Letters From Burma koostuu burmalaisen oppositiojohtajan kirjeistä vuoden ajanjaksolta. Se oli se vuosi 90-luvun puolivälissä, kun hänet vapautettiin hetkellisesti kotiarestista...
Kirja kuvaa eniten poliittista tilannetta ja sitä lukiessa syntyy mielikuva naisesta, joka on asialleen omistautunut. Hän kirjoittaakin, että voisi kuvata enemmän vuodenaikojen vaihtelua ja kukkaloistoa, mutta agendan tärkeys ajaa ohi. Hän on löytänyt äänensä ja hän ei anna sen hiljentyä. En yhtään ihmettele, että hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 1991.
Kaiken karuuden ohessa kirjasta välittyy myös Kaakkois-Aasian elämänmeno, joka tuntuu omalla tavallaan kotoisalta.
Vielä lopuksi voisin vaikkapa todeta, että tämänkaltaiseen teepöytään haluaisin mieluusti istua:
"Writers also go in for "teashop sitting". Sometimes such a gathering is the equivalent of an informal literary meeting or poetry reading. Students and other young people too congregate at favourite teashops to hold discussions ranging from pop music to political aspirations. Pungent catchwords and phrases often emerge from such teashop talk and quickly spread around town."
Olen ollut vähän pettynyt, ettei Aung San Suu K. ole pystynyt ottamaan enemmän kantaa maansa etnisiin kiistoihin. Ehkä pettymys on aiheetonkin, koska ei hän omien sanojensa mukaankaan ole mikään taikuri, joka pystyy kaikki ongelmat ratkaisemaan. Häneltä kysyttiin aiheesta tämän hetkisellä Japanin vierailulla, joka uutisoitiin eilen täälläkin. BP ei tähän hetkeen mennessä ole vielä kirjoittanut mitään, sen sijaan eteläisemmästä Aasiasta lehdet kommentoivat mielenkiintoisesti.
VastaaPoistaNiin se on kyllä totta, että vaikka maassa poliittinen tilanne avautuuksin ja vaikka tulisikin demokratia kunnolla, niin tilannehan on todella herkkä ja hauras etnisen epäyhtenäisyyden vuoksi. Tulevaisuutta ei kyllä sen maan kohdalta osaa sanoa.
VastaaPoista