Sanot että koko maailma
tietää salaisuuteni
paitsi sinä
sinä et koskaan saa tietää
mitään
Mutta siksihän juuri
että sinä kuuntelisit
minä asetuin keskelle toria
missä koko maailma kulki ohi
ja huusin julki
salaisuuteni
- - -
Ainahan minä olen Märta Tikkasen nimen tiennyt. Mielessäni muistan jopa hänen kuvansa - viime vuosilta lehtiartikkelien kasvokuvat kauniista, jo-ryppyisestä-miltein 80-vuotiaasta suomenruotsalaisesta kirjailijasta. Olisin ehkä jopa osannut kysyttäessä kertoa, että hän on kirjoittanut teoksen 'Vuosisadan rakkaustarina' (1978).
Mutta en tiennyt mistä rakkaustarinassa oli kyse.
Enkä tiennyt sen olevan
runosarja.
Enkä tiennyt muutenkaan, että hänen kirjallisen tuotantonsa päälähteitä on ollut hänen henkilökohtainen elämänsä.
Alkoholismin mukanaan tuoma väkivalta, pelko, rakkaus, kapina ja mustasukkaisuus. Ne ja monet tunteet heijastuvat runokokoelmassa, jonka Märta kirjoitti vastarepliikkinä kirjailijapuolisonsa Henrik Tikkasen teokselle Mariankatu 26.
Luin kirjan yhdeltä istumalta. Se on loistava.
- - -
Sinä puristit minut koteloon
mihin en lainkaan kuulunut
asetit kasvoilleni naamion
jolla oli ne ilmeet joita tarvitset
vastauksiksi itsellesi
mutta minun ilmeitäni ne eivät olleet
naamion takana en ollut minä
Kun sanasi rummuttivat naamiota
ripustin sen tuoliin
sinun eteesi
ja menin laulaen tieheni
piilouduin sanoiltasi
ja ne kimposivat mykkinä
lempeästä hymystä
joka riippui tuolin selkänojassa
Milloin sinä huomaat
että tuolini
on tyhjä?
- - -
Kaikkialta
etsin sinua
joka minun maailmassani
kaikkialla olit
Yritin muuttaa
oman maailmani
sinulle kelpaavaksi
etsin sinua kaikkialta
mutta loppujen lopuksi
se mitä löysin
olin minä itse
- - -
Kuinka käsitellään
vihaa
jota ei saa olla olemassa?
Ei sanota rumia sanoja
Ei kirota
Ei lyödä
Ei huudeta
Ei ainakaan paukutella ovia
Ei osoiteta ilmeillä tunteita
Ei tietenkään heitellä
esineitä
Yritetään olla oikein herttaisia
kun vihataan
Viha nielaistaan
se syödään
sitä ei näytetä
sitä ei tunnusteta koskaan
Minun ei ollut helppoa
vihata
mutta kohtalokasta
oli olla vihaamatta
- - -
Kyllä sinä olet voimakas
sanovat ihmiset joskus
minulle
Ja minä ajattelen
kaikkea mitä on tapahtunut
- ehkä
minä olenkin voimakas
Niin, kai se sitten niin on
minä kai sitten olen voimaks
Voimakkat eivät taivu
He katkeavat
ja murtuvat
- - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti