Mitä kesätalossa tapahtuikaan viime vuonna?

Viime kesä oli kesätalossa vauhdikas. Ensimmäisenä kesänä purimme alkuperäisiä pintoja näkyviin ja mietimme erilaisia pintaratkaisuja. Toisena kesänä keskityimme edelleenkin pohjatöihin ja raivasimme tilaa uudelle. Uudet vesiputket, pihapuiden kaataminen ja juurien kaivaminen eivät ehkä näy ulospäin talon historiaa tuntemattomille, mutta uusi pönttöuuni, keittiön valkoinen hirsiseinä sekä olohuoneen uudet sähköt tulevat muistuttamaan pizzantuoksuisesta kesästä 2018:

Voittamaton alkupala tonnikalasta & uuden vuoden haasteet.

Hyvää alkanutta vuotta 2019! Minulle tämä tulee olemaan monin tavoin muutoksen vuosi ja olen aloittanut sen haastamalla itseni 10 viikon hyvinvointihaasteella. Tässä haasteessa on simppeleitä asioita, jotka pitäisivät olla päivittäiseen arkeen itsestäänselvästi kuuluvia, mutta jotka helposti näyttävät luiskahtavan sivuun olosuhteiden vaihdellessa. Yksi niistä on kala viikoittaisessa ruokavaliossa. Mietin tässä, että miten se meneekään niin, että suositus 'syö vähintään kaksi kertaa viikossa kalaa' näyttää olevan monesti haaste ja hyviä kalaruokia on välillä vaikea löytää edes ravintoloiden menusta? Mietin myös, että kaksi ateriaa viikossa on mielettömän vähän, jos syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä eli 14 ateriaa viikossa. Eihän se ole edes 15%?!?! - - - Joten päätin muuttaa ajatteluani: Kuinka paljon kalaa on mahdollista lisätä viikon ruokavalioon? Ja mitä kalaruokia haluan syödä tai tarjota vieraillenikin? 

Katsotaan, mitä tästä seuraa. Jotakin hyvää, toivon niin. Muista haasteisiin liittyvistä asioista kerron myöhemmin, mutta nyt haluaisin jakaa kanssanne yhden kalareseptin ja samalla pyytää teitä jakamaan suosikkireseptinne kalasta.

TONNIKALAA SOIJA-BALSAMICO-GLASEERAUKSELLA (6 henkilöä)

Tarvitset:

500g tonnikalaa

öljyä voiteluun

suolaa ja pippuria

120 ml tummaa soijaa

80ml balsamico viinietikkaa

1/4 tl jauhettua chiliä

korianteria ja limejä tarjoiluun

Tee näin:

1- Leikkaa tonnikalafilee pitkiksi fileiksi niin, että halkaisija on vähintään 4 cm. Voitele tonnikala öljyllä ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. 

2- Kuumenna paistinpannu erittäin kuumaksi. Paista tonnikalanfilettä pannulla jokaiselta sivulta 30-45 sekuntia niin, että se sisin jää edelleen raa'aksi mutta ulkosivuilta file kypsyy noin 5 mm. Siirrä file sivuun pois pannulta odottamaan. 

3- Laita pannu keskilämmölle ja lisää siihen soija, balsamico ja chili.  Keitä noin 4 minuuttia niin että seos muuttuu siirappimaiseksi. Ota pannu pois liedeltä ja kieputa siinä tonnikalafilettä niin että se imee kasteketta sisäänsä ja saa kaunnin värin pintaansa. Nosta file sivuun jäähtymään ja asettumaan 15 minuutiksi.

4- Leikkaa file terävällä veitsellä ohuiksi siivuiksi ja tarjoile korianderin ja limen kera. 

Appelsiinillä maustettu kookosriisipuuro.

 Juuri syksyssä on mielestäni hienointa myrskyn ja tyynen vaihtelu. Ja vaikkei vuodenaikana varsinaista syksyä täällä tropiikissa olekaan, on täällä sadeaika. Bangkokissa sadeaika on edennyt vaiheeseen, missä aamuisin on tyynen seesteistä ja jopa aurinkoista, mutta päivän mittaan pilvet saapuvat ja taivas käy raskaaksi, kunnes iltapäivällä se on valmis räjähtämään ukkoseen ja sateeseen. Näinä päivinä riisipuuro on pehmeä, lämmin ja ystävällinen ruoka. En tarkoita nyt tavallista riisipuuroa, sillä riisipuuron voi tehdä hyvinkin monella eri tavalla. Tässä tämänhetkinen inspiraationi: 

APPELSIINILLÄ MAUSTETTU KOOKOSRIISIPUURO

Tarvitset:

2dl vettä

2dl riisipuuroriisiä

8 dl kookosmaitoa

0,5 tl suolaa

1 appelsiinin kuori raastettuna

5 rkl vaahterasiirappia

1- Keitä riisi. Jos sinulla on riisikeitin, tämä koko urakka sujuu laittamalla riisit ja nesteet kattilaan ja valitsemalla puuroriisin keittämisen... mutta muutenhan riisin voi keittää kuten tavallinen riisipuuro keitetään: kiehauta vesi kattilassa. Lisää riisi ja ripaus suolaa ja sekoita. Anna kiehua, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää kookosmaito ja raastettu appelsiininkuori, kiehauta ja alenna lämpötilaa, kunnes puuro porisee hiljalleen. Anna puuron porista kannen alla noin 45 min välillä varmistaen, ettei se pala pohjaan.

2- Lisää lopuksi vaahterasiirappi ja tarkista maku. 

Tämä puuro on ihanan lempeä aamulla, mutta sopii myös iltaan ;)

Rosmariinin ja suppilovahveron täydellinen liitto.

Syksy on täydessä olemuksessaan uskollisesti niin auringonpaistetta kuin vesisadettakin. Mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantai-iltapäivää kuin keittiössä huumaavia tuoksuja höyryävien kattiloiden keskellä? Makumaailmaltaan täyteläinen suppilovahverokeitto sopii hyvin syksyyn ja talveen. Sen voi tarjota alkuruokana esimerkiksi liharuuan seuratessa pääruokana. Tähän keittoon käy mainiosti kuivatut sienet.

ROSMARIINI-SUPPILOVAHVERO-CAPPUCCINOKEITTO

Tarvitset:

1,5dl kuivattuja suppilovahveroita

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl sherryä

2,5 dl maitoa

2,5 dl kermaa

1 kasvisliemikuutio

1 rkl tuoretta rosmariinia plus lisää koristeeksi

0,5tl paprikajauhetta

Cappuccinoon: 2dl maitoa

1- Laita sienet likoamaan runsaaseen veteen 15 minuutiksi.

2- Hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuumenna 2rkl öljyä kattilassa ja paista sieniä niin, että nesteet irtoavat. Siirrä sienet sivuun kulhoon.

3- Lisää kattilaan 2rkl öljyä ja sipulit. Paista pari minuuttia, lisää sienet joukkoon ja loraura sekaan 2rkl sherryä. Anna kiehahtaa.

4- Lisää joukkoon maito, kerma, liemikuutio, hienonnetut rosmariinit ja paprikajauhe. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen 10 minuuttia koko ajan sekoitellen.

5- Soseuta keitto kuohkeaksi sauvasekoittimella.

6- Valmista maitovaahto normaaliin tapaan.

7- Valmista annokset: Laita kulhoihin keittoa ja lusikoi annosten päälle maitovaahtoa. Koristele lopuksi rosmariinin oksalla. Tarjoile.

Juuri nyt.

Juuri nyt viimeinen uunipellillinen pikkuleipiä on uunissa ja minä voin istahtaa tähän hetkiseksi. Tai ehkä ei sittenkään pitäisi, koska olen viime päivinä kuullut paljon lähipiiriltäni palautetta siitä, kuinka saatan uppoutua omiin ajatuksiini enkä kuule mitään. Ympäröivä todellisuus siis hämärtyy keskittyessäni. Sikäli tämä on positiivinen löytö: voimavara, jonka avulla selviän jatkuvasti tuntien odottamista ja matkustamista, välitilassa olemista matkalla määränpäähän. Mutta niinkuin kaikilla vahvuuksilla, on tälläkin kolikon toinen puolensa ja siksi taidankin käväistä nyt tarkistamassa uunin...

Elämään kuuluu tällä hetkellä niin paljon sekä töissä että vapaa-ajalla, että huomaan toisinaan vaikeutta hiljentyä henkisesti ja olla läsnä juuri nyt. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen huomatessani, että minulla on tässäkin elämäntilanteessa ihmisiä, jotka voivat lempeästi mutta suoraan kysyä: 

”Mitä kuuluu?” 

”Kuinka voit itse?” 

”Onko sinulla ollut tarpeeksi aikaa itsellesi?”

Tärkeitä kysymyksiä, joita soisin kysyttävän itse kultakin meistä säännöllisesti. Ei syyllistäen eikä painostaen, vaan lempeästi rakkaudella.

Keskustelimme kerran thailaisten ystävieni kanssa käsitöiden teosta ja siinä puhuessamme toinen heistä määritteli sanoi, kuinka hänen mielestään Ruut ei tee käsitöitä stressistä tai suorituspaineesta, vaan hänestä huokuu ilo ja rauha puuhastellessa. Olin silloin yllättynyt näistä sanoista, mutta ne jäivät mieleeni ja myöhemmin olen huomannut hänen olleen oikeassa. Viime viikkoina olen nipistänyt päivistäni hetkiä leipoa ja tehdä käsitöitä koska ne tuottavat minulle iloa ja koen rentoutuvani, kun saan tehdä jotakin hyvää tai kaunista käsilläni. 

Tänään haluaisin toivottaa teille kaikille sellaista adventtiaikaa, jolloin voitte myös kuunnella itseänne ja tehdä voimauttavia asioita samaan aikaan kun arkikiireet painavat päälle (ne mielenkiintoisetkin kalenterintäytteet) ja jouluvalmistelut muistamisineen kasvattavat listaa. Joulun tunteeseen ei aina tarvita massiivisia operaatioita vaan joskus vähän on paljon. Meillä on täällä tropiikin keskellä nautittu mausteisten piparikeksien tuoksusta. Tämä on nopea resepti, mikä ei vaadi vatkaimia eikä piparimuotteja!

PIPARIKEKSIT

180 ml voita

100 ml ruskeaa sokeria

150 ml valkoista sokeria

50 ml siirappia

1 muna

420 ml jauhoja

1/2 tl neilikkaa 

1/2 tl inkivääriä

1 tl kanelia

1/2 tl suolaa

1/2 tl ruokasoodaa

1- Laita uuni lämpenemään 180C.

2- Sulata voi ja sekoita voisulaan sokerit sekä siirappi. Sekoita tasaiseksi (suuri lusikkakin toimii tässä taikinassa).

3- Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita muna voi-sokeriseokseen. Sekoita niin että ainesosat tasoittuvat.

4- Yhdistä jauhot ja mausteet jauhoseokseksi ja lisää taikinaan vähitellen sihtaamalla. Taikinasta kuuluu jäädä löysä.

5- Laita pellille folio. Ota taikinasta ruokalusikallisia ja tipauta ne pellille (testaa ensin 6 keksiä per pelti, jotta näet, kuinka paljon keksisi leviävät). 

6- Paista keksejä noin 10 minuuttia, kunnes ne alkavat saada kaunista väriä. Ota kuitenkin keksit pois uunista silloin kun ne ovat vielä pehmeitä. Anna jäähtyä folion päällä. 

Iloista viikkoa!

Juhlavuonna Bangkokissa 8/40.

Kesätalossa: Montako naulaa voi yhdestä hirrestä löytyä?

Vastaus on satoja, mikäli kyseessä on melkein kahdeksankymmenvuotias talovanhus, joka on elänyt nuoruudessaan pinkopahvien kulta-aikaa. 

Halusimme kesätalossa hirsipintaa näkyviin ja aloitimme urakan repimällä seitsemän kerrosta tapetteja ja pinkopahvia pois. Paljaan hirsipinnan esiinkaivamisessa oli se hyvä puoli, että pääsimme näkemään, onko rakenteissa vaurioita. Tähän asti olemme onneksi välttyneet ikäviltä yllätyksiltä. Sen sijaan seinät kertoivat meille talon historiaa: Hirret eivät olleet ensimmäistä kertaa seinissä tässä talossa vaan ne on aikoinaan purettu ja siirretty jostakin savupirtistä. Talo oli myös saanut olla mukana kahdeksankymmentäluvun modernisaation innovaatioissa, missä vanhat pönttöuunit purettiin ja korvattiin sähkölämmityksellä sekä samalla lisättiin ilmankiertoa huoneiden välille tekemällä hirteen aukkoja ovien yläpuolelle räppänöitä varten. Räppänät eivät tosin tainneet olla pysyvä ratkaisu, koska ne oli myöhemmin peitetty. Myös ikkunat oli päätetty modernisoida, joten vanhat ruutuikkunat olivat saaneet poistua kolminkertaisen lasien tullessa tilalle. Sitä seinät eivät tosin kertoneet, miksei remontoija korvannut ikkunoita uusilla samankorkuisilla, vaan madalsi ikkunoita vaihdon yhteydessä ja täytti puuttuvan seinähirren laudoilla ja eristevillalla. Varmaankin lukija jo aavistaa, että näitä seinäpintoja ei päätetty jättää hirrelle?

Kuuntelin heinäkuussa kymmeniä tunteja talon tarinoita samalla kun poistin nupinnauloja, leikkasin likaisia tilkkeitä hirsien väleistä ja hioin seinäpintaa puhtaaksi. Hiljalleen aloin hahmottamaan, mikä talossa on mahdollista ja mikä ei. Haluamme nimittäin, että eletty historia näkyy ja talon tarinat saavat kuulua, mutta emme ole silti siirtymässä ajassa sataa vuotta taaksepäin. Talo saa uuden elämänvaiheen, jossa näkyy nykyajan tapaa elää arkea ja juhlaa. 

Tavoitteemme oli, että tänä kesänä saisimme alakerran seinien, lattioiden ja kattojen pinnat esikäsiteltyä siihen pisteeseen, että ensi kesänä voisimme aloittaa suoraan uusien sähköjohtojen vedoista, seinäpintojen asennuksesta ja maalaamisesta. Ja pääsimmekin tavoitteeseen, kunnes keksin näin jälkikäteen vielä yhden seinän, joka kannattaisi testata, voisiko se ajan patinoistaan huolimatta toimia maalattuna hirsiseinänä. Seinä on keittiössä ja sille seinälle tulisi alakaapit ja avohyllyjä. Todennäköisesti.

Muuten keittiösuunnitelmat ovatkin täysin levällään ja vinkkejä otetaan auliisti vastaan. Nyt pää on täynnä kysymyksiä, kuten:

Onko kenelläkään kokemusta uunin tilaamisesta Italiasta, Englannista tai Ranskasta?

Mitä eroa on marmori- ja kivitasolla käytössä?

Mistä saa vanhoja sormipaneeleja?

Jos talossa on painovoimainen ilmanvaihto niin mitä tehdään liesituulettimen kanssa? 

Minkälainen keittiön saareke olisi ergonomisin malli työskennellä, mutta silti joku voisi istua pöydän päässä?

Mikä valkoisen sävy on paras pintoihin, kun emme tavoittele kylmää modernia tunnelmaa? 

Ja kannattaako sävy olla sama katossa, seinissä, listoissa, ovissa ja lattioissa?

Ja niin edelleen. 

Onneksi tässä on pitkä talvi aikaa harkita.

Juhlavuonna 7/40.

Kruunaa viikonloppusi suussasulavilla juustosarvilla!

En olekaan pitkään aikaan jakanut täällä suosikkireseptejäni, joten nyt viikonlopun kunniaksi ajattelin blogata teille herkullisten juustosarvien ohjeeni. Toivottavasti sinulle alkanut viikonloppu tuo myös lepoa ja virkistäytymistä!

Uunista lämpöisenä pöytään nostetut herkut ovat varma tapa nostaa viikonlopun aamiainen omaan kategoriaansa, tuoda juhlaa arjen keskelle. Nämä juustosarvet ovat helpot ja nopeat - kaikintavoin sopivat myös aamu-unisen repertuaariin... oleellisin seikka onnistumisen kannalta on maukas ja laadukas juusto. Minä käytin tällä kertaa pitkään kypsennettyjä cheddaria, mutta gruyere tai old amsterdam olisivat myös loistavia valintoja. Jos aikoo käyttää pehmeänmakuista edamia niin ehkä silloin tekisin suorilta tavallisia sämpylöitä ja säästäisin juuston päällisiin...

SUUSSASULAVAT JUUSTOSARVET (8kpl)

Taikina:

4dl jauhoja

2 dl juustoraastetta

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

50g voita

2 dl kermaviiliä

Täyte: 3dl juustoraastetta

Voiteluun: 1 muna

1- Tee taikina: Sekoita jauhot, juustoraaste, leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon pehmeä voi. Lisää kermaviili ja sekoita taikina tasaiseksi.

2- Leivo juustosarvet: Kauli taikina pyöreäksi levyksi (noin 25cm halkaisijaltaan) ja jaa ympyrä kolmioiksi (8 kolmiota). Laita kolmioiden keskelle juustotäyte ja rullaa kolmiot sarviksi (rullaa pehmeästi, älä yritä tiivistellä taikinaa, tarkoitus on antaa kuohkeuden säilyä).

3- Paista: Nosta sarvet uunipellille, voitele ne rikotulla munalla ja paista 225C noin 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat väriltään kauniin kullankeltaisia.

Nauti!

Juhlavuonna 6/40 Bangkokissa. 

Uusi seikkailu: Kesätalo maalla.

Viime kesänä meille molemmille vahvistui tunne, että olemme tulleet elämänvaiheeseen, missä tarvitsemme uuden polun, jota astella. Käytännössä olemme eläneet reilut kymmenen vuotta elämää, jossa kolme mannerta vuorottelevat ja ainoa pysyvä asia on matkalaukku. 

Matkalaukkuun ei mahdu paljoa. 

Matkalaukku myös muistuttaa pakkaamisesta ja siitä, että tämä kaikki on väliaikaista. Nyt tarkkana - älä käsitä väärin. Nautimme arjestamme Aasiassa ja suurkaupungissa. Koemme olevamme juuri oikeassa paikassa ja elävämme elämää, mitä halusimme. 

Kyse oli enemmänkin elämän vastapainoista. 

Tänä keväänä sitten ostimme kesätalon. Se on vuonna 1939 rakennettu hirsirunkoinen talo. Suomessa. Heinäkuussa asetuimme taloon ja aloitimme tutustumisen... kesä meni vauhdikkaasti ja nyt vasta ehdimme pysähtymään ja keskustelemaan siitä, mitä oikeastaan tapahtui... Tänä aamuna, kun olimme ensin nukkuneet pitkään ja syöneet lauantain kunniaksi brunssin, istuimme alas, puhuimme kesän tapahtumista sekä kävimme läpi taloon liittyviä piirrustuksia ja suunnitelmia. 

Olemme vieläkin innoissamme. 

Ja kyllä meitä jännitti! 

Mutta tämä riski kannatti ottaa.  Tässä blogissa tulee varmasti olemaan juttua uudesta elämäntyylistämme #kesätalo. 

Juhlavuonna 5/40 Bangkokissa. 

Viikonloppu & Keittiö.

Tällä kertaa päätin aloittaa viikonlopun aikaisin - onhan nyt kesäkuu ja se ikäänkuin kutsuu päästämään irti ja rentoutumaan! Blogin hiljaiselosta huolimatta erilaista puuhailua on tänä vuonna riittänyt. Lähinnä huomaan olleeni niin paljon koneella työpäivinä, että vapaa-ajalla olen halunnut karsia kaiken ylimääräisen median ja keskittyä kaikkeen muuhun: ystäviin, kulttuuritapahtumiin, virkkaamiseen, lukemiseen ja ruuanlaittoon. Kirjoissa on menossa Alexander McCall Smithin "44 Scotland Street" -sarja ja keittiössä muffinssireseptin kehittely. 

Vuosi sitten luin Shauna Niequestin kirjaa ja vitsailtiin hänen näkemykselleen siitä, milloin jotakin reseptiä voi kutsua omakseen... se oli kolmen askeleen lopputulos: Ensin resepti piti tehdä juuri niinkuin sen tekijä on sen kirjoittanut. Seuraavassa vaiheessa sai muokata reseptiä omien makumieltymystensä mukaan ja kolmannella kerralla resepti piti tehdä omasta päästä - ja silloin se oli oma. No, minulla harvoin on kärsivällisyyttä tehdä sitä ensimmäistäkään kertaa ilman pienintäkään soveltamista. Saati sitten, että tekisin samaa ruokaa kolme kertaa lyhyen ajan sisällä niin että muistaisin tarkalleen, mitä edellisellä kerralla ajattelin. Mutta... kaiken tämän sanottuani huomaan, että on ruokia, leivoksia ja makuja, joihin palaan aina uudelleen. Ne on niitä suosikkeja, joiden eteen kannattaakin nähdä vaivaa ja hioa oma suosikkireseptinsä. Yksi kaikkien-aikojen-suosikki-hyvän-kahvin-kanssa on muffinssi, missä on mustikoita, sitruunaa ja unikonsiemeniä. Ja sitä tässä kehittelen. Ihan vähän vielä fiksaamista se vaatii, mutta nyt jo olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen... ehkä jos tulet meille kylään niin saatat jopa saada sitä kahvipöydässä :)

Iloista & rentouttavaa viikonloppua!

Juhlavuonna 3/40 Bangkokissa.

Maailman toisella laidalla.

Ilmaa halkoo valkopäämerikotkan kimeä huuto. Aallot kuohuvat valkoisina ja minä kävelen kilometrejä hiekkarantaa pitkin. Maailman läntisellä laidalla, Tyynenmeren rannalla, ei ihminen tunnu kovin suurelta. Annan tuulen sekoittaa hiukseni, suljen silmäni ja nautin meren tuoksusta. 

Long Beachilla surffareille märkäpuku on ehdoton must, sillä merivesi on k-y-l-m-ä-ä. Muutenkin kannattaa varautua monipuolisesti pukeutumisen suhteen, sillä meren äärellä sää voi vaihdella paljonkin päivän aikana. 

PS. Meren äärellä kannattaa aina syödä meriruokaa. Mikäli satut matkustamaan Ucluelettiin, suosittelemme RAVENLADYn oistereita. 

Se viimeinen minimalistihaaste....

Tuli pieni tauko tähän minimalistihaaste-bloggailuun kun käväisin muutaman päivän työmatkalla. Lisäksi huomasin menneeni laskuista sekaisin ja varmaan jättäneeni väliin jonkun haasteen. No, ehkä se elämä ei tähän kaadu. Vika haaste siis kuului: 

"Puhdista pöytäpinnat ja piilota turha tavara ovien taakse, jos se on suinkin mahdollista! Tyhjän pöydän kruunaa kimppu tuoreita leikkokukkia."

Jeps. Kun muutettiin tähän asuntoon, meillä oli hetkellinen pöytä-kriisi ja kierrettiin kaikki mahdolliset Bangkokin sisustuskaupat läpi. Lopulta päädyttiin siihen, että teetettiin tiikkinen pöytälevy kahteen singer-jalkaan. Tykätään mielettömästi, eikä projekti ollut järin kallis jos kyllästytään siihen tai pöytä ei sovi seuraavaan asuntoon. Päivän kukkakimppu on kelta-valkoinen.

PS. Meillä ollaan nykyisin fiiliksissä PIZZASTA. Valkoisella ja punaisella kastikkeella. Yritän blokata mahdollisimman pian niistäkin....

Kahvikuorinta testissä sekä 7 päivän minimalistihaaste #4 & #5

Neljäs minimalistihaaste LÖYTÖ-blogissa oli kierrättää kodin turha elektroniikka. Pääsin eroon parista vanhasta puhelimenlaturista... huh kuinka paljon nurkkiin kertyykin turhia elektronisia härveleitä!

Kauneudenhoitoon ja päivittäiseen hyvinvointiin liittyen päätin testata kahvikuorintaa. Eli simppelisti sekoitin käytettyihin espressopapuihin kookosöljyä ja tein itselleni aamusuihkun yhteyteen kokovartalokuorinnan. Aamun valitsin siksi, että jostakin luin, että kahvi imeytyy myös ihon kautta, joten ajattelin sillä piristää väsynyttä aamua.... 

PLUSSAA:

+ Egologisuus: ei purkkeja ja putiloita. Kahvinpuruille tulee tuplakäyttö

+ Edullisuus: kaikki aineet löytyvät keittiöstä

+ Toimivuus: ainakin espressojauhatuksella seos oli riittävän karheaa ja iho tuntui oikeasti puhdistuvan. Ja kookosöljy jätti ihon ihanan pehmeäksi.

MIINUSTA:

- Sotkuista: Voit vaan kuvitella kahvinpuruja suihkussa. No onneksi ne saa suihkutettua viemäriin (kannattaa kyllä miettiä kokonaismäärää). Ehkä kuitenkin väheämmän yököttävää kuin sokerikuorinta?

- Haju: tai joku voisi sanoa tuoksu. Minulla oli itsellä koko päivän olo, että haisen kahville. Mies ei sitä haistanut eli ehkä siitä ei ollut häiriötä toisille, mutta kahvinhajuun kannattaa kyllä varautua, jos tätä aikoo testata.

Sellaista tänään. Nyt on perjantai-ilta ja ajattelin viettää sen lukien kirjaa. Huomenna uidaan ja kokkaillaan. Huomenna on myös uusi haaste #5 eli pitäisi olla ostamatta mitään turhaa. Se taitaa onnistua hyvin, koska en ole suunnitellut mennä kauppoihin hengailemaan... on niin paljon mukavempiakin tapoja viettää lauantai.

Ihanaa viikonloppua Sinulle!

7 päivän minimalistihaaste #3

Kolmannen päivän minimalistihaaste, vähennä kuvia tietokoneeltasi, olisi haastanut todenteolla jos olisin antanut sen jollekin toiselle perheenjäsenelle kuin itselleni... öhöm. Mutta niinkuin näissä elämäntaparemonteissa mennään, paras vaan keskittyä itseensä... Ja koska en siis ottele paljoakaan kuvia ja lataile niitä koneelle, ei tämä haaste oikein kolahtanut.

Kehittelin siis itselleni oman kaksiosaisen haasteen tälle päivälle: Muuttolaatikoita oli purkamatta kolme. Ne purettiin tänä iltana. Periaatteella: mitään turhaa ei säilytetä vaan kaikki laitetaan joko kiertoon tai roskiin, jos käyttötarkoitus ei ole selvä. Ihan vielä kaikki tavarat eivät ole paikoillaan, vaan toimiston lattialla lojuu epämääräisiä kirjapinoja, mutta uskallan jo sanoa, että voiton puolella ollaan. Ja se on paljon! Haasteen toinen osa nojautui periaatteeseen "pidä hyvää huolta siitä mitä sinulla on". Eli sen lisäksi, että ostaa harvemmin ja laatua, pitäisi taravoistaan myös huolehtia niin että ne säilyy pidempään hyvinä. Sohvat ovat hyvä esimerkki tästä. Meillä on Habitatin nahkasohvat pehmeähköä nahkaa ja tänään käsiteltiin ne luonnonmukaisella vahalla. 

Ihanan palkitseva viikko, kun kädenjälki näkyy heti!

7 päivän minimalistihaaste, #2

Seitsemän päivän toinen minimalistihaaste koski meikkipussin sisältöä: tehtävänä poistaa kolme tuotetta, jotka ovat joko vanhentununeita tai joita ei käytä. Tämä oli helppo! Käyn säännöllisesti läpi meikkipussinin sisällön - itseasiassa puran meikkejä pussista peilikaappiin ja taas takaisin aina matkoille. Inhoan vanhoja tuotteita, niistä tulee eltaantunut olo. Varsinaisesta meikkipussista en siis löytänyt yhtään poisheitettävää kosmetiikkaa... mutta makuuhuoneen laatikosta löytyi minihajuvesi ja  huulipuna, jotka sain loppusyksystä jostakin. Jep... ja tämä onkin mielenkiintoinen kysymys: mikä on sopiva aika ennenkuin laittaa kiertoon lahjaksi saamansa tuotteet, joita ei käytä?

7 päivän minimalistihaaste.

En ihan tiedä oonko hyvä näissä intensiivisissä haasteissa, mutta päätin testata. Ystäväni Jossu LÖYTÖ-blogissa haastaa minimalistisuuteen. Ajatuksella vähemmän on enemmän ... seitsemän päivän ajatusjumppa alkoi haasteella poistaa seitsemän vaatetta. No, kaiken tämän maasta-toiseen-muuttohässäkän jälkeen mun kaappi ei ihan vielä pursuile turhia vaatteita, mutta päätin tehdä pikaiskun ja se toimi: varsin nopeasti tunnistin MITÄ JOS -vaatteet ja tyytyväisyyteni oli taattu, kun loppulaskelman tulokseksi tuli seitsemän.

Ensimmäinen haaste on siis suoritettu ;)

Oletko kuunnellut trooppisen metsän ääntä?

Haavan lehti värisee, havupuut humisevat... mutta kun menet trooppiseen sademetsään ja tuuli huojuttaa bambupuita, syntyy kolinaa ja kuminaa. Uusi maailma, ainutlaatuinen tunnelma. 

Joen päällä kelluvassa lauttamajassa ei ollut sähköjä. Iltaisin, kun aurinko laski, sytytettiin öljylamput. Tähdet tuikkivat taivaalla. Ohuen seinän läpi kuuluivat trooppisen yön äänet. 

PS. Suosittelemme: River Kwai Jungle Rafts. Sadeajalla saattaisi olla hieman nihkeä (touko-lokakuu), mutta juuri nyt täydellinen irtiotto kaupungin melskeestä!

Perämerellä: Isokarin majakkasaari.

Avomeri tyrskyää. Kun manner häviää näköpiiristä ja kylmä merituuli piiskaa kasvoja, syntyy hetkessä vapaudentunne ja kaikki ummehtuneet arkiajatukset kaikkoavat pois.

Isokarin majakkasaari kuuluu Selkämeren kansallispuistoon ja siellä on vuonna 1833 valmistunut majakka, joka on 49,4 metrin korkeudellaan Pohjanlahden korkein. Saarelle ei kulje yhteysalukset vaan sinne pitää mennä joko omalla veneellä tai tilata kyyti. Luotsitupaa voi vuokrata majoituskäyttöön. Selkämeren kansallispuisto on luontoelämys monin tavoin, eikä vähiten lintujen tarkkailuun. Jopa me sunnuntaibongarit havaitsimme kymmeniä lajeja, kuten riskilöitä, haahkoja, merikotkan, tuulihaukan, pikkulepinkäisiä, kurjen jne. 

Lisätietoja: /www.isokari.fi

Päivän Inspiraatio: luonto.

Kun ilma on harmaa, on ehdottomasti parempi lähteä ulos luontoon kuin jäädä neljän seinän sisälle. Me menimme tänään patikoimaan kivenheiton päähän Tampereelta, Birgitan polulle, jonka varrella on mukavia nuotiopaikkoja. Eväät kulki repussa ja lämmin kahvi AIRAMin klassisessa termarissa. Puukko kannattaa ottaa mukaan sytykkeiden vuolemiseksi - paikalta löytyy kyllä kirves ja nuotiopuita. 

Minua kiehtoo tällä hetkellä eniten luonnossa se, että se on mikä se on. Se ei mukaudu minun kalenteriini, tavoitteisiini tai toimiini... enkä voi määritellä, mitä milloinkin koen ja kohtaan. Ei siis mitään tilausjuttuja, mitä tänä päivänä joka paikka on pullollaan. Ei. Luontoon menen tietämättä etukäteen, mitä kohtaan. (Tähän liittyen voisin esimerkiksi blogata lintubongarin päiväkirjaa päivistä, jolloin en ole törmännyt yhteenkään lintuun variksia lukuunottamatta. Niitä on monta.) Paitsi että yksi asia on varma: joka kerta palaan mieli virkeämpänä ja seesteisempänä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Syksyn helmiin kuuluu sisarusviikonloppu.

Yksi valmisti omatekoisia 

raakamakkaroita.

Toinen halusi 

paistaa uunissa kanaa.

Kolme lähti kalaan ja kaksi melomaan.

Kaikki tahtoivat kävelylle 

metsään, missä mättäät 

olivat puolukoita täynnä 

ja suopurret tuoksuivat.

Pienimmät juoksivat ulkona kilpaa 

koirien kanssa 

ja keräsivät kasveja 

prässättäväksi.

Illalla lämpesi 

sauna 

ja sohvalla

oli kiva turinoida. 

Tämän syksyn helmiin kuuluu ehdottomasti viime viikonloppuna vietetty sisarusten mökkiviikonloppu Virroilla. Vuokrasimme nettimökin kautta mökin ja se oli aivan loistava. Aurinko paistoi ja luonto alkoi pukeutua syysloistoon. Linnuista jäljellä olivat enää varis, talitiainen ja kuikka. Jännä, miten lintujen esiintyminen eri vuodenaikoina nostaa erilaisia tunteita: talitiainen näyttäytyy seurallisena syksyisessä pihapiirissä, kun taas syysjärvellä yksinään huutava kuikka nostaa esiin haikeuden. 

Alkava ruska on kaunis ja luonnon rauhoittava hiljaisuus terapiaa kaupunkilaiselle. Ja kun on monta, tapahtuu myös paljon. 

Keittohaaste.

Oh, joskus sitä pää tulvii ideoita ruuanlaittoa varten, mutta toisinaan sitä vaan pää lyö tyhjää. Siis varsinkin arjen keskellä, kun keskittyy kaikkeen muuhun kuin syömiseen. Osittain siitä syystä (sekä kirpeiden syysilmojen houkuttelemana) päätin haastaa itseni 10 x KEITTOA HAASTEELLA. Eli käytännössä tavoitteenani on valmistaa kymmenen hyvänmakuista, terveellistä ja hyvää oloa tuovaa keittoa. Mieluiten ne saisi olla joko kasvis- tai kalakeittoja, sillä niihin ruoka-aineisiin haluaisin panostaa tänä syksynä. 

Tänään aloitin valmistamalla punaisista linsseistä keiton, johon hauduttelin kylkiäisiksi sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Makua keitto sai yrteistä: oreganosta, timjamista ja lopuksi myös tuoreesta korianterista. Ei tainnut olla ihan tavallinen yrttien liitto, mutta yhtäkkiä vaan mieleni teki nyppiä muutama korianterin lehti keittoa maustamaan. 

Yhtä kaikki, keitto maistui hyvältä. Ja minulle tuli hyvä mieli. Ja kuin bonukseksi ulkona paistoi aurinko ja ilma oli mitä kaunein. 

Kivaa alkanutta viikkoa sinulle!!!

Ja PS: otan vastaan keittovinkkejä ;)