tästä arkiteologiasta on veivannut edestakaisin päässäni jo jonkin aikaa, mutta tähän asti olen aina  ajatellut, että ehkä ei ole sen aika... kunnes eilen asia tuli jälleen mieleeni kuunnellessani erään Thaimaan kristillisen johtajan puhetta siitä, kuinka käytännönteologia ei ole staattisessa tilassa vaan elää jatkuvaa prosessia. Hän kertoi, kuinka esimerkiksi muutama vuosikymmen sitten Thaimaan seurakunnissa oli vahvasti vallalla painotus opetuksessa, että maallisista asioista ei tule välittää vaan kaikki energia tulee suunnata evankeliumin julistamiseen. Syykin tähän oli selvä: Jeesuksen pikaisen paluun odotus. Eikä vain se, vaan kylmän sodan luoma jännite ja pelko kommunismin valtaantulosta... silloinhan esimerkiksi kaikki kiinteistöihin sijoitettu raha olisi heitetty kankkulan kaivoon jos ja kun kommunistit takavarikoisivat kaiken yhteisomaisuudeksi. Tässä oli siis yhtä aikaa vaikuttamassa arjen ratkaisuihin sekä poliittinen tilanne että eskatologiset näkemykset. No, aika on muuttunut ja harva enää pelkää kommunisteja samalla tavalla ja painopisteet monien seurakuntien opetuksissakin ovat siirtyneet enemmän holistiseen suuntaan. 

En tiedä, näetkö saman kuvan kuin minä siitä, että teologia ja sen arkiset käytännön sovellutukset ovat tietyllä tavalla oman aikansa tuotteita. Haaste tässä on mielestäni sekä tunnistaa aikakauden trendit, että välttää liian jyrkkää heiluriliikettä, jossa toisesta ääripäästä mennään toiseen.

Niin, mitä ovat ajan trendit? Tai mitä ne eivät ainakaan ole? Ja saako käytännönteologia muotoutua ajan hampaissa?   


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ajatuksia perheestä.


Tämän viikon osalta päänsärkypäiväkirjaan voisi kirjata ylös kaikenkattavan yhteenvedon: joka päivä aamusta alkaen. Joskus elämä on. Täällä myös yhä sataa, vaikka sateiden pitäisi jo oikeasti alkaa olla ohi. Mutta jos ajattelee arjen positiivisia puolia, niin tällä hetkellä iltoihin tuo inspiraatiota keskeneräiset käsityöprokkikset, joita en kyllä valitettavasti voi julkaista, koska ne on menossa joulupaketteihin... ehkä sitten joulun jälkeen kokoan kollaasin. Joten tässä ei auta muu kuin julkaista ajatuksia perheestä. 

Olen nimittäin miettinyt perhe-käsityksiä kesästä alkaen. Oikeastaan siitä lähtien, kun törmäsin pitkäaikaiseen ystävääni ja kävimme pienimuotoisen kuulumistenvaihto-keskustelun. Tiivistetysti keskustelu meni niin, että kysyin, mitä heille kuuluu. Tähän ystäväni vastasi, että heille kuuluu hyvää... ja että heitä on nykyisin neljä, kun heille tuli pitkäaikaisia sijaislapsia. Hän myös jakoi kokemuksensa, kun eräs iloinen ihminen oli onnitellut heitä tässä taannoin tyyliin: "kiva kun tekin olette vihdoinkin perhe." ...johon ystäväni oli vastannut: "Olemmehan me olleet perhe aiemminkin, nyt meitä on vaan enemmän."

--Tässä keskustelussa taisi kohdata kaksi hieman erilaista perhekäsitystä. Eikä toisen onnittelutoivotus tainnut mennä ihan putkeen sekään.

Niin. Mikä tekee ihmisen perheelliseksi?

Silloin kun synnymme, on meillä kaikilla perhe ja me olemme osa jotakin perhettä. Olen siis pohtinut sitä, että onko tällä perheellä jokin "parasta ennen -päiväys", milloin sitä ei enää ole tai siihen liittyvät suhteet eivät enää velvoita?

Silloin kun ihminen avioituu ja elää parisuhteessa, niin onko se perhe? Vai tarvitaanko perheeseen lapset? Vielä tarkentava kysymys: Jos lapset ovat perheen ehto, onko lapsilla myös "parasta ennen -päiväys" vai onko lapsi aina lapsi ja osa vanhempiensa perhettä kuuskymppisenäkin? Vai eikö enää puhuta perheestä jonkun tietyn rajapyykin jälkeen? Entä onko perhesuhteissa sisaruus yhtä määrittelevä suhde kuin vanhemmuus?

Länsimaalainen maailmansotien jälkeinen ydinperhemalli taitaa olla se kompaktein yksikkö. Vai mitä luulee tämän blogin lukijakunta: Mikä määrittelee perheen? Kuka kuuluu sinun perheeseesi? 



sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jos kerran paketoi...


Jos kerran paketoi joululahjoja, voi samantien kuunnella joulumusiikkia. Niin kaikki on paljon mukavampaa. Joulunodotusta leppoisasti. Antamisen iloa. Läheisten muistamista. 

maanantai 5. marraskuuta 2012

Miehen synttäriresepti.

Mistä on hyvät syntymäpäivät tehty?

Siihen on varmaan olemassa monta reseptiä. Tarkoitan siis että niin monta reseptiä kuin on ihmistä tai mielialaa...

Aihe on meilläpäin edelleen ajankohtainen, sillä Henry täytti 32-vee viime perjantaina (Hiphei Hurraa! töttöröröö!!!) No, totuus on se, että viime viikon kuulluin lause meidän huushollissa on ollut tämä:

 "On niin kiva olla Bangkokissa. Onneksi voi vaan olla. 
Onneksi nyt on aikaa olla kotona ja tehdä Bangkok-juttuja kiireettä."

Eli todellisuudessa meidän viimekuukautiset matkustelut sinne-ja-tänne-ja-vielä-tuonne ovat päättyneet ja olemme yrittäneet kokoilla itsellemme sitä kuuluisaa arkea. Ja sekin on vielä hieman hakusessa. Puhumattakaan siitä, että töissä on valtavia projekteja meneillään. Suomeksi sanottuna tämä kaikki tarkoittaa sitä, että päivät venyy ja olo on kuin jonglöörillä, joka yrittää taitavasti pitää monta palloa ilmassa niin, että nappaa juuri putoamaisillaan olevan pallon vasta juuri ennen lattiaa ja heittää takaisin kierrokselle vain huomatakseen, että takaisinhan se sieltä tulee - ja jopa melko pian. Mieli on kyllä virkeä ja melkein sitä suunnittelisi ja lupaisi yhtä-sun-toista, mutta sitten ei vuorokausi riitäkään...

Kaiken suunnittelun (siis oliko sitä?) jälkeen päätimme sitten ottaa viikonlopun rennosti (lukuunottamatta töitä). Vaikka välillä meinasi jo iskeä epäilys, että saako näin kiireiset mitään kohokohtaa aikaiseksi, niin löytyihän siihen synttäriin resepti sittenkin:

MIEHEN SYNTYMÄPÄIVÄRESEPTI a'la 2012:

*
Italialainen illallinen Limencellossa
*
Shoppailukierros ja uusien housujen osto (x2)
*
Uusi Hajuvesi: Burberry Weekend
*
Sunnuntain kahvihetki Dean & Delucassa
Leffassa uusin Bondi: SKYFALL 
*

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lisää käsitöitä: kotelo iPadille.


Toinen käsityö, joka valmistui viime kuussa lahjaksi, oli kudottu iPad-kotelo. Otin hieman mallia haramisdesigns-mallista ja sovelsin. Olin ostanut kesällä Debbie Bliss : Bella -lankaa tamperelaisesta lankakauppa Kerästä ja harjoittelin pyöröpuikkojen käyttöä (toki puoliskot voi tehdä tavallisillakin puikoilla, silloin vaan tulee enemmän saumojen ompelua).

TARVIKKEET:
Lankaa (esim. Debbie Bless 11/2 kerää)
no. 4 pyöröpuikot
nappi
virkkuukoukku nappilenksun tekoon
neula viimeistelyyn

TEIN NÄIN:
1- loin 80 silmukkaa.

2- Yhden puolen kuvio:  3xOikein, 1xNurin, 4xO (=eka palmikko), 1xN, 4xO (=toka palmikko), 2xN, 1xO, 2xN, 4xO (=keskipalmikko), 2xN, 1xO, 2xN, 4xO (=neljäs palmikko), 1xN, 4xO (=vika palmikko), 1xN ja 3xO

Palmikon kiepsautus tehdään joka 4. kerros.

Kudoin 16 palmikkoa, jonka jälkeen resoria noin 3 cm niin että keskipalmikon kohdalle tuli tasainen paikka napille:
2xO, 6x (1xN, 1xO), 1xN, 2xO, 2xN, 4xO, 2xN, 2xO, 1xN, 6x(1xO, 1xN), 2xO

3- Viimeistelyt: sauman ompelu, napin paikalleen neulominen sekä napinlenksun virkkaaminen.

Mallista tulee venyvä. Silmukkamäärää on helppo testailla ja mukauttaa mieleisekseen esim. reunasilmukoita lisäämällä sovittelemalla iPadiin (jos talossa sattuu olemaan sellainen). 

Täällä jo pikkasen tullut sellainen tunne, että joulukuu ja joulu lähestyy... päässä pyörii paljon ideoita, mutta en tiedä mikä on fiksua toteuttaa ja mihin on aikaa. Katsotaan. Onko sinulla jokin suosikkikäsityö  joulunaikaan? Tai oletko saanut joskus omatekoisen joululahjan, joka oli ihana? 


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Surrur: Kotelo puikoille.



Sain viimeinkin otettua sen ompelukoneeni esiin. En tosin ihan vielä jaksanut seurata mitään varsinaista ohjetta (mistä voi kyllä olla sitäkin mieltä, että se oli virhe ja helpommalla olisin päässyt jos olisin niin tehnyt). Tavoitteena oli siis tehdä ystävälleni Nan:ille synttärilahjaksi kankainen kotelo puikoille. Sellainen lyhyt versio sukkapuikkoja yms. ajatellen. Ja samalla halusin testata ja harjoitella erilaisia tekniikoita, kuten tilkkutöitä. Opinkin yhtä sun toista, kuten että vetoketjun kanssa pitää olla tosi tarkkana, sillä jos yhtään jää kangasta sisäpuolella löysälle/liikkuvaksi, jää vetoketju helposti jumiin :/ ...ja juuri tästä syystä reunus sai ylimääräisen vihreän tikkauksen...

VALMIIT MITAT (auki): 20 cmx23cm

TARVIKKEET:
Kankaita ja ompelulankaa
45 cm vetoketju
silityskuva (neulekori)  

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kori.



Täällä kerroin käyneeni Papua-Uusi-Guinella ja ostaneeni sieltä korin. Sikäläiset korit oli mielestäni tosi kauniita. Erityisesti ihastuin kukkaskuvioihin. Ihan jo käytännöllisistäkin syistä (matkalaukun tilavuutta ajatellen) päädyin matalanmalliseen tarjotinkoriin. Paikallista käsityötä, suoraan valmistajilta. Pidän tällä hetkellä koria olohuonekäytävän sivutasolla ja siihen kertyy kaikenlaista tulossa-ja-menossa-olevaa pikkutilpehöörää... mutta ehkä jonain päivänä voisin valmistaa korille pienet jalat ja se voisi toimia jopa sivupöytänä...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Mansikka-mango-salaatti.


Yksi lempisalaateistani on ehdottomasti mansikka-mango-salaatti. Ja kuten niin usein ennenkin loistavien salaattien suhteen, olen maistanut salaattia ensimmäisen kerran kälyni Annikan pöydässä. Viime kesänäkin söimme sitä monta kertaa. Salaatti on siis amerikkalaistyylinen ja ohje englanniksi löytyy täältä

Valmistin salaatin ensimmäistä kertaa itse tänä syksynä Bangkokin suomalaisten syksyn avajais-illanistujaisiin. Koska meitä oli suuri joukko koolla, oli hyvä valmistaa 12 hengen salaatti. Normaalisti meitä ei ole ihan niin montaa ruokapöydän ääressä samanaikaisesti, joten puolitin reseptin (eikä tässä kannata olla mun mielestä liian pedanttinen... parempi soveltaa sen mukaan, kuinka paljon haluaa syödä). Samoin tein salaatinkastikkeelle, joka on siis makea. Ja vieläkin suosittelin lisäämään salaatinkastiketta pikku hiljaa, maun mukaan....  suositeltavaa onkin, että valmistaa salaatinkastikkeen pulloon ja säilyttää loput jääkaapissa seuraavaan kertaan.... 

MANSIKKA-MANGO-SALAATTI

1 l erilaisia vihreitä salaatinlehtiä
2,5 dl kuivattuja karpaloita
 1,2 dl tuoreita mansikoita - pilko 
1 mango - kuori ja pilko
0,6 dl pilkottua sipulia (käytän joko punasipulia tai salaattisipulia)
1,2 dl siivutettuja manteleita


SALAATINKASTIKE

0,6 dl sokeria
1 dl salaattiöljyä
1/2 tl suolaa
0,3 dl balsamicoa


1- Valmista salaatinkastike: Laita kannelliseen astiaan (salaatinkastikepullo) sokeri, öljy, suola ja balsamico. Sulje kansi ja ravistele vahvasti niin, että aineet sekoittuvat keskenään.

2- Valmista salaatti joko suureen kulhoon tai kokoa yksittäisannokset. Lisää salaatinkastike juuri ennen tarjoilua maun mukaan. Ripottele lopuksi päälle mantelit.

NAM!





sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Around here.

Tämä on ollut kiva viikonloppu. Rento sellainen. Ihan vaan kotona kahden kesken. Vapaalla.


Perjantai-illan kunniaksi teimme vaahtokarkkisen hedelmädipin (ohje siihen löytyy täältä) ja kokosimme Henryn Vokkaribussin, joka koostui 1000++ palasta. Hurjan hauska, siinä oli liikkuvat penkit ja kaasupoljin sekä sisustustarvikkeita aina tiskiharjoista lähtien! 


Lauantaina käväsimme torilla hakemassa pasta-lautasia, kun kerrankin löysimme sellaiset, jotka oli kummankin mielestä hyvät (eikä hintakaan ollut huima: 1€/kpl!)... ja samalla ostin pari tarjoiluastiaa. Olinpa jopa niinkin innostunut näistä astialöydöistä, että järjestelin uudestaan kaikki astiakaappini: Osa astioista meni "talvisäilöön" varastohuoneeseen ja osa vaihtoi hyllyillä paikkaa niin, että ei tarvitse aina pelätä niiden särkymistä, kun kurkottelee korkealle...

Vielä olen tehnyt joitakin käsitöitäkin loppuun, mutta niistä sitten myöhemmin, kun ne voi julkaista.

Mitä tähän voisi vielä lisätä? Omaa kotia ei voita mikään.


maanantai 15. lokakuuta 2012

Päivän Inspiraatio: Maailmanparannus.


Olen jälleen tänään ollut koko päivän fiiliksissä siitä tosiasiasta, että yksittäisten, tavallisten ihmisten teot vaikuttavat. Jokainen meistä voi oikeasti (eikä vain kuvitteellisesti) muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi valintojen ja kampanjoiden kautta. Tarvitaan vain hieman ajattelua.  

Sain viime viikolla lahjaksi yllä näkyvän kaulakorun. Ihana. Eikä siinä kaikki, kyseiset korut kuuluvat sarjaan 'eettiset valinnat', joiden avulla ilo moninkertaistuu... 

Mistä on siis kyse? STORE OF HOPE on uusi nettikauppa, joka myy eettisin periaattein kehitysmaissa valmitettuja tuotteita. Kyseiset Princess Beads -korut ovat Nepalista ja kuulin, että tämänsyksyisen korutilauksen ansiosta turvakoti pystyi auttamaan useampia naisia kuin aikaisemmin. Suosittelen tutustumaan sivustoon!

Eikä tarina lopu tähän: Olet varmaan kuullut AUTOLLA NEPALIIN -hankkeesta? Autohan on vielä matkalla, joten vielä ei ole myöhäistä liittyä matkan seuraajiin. Auto tuo korut Suomeen (kuten Elina kirjoittaa täällä) ja siinä sivussa auttaa monella muullakin tavalla. Oli mielenkiintoista kuulla viime viikolla, kuinka yhdessä kylässä, jossa ryhmä vieraili juttua tekemässä, on jo nyt tapahtunut parannuksia ja sinne on ilmestynyt muun muassa porakaivo. Se on jo monille lottovoitto.

Kuka vielä sanoo, ettei maailmaa voi parantaa? Voi parantaa, ainakin yhden ihmisen maailman. Kyse on ennenkaikkea asenteesta ja näkökulmasta!   

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Päiväntasaajan alapuolella.


Matkalla ollaan vieläkin. Reissussa on aina kiva seurata, kuinka erilaista arki voikaan olla eri paikoissa. Ja silti maailma pyörii edelleen. Apinatkin voivat syödä jätskiä... ja vaikka tämä kuva ei olekaan tältä reissulta, se kuvaa mulle tätä kaikkea.

Istun siis lentokentällä. Tulin tänne vain huomatakseni, että alkuperäinen lentoni oli peruttu ja matkustan vasta illalla. Tää lentojen siirtyminen on vähän-niinkuin-kuulunut-asiaan tällä matkalla: Papualla odotettiin kerran seuraavaan päivään ja sitten toisen kerran mentiin välillä majapaikkaan lounaalle, kun aamulento muuttui iltapäiväksi. Mutta lensimmepä kuitenkin. Ja todennäköisesi lennän tänäänkin.  Tottakai Indonesia osaa toimittaa miljoonien ihmistensä matkat. Ennemmin tai myöhemmin.

Tää matka on ollut tosi mielenkiintoinen. Ostin kyllä Papualta yhden korin (kuva sitten myöhemmin), mutta pääosaa eivät ole näytelleet designit, esteettiset arkkitehtuuriset elämykset tai kulinaristiset nautinnot. Sitäkin enemmän olen ollut otettu ihmisistä. Helmiä elämäni nauhassa. 

Vuosi sitten en olisi ajatellut olevani tässä tänään. Tuntuu, että elämä muotoutuu tällä hetkellä kuin värikäs tilkkupeitto monenkirjavista palasista. Limittäin ja lomittain. Valtavan mielenkiintoista. 

maanantai 17. syyskuuta 2012

Risotto kanttarelleista.


Kun ensimmäinen vapaapäivä koitti, siirryin keittiöön. Minun oli jo kauan tehnyt mieli risottoa kanttarelleista.

Aivan oikein: Kanttarelli ei kuuluu Kaakkois-Aasian sienivalikoimiin. Suomen kylläkin. Ja terävänä tyttönä ostin sienet juuri ennen lentoa matkalaukkuni uumeniin kätkettäviksi. Ja onnekseni ne säilyivät kokkailupäivääni asti. 

Kerrassaan ihanaa! Käytännössä tein perusrisoton, johon loppusuoralla lisäsin esikäsitellyt kanttarellit (250g). Esikäsittely tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että olin putsannut ja pilkkonut sienet, paistanut niitä kuumalla pannulla (ensin pelkällä pannulla ja sitten lisäsin nokareen voita) ja lopuksi maustanut hieman yrteillä, suolalla ja pippurilla. 

Tykkäsin niinkin paljon, että ajattelin tänä syksynä kokeilla täkäläisistä sienistä. Ehkä sitten jaksaisin kirjoittaa tänne koko reseptinkin...



Nyt sarasti uusi viikko. Täällä vaan sataa ja sataa ja sataa ja sataa. Sateesta huolimatta olen toiveikas tämän viikon suhteen. Ja sitä samaa haluan toivottaa teille:
TOIVORIKASTA VIIKKOA!




sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Päivän inspiraatio: lintualuset.


Ystävänikin jo sen tietää: tykkään linnuista. Joten ei ihmekään, että sain häneltä tuliaisina lintuaiheisia lasisia pikkukulhoja. Sellaisia melko litteitä, 10x10cm. Loistavia esimerkiksi yöpöydälle korvakorujen säilyttämistä varten!